kaduttaakohan mikään niin kuin elämätön nuoruus

Minusta elämätön nuoruus ei ole sitä, ettei ole bilettänyt, vaan esim. että ei ole ollut minkäänlaisia seurustelusuhteita vaikka oikeasti olisi halunnut. Että on ollut jotain (tyypillisesti mielenterveydellisiä) esteitä nauttia nuoruudesta ja elää nuoruuttaan täydesti. Tällainen on paljon isompi puute elämässä tunne-elämän ja persoonan kehityksen kannalta kuin joku bileissä käyminen tai käymättömyys.

Juu se kaduttaa. Nyt olen tylsässä työssä ja tienaan 5000e/kk.

Ei se nyt niin hääppöstä ollut. Ei menneissä kannata märehtiä. Elämä on nyt!

Lapsen hankkiminen.

Ei ole vieläalkanut kaduttaa.

t. 45v,hyväilemään nyt

Ei ole ikinä kaduttanut moinen minua, nyt olen 40 v. Ei kiinnostanut nuorenakaan mikään juhliminen tai muu nuorten tyypillinen toiminta, eikä ole kiinnostanut koskaan sen jälkeenkään. 

Vpihan sitä vanhanakin bilettää?

No kyllä mua ainakin kaduttaisi huomattavasti enemmän, jos olisin murhannut tai pahoinpidellyt jonkun. Ainakaan nuoruuttaan "elämätön" ihminen ei ole aiheuttanut harmia kenellekään toiselle.

Kaikkihan elää nuoruuden. En ole kuullut siitä joka on ollut lapsi ja sitten 35v. Se nuoruus on vaan erilainen eri ihmisillä. Läheskään kaikki ei kaipaa 'varastoon juhlimista' :D

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 16:07"]

se kun ei juhlinut ja kokenut loppuelämän tarpeiksi?

[/quote]

En ole ikinä tajunnut tätä että juhliminen pitäisi lopettaa johonkin tiettyyn ikään mennessä. Mä juhlin ainakin silloin kun juhlituttaa ja on fiilistä ja juhlan aihetta. Ja olen 37-vuotias. 

En ole ikinä tykännyt bilettää, joten ei kaduta.

Mun mielestä nuoruus pitää elää kunnolla ja hurjastella, nuoruus on lyhyt ja on vain kerran elämässä ja muistojahan siitä jää

Yleensähän nuoruus on sitä että kokeillaan kaikkea mahdollista ja biletetään

Oikeastaan se, että alaikäisenä istuin kaikki illat kotona ja keskityin koulunkäyntiin, ei juurikaan kaduta. Ilman sitä tuskin olisin pärjännyt opinnoissani ja saanut hyvätasoista työpaikkaa. Mutta sitä kadun, että siinä parikymppisenä en elänyt nuoruuttani. En oikein löytänyt ystäviä, joten ei ollut sitä baariseuraa. Koko elämä mennyt tehden vain koulutöitä ja tuhlaten aikaa yksin kotona. Yritin kyllä elää kuten villi ja vapaa nuori, mutta ilman ystäviä se oli hankalaa eikä oikein ollut intoa yksinkään lähteä rellestämään.

Kyllä minä joskus kadun elämääni kovastikin. Onko tämä nyt niin hienoa, että on rahaa tuhlattavaksi, mutta työ vie kaiken ajan. Veikkaanpa, että monilla kouluttamattomilla teiniäideilläkin on mukavempi elämä kuin minulla.

Olen 39. Ei ole mitään, mitä en voisi tehdä nyt mutta olisin voinut tehdä nuorena.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 16:08"]Juu se kaduttaa. Nyt olen tylsässä työssä ja tienaan 5000e/kk.
[/quote]

Minä nautin nuoruudestani, seikkailin ja juhlin. Ja nyt tienaan tuon saman kuin sinä. Eivät sulje toisiaan pois. Hoidin 'silti' aina opiskelut ja työt. Joka elämänvaiheessa on omat hienot juttunsa ja kyllä kaduttaisi jos nuoruus olisi mennyt tylsistellessä.

Se kaduttaa, jos on elänyt jonkun toisen mieliksi eikä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Hauskanpito vaikka väkisin, hampaat irvessä, ei ole oikeasti hauskaa.

Mitäköhän sitten oikein olisi pitänyt tehdä ja olisiko se pitänyt tehdä, vaikkei se olisi itsestä tuntunut hyvältä (mm. alkoholin käyttö, juhliminen)? 

KAIKKI KOKEMUKSET EIVÄT EDES OLE TAVOITTELEMISEN ARVOISIA ja joskus yksilön herkkyys voi kokea kolauksia joidenkin kokemusten takia. N35

No kyllä se voi niinkin mennä että tuli juhlittua ja koettua vähän liikaa. Kun sanotaan että päivääkään en vaihtaisi pois, niin minä voisin kyllä muutaman pahimman illan vaihtaa.

Tienaan tylsässä työssä 2500/ kk

Elämätön elämä on vielä pahempi. Erityisesti takertumalla tuohon nuoruus asiaan kuvittelee että on jo käyttänyt kaikki mahdollisuutensa ja samalla tavalla huomaamattaa elää myös tulevaisuutensa epätyydyttävästi. Luulee alitajuntaisesti että se on eräänlainen kohtalo, vaikka tyydyttävintä on elää tässä hetkessä.