Lue keskustelun säännöt.
Uusperheihmiset apua, miten muuttaa yhteen?
13.04.2015 |
Olen eronnut vajaa pari vuotta sitten ja nyt on puoli vuotta ollut uusi suhde. Poika 13 v. ja uusi miesystäväni tulee ihan ok toimeen keskenään. Mutta onhan se ihan eri asia kuin yhteen muuttaminen... mitenkähän siinä pitäisi edetä? Ei nyt mitään kiirettä sinänsä ole, molemmilla omat asunnot, mutta olisi se kiva rakentaa yhteistä arkea. Ja miten poika suhtautuu siihen että tulee uusi mies taloon? Vinkkejä, kokeneemmat? Itselläkin olisi varmasti totuttelemista kun on jo tottunut että ei tarvitse keneltäkään lupia kysellä kun tekee päätöksiä ja toteuttaa asioita.
Kommentit (112)
Puoli vuotta on tuossa elämäntilanteessa aika lyhyt aika. Jatkaisin toistaiseksi seurustelua eri osoitteista käsin ja antaisin pojan ja miehen rauhassa tutustua toisiinsa. Yhteenmuutto on miehelle ja lapselle tosi iso asia. Heillä ei ole suhdetta eikä mitään sidettä toisiinsa, joten puolin ja toisin toisten tapoihin sopeutuminen voi ottaa aikaa. Vähän sama kuin että sinun pitäisi sopeutua asumaan pojan ja hänen tyttöystävänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ketään linjoilla joka olisi kokenut uuden perheen perustamista? Exän kanssa vielä aika kireät välit.
ap
Jos yhteenmuutto ei ole välttämätöntä, niin miksi ette jatkaisi elämistä ja asumista erikseen? Meillä tehty niin jo 9 vuotta ja jokainen osapuoli on tyytyväinen.
Hyvin se tulee onnistumaan, kun teette alusta lähtien selviä pelisääntöjä. Kannattaa sopia siitä kenellä on päävastuu kasvatusasioissa ja käydä ne periaatekeskustelut aikuisten kesken. Lapsille päin esiinnytään yhtämielisenä rintamana.
uuseperheessä 11 vuotta ja kaikki pyörii ihan hyvin
En muuttaisi yhteen. Miksette voi seurustella erikseen asuen, kunnes poika muuttaa omilleen eli 5-6 vuoden päästä? Pääsisitte paljon vähemmällä kaikki. Poika erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti 3, niin kai se on, uusi miesystävä on aika innokas ja minun pitää vähän toppuutella
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:22"]
Hyvin se tulee onnistumaan, kun teette alusta lähtien selviä pelisääntöjä. Kannattaa sopia siitä kenellä on päävastuu kasvatusasioissa ja käydä ne periaatekeskustelut aikuisten kesken. Lapsille päin esiinnytään yhtämielisenä rintamana.
uuseperheessä 11 vuotta ja kaikki pyörii ihan hyvin
[/quote]
Pitää muistaa, että siihen keskusteluun osallistuu myös ap:n lapsen isä. Vanhempia on nyt 3 eikä 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojankin kanssa voi jutella, mitä mieltä on teidän seurustelusta tai mitä ajattelisi, jos joskus muuttaisitte yhteen. Minulle pojan mielipiteellä olisi iso merkitys, vaikka aikuiset tällaiset päätökset tekevätkin.
Exälle tämä nyt ei kai kuitenkaan kuulu ...?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:22"]
uuseperheessä 11 vuotta ja kaikki pyörii ihan hyvin
[/quote]
jepjep, uskoo ken tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolen vuoden seurustelun jälkeen ei edes harkita yhteenmuuttoa. Varsinkaan, kun kuvioissa on lapsi. Vai oletteko suunnitelleen perheenlisäystä?
En kyllä hevin muuttais yhteen, shkä sitten, kun laps olis isompi, enkä en sittenkään. Mut kantsis ainakin pari vuotta kattella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5-6 vuotta on aika pitkä aika odottaa että saa olla yhdessä, ja vain tapailee muutamana päivänä viikossa. Haluttaisiin kuitenkin nukkua yhdessä ja jakaa sitä arkea.
Ei suunnitella perheenlisäystä, hänen lapset on jo aikuiset.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:22"]
Hyvin se tulee onnistumaan, kun teette alusta lähtien selviä pelisääntöjä. Kannattaa sopia siitä kenellä on päävastuu kasvatusasioissa ja käydä ne periaatekeskustelut aikuisten kesken. Lapsille päin esiinnytään yhtämielisenä rintamana.
uuseperheessä 11 vuotta ja kaikki pyörii ihan hyvin
[/quote]
Pitää muistaa, että siihen keskusteluun osallistuu myös ap:n lapsen isä. Vanhempia on nyt 3 eikä 2.
[/quote]
Nimenomaan tätä tarkoitinkin. Meillä aikuisia on ollut näissä kahvipöytäkeskusteluissa alunperin 4, kun minun ja miehen lisäksi on kasvattajina myös hänen eksänsä uusine puolisoineen. Aikuisten määrä olisi lisääntynyt, jos minunkin eksäni olisi mahdollisine puolisoineen ollut kuvioissa. Hän vain ei ollut mukana ollenkaan ja on sittemmin kuollutkin.
Uusperhe on todellakin ihmissuhteiden ja kasvatustaitojen taitolaji. Huomioon pitää ottaa niin monenlaisia näkökulmia isovanhemmat ja sisarpuolet mukaan lukien. Uusperheitä on yhtä erilaisia kuin ydinperheitäkin, yleispäteviä ohjeita ei ole helppoa luoda.
Lähdetään kuitenkin siltä pohjalta, että aikuisuuden tulee olla lähtökohta ja on kyettävä nielemään paljon turhautumista. Kiukuttelu muille oheiskasvattajille ja kaikenlaiset valtataistelut ovat kaikkein tuhoisimpia. Aikuisten täytyy pystyä toimimaan toisiaan arvostaen ja joustaen, pääasia on että lapset eivät elä jännitteiden keskellä. Lapsille ei pidä myöskään ikinä luoda tilanteita, joissa heidän pitää ratkaista ketä rakastaa eniten. Heillä on oikeus kiintyä ihan yhtälailla siihen kasvatti-isään kuin isän nyxäänkin. Eronneet vanhemmat eivät saa lapsille päin haukkua toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään sopuisaa kaikkien aikuisten kahvipöytäneuvottelua ei tule olemaan, exä ei ole sopuisa eikä neuvottelukykyinen. Nyxä on, joten hän joutuu tässä sopeutumaan muihin aika lailla.
Kaikille sukulaisille uusi kuvio on kyllä ok, myös niille kaikille isovanhemmille.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:43"]
5-6 vuotta on aika pitkä aika odottaa että saa olla yhdessä, ja vain tapailee muutamana päivänä viikossa. Haluttaisiin kuitenkin nukkua yhdessä ja jakaa sitä arkea.
Ei suunnitella perheenlisäystä, hänen lapset on jo aikuiset.
ap
[/quote]
Puoli vuotta on tosi vähä aikaa seurustelua. Mies voisi vaika olla teillä joskus pari päivää. Viettäkää enemmän aikaa yhdesä. Kummallakin kuitenkinomat asunnot. Ajattele lastasi.
Paljon yh äitejä, jotka ottaa kotiinsa kokoajan uuden suuren rakkauden. Vaikapa puolen vuolen tapailun jälkeen. Sitten taas seuraavan.
Aikuiset kai osaa ajatella kypsemmin
Se tuo kyllä haastetta, jos yhdellä on asiat solmussa. Vaatii vielä enemmän niiltä (teiltä), joilla on järki päässä. Ja vaatii tahdonvoimaa olla haukkumatta sitä hankalaa osapuolta lapsen kuullen. Tuossa se joustamisen kyky ja aikuisuus mitataan.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:43"]
5-6 vuotta on aika pitkä aika odottaa että saa olla yhdessä, ja vain tapailee muutamana päivänä viikossa. Haluttaisiin kuitenkin nukkua yhdessä ja jakaa sitä arkea.
Ei suunnitella perheenlisäystä, hänen lapset on jo aikuiset.
ap
[/quote]
no mieti mitä tuosta seuraa pojalle.
olette tuossa tilanteessa seurustelleet vasta puoli vuotta. ajatellaan, että muutatte yhteen ja mikään ei suju. eroatte vuoden päästä. siinä on jo ehtinyt olla aika paljon levottomuutta pojan elämässä. tai sitten elämä on yhtä takkuamista vaikka pysytte yhdessä.
kyllä miehen asenne poikaa kohtaan on aika ratkaiseva. teiniä on vaikeampi hyväksyä kuin ihan pientä lasta. ja tuossa voi tulla vielä kaikenlaista kuohuntaa, ennen kuin poika on aikuinen. biologinen vanhempi vaan kestää nämä paremmin. sen takia olisin hyvin varovainen yhteen muuttamisen kanssa tuossa tilanteessa.
En muuttaisi yhteen. Ajattelisin nyt pojan etua, koska herkkä ikävaihe hänellä juuri alkamassa ja yhden perheen hajoamisen on joutunut jo läpikäymään. Ehkä parin vuoden kuluttua voisin harkita uudelleen. Jos suhde ei kestä odotusta, ei se kestä uusperhettäkään.
Mies on viettänyt meillä aikaa kyllä kokonaisia päiviä ja on tehty yhdessä puutarhatöitä ja muuta, yöksi on lähtenyt kotiinsa aina tähän asti. Ajattelen kyllä tuota teini-ikää että ei se tule olemaan helppoa kummallakaan lailla.
ap
no ei tule onnistumaan.