Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
HSEn adonis kirjoitti:
Melkoista uhriutumista täällä. Ottaisitte vastuun itsestänne, valinnoistanne ja tunteistanne.
Semmonen Hesburgerin adonis sieltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HSEn adonis kirjoitti:
Melkoista uhriutumista täällä. Ottaisitte vastuun itsestänne, valinnoistanne ja tunteistanne.
Mene sinä itseesi ja pysy siellä :-D
Narsistien vanhemmat loistaa poissaolollaan. Aiheuttajat.
Jos teillä on ollut narsistivanhempi niin mitä hyvää hän on teille lapsena sanonut? Tyyliin olet rakas, ihana, tärkeä, kaunis, komea, äiti/isä rakastaa sua yms? Mietin omaa lapsuutta niin en muista olisinko tuollaisia kuullut ikinä kahden kesken vanhemman kanssa. Ainoastaan silloin tuli kehuja kun oli muita ihmisiä paikalla ja silloin muistettiin sanoa miten hyvä ja rakas tyttö olen.
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on ollut narsistivanhempi niin mitä hyvää hän on teille lapsena sanonut? Tyyliin olet rakas, ihana, tärkeä, kaunis, komea, äiti/isä rakastaa sua yms? Mietin omaa lapsuutta niin en muista olisinko tuollaisia kuullut ikinä kahden kesken vanhemman kanssa. Ainoastaan silloin tuli kehuja kun oli muita ihmisiä paikalla ja silloin muistettiin sanoa miten hyvä ja rakas tyttö olen.
En ole saanut tollasia kehuja koskaan vanhemmilta, edes yleisln edessä. Isä oli narsisti, äidistä en oikein tiedä mikä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some people try to be tall by cutting off the heads of others.”
— Paramhansa Yogananda
Tässä on hyvä artikkeli seksielämästä seksuaalisen narsistin kanssa. Sopii täysin eksääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset syyttää miestä narsistiksi aina jos mies ei tee juuri niin kuin nainen itsekkäästi haluaa
Vierailija kirjoitti:
Naiset syyttää miestä narsistiksi aina jos mies ei tee juuri niin kuin nainen itsekkäästi haluaa
No niinpä! Hyi meitä kun emme halua sinun kaltaisiasi miehiä xD Harmittaako? Kerro ihan omin sanoin miltä se tuntuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on ollut narsistivanhempi niin mitä hyvää hän on teille lapsena sanonut? Tyyliin olet rakas, ihana, tärkeä, kaunis, komea, äiti/isä rakastaa sua yms? Mietin omaa lapsuutta niin en muista olisinko tuollaisia kuullut ikinä kahden kesken vanhemman kanssa. Ainoastaan silloin tuli kehuja kun oli muita ihmisiä paikalla ja silloin muistettiin sanoa miten hyvä ja rakas tyttö olen.
Kyllä se meni haukkumisen puolelle. En muista kuulleeni mitään hyvää ulkonäöstäni tai taidoistani. Positiivinen palaute tuli muualta. Olen sen verran vanhempaa ikäpolvea, että lapsia muutenkin kehuttiin niukasti (etteivät vaan ylpisty).
Mutta jälkeenpäin ajatellen aika merkittävää oli, että äitini arvosteli piirteitä ulkonäössäni. Kuka moittii lapsen n. 7-8 v. käsiä, kasvonpiirteitä, polvia, hampaita? Kun olen katsonut lapsuuskuvia, niin voin aika vilpittömästi todeta, että ihan kaunis lapsi. Sain myös ihan ulkopuolisilta lapsema ja nuorena kivaa palautetta ulkonäöstäni, joten ei ole ihan vain omaa kuvitelmaa.
Mulle taas on äiti sanonut, että olen outo. Että olen hankala. Että kukaan ei tule mun kanssa toimeen. Jos mulla oli niin paha olo, että räjähdin jotenkin, minä olin se tasapainoton yksilö, vaikka oikeasti olin ylikiltti ja yritin olla näkymätön, mitä minulta odotettiinkin.
Mitään kehuja ei ole ulkonäöstä, ominaisuuksista tai luonteesta saati saavutuksista tullut. Koulun osaltakin vaan odotettiin ja edellytettiin, että olen hyvä. Kirjoitin ällän paperit yli ysin keskiarvolla, opinnoissa palkittiin vuosikurssin parhaana, näitäkin pidettiin ihan vaan normisuorituksina, ei niistä kotoa kehuja saanut eikä kannustusta mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on ollut narsistivanhempi niin mitä hyvää hän on teille lapsena sanonut? Tyyliin olet rakas, ihana, tärkeä, kaunis, komea, äiti/isä rakastaa sua yms? Mietin omaa lapsuutta niin en muista olisinko tuollaisia kuullut ikinä kahden kesken vanhemman kanssa. Ainoastaan silloin tuli kehuja kun oli muita ihmisiä paikalla ja silloin muistettiin sanoa miten hyvä ja rakas tyttö olen.
Kyllä se meni haukkumisen puolelle. En muista kuulleeni mitään hyvää ulkonäöstäni tai taidoistani. Positiivinen palaute tuli muualta. Olen sen verran vanhempaa ikäpolvea, että lapsia muutenkin kehuttiin niukasti (etteivät vaan ylpisty).
Mutta jälkeenpäin ajatellen aika merkittävää oli, että äitini arvosteli piirteitä ulkonäössäni. Kuka moittii lapsen n. 7-8 v. käsiä, kasvonpiirteitä, polvia, hampaita? Kun olen katsonut lapsuuskuvia, niin voin aika vilpittömästi todeta, että ihan kaunis lapsi. Sain myös ihan ulkopuolisilta lapsema ja nuorena kivaa palautetta ulkonäöstäni, joten ei ole ihan vain omaa kuvitelmaa.
Näin vanhempana myös, oli puistattavaa että lasten nöyryyttäminen oli hyväksyttävää.
Ei mitään kehuja. Pilkkaa vain. Ei ollut tätä tietoa, vuosikymmenet meni niin että tuntui, että vika on vain itsessä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset syyttää miestä narsistiksi aina jos mies ei tee juuri niin kuin nainen itsekkäästi haluaa
Tämä on totta. Olen itse homomies, ja olen lukuisia kertoja saanut kuulla olevani narsisti, kun olen antanut pakit naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas on äiti sanonut, että olen outo. Että olen hankala. Että kukaan ei tule mun kanssa toimeen. Jos mulla oli niin paha olo, että räjähdin jotenkin, minä olin se tasapainoton yksilö, vaikka oikeasti olin ylikiltti ja yritin olla näkymätön, mitä minulta odotettiinkin.
Mitään kehuja ei ole ulkonäöstä, ominaisuuksista tai luonteesta saati saavutuksista tullut. Koulun osaltakin vaan odotettiin ja edellytettiin, että olen hyvä. Kirjoitin ällän paperit yli ysin keskiarvolla, opinnoissa palkittiin vuosikurssin parhaana, näitäkin pidettiin ihan vaan normisuorituksina, ei niistä kotoa kehuja saanut eikä kannustusta mihinkään suuntaan.
Minä sain kehuni opettajilta. Äiti vertasi minua aina omiin opintosuorituksiinsa, oli niin hyvä matematiikassa ja ruotissakin. Löysin äidin kuoleman jälkeen todistuksia, ja ruotsi oli 6 (mulla 9). Matematiikka hänellä oli 7 (mulla 8). Hän antoi aina sellaisen kuvan, että oli parempi. Äidin ka oli seiskan alle, mulla yli 9.
Olisi ollut aika mahtavaa saada edes joskus kiitosta tai kehuja, etenkin siitä, että yritin ja tein töitä numeroiden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset syyttää miestä narsistiksi aina jos mies ei tee juuri niin kuin nainen itsekkäästi haluaa
Lista narsistin käytösmalleista:
Mahtailevuus
Huomiohakuisuus
Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
Väkivaltainen
Empatian puute
Lapsellisuus
Suuruuskuvitelmat
Manipuloivuus
Epärehellisyys
Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä
Impulsiivisuus
Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)
Hovin kokoaminen
Mustamaalaaminen
Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat
Mitätöinti
Stalkkeroiminen
Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen
Valehteleminen
Mustasukkaisuus
Harha-ajatukset
.
Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.
Minua ei lohdutettu koskaan eikä kohdattu tunnetasolla vanhempien osalta. Sitten kun oli tosi paha olo, muutaman kerran otin tyynyn ja peiton ja menin kodinhoitohuoneen lattialle nukkumaan. Mulle vaan naureskeltiin. Koskaan ei tajuttu, että on paha olla tai tarttisin tukea tai lohdutusta. Kun 18-vuotiaana kerroin meneväni julkiselle terapiaan, sekin kuitattiin vaan olankohautuksella ja sanottiin, että siellähän tehdään aina vanhemmista syylliset kaikkeen. Mitään siitä ei myöhemmin kysytty, että miten siellä menee tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.Mun äiti taas kertoi, miten sukulainen oli kommentoinnut, että tuommoinenko se onkin. Oli siis nähnyt minut (n. 14 v.) kouluaamuna lähdössö kouluun. Kommentoija aikuinen.
Minä sitten mietin, että mikä tuommoinen. Mitä vikaa minussa on? Ei selvinnyt. Nyt tietysti ymmärrän, että nuori voi olla aika ajatuksissaan ja sulkeutunut, kiireinen jne. aamutuimaan. Kommentoijalla ei itsellään ollut lapsia, ikää jo yli 30 v. ja elämänhallinta hakusessa. Mutta niin vain oli painoarvoa, kun nuorta arvosteli.
Ja mun äiti oli hyvin itsekeskeinen, äitinä kylmä ihminen.
Narsisteille yleistä että myös keksivät ja valehtelevat juurikin muiden sanoneen yhtä sun toista, eli on hyvinkin mahdollista että tuo toinen ei ollut edes sanonut sinusta niin typerästi.
Totta. Oli muitakin outoja juttuja. Esimerkiksi ystäväni lähetti äidilleni anteeksipyyntökirjeen. Nähtävästi oli ollut jokin keskustelu hänen ja äitini välillä ja ystävä pyysi sitten anteeksi, kun oli ollut väärässä käsityksessä äidistäni.
Toinen liittyi toiseen ystävääni. Hänellä oli muka ongelmia, joiden vuoksi vietin aikaa hänen kanssaan. Olin ihmeissäni, koska en ollut moisista ongelmista kuullut. Mietin, että onko mulla muisti mennyt vai mikä. Ja nämä tapahtuivat ollessani n. 13-15.
Olen aikuinen ja narsisti mieheni puhuu ihan olemattomia minun sanoneen ja tehneen, mitä en ikimaailmassa ole tehny ja sanonut. Mutta miten saisin hänet uskomaan, että niin ei ole. Tämä puolustautuminen on raskasta.
Sanoisin, että parempi ryhtyä puolustautumisen sijasta hyökkäykseen. Hyökkää nyt omaa, vapaata ja turvallista & itsenäistä elämää kohti. Kukaan ei jaksa olla jatkuvalla puolustuskannalla tai yrittää ennakoida kaikkia piilotettuja miinoja. Usko pois. Olet vielä jonain päivänä onnellinen jos nyt toimit.
Vaikka olisi päässyt narsistista, traumaoireeksi on jäänyt jatkuva ylivireystila, kuin pitäisi olla jatkuvasti varuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas on äiti sanonut, että olen outo. Että olen hankala. Että kukaan ei tule mun kanssa toimeen. Jos mulla oli niin paha olo, että räjähdin jotenkin, minä olin se tasapainoton yksilö, vaikka oikeasti olin ylikiltti ja yritin olla näkymätön, mitä minulta odotettiinkin.
Mitään kehuja ei ole ulkonäöstä, ominaisuuksista tai luonteesta saati saavutuksista tullut. Koulun osaltakin vaan odotettiin ja edellytettiin, että olen hyvä. Kirjoitin ällän paperit yli ysin keskiarvolla, opinnoissa palkittiin vuosikurssin parhaana, näitäkin pidettiin ihan vaan normisuorituksina, ei niistä kotoa kehuja saanut eikä kannustusta mihinkään suuntaan.
Äiti arvosteli fyysistä ulkomuotoani tyyliin: "voi että kun sä olet noin laiha!", "olet kyllä perinyt anopin länkisääret", "kävelet kuin mies". Luulin vuosia olevani ruma, tyhmä ja kenellekään kelpaamaton. Kun kirjoitin 6 laudaturia ja kerroin sen äidille puhelimessa, kommentti oli "ihan kiva" ja sit vaihdettiin puheenaihetta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas on äiti sanonut, että olen outo. Että olen hankala. Että kukaan ei tule mun kanssa toimeen. Jos mulla oli niin paha olo, että räjähdin jotenkin, minä olin se tasapainoton yksilö, vaikka oikeasti olin ylikiltti ja yritin olla näkymätön, mitä minulta odotettiinkin.
Mitään kehuja ei ole ulkonäöstä, ominaisuuksista tai luonteesta saati saavutuksista tullut. Koulun osaltakin vaan odotettiin ja edellytettiin, että olen hyvä. Kirjoitin ällän paperit yli ysin keskiarvolla, opinnoissa palkittiin vuosikurssin parhaana, näitäkin pidettiin ihan vaan normisuorituksina, ei niistä kotoa kehuja saanut eikä kannustusta mihinkään suuntaan.
Äiti arvosteli fyysistä ulkomuotoani tyyliin: "voi että kun sä olet noin laiha!", "olet kyllä perinyt anopin länkisääret", "kävelet kuin mies". Luulin vuosia olevani ruma, tyhmä ja kenellekään kelpaamaton. Kun kirjoitin 6 laudaturia ja kerroin sen äidille puhelimessa, kommentti oli "ihan kiva" ja sit vaihdettiin puheenaihetta....
Onks meillä sama äiti? Minuakin moitittiin siitä, kun kävelin kuin mies, pitkiä askelia. Mulla oli hänen anoppinsa, siis mun mummon, kädet ja leuka. Rumia kaikesta päätellen.
Olin äitiä n. 20 cm pidempi ja hän pyöreä, minä laiha. Hän sanoi kerran, että samanpainoisia oltaisiin jos mun sääristä leikattaisiin 20 cm pois. Itse ei edes tullut mieleeni vertailla pituuksiamme tai painojamme, ulkonäköä. Joskus mietin, että oliko äiti kateellinen.
Melkoista uhriutumista täällä. Ottaisitte vastuun itsestänne, valinnoistanne ja tunteistanne.