Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Aika yksinhän sitä aina on narsistin kanssa suhteessa ja sen jälkeen. Siinä jos missä oppii selviytymään itse ja olemaan vahva. Yleensä ne narsistin kulissit ovat vahvat ja näyttää aina tipahtavan jaloilleen kun itse makaa keräilemässä sirpaleitaan. Vaikea löytää juttuseuraa joka ymmärtäisi asiaa, eikä antaisi suoraviivaisia, narsistin kanssa toimimattomia neuvoja. Eikä syyllistäisi uhria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinhän sitä aina on narsistin kanssa suhteessa ja sen jälkeen. Siinä jos missä oppii selviytymään itse ja olemaan vahva. Yleensä ne narsistin kulissit ovat vahvat ja näyttää aina tipahtavan jaloilleen kun itse makaa keräilemässä sirpaleitaan. Vaikea löytää juttuseuraa joka ymmärtäisi asiaa, eikä antaisi suoraviivaisia, narsistin kanssa toimimattomia neuvoja. Eikä syyllistäisi uhria.
Pitkän päälle narsistin kulisseihin tulee säröjä ja lopulta romahdus tai useita romahduksia. Varsinkin kun totuus hänestä alkaa paljastua muille.
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinhän sitä aina on narsistin kanssa suhteessa ja sen jälkeen. Siinä jos missä oppii selviytymään itse ja olemaan vahva. Yleensä ne narsistin kulissit ovat vahvat ja näyttää aina tipahtavan jaloilleen kun itse makaa keräilemässä sirpaleitaan. Vaikea löytää juttuseuraa joka ymmärtäisi asiaa, eikä antaisi suoraviivaisia, narsistin kanssa toimimattomia neuvoja. Eikä syyllistäisi uhria.
Tätä se on. Kukaan ei oikeasti ymmärrä mitä sen toisen puolen aivoissa liikkuu, varsinkin kun kaikki on päällepäin niin hyvin.
Olimme pariterapiassa tuli ohjeita parisuhteen hoitamiseksi. Vaimo ignoorasi kaiken ohjeistuksen, millä voi parantaa parisuhdetta. En tietenkään tässä vaiheessa tiennyt mitään narsistisista piirteistä.
Yhden ohjeen hän kyllä otti käyttöön. Kun ei jaksa kuunnella toista, sen voi toiselle sanoa. Tämän hän otti hyvin käyttöön. Näin hän sai kontrolloitua sitä, että puhutaan vain aiheista mistä hän tykkää.
Lisäksi puoliso ohjaili pariterapeuttia ja keskusteluaiheita...ja tietenkin minua, en tajunnut silloin.
Pariterapiaan meno oli alunperin jo työn ja tuskan takana, koska toisella oli kaikki hyvin...
Puoli vuotta aikaisemmin ongelmien kasauduttua riidaksi, vaimo sanoi "Teen mitä vain, että saan parisuhteen toimimaan". Pian tuon toteamisen jälkeen käytännössä seksi loppui tyystin, vaimo vältteli seuraani ja kieltäytyi moneen kertaan pariterapiasta, kun hänellä oli kaikki hyvin. Voitte kuvitella miten pihalla olin omassa parisuhteessa. Käytännössä en saanut mitään kontaktia vaimoon.
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinhän sitä aina on narsistin kanssa suhteessa ja sen jälkeen. Siinä jos missä oppii selviytymään itse ja olemaan vahva. Yleensä ne narsistin kulissit ovat vahvat ja näyttää aina tipahtavan jaloilleen kun itse makaa keräilemässä sirpaleitaan. Vaikea löytää juttuseuraa joka ymmärtäisi asiaa, eikä antaisi suoraviivaisia, narsistin kanssa toimimattomia neuvoja. Eikä syyllistäisi uhria.
Mä kuulin just yhdestä ystävästä, joka oli kysellyt, että liioittelenko juttujani. Tajusin, että viimeisin tapaaminen hänen kanssaan ei varmaan ollutkaan sitä varten, että tukisi ja kuuntelisi. Se oli sitä varten, että oli utelias. Jos ei kellekään kerro, mitä tapahtuu, niin on tosi yksin. Jos kertoo, niin ei uskota. Jos mä liioittelin, niin lähinnä kaunistelin.
Opinpahan sen ketkä ovat ystäviä. Moni mut on ghostannut.
Riittänee kun kuuntelee, miten oikeisto kommunkoi:
"Tutkimuksessa keskityttiin persoonallisuuspiirteiden pimeään tetradiin, johon kuuluvat narsismi, machiavellistisuus, psykopatia ja arkinen sadismi. Tulokset osoittivat, että nämä piirteet olivat yhteydessä oikeistolaiseen poliittiseen suuntautumiseen. Erityisesti narsismi ja psykopatia olivat yhteydessä oikeistoajatteluun.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että machiavellistisuus oli merkittävin poliittisen suuntautumisen ennustaja. Tämä piirre liittyy ihmisvihamielisyyteen, epäsosiaalisiin taipumuksiin, kylmäsydämisyyteen ja moraalittomiin uskomuksiin. Tutkijat ehdottavat, että äänestäjät, joilla on paljon machiavellistisuutta, saattaisivat olla erityisen taipuvaisia äänestämään puoluetta, joka ehdottaa voimakkaasti maahanmuutto- ja islaminvastaisia asioita.
Poliittisen ääriajattelun osalta vain narsismi ja psykopatia olivat yhteydessä toisiinsa. Tutkijat arvelevat, että narsistinen taipumus keskittyä omiin etuihin ja laiminlyödä samalla muiden tarpeet sekä psykopaattiset taipumukset, kuten vähäinen empatia muita ihmisiä kohtaan, sosiopaattisuus, impulsiivisuus ja kyvyttömyys tukahduttaa käyttäytymistaipumuksia, joita yhteiskunta ei arvosta, voisivat selittää tämän yhteyden."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistit valehtelee, manipuloi ja ghoustaa. Tälla tavoin välttelevät aikuismaista rakentavaa keskustelua. Eivät kykene siihen kun ovat henkisesti lapsen tasolla. Koeta siinä sitten itse aikuinen olla kun pitäisi keskustella aikuisten asioista "lapsimiehen" kanssa. Ihan toivotonta. Mitkään asiat eivät kunnolla koskaan selviä. Parempi lähtee erisuuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just noin. Tai sitten kun narsistilla ei ole ketään niin kelpaat kyllä mutta sua pidetään varalla kunnes parempi löytyy. Sitä "parempaa"käydään salaa jo katsastamassa ettei vaan tarvitse jäädä yksin kun ongelmia tulee nyxän kanssa. Narsisti kostaa loppuviimeinen kaikki toiseen projisoimansa asiat. Sitten heivaa sut elämästään pois. Ilkkuu vielä jälkeen päinpäin kuinka on nyt löytänyt sen "oikean"sielynkumppaninsa.haluaa että kärsit ja jäät hänen peräänsä itkemään. Nauttii tästä. Uusi uhri wi vaan vielä tiedä että se sama kohtalo odottaa vielä häntäkin.
Minun narsistini on/oli mua kohtaan todella vaatviva Kaiken piti olla täydellistä ja mennä täydellisesti hänen ehdoillaan. Eiköhän se uusikin uhri siellä ennenpitkää ala asettamaan rajoja eikä suostu alistumaan. Sama kaavio pyörähtää taas käyntiin. Narsisti ei muutu. Ei näe että itsessä on mitään vikaa. Rakkaus on vieras käsite. Se merkitsee narsistille vain sitä että sinä palvot, huomioit ja alistut. Tämä on se energia josta Narsisti saa polttoainetta ja luulee virheellisesti että se on sitä rakkautta. Narsisti on henkisesti lapsi.Miten voi olla niin samankaltaisia kokemuksia. Narsistit ovat itsetunnottomia ihmiskuoria, jotka ovat vain heitä ihailevien ihmisten parissa, eriäviä mielipiteitä ei sallita tai niitä esittävät haukutaan. Minulle tulee outo paha olo, jos joudun pelkästään kuulemaan exästä, lienee stressireaktio. Ei pysty ymmärtämään sitä tyhjyyttä ja vihaa sekä kateutta, mikä tuollaisten sisällä asuu.
Exissä aina vikaa marsistin mielestä eikä mitään vikaa hänessä itsessään. Kukasta kukkaan hyppivät. Rikkonaisia suhteita jotka aina päätyvät katastrofiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinhän sitä aina on narsistin kanssa suhteessa ja sen jälkeen. Siinä jos missä oppii selviytymään itse ja olemaan vahva. Yleensä ne narsistin kulissit ovat vahvat ja näyttää aina tipahtavan jaloilleen kun itse makaa keräilemässä sirpaleitaan. Vaikea löytää juttuseuraa joka ymmärtäisi asiaa, eikä antaisi suoraviivaisia, narsistin kanssa toimimattomia neuvoja. Eikä syyllistäisi uhria.
Tätä se on. Kukaan ei oikeasti ymmärrä mitä sen toisen puolen aivoissa liikkuu, varsinkin kun kaikki on päällepäin niin hyvin.
Olimme pariterapiassa tuli ohjeita parisuhteen hoitamiseksi. Vaimo ignoorasi kaiken ohjeistuksen, millä voi parantaa parisuhdetta. En tietenkään tässä vaiheessa tiennyt mitään narsistisista piirteistä.
Yhden ohjeen hän kyllä otti käyttöön. Kun ei jaksa kuunnella toista, sen voi toiselle sanoa. Tämän hän otti hyvin käyttöön. Näin hän sai kontrolloitua sitä, että puhutaan vain aiheista mistä hän tykkää.
Lisäksi puoliso ohjaili pariterapeuttia ja keskusteluaiheita...ja tietenkin minua, en tajunnut silloin.
Pariterapiaan meno oli alunperin jo työn ja tuskan takana, koska toisella oli kaikki hyvin...
Puoli vuotta aikaisemmin ongelmien kasauduttua riidaksi, vaimo sanoi "Teen mitä vain, että saan parisuhteen toimimaan". Pian tuon toteamisen jälkeen käytännössä seksi loppui tyystin, vaimo vältteli seuraani ja kieltäytyi moneen kertaan pariterapiasta, kun hänellä oli kaikki hyvin. Voitte kuvitella miten pihalla olin omassa parisuhteessa. Käytännössä en saanut mitään kontaktia vaimoon.
Ei pidä koskaan mennä pariterapiaan narsistin kanssa. Suhde ei ole normaali vaan epänormaali. Terapeutin hankala auttaa koska narsisti osaa pitää tilanteeseen sopivaa naamaria kasvoillaan. Mikään ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinhän sitä aina on narsistin kanssa suhteessa ja sen jälkeen. Siinä jos missä oppii selviytymään itse ja olemaan vahva. Yleensä ne narsistin kulissit ovat vahvat ja näyttää aina tipahtavan jaloilleen kun itse makaa keräilemässä sirpaleitaan. Vaikea löytää juttuseuraa joka ymmärtäisi asiaa, eikä antaisi suoraviivaisia, narsistin kanssa toimimattomia neuvoja. Eikä syyllistäisi uhria.
Pitkän päälle narsistin kulisseihin tulee säröjä ja lopulta romahdus tai useita romahduksia. Varsinkin kun totuus hänestä alkaa paljastua muille.
Tätä romahdudta toivon. Paljastin narsistin jänelle itselleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinhän sitä aina on narsistin kanssa suhteessa ja sen jälkeen. Siinä jos missä oppii selviytymään itse ja olemaan vahva. Yleensä ne narsistin kulissit ovat vahvat ja näyttää aina tipahtavan jaloilleen kun itse makaa keräilemässä sirpaleitaan. Vaikea löytää juttuseuraa joka ymmärtäisi asiaa, eikä antaisi suoraviivaisia, narsistin kanssa toimimattomia neuvoja. Eikä syyllistäisi uhria.
Tätä se on. Kukaan ei oikeasti ymmärrä mitä sen toisen puolen aivoissa liikkuu, varsinkin kun kaikki on päällepäin niin hyvin.
Olimme pariterapiassa tuli ohjeita parisuhteen hoitamiseksi. Vaimo ignoorasi kaiken ohjeistuksen, millä voi parantaa parisuhdetta. En tietenkään tässä vaiheessa tiennyt mitään narsistisista piirteistä.
Yhden ohjeen hän kyllä otti käyttöön. Kun ei jaksa kuunnella toista, sen voi toiselle sanoa. Tämän hän otti hyvin käyttöön. Näin hän sai kontrolloitua sitä, että puhutaan vain aiheista mistä hän tykkää.
Lisäksi puoliso ohjaili pariterapeuttia ja keskusteluaiheita...ja tietenkin minua, en tajunnut silloin.
Pariterapiaan meno oli alunperin jo työn ja tuskan takana, koska toisella oli kaikki hyvin...
Puoli vuotta aikaisemmin ongelmien kasauduttua riidaksi, vaimo sanoi "Teen mitä vain, että saan parisuhteen toimimaan". Pian tuon toteamisen jälkeen käytännössä seksi loppui tyystin, vaimo vältteli seuraani ja kieltäytyi moneen kertaan pariterapiasta, kun hänellä oli kaikki hyvin. Voitte kuvitella miten pihalla olin omassa parisuhteessa. Käytännössä en saanut mitään kontaktia vaimoon.
Ei pidä koskaan mennä pariterapiaan narsistin kanssa. Suhde ei ole normaali vaan epänormaali. Terapeutin hankala auttaa koska narsisti osaa pitää tilanteeseen sopivaa naamaria kasvoillaan. Mikään ei muutu.
Tästä syystä en suostunut terapiaan mieheni kanssa. Olisi vain hurmannut terapeuttiparan ja manipuloinnut mua vastaan. Hän jaksoi aina tuttujen kanssakin vääntää vitsiä siitä, kuinka on perheessä syypää kaikkeen. Muut ajat sitten haukkui mut ja lapset. Asia tietysti vääntyi niin, että hän halusi terapiaan ja minä en ja en tee mitään avioliiton eteen. En enää jaksanut sitä ainaista vänkäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni 19 vuotta ymmärtää, että puoliso on narsisti. Sitä ennen oli selittämätön paha olo koko ajan. Riittämättömyyden tunne, vaikka olisin tehnyt kaikkeni. Aina se olo, että jos puoliso vain yrittäisi vähän parisuhteen eteen ja saisin takaisin sen ihmisen, johon rakastuin.
Itselleni oli ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että olin narsistin kanssa tekemisissä. Palat loksahteli kohdilleen ja kaikki kysymykset päässäni saivat vastaukset. Olin aina luullut, että narsisti on joku todella synkkä, paha, musta tyyppi -nyt ymmärsin, että pelaa montaa peliä samaan aikaan ja on eri tilanteisiin eri naamiot. Sillä välillä mukavan tyypin esittämisellä saa uhrin jäämään ja yrittämään. Kun asiat saivat selityksen, ymmärsin myös että ei sitä ihmistä ole olemassakaan johon rakastuin. Ja ettei toinen tulisi muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan.
Tuntuu niin typerältä, että minä, fiksu ja koulutettu ihminen kulutin 20 vuotta elämästäni hukkaan narsistin kanssa ja sain pysyviä vaurioita. Toisaalta, olen nyt vahvempi ja viisaampi. Ymmärrän elämästä ja erilaisista elämäntilanteista paljon enemmän kuin nuorena.
Samalainen tarina täällä. Narsistiksi luullaan aina ensin ihmistä, joka kiusaa muita ja elvistelee. Narsisti ei ole sellainen. Minun puoliso oli luonteeltaan kiltti ja ystävällinen, ei mitenkään mahtaileva vaan sellainen maan läheinen luonnollinen kaunotar. Joitakin kritiikkiherkkyyttä oli heti alussa, mutta se ei tee kenestäkään huonoa. Vaimo oli jotenkin flirtti, kun pääsi kotiympyröistä pois. Pukeutuminen oli erilaista ulos mennessä kavereiden kanssa kuin minun kanssani, pitkät saappaat ja nahkahousut. Minun kanssani ei ikinä. Sain hänet kuitenkin vaimokseni. Naimisiinmenon jälkeen rauhoituin, koska luulin, että nyt olen se ykkönen. Naimisiinmenon jälkeen ihmettelin, kuinka kaverit ja perhe olivat hänelle tärkeitä. Ei siis minun perhe vaan hänen isänsä, äitinsä, sisaruksensa. Minun oli vaikea ymmärtää tätä, että me emme olleet vielä perhe. Sitten tuli lapsia. Minä itse olin perhekeskeinen eli vaimo ja lapset. Jotenkin aina minulla oli tunne, että joku muu on tärkeämpi kuin minä. Viimeisin lapsen syntymän jälkeen se narsisti kuoriuitu esiin. Vaimo alkoi elää minä minä elämää. Kaikki meni minun edelle prioriteettilistassa. Vaimo puhui kyllä rakkaudesta, mutta se ei näkynyt missään. Alkoi tulla kaikkea riitaa ihmeellisistä asioista. Kuinka en omista häntä. Alkoi tulla mahdottomia vaatimuksia, mihin ei ollut mitään järkiselityksiä. Riitoja mistä vaan. Minulla ei saanut olla mielipiteitä. Lopulta tajusin, että pettää. Ei myöntänyt mitään pettämistä. Kaikki kuitenkin viittasi siihen, paljon selityksiä kaikista asioista, pisimmät selityksen kestivät 3tuntia ja olivat vaimon yksinpuhelua. Ei voinut myöntää edes niitä asioita, joista minulla oli faktaa. Kaiken sen valehtelun jälkeen tajusin, että pettämistä on ollut koko parisuhteen aikana, koska käytti samoja lauseita kuin joskus aikanaan. Vaimo suuttui aina minulle ihan kaikesta. ihmettelin, mitä teen väärin. Yhdestä asiasta hän ei suuttunut, kun minulle tuli kondylooma. Minulla oli nuorena ollut se ja luulin, että se oli aktivoitunut todella pitkän ajan jälkeen. Kerroin sen vaimolla ja selitti minulle kuinka se ei ole mikään kondylooma vaan hiiva. Siksi tämä, josta hän ei suuttunut, kertoo hänen syyllisyydestään sekä hänen ristiinpuhumisensa. Tajusin kaiken vasta niin myöhään, koska rakastin ja halusin luottaa. Odotin kokoajan, että vaimo "normalisoituu" ja saan vaimorakkaani takaisin.
Nyt kun olen puhunut vaimon kanssa enemmän meidän parisuhteen tapahtumista, mitään hän ei myönnä eikä ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään. Tapahtumista alkoi melkoinen aivosekamelska päässäni, että mitä tapahtuu. Lopulta kuitenkin tajusin, että valheiden kautta kaikki alkoi paljastua. Vaimo valehteli kaikista asioista ja puhui itsensä solmuun. Vaikka sain hänet kiinni valehtelusta, sain häneltä vain uusia selityksiä. Mistään hän ei ottanut vastuuta. Elämäni romahti ensin sen takia, että hän on pettänyt ties kuinka monta kertaa. Sitten jälkiselvittelyissä tajusin, että hän ajattelee ja kokee elämänsä ihan eri lailla kuin minä. Olin epäillyt narsismia muutaman vuoden, koska vaimon minä minä elämä oli niin vahvaa. Luin paljon narsisteista ja lopulta tajusin, että vaimossani on paljon piilonarsistin ominaisuuksia. Sen tajuttuani kaikki palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen ja aloin saada omasta elämästä jäälleen kiinni.
Elämä sujuu nyt hyvin, vältän aiheita, jotka triggeröi häntä. En halua lapsistani uusia narsisteja. Olen se sulake lasten ja vaimon välissä. Vaimon narsisti ominaisuus näkyy lapsi-äitisuhteessa niin, että hän välillä pyytää heiltä jotain palveluksia ja paljon halaamisia. En tiedä riittäkö minun kehut vai rupeaako pettämään uudestaan jossain vaiheessa.
Jätin paljon tapahtumia pois.
Ootko kuunnellut Narc Dailyn Andrew'ta. On eronnut narsistinaisesta.
Miten voit fyysisesti ja henkisesti? Miehet eivät välttämättä aina huomaa tai välitä omasta voinnistaan.
Kiitos kun kysyit. Sait kyyneleen silmänurkkaani. Olen lamaantunut ja voimaton. Fyysisesti kukaan ei huomaa, että voin huonosti. On minulla joitakin fyysisiä oireita. Voi olla, että johtuvat stressistä/traumasta. En pysty käsittelemään elämän haasteita. Niitä on nyt liikaa. Tukea ei miehenä oikein saa mistään. Taaperran ja yritän selviytyä päivittäisistä perushaasteista. Olen pitänyt kiinni siitä, että pyrin liikkumaan itse säännöllisesti, että saan elämääni jotain ilon hetkiä ja nämä hetken saavat myös mieleni paremmalle tuulelle. Tavallaan kun olen ollut niin perhekeskeinen, pettäminen ja narsistimainen käytös ovat vieneet minulta sen minkä vuoksi tehdä töitä ja asioita. Perhe ja vaimo ovat olleet minun selkeä ykkönen elämässäni. Nyt täytyy opetella elämään myös itseä varten.
Jos sinulla on paikka, jossa voit olla rauhassa, voisit ostaa muutaman tunnin etäterapiaa narsismiin erikoistuneelta taholta. Saisit vähän tukea ja neuvoja. Saman katon alla asuminen syö terveyttä, vaikka miten tietäisi mistä on kyse. Narsisti on kuin kaikkialle asuntoon leviävä myrkkykaasu.
Tsemppiä! Toivon sulle kaikkea hyvää ja parempaa jatkoa! Ota huoli terveydestäsi ja mielestäsi tosissasi. Itse olen nyt masentunut ja yritän toipua siitä. Kuvittelin selviäväni ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinhän sitä aina on narsistin kanssa suhteessa ja sen jälkeen. Siinä jos missä oppii selviytymään itse ja olemaan vahva. Yleensä ne narsistin kulissit ovat vahvat ja näyttää aina tipahtavan jaloilleen kun itse makaa keräilemässä sirpaleitaan. Vaikea löytää juttuseuraa joka ymmärtäisi asiaa, eikä antaisi suoraviivaisia, narsistin kanssa toimimattomia neuvoja. Eikä syyllistäisi uhria.
Mä kuulin just yhdestä ystävästä, joka oli kysellyt, että liioittelenko juttujani. Tajusin, että viimeisin tapaaminen hänen kanssaan ei varmaan ollutkaan sitä varten, että tukisi ja kuuntelisi. Se oli sitä varten, että oli utelias. Jos ei kellekään kerro, mitä tapahtuu, niin on tosi yksin. Jos kertoo, niin ei uskota. Jos mä liioittelin, niin lähinnä kaunistelin.
Opinpahan sen ketkä ovat ystäviä. Moni mut on ghostannut.
Mulla myös oli ystävä, joka oli oikein kannustava ja tukeva ja tukenani. Kunnes tajusin, että hän vain haluaa seurata kauttani sitä draamaa, jota olin kokenut ja miten tolaltani olin siitä. Tuen anto olikin uteliaisuutta.
Narsisti joskus väittää olevansa narsistin uhri ja mustamaalata todellista uhria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni 19 vuotta ymmärtää, että puoliso on narsisti. Sitä ennen oli selittämätön paha olo koko ajan. Riittämättömyyden tunne, vaikka olisin tehnyt kaikkeni. Aina se olo, että jos puoliso vain yrittäisi vähän parisuhteen eteen ja saisin takaisin sen ihmisen, johon rakastuin.
Itselleni oli ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että olin narsistin kanssa tekemisissä. Palat loksahteli kohdilleen ja kaikki kysymykset päässäni saivat vastaukset. Olin aina luullut, että narsisti on joku todella synkkä, paha, musta tyyppi -nyt ymmärsin, että pelaa montaa peliä samaan aikaan ja on eri tilanteisiin eri naamiot. Sillä välillä mukavan tyypin esittämisellä saa uhrin jäämään ja yrittämään. Kun asiat saivat selityksen, ymmärsin myös että ei sitä ihmistä ole olemassakaan johon rakastuin. Ja ettei toinen tulisi muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan.
Tuntuu niin typerältä, että minä, fiksu ja koulutettu ihminen kulutin 20 vuotta elämästäni hukkaan narsistin kanssa ja sain pysyviä vaurioita. Toisaalta, olen nyt vahvempi ja viisaampi. Ymmärrän elämästä ja erilaisista elämäntilanteista paljon enemmän kuin nuorena.
Samalainen tarina täällä. Narsistiksi luullaan aina ensin ihmistä, joka kiusaa muita ja elvistelee. Narsisti ei ole sellainen. Minun puoliso oli luonteeltaan kiltti ja ystävällinen, ei mitenkään mahtaileva vaan sellainen maan läheinen luonnollinen kaunotar. Joitakin kritiikkiherkkyyttä oli heti alussa, mutta se ei tee kenestäkään huonoa. Vaimo oli jotenkin flirtti, kun pääsi kotiympyröistä pois. Pukeutuminen oli erilaista ulos mennessä kavereiden kanssa kuin minun kanssani, pitkät saappaat ja nahkahousut. Minun kanssani ei ikinä. Sain hänet kuitenkin vaimokseni. Naimisiinmenon jälkeen rauhoituin, koska luulin, että nyt olen se ykkönen. Naimisiinmenon jälkeen ihmettelin, kuinka kaverit ja perhe olivat hänelle tärkeitä. Ei siis minun perhe vaan hänen isänsä, äitinsä, sisaruksensa. Minun oli vaikea ymmärtää tätä, että me emme olleet vielä perhe. Sitten tuli lapsia. Minä itse olin perhekeskeinen eli vaimo ja lapset. Jotenkin aina minulla oli tunne, että joku muu on tärkeämpi kuin minä. Viimeisin lapsen syntymän jälkeen se narsisti kuoriuitu esiin. Vaimo alkoi elää minä minä elämää. Kaikki meni minun edelle prioriteettilistassa. Vaimo puhui kyllä rakkaudesta, mutta se ei näkynyt missään. Alkoi tulla kaikkea riitaa ihmeellisistä asioista. Kuinka en omista häntä. Alkoi tulla mahdottomia vaatimuksia, mihin ei ollut mitään järkiselityksiä. Riitoja mistä vaan. Minulla ei saanut olla mielipiteitä. Lopulta tajusin, että pettää. Ei myöntänyt mitään pettämistä. Kaikki kuitenkin viittasi siihen, paljon selityksiä kaikista asioista, pisimmät selityksen kestivät 3tuntia ja olivat vaimon yksinpuhelua. Ei voinut myöntää edes niitä asioita, joista minulla oli faktaa. Kaiken sen valehtelun jälkeen tajusin, että pettämistä on ollut koko parisuhteen aikana, koska käytti samoja lauseita kuin joskus aikanaan. Vaimo suuttui aina minulle ihan kaikesta. ihmettelin, mitä teen väärin. Yhdestä asiasta hän ei suuttunut, kun minulle tuli kondylooma. Minulla oli nuorena ollut se ja luulin, että se oli aktivoitunut todella pitkän ajan jälkeen. Kerroin sen vaimolla ja selitti minulle kuinka se ei ole mikään kondylooma vaan hiiva. Siksi tämä, josta hän ei suuttunut, kertoo hänen syyllisyydestään sekä hänen ristiinpuhumisensa. Tajusin kaiken vasta niin myöhään, koska rakastin ja halusin luottaa. Odotin kokoajan, että vaimo "normalisoituu" ja saan vaimorakkaani takaisin.
Nyt kun olen puhunut vaimon kanssa enemmän meidän parisuhteen tapahtumista, mitään hän ei myönnä eikä ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään. Tapahtumista alkoi melkoinen aivosekamelska päässäni, että mitä tapahtuu. Lopulta kuitenkin tajusin, että valheiden kautta kaikki alkoi paljastua. Vaimo valehteli kaikista asioista ja puhui itsensä solmuun. Vaikka sain hänet kiinni valehtelusta, sain häneltä vain uusia selityksiä. Mistään hän ei ottanut vastuuta. Elämäni romahti ensin sen takia, että hän on pettänyt ties kuinka monta kertaa. Sitten jälkiselvittelyissä tajusin, että hän ajattelee ja kokee elämänsä ihan eri lailla kuin minä. Olin epäillyt narsismia muutaman vuoden, koska vaimon minä minä elämä oli niin vahvaa. Luin paljon narsisteista ja lopulta tajusin, että vaimossani on paljon piilonarsistin ominaisuuksia. Sen tajuttuani kaikki palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen ja aloin saada omasta elämästä jäälleen kiinni.
Elämä sujuu nyt hyvin, vältän aiheita, jotka triggeröi häntä. En halua lapsistani uusia narsisteja. Olen se sulake lasten ja vaimon välissä. Vaimon narsisti ominaisuus näkyy lapsi-äitisuhteessa niin, että hän välillä pyytää heiltä jotain palveluksia ja paljon halaamisia. En tiedä riittäkö minun kehut vai rupeaako pettämään uudestaan jossain vaiheessa.
Jätin paljon tapahtumia pois.
Ootko kuunnellut Narc Dailyn Andrew'ta. On eronnut narsistinaisesta.
Miten voit fyysisesti ja henkisesti? Miehet eivät välttämättä aina huomaa tai välitä omasta voinnistaan.
Kiitos kun kysyit. Sait kyyneleen silmänurkkaani. Olen lamaantunut ja voimaton. Fyysisesti kukaan ei huomaa, että voin huonosti. On minulla joitakin fyysisiä oireita. Voi olla, että johtuvat stressistä/traumasta. En pysty käsittelemään elämän haasteita. Niitä on nyt liikaa. Tukea ei miehenä oikein saa mistään. Taaperran ja yritän selviytyä päivittäisistä perushaasteista. Olen pitänyt kiinni siitä, että pyrin liikkumaan itse säännöllisesti, että saan elämääni jotain ilon hetkiä ja nämä hetken saavat myös mieleni paremmalle tuulelle. Tavallaan kun olen ollut niin perhekeskeinen, pettäminen ja narsistimainen käytös ovat vieneet minulta sen minkä vuoksi tehdä töitä ja asioita. Perhe ja vaimo ovat olleet minun selkeä ykkönen elämässäni. Nyt täytyy opetella elämään myös itseä varten.
Jos sinulla on paikka, jossa voit olla rauhassa, voisit ostaa muutaman tunnin etäterapiaa narsismiin erikoistuneelta taholta. Saisit vähän tukea ja neuvoja. Saman katon alla asuminen syö terveyttä, vaikka miten tietäisi mistä on kyse. Narsisti on kuin kaikkialle asuntoon leviävä myrkkykaasu.
Tsemppiä! Toivon sulle kaikkea hyvää ja parempaa jatkoa! Ota huoli terveydestäsi ja mielestäsi tosissasi. Itse olen nyt masentunut ja yritän toipua siitä. Kuvittelin selviäväni ilman.
Kirjoitan sivusta, mutta kiitos vinkistä! En ollut koskaan ajatellutkaan etäterapiaa.
Narsistieksäni on vankilassa. Yritti ottaa sieltä yhteyttä, eri numeroista. Kysyin onko saanut nyt avioeropaperit (vankila ei ole Suomessa). Alkoi itkua vääntää viestissä miten on nyt kovimmassa paikassaan ikinä, miten hylkään nyt hänet tällaisella hetkellä ja miten voi tap paa itsensä.
Aijaa, minulla on elinikäiset arvet ympäri kehoa, jopa kasvoissa. Sielusta en jaksa edes mainita. Ai niin, on elinikäinen sairauskin puhjennut. Hän pääsee vielä vankilasta ja minä elän sairauteni ja arpieni kanssa loppuelämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksinhän sitä aina on narsistin kanssa suhteessa ja sen jälkeen. Siinä jos missä oppii selviytymään itse ja olemaan vahva. Yleensä ne narsistin kulissit ovat vahvat ja näyttää aina tipahtavan jaloilleen kun itse makaa keräilemässä sirpaleitaan. Vaikea löytää juttuseuraa joka ymmärtäisi asiaa, eikä antaisi suoraviivaisia, narsistin kanssa toimimattomia neuvoja. Eikä syyllistäisi uhria.
Mä kuulin just yhdestä ystävästä, joka oli kysellyt, että liioittelenko juttujani. Tajusin, että viimeisin tapaaminen hänen kanssaan ei varmaan ollutkaan sitä varten, että tukisi ja kuuntelisi. Se oli sitä varten, että oli utelias. Jos ei kellekään kerro, mitä tapahtuu, niin on tosi yksin. Jos kertoo, niin ei uskota. Jos mä liioittelin, niin lähinnä kaunistelin.
Opinpahan sen ketkä ovat ystäviä. Moni mut on ghostannut.
Mulla myös oli ystävä, joka oli oikein kannustava ja tukeva ja tukenani. Kunnes tajusin, että hän vain haluaa seurata kauttani sitä draamaa, jota olin kokenut ja miten tolaltani olin siitä. Tuen anto olikin uteliaisuutta.
Tuntui kyllä aika paskalta, kun tajusin. Meillä oli myös niin, että minä se kotihissukka ja varattomampi, mies näkyvä ja vauras. Moni ystävä katosi eron myötä, kun mulle jäi jokseenkin luu käteen ja edelleen ovat väleissä ainakin somen mukaan miehen kanssa. En sure. On vaan niin ihanaa olla vapaa siitä kaikesta pahasta ja ilkeästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni 19 vuotta ymmärtää, että puoliso on narsisti. Sitä ennen oli selittämätön paha olo koko ajan. Riittämättömyyden tunne, vaikka olisin tehnyt kaikkeni. Aina se olo, että jos puoliso vain yrittäisi vähän parisuhteen eteen ja saisin takaisin sen ihmisen, johon rakastuin.
Itselleni oli ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että olin narsistin kanssa tekemisissä. Palat loksahteli kohdilleen ja kaikki kysymykset päässäni saivat vastaukset. Olin aina luullut, että narsisti on joku todella synkkä, paha, musta tyyppi -nyt ymmärsin, että pelaa montaa peliä samaan aikaan ja on eri tilanteisiin eri naamiot. Sillä välillä mukavan tyypin esittämisellä saa uhrin jäämään ja yrittämään. Kun asiat saivat selityksen, ymmärsin myös että ei sitä ihmistä ole olemassakaan johon rakastuin. Ja ettei toinen tulisi muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan.
Tuntuu niin typerältä, että minä, fiksu ja koulutettu ihminen kulutin 20 vuotta elämästäni hukkaan narsistin kanssa ja sain pysyviä vaurioita. Toisaalta, olen nyt vahvempi ja viisaampi. Ymmärrän elämästä ja erilaisista elämäntilanteista paljon enemmän kuin nuorena.
Samalainen tarina täällä. Narsistiksi luullaan aina ensin ihmistä, joka kiusaa muita ja elvistelee. Narsisti ei ole sellainen. Minun puoliso oli luonteeltaan kiltti ja ystävällinen, ei mitenkään mahtaileva vaan sellainen maan läheinen luonnollinen kaunotar. Joitakin kritiikkiherkkyyttä oli heti alussa, mutta se ei tee kenestäkään huonoa. Vaimo oli jotenkin flirtti, kun pääsi kotiympyröistä pois. Pukeutuminen oli erilaista ulos mennessä kavereiden kanssa kuin minun kanssani, pitkät saappaat ja nahkahousut. Minun kanssani ei ikinä. Sain hänet kuitenkin vaimokseni. Naimisiinmenon jälkeen rauhoituin, koska luulin, että nyt olen se ykkönen. Naimisiinmenon jälkeen ihmettelin, kuinka kaverit ja perhe olivat hänelle tärkeitä. Ei siis minun perhe vaan hänen isänsä, äitinsä, sisaruksensa. Minun oli vaikea ymmärtää tätä, että me emme olleet vielä perhe. Sitten tuli lapsia. Minä itse olin perhekeskeinen eli vaimo ja lapset. Jotenkin aina minulla oli tunne, että joku muu on tärkeämpi kuin minä. Viimeisin lapsen syntymän jälkeen se narsisti kuoriuitu esiin. Vaimo alkoi elää minä minä elämää. Kaikki meni minun edelle prioriteettilistassa. Vaimo puhui kyllä rakkaudesta, mutta se ei näkynyt missään. Alkoi tulla kaikkea riitaa ihmeellisistä asioista. Kuinka en omista häntä. Alkoi tulla mahdottomia vaatimuksia, mihin ei ollut mitään järkiselityksiä. Riitoja mistä vaan. Minulla ei saanut olla mielipiteitä. Lopulta tajusin, että pettää. Ei myöntänyt mitään pettämistä. Kaikki kuitenkin viittasi siihen, paljon selityksiä kaikista asioista, pisimmät selityksen kestivät 3tuntia ja olivat vaimon yksinpuhelua. Ei voinut myöntää edes niitä asioita, joista minulla oli faktaa. Kaiken sen valehtelun jälkeen tajusin, että pettämistä on ollut koko parisuhteen aikana, koska käytti samoja lauseita kuin joskus aikanaan. Vaimo suuttui aina minulle ihan kaikesta. ihmettelin, mitä teen väärin. Yhdestä asiasta hän ei suuttunut, kun minulle tuli kondylooma. Minulla oli nuorena ollut se ja luulin, että se oli aktivoitunut todella pitkän ajan jälkeen. Kerroin sen vaimolla ja selitti minulle kuinka se ei ole mikään kondylooma vaan hiiva. Siksi tämä, josta hän ei suuttunut, kertoo hänen syyllisyydestään sekä hänen ristiinpuhumisensa. Tajusin kaiken vasta niin myöhään, koska rakastin ja halusin luottaa. Odotin kokoajan, että vaimo "normalisoituu" ja saan vaimorakkaani takaisin.
Nyt kun olen puhunut vaimon kanssa enemmän meidän parisuhteen tapahtumista, mitään hän ei myönnä eikä ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään. Tapahtumista alkoi melkoinen aivosekamelska päässäni, että mitä tapahtuu. Lopulta kuitenkin tajusin, että valheiden kautta kaikki alkoi paljastua. Vaimo valehteli kaikista asioista ja puhui itsensä solmuun. Vaikka sain hänet kiinni valehtelusta, sain häneltä vain uusia selityksiä. Mistään hän ei ottanut vastuuta. Elämäni romahti ensin sen takia, että hän on pettänyt ties kuinka monta kertaa. Sitten jälkiselvittelyissä tajusin, että hän ajattelee ja kokee elämänsä ihan eri lailla kuin minä. Olin epäillyt narsismia muutaman vuoden, koska vaimon minä minä elämä oli niin vahvaa. Luin paljon narsisteista ja lopulta tajusin, että vaimossani on paljon piilonarsistin ominaisuuksia. Sen tajuttuani kaikki palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen ja aloin saada omasta elämästä jäälleen kiinni.
Elämä sujuu nyt hyvin, vältän aiheita, jotka triggeröi häntä. En halua lapsistani uusia narsisteja. Olen se sulake lasten ja vaimon välissä. Vaimon narsisti ominaisuus näkyy lapsi-äitisuhteessa niin, että hän välillä pyytää heiltä jotain palveluksia ja paljon halaamisia. En tiedä riittäkö minun kehut vai rupeaako pettämään uudestaan jossain vaiheessa.
Jätin paljon tapahtumia pois.
Ootko kuunnellut Narc Dailyn Andrew'ta. On eronnut narsistinaisesta.
Miten voit fyysisesti ja henkisesti? Miehet eivät välttämättä aina huomaa tai välitä omasta voinnistaan.
Kiitos kun kysyit. Sait kyyneleen silmänurkkaani. Olen lamaantunut ja voimaton. Fyysisesti kukaan ei huomaa, että voin huonosti. On minulla joitakin fyysisiä oireita. Voi olla, että johtuvat stressistä/traumasta. En pysty käsittelemään elämän haasteita. Niitä on nyt liikaa. Tukea ei miehenä oikein saa mistään. Taaperran ja yritän selviytyä päivittäisistä perushaasteista. Olen pitänyt kiinni siitä, että pyrin liikkumaan itse säännöllisesti, että saan elämääni jotain ilon hetkiä ja nämä hetken saavat myös mieleni paremmalle tuulelle. Tavallaan kun olen ollut niin perhekeskeinen, pettäminen ja narsistimainen käytös ovat vieneet minulta sen minkä vuoksi tehdä töitä ja asioita. Perhe ja vaimo ovat olleet minun selkeä ykkönen elämässäni. Nyt täytyy opetella elämään myös itseä varten.
Jos sinulla on paikka, jossa voit olla rauhassa, voisit ostaa muutaman tunnin etäterapiaa narsismiin erikoistuneelta taholta. Saisit vähän tukea ja neuvoja. Saman katon alla asuminen syö terveyttä, vaikka miten tietäisi mistä on kyse. Narsisti on kuin kaikkialle asuntoon leviävä myrkkykaasu.
Tsemppiä! Toivon sulle kaikkea hyvää ja parempaa jatkoa! Ota huoli terveydestäsi ja mielestäsi tosissasi. Itse olen nyt masentunut ja yritän toipua siitä. Kuvittelin selviäväni ilman.
Kirjoitan sivusta, mutta kiitos vinkistä! En ollut koskaan ajatellutkaan etäterapiaa.
Niitä on ihan narsismiin erikoistuneita niin tietävät, mistä on kyse. Mm. Jenni Kiviniemi, vapaaksinarsistista.fi ja muita vastaavia.
Joo, narsistin kanssa ei kannata mennä pariterapiaan, mutta onko kukaan koskaan huomannut, että oma terapeutti on narsisti? Minulla on vähän sellainen olo, etten oikein tiedä, onko terapeuttini lintu vai kala ja jo se, että minulla nousee tällainen mieleen, tuntuu huolestuttavalta. Menin hoidattamaan itseäni narsistin jättämistä traumoista ja jos hoitajani onkin toinen narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Joo, narsistin kanssa ei kannata mennä pariterapiaan, mutta onko kukaan koskaan huomannut, että oma terapeutti on narsisti? Minulla on vähän sellainen olo, etten oikein tiedä, onko terapeuttini lintu vai kala ja jo se, että minulla nousee tällainen mieleen, tuntuu huolestuttavalta. Menin hoidattamaan itseäni narsistin jättämistä traumoista ja jos hoitajani onkin toinen narsisti.
Mistä tällainen olo tulee? Minusta tuntuu, että aika helposti täällä osalla lentelee näitä narsistileimoja eri ihmisille. Itse myös narsistisia piirteitä omanneen henkilön kanssa joskus olen seurustellut ja huomannut itsestäni sen, että olen hirveän varovainen ihmisten kanssa, monesti tulee juuri tuollainen olo ettei tiedä onko toinen lintu vai kala.
Kiitos kun kysyit. Sait kyyneleen silmänurkkaani. Olen lamaantunut ja voimaton. Fyysisesti kukaan ei huomaa, että voin huonosti. On minulla joitakin fyysisiä oireita. Voi olla, että johtuvat stressistä/traumasta. En pysty käsittelemään elämän haasteita. Niitä on nyt liikaa. Tukea ei miehenä oikein saa mistään. Taaperran ja yritän selviytyä päivittäisistä perushaasteista. Olen pitänyt kiinni siitä, että pyrin liikkumaan itse säännöllisesti, että saan elämääni jotain ilon hetkiä ja nämä hetken saavat myös mieleni paremmalle tuulelle. Tavallaan kun olen ollut niin perhekeskeinen, pettäminen ja narsistimainen käytös ovat vieneet minulta sen minkä vuoksi tehdä töitä ja asioita. Perhe ja vaimo ovat olleet minun selkeä ykkönen elämässäni. Nyt täytyy opetella elämään myös itseä varten.