Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Narsistin kanssa suhteessa tuntui, että hän tahallaan unohti syntymäpäivät, naistenpäivät ym. Joulunakin sain todella mauttoman lahjan, luulen että hän teki sen tahallaan, että osti lahjan josta en yhtään pitänyt.
Haukkui myös aina minun hänelle ostamani lahjat, vaikka olin käyttänyt aikaa niiden miettimiseen ja ne olivat hänen makunsa mukaisia.
Mun narsisti-miesystävä aina muistaa kyllä sanoa "etten tänäkään vuonna sinulle mitään hankkinut". No eihän sitä tarvitse kertoa. Ei siis tietenkään pahoittele tilannetta vaan toteaa asian olevan niin.
ja kyllä teen eroa hänestä. Ei vaan ole helppoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse narsitilimbossa.
Olen hetken onnellinen ja sitten tulee taas jotain ihan käsittämätöntä shaibaa. Se tapahtuu aina tilanteessa, jossa muuten olisin erityisen iloinen.
Jotenkin liian suuri onnellisuuteni provosoi häntä painamaan minua alemmaksi. Jotta en olisi uhka?
Liian elinvoimaisena en olisi hallittavissa? Vai iskeekö kateus? Vai vaatisiko aito ilo empatiaa, jota hänellä ei ole?
Jotenkin hän saa aina kuvittelemaan et NYT asiat on muuttuneet pysyvästi. Ja sitten, hän on ihan kuin pieni lapsi.
Samaa huomaan hänen lapsestaan, joka ei tunne mielentilaa, jossa ollaan aidosti toisen puolesta iloisia.
Vierailija kirjoitti:
Narsistin kanssa suhteessa tuntui, että hän tahallaan unohti syntymäpäivät, naistenpäivät ym. Joulunakin sain todella mauttoman lahjan, luulen että hän teki sen tahallaan, että osti lahjan josta en yhtään pitänyt.
Haukkui myös aina minun hänelle ostamani lahjat, vaikka olin käyttänyt aikaa niiden miettimiseen ja ne olivat hänen makunsa mukaisia.
Tuttua.
Tahallaan pilaa merkittävät päivät!
Haastaa riitaa kun lähden tärkeään kokoukseen, sukujuhlaan, niin että kaikki kääntyy vikalla sekunnilla.
Tahallaan haukkuu kaikki lahjat, varsinkin ne jotka aiheuttaa hänessä häpeää. (Kahdesta lahjasta joutui kieltäytymään huonoutensa vuoksi, josta en tiennyt)
Sanoo että muutkin ihmettelevät kuinka epäsopivat lahjat hankin.
Sanoo että olen itsekäs kun en anna toisenlaisia
ja vielä kalliimpia lahjoja. (Tyhjensin tilini lahjoihin)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse narsitilimbossa.
Olen hetken onnellinen ja sitten tulee taas jotain ihan käsittämätöntä shaibaa. Se tapahtuu aina tilanteessa, jossa muuten olisin erityisen iloinen.
Jotenkin liian suuri onnellisuuteni provosoi häntä painamaan minua alemmaksi. Jotta en olisi uhka?
Liian elinvoimaisena en olisi hallittavissa? Vai iskeekö kateus? Vai vaatisiko aito ilo empatiaa, jota hänellä ei ole?Jotenkin hän saa aina kuvittelemaan et NYT asiat on muuttuneet pysyvästi. Ja sitten, hän on ihan kuin pieni lapsi.
Samaa huomaan hänen lapsestaan, joka ei tunne mielentilaa, jossa ollaan aidosti toisen puolesta iloisia.
Kuulostaapa tutulta. Silloin aikoinaan mietin monet kerrat mistä taas suuttui yhtäkkiä. Jossain kohtaa tajusin, että yksi asia on se, kun olen rento ja onnellisen oloinen, niin se saa aikaan vihareaktion ja tarpeen lytätä. Ehkä se on kontrollointia ja sitä, että narsku ei koe itse hyötyvänsä mitenkään jonkun toisen onnellisuudesta. Empatian puute ja kyvyttömyys olla iloinen toisen puolesta on niillä ihan sisäänrakennettua. Se ei valitettavasti siitä miksikään muutu, pahenee vaan ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainattu 8623 tekstistä:
"Alkaa meuhkaamaan hyvin liioitellusti jos kaikki ei ole täydellisesti.
Ja pelottavinta on se että muuntelee totuutta ja puhuu muulle talon johdolle vain omia mielikuviaan tilanteesta tai toiminnasta josta hänellä ei ole oikeaa tietoa kun ei ole ollut edes paikalla."Juuri tämä on erittäin haitallista työyhteisölle ja yksilölle. Tällaisen henkilön alaisuudessa voi joutua tosi nopsaan silmätikuksi ihan mistä vaan, vaikka muutamasta poikittaisesta lauseesta tai huolimattomasti sanotusta asiasta josta toksinen persoona vetää herneet nenään. Eipä ole 1 eikä 2 kertaa kun hyvinkin työnsä tekevät ovat saaneet potkut seuraavissa yt:ssä kun eivät vaan miellytä persoonansa puolesta tuollaisia heikkoitsetuntoisia ihmisiä.
Narsistiexäni, firmassa tuotekehitysjohtaja savusti kilpailijansa ulos työpaikaltaan vaikka itse oli vielä koeajalla tässä suuressa suomalaisessa firmassa. Ei tullut toimeen henkilön kanssa jostain syystä, ilmeisesti ei ollut sellaista keskusteluyhteyttä jolloin hän saa määrätä. Oli kuulemma ison pomon tuki tähän. Ei tuntunut narsistista missään. Kilpailijat eliminoidaan. Kertoo paljon narsistin tunnekylmyydestä.
Minullakin kokemusta narsistipomokumppanista. Hän oli erottamassa työntekijää naurettavasta syystä. Otin epäreiluilla keinoilla siviilinä sivusta luvattoman ison roolin. Mutta päätin että pelastan sen työntekijän tavalla tai toisella, ja onnistuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse narsitilimbossa.
Olen hetken onnellinen ja sitten tulee taas jotain ihan käsittämätöntä shaibaa. Se tapahtuu aina tilanteessa, jossa muuten olisin erityisen iloinen.
Jotenkin liian suuri onnellisuuteni provosoi häntä painamaan minua alemmaksi. Jotta en olisi uhka?
Liian elinvoimaisena en olisi hallittavissa? Vai iskeekö kateus? Vai vaatisiko aito ilo empatiaa, jota hänellä ei ole?Jotenkin hän saa aina kuvittelemaan et NYT asiat on muuttuneet pysyvästi. Ja sitten, hän on ihan kuin pieni lapsi.
Samaa huomaan hänen lapsestaan, joka ei tunne mielentilaa, jossa ollaan aidosti toisen puolesta iloisia.
Kuulostaapa tutulta. Silloin aikoinaan mietin monet kerrat mistä taas suuttui yhtäkkiä. Jossain kohtaa tajusin, että yksi asia on se, kun olen rento ja onnellisen oloinen, niin se saa aikaan vihareaktion ja tarpeen lytätä. Ehkä se on kontrollointia ja sitä, että narsku ei koe itse hyötyvänsä mitenkään jonkun toisen onnellisuudesta. Empatian puute ja kyvyttömyys olla iloinen toisen puolesta on niillä ihan sisäänrakennettua. Se ei valitettavasti siitä miksikään muutu, pahenee vaan ajan kanssa.
Sama oli meillä exän kanssa, ei saanut olla iloinen kuin vieraiden aikana, Kun vieraat lähti alkoi haukkuminen ja arvostelu. Kyllä sain kuulla ihmisiltä kun narskun jätin miten niin mukavan miehen saatoin jättää.
Aina ennen juhlapäiviä ja joulua alkoi kitinä kun on rahat loppu ja lahjoja ei ostella, itse ostin sille mutta lopetin kun en itsekään saanut kuin max 5 kertaa 30 vuoden aikana. Se ei edes reagoinut mitenkään kun tuttavanaiset esitteli miestensä ostamia lahjoja; koruja jne. Mä vain haaveilin sellasista.
Lahjat jätetään jopa avaamatta. Työkaveri kun lähti,oli jättänyt työpöydälleen meiltä muilta vuosien aikana saamansa lahjat. Jopa karkkipussit,vaikka itse söi valtavasti samaa karkkia,siksi me niitä ostettiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjat jätetään jopa avaamatta. Työkaveri kun lähti,oli jättänyt työpöydälleen meiltä muilta vuosien aikana saamansa lahjat. Jopa karkkipussit,vaikka itse söi valtavasti samaa karkkia,siksi me niitä ostettiinkin.
Näin teki myös mun ex, avasi sitten joskus lahjansa. Joskus ostin paidan jota se jopa piti muutaman kerran, mutta kerran sai taas yhden tyhjästä kehittyneen raivokohtauksen ja repi paidan tuusan nuuskaksi silmieni edessä. Siihen loppui lahjojeni osto.
- edellinen
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta ei kuulosta siltä, että viettäisit perusonnellista elämää. Paitsi jos se on sinulle sitä että täällä palstalla riehut, kun et enää pysty purkamaan pahaa oloasi suoraan kohteeseen. Harvoin on niin mustavalkoista että sinä sattuisit olemaan täydellinen ja se toinen ainoa syyllinen. Tämä asetelma saa ainakin mulla hälytyskellot soimaan, että mikä on kolikon toinen puoli.
Kenelle tämä viesti on? Mikä sinä olet määrittelemään, onko jonkun toisen elämä onnellista, hän päättää siitä itse? Vaikutat narsistilta. Narsisti juuri kertoo, mitä toinen saa tuntea ja pyrkii manipuloimaan mieltä sekä kontrolloimaan muita. Kuka tällä palstalla riehuu? Jokainen saa tänne vapaasti kirjoittaa, kunhan ei paljasta kenestäkään tunnistettavia tietoja eikä esiinny muuna persoonana. Yritätkö siis estää jotain henkilöä kirjoittamasta tänne ja hakemasta vertaistukea? Mitkä ihmeen hälytyskellot? Jokainen puhuu omista kokemuksistaan ja siihen jokaisella on oikeus. Ei sinulla ole mitään valtaa toisen ihmisen elämään, tunteisiin, ajatuksiin ei mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistin kanssa suhteessa tuntui, että hän tahallaan unohti syntymäpäivät, naistenpäivät ym. Joulunakin sain todella mauttoman lahjan, luulen että hän teki sen tahallaan, että osti lahjan josta en yhtään pitänyt.
Haukkui myös aina minun hänelle ostamani lahjat, vaikka olin käyttänyt aikaa niiden miettimiseen ja ne olivat hänen makunsa mukaisia.
Mun narsisti-miesystävä aina muistaa kyllä sanoa "etten tänäkään vuonna sinulle mitään hankkinut". No eihän sitä tarvitse kertoa. Ei siis tietenkään pahoittele tilannetta vaan toteaa asian olevan niin.
ja kyllä teen eroa hänestä. Ei vaan ole helppoa
Miksei ole helppoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun olin exän kanssa avoliitossa vielä ollessani ekaa kertaa viihteellä hyvän ystävättäreni kanssa. Käytiin siis "Maijan" kanssa kaupungissa syömässä ja yksillä drinkeillä. Mies lupasi tulla hakemaan, ja tapaisi Maijankin ensimmäistä kertaa.
Oli järkytys kun hän kaarsi autolla meitä hakemaan. Maija meni taakse istumaan ja mies ei edes katsonut Maijaa!!! Söi vain purkkaa kuin kiukkuinen teini, tuijotti eteensä ja kysyi vihaisesti, mihin Maija haluaa kyydin. Mua niin hävetti. Ihmettelin silloin, mikä häntä vaivaa, onko jotain sattunut.
Mutta ei ollut. Miestä vaan harmitti, että olin viettänyt kolme-neljä tuntia ystävättäreni kanssa! Anto olla viimeinen kerta. Maija kuulemma oli vähän tyhmän oloinen.
Onneksi on exä.
Näin narsistit toimii, plokkaa uhrin kaikki kaverit (haukkuu ne ties miksi). Uhri ei saa tapailla ketään, käydä missään, puhua kenenkään kanssa.
Näin on. Minulla on samanlaisia kokemuksia. Minun kaikissa kavereissa oli aina joku vika, josta mies puhui minulle. Aivan kuin olisin niin tyhmä, että minulla on kummallisia tuttuja ja kavereita. Manipulointia siihen suuntaan, että pysyisin erossa näistä ihmisistä.
Narsisti ei halua, että sinulla on tuttuja ja kavereita. Varsinkin, jos sattuvat olemaan fiksumpia kuin narsisti itse. Kaikki narsisti "analysoi" ja haukkuu selän takana. Jälkeenpäin tajusin, että tarkoituksena on, että luovun kaikista kaverisuhteista. Koska narsisti on niin hiton viisas, että kirkastaa sinulle, miten tyhmien ja kummallisten ihmisten kanssa olet viettänyt aikaasi. Lisäksi narsisti järjesti lapsellisia kohtauksia, joita sai hävetä. Monet kaverit jäi. Kumma kyllä, hänen kaveripiirinsä ei pienentynyt. Enhän minä jaksa haukkua hänen kavereitaan vain sillä tarkoituksella, että hän luopuisi seurasta. Syy tähän kaikkeen on mielestäni narsistin huono itsetunto ja menettämisen pelko.
Narsistilla on a i n a yleisönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjat jätetään jopa avaamatta. Työkaveri kun lähti,oli jättänyt työpöydälleen meiltä muilta vuosien aikana saamansa lahjat. Jopa karkkipussit,vaikka itse söi valtavasti samaa karkkia,siksi me niitä ostettiinkin.
Siis onko tämäkin joku narsistien oma juttu. Siksikö haluavat parisuhde-erossa, että lahjat (annetut tai saadut palautetaan)?
Olin lapsi ja antanut narsisti-isälle lahjan. Isä muutti yllättäen pois ja oli jättänyt tavaroistaan tyhjentämäänsä kaappiin antamani lahjan.
Yöllä hävisi ketju, jossa vertailtiin eri persoonallisuushäiriöitä.
Tämä aloitus on vanha, mutta ap:n tekstissä ei kyllä näy narsismi välttämättä, vaan antisosiaalinen tai epävakaa persoonallisuushäiriö.
Olisi hyvä vähän selata pidemmälle niitä persoonallisuushäiriöiden tai vaikka mt-diagnoosien kirjoa, ja tutustua niihin. Eikä niputtaa häiritsevää käyttäytymistä aina vain narsismiksi, koska se on muotia. Jos tuntuu että on oikeasti persoonallisuushäiriöisen kanssa tekemisissä, niin voisi olla hyväkin että perehtyy niihin häiriöihin. Niin ettet tule vaikka sen antisosiaalisen kampittamaksi.
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä, noin 5-15% aikuisista on persoonallisuushäiriöisiä. Ja tosiaankaan kaikki häiriintyneet eivät ole narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkeenpäin exäni selitti käytöstään että kun _minä_ niin paljon draamaa halusin, niin hän sitä sitten minulle järjesti. Ihan siis vaikka terassilla istuessa alkoi pokailla vieraita naisia ja muutenkin elämä oli todella epävakaata hänen kanssaan eikä mihinkään luvattuun pystynyt luottamaan.
En kyllä koskaan häneltä mitään draamaa pyytänyt, sittemmin elämä on ollut arkisen tasaista kuin kuolleen sydänviiva monitorissa mutta rakastan tätä. Juuri tällaista sen olisi pitänyt olla aina.
Mistä ihmeestä hän kuvitteli minun halunneen jotain muuta ja yrittää sitten oman käytöksensä vierittää mun syyksi vielä vuosien jälkeenkin. Mukamas anteeksipyyntö.
Vierailija kirjoitti:
Lahjat jätetään jopa avaamatta. Työkaveri kun lähti,oli jättänyt työpöydälleen meiltä muilta vuosien aikana saamansa lahjat. Jopa karkkipussit,vaikka itse söi valtavasti samaa karkkia,siksi me niitä ostettiinkin.
Tuohon nyt voi olla vaikka mitä syitä. Ihminen voi olla tosi estynyt, ettei koe ansaitsevansa hyvää. Varsinkaan ilman vastavuoroisuutta.
Tai kuten lähisukulaiseni jolla on lieva autismi, olisi voinut tehdä juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Jälkeenpäin exäni selitti käytöstään että kun _minä_ niin paljon draamaa halusin, niin hän sitä sitten minulle järjesti. Ihan siis vaikka terassilla istuessa alkoi pokailla vieraita naisia ja muutenkin elämä oli todella epävakaata hänen kanssaan eikä mihinkään luvattuun pystynyt luottamaan.
En kyllä koskaan häneltä mitään draamaa pyytänyt, sittemmin elämä on ollut arkisen tasaista kuin kuolleen sydänviiva monitorissa mutta rakastan tätä. Juuri tällaista sen olisi pitänyt olla aina.
Mistä ihmeestä hän kuvitteli minun halunneen jotain muuta ja yrittää sitten oman käytöksensä vierittää mun syyksi vielä vuosien jälkeenkin. Mukamas anteeksipyyntö.
Tässä pitää taas osata tulkita puheet. Eli hän halusi draamaa ja järjesti sitä.
Mietin eilen just samaa, että minä haluan tasaisen elämän ja elän sellaista ja eksä matti&mervi tyylistä sekoilua ja vuoristorataa. Olin ihan väärä nainen. Hän halusi, että nainenkin pitää hänet varpaillaan, ei halunnut turvallisuutta toiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse narsitilimbossa.
Olen hetken onnellinen ja sitten tulee taas jotain ihan käsittämätöntä shaibaa. Se tapahtuu aina tilanteessa, jossa muuten olisin erityisen iloinen.
Jotenkin liian suuri onnellisuuteni provosoi häntä painamaan minua alemmaksi. Jotta en olisi uhka?
Liian elinvoimaisena en olisi hallittavissa? Vai iskeekö kateus? Vai vaatisiko aito ilo empatiaa, jota hänellä ei ole?Jotenkin hän saa aina kuvittelemaan et NYT asiat on muuttuneet pysyvästi. Ja sitten, hän on ihan kuin pieni lapsi.
Samaa huomaan hänen lapsestaan, joka ei tunne mielentilaa, jossa ollaan aidosti toisen puolesta iloisia.
Kuulostaapa tutulta. Silloin aikoinaan mietin monet kerrat mistä taas suuttui yhtäkkiä. Jossain kohtaa tajusin, että yksi asia on se, kun olen rento ja onnellisen oloinen, niin se saa aikaan vihareaktion ja tarpeen lytätä. Ehkä se on kontrollointia ja sitä, että narsku ei koe itse hyötyvänsä mitenkään jonkun toisen onnellisuudesta. Empatian puute ja kyvyttömyys olla iloinen toisen puolesta on niillä ihan sisäänrakennettua. Se ei valitettavasti siitä miksikään muutu, pahenee vaan ajan kanssa.
Juuri tämä. He eivät voi sietää aidosti iloisia, tyytyväisiä ja rentoja ihmisiä, jotka ovat sinut itsensä kanssa. Koska se on tasan kaikkea sitä mitä he eivät pysty ikinä saavuttamaan! Siksi toisen ilo ja rentous pitää lytätä ja nitistää.
TAI toinen saa olla iloinen vain, jos se on narskun aiheuttamaa (silloin kun n niin haluaa tehdä suitsutusvaiheessa). Eli vain jos narsisti kontrolloi toisen tunnetta ja hän hyötyy siitä itse. Toisen muista aiheista aiheutunut ilo on naurettavaa ja se lytätään. Pyh.
Kuumaa ja kylmää vuorotellen. Sillä väsytetään ja horjutetaan toisen mielenterveyttä. Se hyvä ja kuuma on vain valhetta ja se kylmä kyyti on sitä mitä narsisti tosiasiassa on ja vahvasti.
Esihenkilöni (onneksi enää hyvin vähän aikaa) osoittautui 2 päivässä oikein toksiseksi persoonaksi. Liekö se narsismia vai muuten vaan moukkamaista käytöstä joka ei todellakaan sovi johtotason henkilölle.
Ärsyyntyy silminnähden jos jollain alaisella on eriävä mielipide ja vieläpä tuo sen esille. Heikkoitsetuntoisena asettaa oman tiimin nimenomaan alaisten asemaan, Huom. kuten joskus 90 luvulla oli tapana = esihenkilö sanelee kaiken, alaiset kuuntelee hiljaa, on samaa mieltä eikä kukaan uskalla tai enää halua sanoa mitään. Täytyy siis totella kuten ala-asteella.
Johtaja puuttuu pikkuasioihin, etsii jotain huomauteltavaa ja jos kaikki ei ole täydellisesti tulee heti huomautus. Ei vaan voi antaa asian olla koska nauttii vallankäytöstään niin paljon, saa itselleen ylemmyyden tunnetta kun osoittaa muiden virheet / puutteet.
Neuvoo kokeneita, alalla 15v olleita konkareita kuin harjoittelijoita. Kehuu itseään avoimesti muka esimerkkinä muille.
On hyvin impulsiivinen eikä kaihda sanoa ilkeästikin kun paineistuu ja kokee joutuneensa selkä seinää vasten.
Omaa hyvin puutteellisen ulosannin ja psykologiset johtamistaidot.
Jne jne. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin.
Eniten minua harmittaa että vaikka huomasin varoittavat signaalit parissa päivässä tästä ihmisestä, en osannut varoa häntä enkä pitää suutani kiinni, enkä toimia siten etten olisi ärsyttänyt ja haastanut häntä. Hänen kaltaiselle henkilölle ei pidä ikinä tuoda esille mitään negatiivista tai epäkohtia, se kolahtaa aina omaan nilkkaan. Sairas ihminen.
Pahinta narsistille on toisen onnellisuus. Jos erehdyt iloitsemaan ja kertomaan, että olet onnellinen jostain. Narsistin maailma on mustavalkoinen. Kukaanhan ei tietenkään ole koko ajan onnellinen. Jos sitten on joku yksittäinen harmi ym, narsisti lyttää, että ethän ole tai voi olla onnellinen. Minua narsisti alkoi aina ennen matkojani solvata mitä hurjimmin, kun tiesi, että nautin matkailusta. Hän pyrki vaikuttamaan mieleeni. Puoliso ja lapset kehoittivat pysymään kaukana. Narsistit ovat itse täynnä vihaa, katkeruutta ja vahingoittamisenhalua eivätkä kestä toisen onnea tai iloa. He eivät unohda koskaan mitään toisten virheitä. Heille ihmiset ovat vain hyviä tai pahoja. Ei inhimillisiä, joissa olisi molempia puolia. Narsisti myös pyrkii määrittelemään muiden ihmisten suhteen sinuun ja sinun suhteesi muihin. Koko mielesi ja ajattelusi pitäisi olla hänen hallinnassaan. Itse ymmärsin vihdoin, että koskaan en halua narsistia enää elämääni millään tavoin, vaikka perusluonteeltani haluaisin säilyttää välit kaikkiin ihmisiin hyvänä. Narsistin kanssa on mahdotonta. Loputonta vihaa ja katkeruutta, joka ryöpsähtelee hallitsemattomasti, kontrollointia, manipulointia, stalkkaamista jne. Vieläkin tuntuu pahalta hetket, joissa yritettiin eristää muista ihmisistä, osoittaa, että olet paha, osoittaa että läheisimmät ihmiseni todellisuudessa inhoavat minua. Toisaalta kaikkia haukkui samalla tavalla, jotka eivät tehneet/ajatelleet tai tunteneet juuri kuin hän.
Narsistin kanssa suhteessa tuntui, että hän tahallaan unohti syntymäpäivät, naistenpäivät ym. Joulunakin sain todella mauttoman lahjan, luulen että hän teki sen tahallaan, että osti lahjan josta en yhtään pitänyt.
Haukkui myös aina minun hänelle ostamani lahjat, vaikka olin käyttänyt aikaa niiden miettimiseen ja ne olivat hänen makunsa mukaisia.