Narsistin keskustelutyyli

"Halla-aho antaa huomenna tiedotteen."

Kuulostaa huomionhaluiselta narsistilta.

Voiko narsistin kanssa elää yhdessä?

Tiedostan kaiken paskan mikä liittyy aiheeseen, mies todella on narsisti eikä ole pelkkää kuvitelmaani. Mutta meillä on liikaa kaikkea yhteistä, lapset, useampi yritys, talo, kesäpaikka, yhteiseen harrastukseen paljon liittyviä yms.

Lapset teinejä ja tottuneet samoin kuin minä, että mies on omalaatuinen. Kaikki mahdollinen koettu niin hyvässä kuin pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos toinen on oikeasti liian herkkä (vaikka herkkyys on hyvä asia), niin sen hänelle sanominen EI ole narsismia, koska liika herkkyys hankaloittaa ihmissuhteita sillä herkällä muihinkin päin.

Sekoitatko nyt herkkyyden tunteellisuuteen?

Ylitsevuotavat rakkaudentunnustukset ja huomioinnit ovat teeskentelyä. Tosiluonne on kylmä ja sadistinen.

Narsissin kanssa ei voi ja on ajanhaaskausta punnita suhteen "hyviä" ja "huonoja" puolia, koska ne hyvät puolet ovat valetta. Ne ovat olleet teeskentelyä, keino saada nalkkiin ja kontrolliin.

Vain ne huonot puolet ovat niitä mitä narsku syvimmiltään on ja hän nauttii sadismista.

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsistin kanssa elää yhdessä?

Tiedostan kaiken paskan mikä liittyy aiheeseen, mies todella on narsisti eikä ole pelkkää kuvitelmaani. Mutta meillä on liikaa kaikkea yhteistä, lapset, useampi yritys, talo, kesäpaikka, yhteiseen harrastukseen paljon liittyviä yms.

Lapset teinejä ja tottuneet samoin kuin minä, että mies on omalaatuinen. Kaikki mahdollinen koettu niin hyvässä kuin pahassa.

Ei tuohon voi kukaan muu vastata, se on sinun itse arvioitava. Varmasti voi ja joillakin ei ole syystä tai toisesta mielekkäitä vaihtoehtoja. Mutta toivottavasti jääminen ei perustu pelkästään siihen, ettei uskalla valita toisin. Sekin on varsin mahdollinen vaihtoehto narsistien kanssa eläessä. Ettei päätä mitään, vaikka uskottelee tekevänsä itse ratkaisunsa. Tässä on tärkeä kuunnella itseään, omasta elämästäsi on kyse. Vaikka kokisi, että muilla on vastaukset.

Erosin toukokuun alussa (tai siis mies joutui lähtemään) ja tuntuu että seinät kaatuvat päälle vasta nyt ihan tosissaan. Mies yrittää pitää yhteyttä ja minä viileät välit kunnes saan avioeron ja osituksen. Samoihin aikoihin kun mies lähti aloitin pätkätyön joka vielä jatkuu pari kuukautta.

Pari kuukautta meni jotenkin mukavasti, sumussa jopa. Nyt tuntuu että seinät kastuvat päälle ja työtä en jaksaisi yhtään. Voin työssä huonostikin välillä kun pyörryttää ja ahdistaa. Vapaa-ajalla urheilen paljon joka auttaa henkisestikin plus olen laihtunut.

Mutta nyt tuntuu että tarvitsen jotain enemmän. Ehkä lyhyen loman kun työpätkä on ohi. Ehkä eniten tarvitsisin tietoa siitä, että avioero on tehty ja voin elää elämääni. Välillä tukehdun henkisesti ahdistukseen. Onneksi on ystäviä. Ja tulee ahdistava tunne työstä, että "pitää osata ja jaksaa". Koen olevani työssäkin ihan huono ja tyhmä.

Tiedän että ajatukset ovat sairaan suhteen tuomaa huonoa itsetuntoa. Minut poljettiin hienovaraisesti maahan ja mm. tämä treenaaminen ja terveellisesti syöminen on osa projektia saada vanha minä takaisin. Mutta välillä en vain jaksaisi esittää, tekisi mieli jäädä vain itkemään kotiin ja syömään suklaata.

Seurustelen narsistin kanssa.

Viikonloppuna meillä oli erittäin romanttinen kahden keskinen reissu. Toisena iltana mies halusi kertoa miten oli pojalleen sanonut ettei ole varma rakastaako minua vai ei.

Tämä on tyypillistä.

Nostetaan kumppani pilviin vai tiputtaakseen hänet alas.

Ehkä mä joku päivä tästä vielä häippäsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan narsistipuolisossa koko ajan uusia, ärsyttäviä piirteitä kun olen vihdoin ymmärtänyt että olen narsistin kanssa tekemisissä. Uusin ärsyttävä juttu on se, kuinka hän mikromanageroi ajankäyttöäni. Soittelee ja yrittää järjestää minulle koko ajan hommia, vaikka olen lomalla. Jos haluan vaikka mennä leffaan, minun olisi "ansaittava" tekemällä joku homma hänelle tai tuotava joku lahja kun olen päässyt elokuviin. Lapsia ei ole, joten ei ole kyse mistään ajankäytöllisestä asiasta. Muutenkin olen huomannut, että narsistin kanssa ei saisi itse omistaa vapaa-aikaansa. Vaan narsisti omistaa sen mielestään. Jos pidän arkivapaan, hänen kuuluisi saada päättää mihin "ylimääräisen" vapaa-ajan käytän. Yrittää varmistaa, että en nuku pidempään. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, olen joutunut pitämään salaa vapaapäiviä, että voin tehdä noina päivinä mitä haluan (paitsi että pitää herätä normaalisti ja lähtä "töihin"). Mutta saanpa sitten rauhassa käydä uimassa, kirjastossa, elokuvissa, taidenäyttelyssä jne.

Kuulostaa muuten tutulta.  Minunkin exäni yritti koko ajan huolehtia siitä, että minulla olisi tekemistä.  Se liittyi kyllä myös siihen, että hän oli sairaan mustasukkainen.  Pelkäsi, että teen jotain hänen selkänsä takana silloin, kun hän ei ole kotona.  Kaikesta piti tehdä tiliä.  Se meni naurettavuuksiin, paitsi että ei naurattanut silloin.  Myöhemmin olen miettinyt sitä kaikkea ja tajunnut selvemmin, miten omituista ja outoa se oli.  

Jos minulla oli joku tyttökaverini kylässä, hän vahti koko ajan jossakin kuuloetäisyydellä, että kuuli mitä puhuimme.  Jos menimme ulos, hänellekin tuli tarve lähteä ulos tai yritti avoimen ikkunan äärellä salaa kuunnella.  

Narsistinen puoli oli juuri tämä itsekeskeisyys.  Hänet piti aina ottaa ensisijaisesti huomioon.  Ja tuo äskeinen kirjoittaja, joka kirjoitti kuinka narsisti piilotteli hänen tavaroitaan, osui kyllä minuunkin.  Juuri noin teki minunkin exäni, tahallaan hankaloitti elämääni, teki kaikkensa, että minulla olisi ollut vaikeaa.  Eikä tullut kuuloonkaan, että olisi auttanut minua missään.  

Sain opiskeluni päätökseen ja aloin katsella työpaikkoja.  Hän yritti sabotoida työnhakuani, mutta niinpä vain sain melkein heti työpaikan.  Se oli hänelle kauhistus.  Kun sain ensimmäisen palkkani, ostin olohuoneeseen kauniin maton, jota olin halunnut jo kauan.  Hän näki, että olin matosta iloinen, joten hän päätti tehdä siitä ilosta lopun ja mukamas vahingossa tärveli sen.  Silloin aloin ensimmäisen kerran ihan tosissani tehdä työtä erotakseni hänestä.  Aloin pikkuhiljaa viedä papereitani ja muita tärkeitä juttujani työpaikalleni vaatekaappiini, ettei hän pääsisi tekemään niille mitään.  Sitten pidin hänen tietämättään vapaapäivän ja hänen ollessaan töissä muutin pois.  Isä ja veli tuli pakulla hakemaan isommat omat tavarani ja kantoivat ne vuokraamaani asuntoon.

Oli ihmeellistä ja ihanaa sittemmin seurustella ihan tavallisen miehen kanssa.  Hän on nyt myös aviomieheni.  Että oli mies, joka kuunteli minua, keskusteli tavallisesti, ei tarttunut joka sanaan, auttoi minua ja oli minulle kiltti.  Hänen kanssaan pystyn olemaan vapaa ja oma itseni.

En tiedä oliko tämä nyt sitten hyväksi vai pahaksi, että koin tällaisen ihmissuhteen, joka oli kaikissa suhteissa minua loukkaava ja alentava.  Oliko se tarpeellista minun kokea?  Että ymmärtäisin arvostaa toisenlaisia ihmissuhteita.  Ehkä niin.  Toisaalta se vei nuoruudestani seitsemän vuotta, jotka olisi olleet niitä kauniita ja herkkiä nuoruusvuosia jos olisin saanut elää ne eri tavalla.  Opetus tietysti on se, että itsehän puolisoni valitsin.  Siitä en voi ketään syyttää, mutta miksi syyttäisinkään?  Olin liian nuori arvoioimaan asioita ja ryntäsin suinpäin suhteeseen, joka olikin kaikkea muuta kuin mitä odotin.  Tyhmänä sitten vielä kuvittelin, että kyllä kaikki tästä ajan mittaan paranee.  Mutta hui hai.

Ihan kun mun elämästäni. Olin lasten kanssa kotona vuosia, sitä ennen tehnyt toimistotöitä, kun halusin takaisin töihin se sanoi etten minnekään toimistoon pääse ja käski mennä siivoustöihin. No pääsinpä toimistoon ja se meni hiljaiseksi. Kun sanoin että pääsen töihin muuttui mieli; ei mun minnekään töihin tarvi mennä (mustasukkaisuus), kyllä hän perheen elättää. Kaikista ystävistäni kateellinen ja haukkui ne. 

Samalla tyylillä tein lähtöni, piilottelin tavaroitani pikkuhiljaa ja lähdin kuin jänes makuulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsistin kanssa elää yhdessä?

Tiedostan kaiken paskan mikä liittyy aiheeseen, mies todella on narsisti eikä ole pelkkää kuvitelmaani. Mutta meillä on liikaa kaikkea yhteistä, lapset, useampi yritys, talo, kesäpaikka, yhteiseen harrastukseen paljon liittyviä yms.

Lapset teinejä ja tottuneet samoin kuin minä, että mies on omalaatuinen. Kaikki mahdollinen koettu niin hyvässä kuin pahassa.

Itse ajattelin kauhulla vanhenemista narsistin kanssa. Siis vaihetta kun sairauksia ja heikkoutta alkaa tulla iän myötä itse kullekin. Exäni olisi muutenkin lähtenyt litomaan heti, jos olisin sairastunut vakavasti tms. Eikä yhteiset eläkepäivät tuntuneet ajatuksena kuin painajaiselta, en kaivannut yhtään lisää yhteistä aikaa hänen kanssaan. 

Tunnet parhaiten itsesi ja kumppanisi ja sen miten yhteiselämä on sujunut tähän asti. Ihmiset eivät yleensä kovin radikaalisti muutu.

Joskus käy mielessä, että nyt ei ole ketään vanhuuden turvanani. Sitten pitää ottaa järki käteen ja muistuttaa, että ei ollut aikaisemminkaan. Jos sairastuin, niin apua oli turha odottaa. Ja jos jotain apua sai, niin pitkin hampain ja vinoillen. Sairastumiseni oli omaa syytäni, tottahan toki. Hänen sairastumisensa oli kaikkien muiden, ja minun, syytä. Tahallaan tartutettiin.

Joten vanhenen hyvillä mielin ihan itsekseni. Eipähän tarvitse stressata muiden takia. Ja turva on yhtä hyvä kuin ennen eroakin: oma turva.

Vierailija kirjoitti:

Ylitsevuotavat rakkaudentunnustukset ja huomioinnit ovat teeskentelyä. Tosiluonne on kylmä ja sadistinen.

Narsissin kanssa ei voi ja on ajanhaaskausta punnita suhteen "hyviä" ja "huonoja" puolia, koska ne hyvät puolet ovat valetta. Ne ovat olleet teeskentelyä, keino saada nalkkiin ja kontrolliin.

Vain ne huonot puolet ovat niitä mitä narsku syvimmiltään on ja hän nauttii sadismista.

Juuri tämä. Rakkauspommituksen aikana saa kuulla mitä imelimpiä lurituksia ja "rakkauden" tunnustuksia, mutta HETI kun olet nalkissa narsisti näyttää julman ja ilkeän puolensa ja se tulee aina yllättäen ilman mitään syytä. Pohjimmiltaan narsisti ei pysty kokemaan aitoa rakkautta, kaikki on vaan esitystä ja manipulaatiota saada uhri lankeamaan ja heittää tämän päälle sen jälkeen kaiken sisimmässä olevan loppumattoman vihan, jolle ei ole edes mitään näkyvää syytä. Käyttäytyminen on todella julmaa, kun esitys on ohi. Nämä hyvän ja pahan jaksot vuorottelevat narsistin elämässä riippuen miten paljon saa kehuja ja ihailua muilta.

Jotkut narsistit osaavat olla ovelia rakkaus-pommituksessaan, eli valikoivat tarkasti juuri ne sanat, jotka arvaavat sinun haluavan kuulla. Ottavat jo heti alussa selville, mitä olet ns. vailla. Siksi luritukset uppoavat niin hyvin.

Väsyttää kirjoittaa, mutta yritän jotain. Pelkään, ettei kukaan ymmärrä minua. Mietin onko ketään muuta samassa tilanteessa, joka ymmärtäisi mitä on olla suhteessa narsistiin pääsemättä siitä eroon ja olla täysin burn out, voimat loppuun imetty, monta vuotta narsistin uhrina ja kylmä-kuuma venkoilun uuvuttama. Olla pelkkä haalea varjo entisestä itsestään. Hiljainen, väsynyt zombie tai robotti, joka elää vain narsistia palvellakseen. Omaa elämää ei ole, koska narsisti on vuosien aikana taidokkaalla ja sitkeällä manipuloinnilla ja henkisellä väkivallalla saanut eristettyä kaikesta normaalielämästä. Kaikki päivät, viikot, kuukaudet, vuodet kuluvat narsistin ehdoilla ja häntä palvellen. Tunnen, että olen jo luovuttanut. Ajatellut, menköön elämä näin en pääse tästä kierteestä enää. Liian syvällä, liian väsynyt, yksinäinen. Elämä on vain narsistin luoman järjestyksen ja sääntöjen mukaan niiden noudattamista kellon aikojen tarkkuudella. Kaikesta väärästä rangaistaan. Joka sana pitää harkita. Joka meno pitää salata. Harrastuksia ei saa olla. Mielipiteitä ei saa olla. Muita ihmisiä ei saa olla. Kotoa ei saisi poistua. 24/7 kuulolla ja valmiina palvelemaan narsistia. Mikään ei riitä narsistille, aina syyllinen, huono, arvoton, riittämätön olo. Jopa itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä usein. Koko elämä pyörii narsistin ympärillä. Harvat, tarkkaan harkitut, koukuttavat kehut tai huomio narsistilta on kuin huumetta, joka sokaisee kaikelle sille huonolle ja taas kaikki jatkuu. Pahasti koukutettu ja riippuvainen. Sairastunut itsekin. Taustalla epävakaa ja läheisriippuvuus plus traumat ym. Paha riippuvuus syntynyt narsistiin. Itsekin roikun hänessä. En kestä ilman. Saan vieroitusoireita, jolloin puran raivoa muihin läheisiin, myös fyysisiä vieroitusoireita. Kaikki riippuu miten narsisti kohtelee. Jos huonosti niin olen rikki ja puran pahaa oloa muihin. Jos hyvin niin olen aurinkoinen kaikille. Usein ajattelen, että tulen kuolemaan tähän tai tämän vuoksi. Joskus ajattelen, että se olisi ainoa ratkaisu tälle sairaalle kuviolle päästä eroon siitä. Narsisti on kuin huumetta, jonka varassa elän, enkä voi olla ilman. Tiedän olen sairas. En kaipaa haukkumista vaan ymmärrystä jos joku ymmärtää tämän kuvion, on kokenut tai samassa tilanteessa. Vaikea edes selittää, kuvailla, on niin epätodellinen koko kuvio, eikä itsekään hallitse sitä tai edes ymmärrä, sisäisesti niin kuollut vuosien jälkeen narsistin pelinappulana. Sekava teksti, en jaksa kirjoittaa paremmin. Halusin jotain purkaa ja päätä avata. Monesti aloittanut aiemmin, mutta jättänyt tekstin kesken, ollut liian väsynyt.

Minä lähdin aiemmin enkä ole epävakaa kuin reaktiivisesti. Mutta tiedän ne henkiset ja fyysiset vieroitusoireet. Otin eron huumevieroituksena. Päivä kerrallaan oireet hälvenivät.

Jos saisit tehtyä päätöksen erosta, saisitko apua päätöksessä pysymiseen joltain? Vaikka tältä palstalta, jos ei muuta. Entä jos hankkisit jonkun lääkityksen ja hoitokontaktin suojaksi?

Haluatko irti ja parantua vai oletko luovuttanut? Löytäisitkö jostain voimaa haluta irti?

https://hidastaelamaa.fi/2021/03/miksi-trauma-kiintymyssuhteet-ovat-nii…

Esim. Voxra vaikuttaa dopamiiniin. Jos saisit lääkityksen, saisit tarvitsevasi hormonit tasaisesti lääkkeestä niin tarve narsistin antamalle huomiolle menettäisi merkitystään ja pystyisit irtautumaan paremmin.

Minäkin suhtauduin eroon kuin "huumevieroitukseen". Tärkeintä on no contact. Pienikin kontakti/yhteys narsistiin altistaa retkahdukselle ja traumakemia -suhteen jatkumiselle. Näitä retkahduksia saattaa tulla useita, mutta jokainen vie kohti lopullista irrottautumista. Hanki tietoa ja tukea. Soita auttavaan puhelimeen. Et oikeasti tarvitse kenenkään lupaa siihen, miten elät elämääsi, mihin poistut kotoa, mitä harrastat, jne. Sinä saat halutessasi erota. Väkivaltaisesta ihmisestä eroon pääseminen ei kuitenkaan ole normaali ero, vaan vaatii suunnitelmallisuutta. Myös etäterapiaa on saatavilla mm. https://jennikiviniemi.fi/ajanvaraus/

Voimia ja rutkasti myötätuntoa sinulle!

Kuunnelkaa Persuja ja Kokkareita, sillä se selviää. Jopa yhtäaikaa psyko- ja sosipaattien tavasta "keskustella" eli esittää monologeja. 

Vierailija kirjoitti:

Seurustelen narsistin kanssa.

Viikonloppuna meillä oli erittäin romanttinen kahden keskinen reissu. Toisena iltana mies halusi kertoa miten oli pojalleen sanonut ettei ole varma rakastaako minua vai ei.

Tämä on tyypillistä.

Nostetaan kumppani pilviin vai tiputtaakseen hänet alas.

Ehkä mä joku päivä tästä vielä häippäsen

Tai sitten vaan jatkat suhdetta ja hyväksyt, että sinua saa pahoinpidellä. Olet ansainnut sen.

Mitähän narsistin päässä liikkuu silloin kun hänet pistää NO CONTACT eikä vastaa enää ollenkaan.

Miten käsittelee sen että HÄNET hylättiin?

Tokihan soittaa/viestittelee silti mutta vastausta ei saa. Enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän narsistin päässä liikkuu silloin kun hänet pistää NO CONTACT eikä vastaa enää ollenkaan.

Miten käsittelee sen että HÄNET hylättiin?

Tokihan soittaa/viestittelee silti mutta vastausta ei saa. Enää koskaan.

Siihen liittyy se, että sua ei enää kiinnosta, mitä se ajattelee. Saa ajatella ihan mitä tahansa.

Sam Vaknin julkaisi tänään hyvän videon siitä, että narsisti haluaa tappaa kohteensa elinvoiman. Narsisti käy juuri päinvastaisella voimalla. Siksi uhrit sairastuvat, uupuvat, masentuvat, jopa kuolevat.