Missä Disney-elokuvassa on paras opetus?
Ja miksi? Minkä näyttäisit mieluiten lapsellesi niin että keskustelisitte elokuvan opetuksesta?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoin, mutta valitettavasti melko todenmukainen opetus on mielestäni Lumikki ja 7 kääpiötä -elokuvassa...
7 ystävällistä ja välittävää, mutta lyhyttä miestä jää friendzonelle, mutta pitkä ja varakas prinssi saa anteeksi sen, että hipelöi tiedottomassa tilassa olevaa naista.
Lapseeni kysyi minulta jo 4-vuotiaana ensimmäistä kertaa Lumikkia katsoessa, että miksi se prinssi pussasi sitä ja miksi Lumikki lähti sen mukaan, vaikka ei tuntenut koko tyyppiä.
Jos ei ota huomioon mitä ne alkuperäiset tarinat on, niin noissa Disney versioissa opetus lienee, että rakkaus parantaa ja voittaa pahan.
Mutta eihän se ole rakkautta, jos eivät ole koskaan tavanneet kunnolla, prinssi vaan alkaa pussailla alaikäisen kuolleen huulia.
Jos leffassa on joku opetus, niin varmaan sama kuin aikaisemmin joku sanoi Tuhkimosta. Pahoja asioita tapahtuu, mutta jos ei katkeroidu vaan pysyy herttaisena ja optimistisena, voi tapahtua myös hyviä asioita.
Pirates of caribbean. Juo rommia aina kun voit, se loppuu kohta kumminkin!
Vierailija kirjoitti:
Kaikista kamalin on kyllä Notre Damen kellonsoittaja. Kiva herttainen kellonsoittaja rakastaa kaunista naista ja kaiken pitäisi mielestäni olla näin. Eli tarinan opetus, kun ilmeisesti on, ettei ulkonäöllä ole väliä. Silti jostain tulee komea kapteeni, joka ottaa tytön, ja joka tuntuu aivan ylimääräiseltä hahmolta. Mutta hänen täytyy silti tulla, koska ei ruma ja kaunis voi keskenään olla.
Aivan kauhea tarina. Jo lapsena säälin kellonsoittajaa.
Sama homma, Disney yritti paikata tätä antamalla jatko-osassa kellonsoittajalle romanssin, mutta olen aina inhonnut alkuperäisen leffan loppua. Tosin toisessa Disney-ketjussa joku sanoi, että komea kapteeni näki Esmeraldan ihmisenä, kun taas Frollo ja Quasi vain objektina.
Mulla heräsi paljon ajatuksia
Kaunotar ja Kulkuri 2 -elokuvasta.
Sanomahan siinä on, että arvosta lähimmäisiäsi ja auta hädässä olevaa ja ole hyvä tyyppi.
Omahyväiset saavat kärsiä ennen pitkää, jos ei ole hyvää pataa toisien kaa ja sehän kävi elokuvasta ilmi.
Prinsessa Ruusunen taitaa olla ainoa, jossa ei ole oprtusta. Useimmissa pointti tosiaan on, että usko unelmiin ja tee töitä niiden eteen, sisäinen kauneus on tärkeää, erilaisuus on hyvä asia, ystävyyttä pitää vaalia...
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa Ruusunen taitaa olla ainoa, jossa ei ole oprtusta. Useimmissa pointti tosiaan on, että usko unelmiin ja tee töitä niiden eteen, sisäinen kauneus on tärkeää, erilaisuus on hyvä asia, ystävyyttä pitää vaalia...
Se kertoo sairaudesta. Kuten ainakin yksi toinenkin Disneyn elokuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa Ruusunen taitaa olla ainoa, jossa ei ole oprtusta. Useimmissa pointti tosiaan on, että usko unelmiin ja tee töitä niiden eteen, sisäinen kauneus on tärkeää, erilaisuus on hyvä asia, ystävyyttä pitää vaalia...
Se kertoo sairaudesta. Kuten ainakin yksi toinenkin Disneyn elokuva.
Sanoma siinä on, että älä ole tyhmä.
16 vuotiaana prinsessa ruusunen koskee värttinän piikkiin ja kuolee oli ennustus ja hänet kasvatettiin muualla ja tuotiin takaisin kun täytti 16 vuotta. Eihän tuossa toiminnassa ollut mitään järkeä. Olisi voinut elää linnassa viisitoista vuotiaaksi ja lähteä sitten muualle. Kyse kun oli että hän 16 vuotiaana koskee siihen hiton piikkiin.
[quote Ymmärrän pointtisi, mutta mä en kyllä näe Notre Damen kellonsoittajaa samalla tavalla. Quasimodon hahmon päämäärä ja suurin toive ei ollut löytää naista elämäänsä, vaan päästä osaksi yhteiskuntaa ja tulla hyväksytyksi omana itsenään - ulkoisista ominaisuuksistaan ja Frollon kauheista opetuksista huolimatta. Esmeralda on ensimmäinen "ulkopuolinen", joka ei pakene tai kavahda Quasimodoa, ja toisaalta Esmeraldan kautta Quasimodo myös oppii, että ihmiset voi kokea - ja kokeekin - syrjintää, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta myös lukuisista muista kuin ulkonäöllisistä syistä. Mielestäni elokuvan loppu on kaunis muistutus siitä, että ystävän rakkaus on ihan yhtä suurta ja tärkeää kuin romanttinenkin rakkaus.[/quote]
Erittäin hyvä huomio!
Puolueellisena täällä kirjoitan, koska Notre Damen kellonsoittaja on aina ollut suosikkini: upean monitasoinen elokuva kiinnostavine henkilöhahmoineen ja vaikuttavine sävellyksineen. Yhtä kaikki mielestäni on erittäin tärkeää, ettei Esmeralda valitse Quasimodoa sen paremmin kuin Frolloakaan. Quasimodon Heaven's light -kappale nostaa Esmeraldan taivaalliselle jalustalle, jolle kukaan ei todellisuudessa voi yltää, kun taas Frollon kappale Hellfire maalaa Esmeraldasta demonisen viettelijättären, ja vastuu omista teoista ja niiden kontrolloinnista sysätään vuoroin Jumalalle, vuoroin Saatanalle, Neitsyt Marialle ja Esmeraldalle itselleen. Phoebus on kolmikosta ainoa, joka kohtaa Esmeraldan vertaisenaan, idolisoimatta tai tuomitsematta. Quasimodon ja Esmeraldan ystävyys on kaunis ja ohjaa huomion tärkeisiin kysymyksiin monimuotoisuudesta ja -kulttuurisuudesta, rajojen ylittämisestä ja hyväksynnästä, jokaisen ihmisen kohtaamisesta sellaisena, kuin hän on.
Minusta tämä elokuva on äärettömän kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frozen oli kyllä hyvä, se pitää joka tytön nähdä. Prinssi sai ansionsa mukaan.
Nainen saa lyödä miestä. Tosi hyvä opetus joo... Eikä ole edes ainoa kertaa Frozen -sarjassa.
Ja vihaisena saa vahingossa vahingoittaa siskoa :D
(Vitsi)
Faith kirjoitti:
Olen puolueellinen ja vastaan lempielokuvani Disneyltä, eli Tuhkimon.
Olen kuullut kritisoitavan, että Tuhkimo ei ole hyvä esikuva, koska hän ei tee mitään, paitsi unelmoi, ja sitten haltiakummin tekemien taikojen avulla Tuhkimon elämä muuttuu hirveästä ihanaksi.
Kuitenkin tässä on hyvä opetus. Tuhkimon tilanne oli sellainen, ettei hän voinut vaivannäöllä ja työnteolla parantaa elämäänsä. Kotitöiden lista vain kasvoi mitä enemmän hän ahkeroi. Mutta koska Tuhkimo pysyi elämänmyönteisenä ja uskoi hyvään, hänelle kävi tuo ihme. Haltiakummihan sanoi, että hän voi ilmestyä vain sellaisille, jotka eivät ole menettäneet uskoaan.
On tuhansia elokuvia, joiden opetus on, että pitää itse nähdä vaivaa ja yrittää periksiantamatta, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ja sekin on hieno opetus. Tuhkimon opetus taas on sellaisia tilanteita varten elämässä, kun ei voi huonoille olosuhteille mitään, vaikka on valmis näkemään vaivaa.
Jos Tuhkimo olisi kulkenut prinssin juhlissa myrtsinä ja toivottomana, tuskin he olisivat päätyneet yhteen. Toiveikkuus ja usko hyvään on välttämätöntä ja joskus riittävää, että asiat muuttuvat paremmiksi.
Eikä pidä unohtaa miten Tuhkimo pääsee sovittamaan kenkää. Eläimet auttavat Tuhkimon pois lukitusta huoneestaan, mutta tämä on seurausta siitä, että Tuhkimo on ollut kiltti näille eläimille ja uskonut heihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoin, mutta valitettavasti melko todenmukainen opetus on mielestäni Lumikki ja 7 kääpiötä -elokuvassa...
7 ystävällistä ja välittävää, mutta lyhyttä miestä jää friendzonelle, mutta pitkä ja varakas prinssi saa anteeksi sen, että hipelöi tiedottomassa tilassa olevaa naista.
Lapseeni kysyi minulta jo 4-vuotiaana ensimmäistä kertaa Lumikkia katsoessa, että miksi se prinssi pussasi sitä ja miksi Lumikki lähti sen mukaan, vaikka ei tuntenut koko tyyppiä.
Nehän tapaa elokuvan alussa! Mutta tuo pussaaminen on kyllä useimmissa lumikki-adaptaatioissa yritetty rakentaa järkevämmäksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista kamalin on kyllä Notre Damen kellonsoittaja. Kiva herttainen kellonsoittaja rakastaa kaunista naista ja kaiken pitäisi mielestäni olla näin. Eli tarinan opetus, kun ilmeisesti on, ettei ulkonäöllä ole väliä. Silti jostain tulee komea kapteeni, joka ottaa tytön, ja joka tuntuu aivan ylimääräiseltä hahmolta. Mutta hänen täytyy silti tulla, koska ei ruma ja kaunis voi keskenään olla.
Aivan kauhea tarina. Jo lapsena säälin kellonsoittajaa.
Aika nic£ guy™ -ajatus, että herttaisuuden ja mukavuuden palkkioksi pitäisi saada nainen tai muuten kaikki on turhaa. Minusta tuollainen ratkaisu pikemminkin pilaisi leffan hyviä opetuksia ja ideoita syrjinnästä, ystävyydestä ja niin edelleen.
Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei missään. Oletteko huomanneet että lähes jokaisessa vanhemmat tai toinen niistä on kuollut tai lapsi on muuten vaan orpo.
Ja aina on joku todella ilkeä hahmo, joka elokuassa.
Walt Disneyn äiti oli kuollut, siksi niin monessa Disney-tarinassa äitiä ei ole.
Saduissa on helpompaa kertoa orpolapsen seikkailuista, orpous selittää sen miksi vanhemmat eivät puutu menoon.
Dumbossa on parikin hyvää pointtia: äidin pyyteetön rakkaus lastaan kohtaan ja lapsen oikeus olla oma itsensä. Myös se, että erilaisuus on voima.
Bambi . Että peuroilla on perheet isä äiti lapset.
Joku ryhmä voi harjoitella pelastusta vaikka hukkuvien tai kouluttautua etsimään kadonneita omatoimisesti ja hankkia välineitä ettei jää odottamaan että muut tekee niin.
-Läskit, vanhat ja rumat saavat ansionsa mukaan.
-Vanhemmat, hallitsijat ym. auktoriteetit ovat pahoja.
-Anarkia ja nopeat romanssit ovat suositeltavia.
Siinä, jossa esiintynyt lapsinäyttelijä ylpistyi ja kuoli huumeisiin.
Kyllä mä ihan pidin Frozen ykkösessä siitä ajatuksesta, että tosirakkauden teko pelastaa. Ja että tässä tosirkkaudella tarkoitettiin myös sisarusten välistä rakkautta, eikä aina vaan sitä miehen ja naisen välistä romanttiata rakkautta. Vaan siis ihan kaikkea ns. lähimmäisen rakkautta.