Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Edelleen. Miksi ei voi kysyä toiveita tai edes kuunnella toista ihmistä? Itse en esim välitä makeasta, ja isovanhemmat tietävät sen, silti antavat usein konvehteja ym herkkuja lahjaksi. Ja siis ei se oikeastaan ole koskaan kauheasti minua haitannut, kun perheessä kuitenkin moni syö suklaata ja herkkuja, ja ne saa annettua vaikka eteenpäin jos ei maistu. Mutta silti, itse en ainakaan antaisi suklaata jollekin joka ei syö sokeria, paitsi ehkä sokeritonta. Vähän sellaiselta tuputtamiselta tuntuu, että kyllähän sinä nyt näin jouluna voisit hyvin syödä vähän suklaata.. Kiitos päätän siitä ihan itse mitä suuhuni pistän.
Voisi myös kysyä, että miksi ei voi hyväksyä muita sellaisena kuin he ovat ja arvostaa edes yritystä ilahduttaa?
Kauheasti ollaan vaatimassa että itseä ja omia toiveita/vaatimuksia pitää kuunnella ja ymmärtää, mutta muita vaan haukutaan ja etsitään vikoja kaikesta.
Muille se lahjojen antaminen ja vastaanottaminen selvästi kuuluu jouluun, mutta heitä ei kuunnella saati heidän toiveitaan huomioida, kun itsekkäästi todetaan, että ”MINÄ en lahjoja muille hanki”.
Edellä ensimmäisessä viestissä mainitut lahjat on kaikki sellaisia, että ne voi vaikka tarjota vieraille, ystäville, tutuille, työkavereille ja jopa lahjojen antajille näiden kylässä käydessä, ellei itselle maistu.
Joo ei noi ihan vertaudu siihen ryönään mitä osa tämän ketjun lapsista saa. Niissä viesteissä olen säälinyt lahjan vastaanottajia, joille mummot tarkoituksella haalii puhdasta kuraa lahjaksi.
Mutta tässä olen antajien puolella. Ajatuksella annettu lahja ja miniä/tytär niin nirppanokka ettei uniikkiudessaan voi mitään niistä katsoa.
Boomermummo-parat. Nuohan ei olleet edes sellaisia nopeasti mukaan napattuja valmispakkauksia, vaan ihan molemmat on koonneet sinne sellaista tuotetta mikä ehkä toimii.
No ehkä tuon kirjoittaja ymmärtää hyvin miksi lapsi ei hypi riemusta kun paketista tulee viisi kokoa liian pieni vaate tai tuikkukippo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini lahjoitti veljen lapsen tilille rahaa monta vuotta, opiskeluja varten. Niillä ostettiin sitten mopo joka jaksoi kiinnostaa noin vuoden. Sen jälkeen se myytiin, en tiedä minne rahat menivät, ei kuitenkaan jääneet opiskelua varten.
No ehkä teidän geeneillä ei opiskella.
Arvasit väärin, tekee väitöskirjaa tällä hetkellä.
Ai se mopopoika? No sittenhän kaikki on hyvin.
Niin onkin. Paitsi että opintolainaa on sen mopon verran enemmän.
Nyt on kyllä löydetty hirviömummo, jolle mikään ei riitä. Edes tohtoriksi väittelevä lapsenlapsi, kun uskalsi ostaa mopon.
Tämän kirjoittaja on hirviökäly, sellainen narsistisen hirviömummon vasen käsi, joka kyttää sukulaisia.
Näitä kahta viimeistä kommentoijaa kehoittaisin hakemaan itselleen apua. Pää on niin täynnä vihaa että kohta varmaan verisuoni poksahtaa hajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä roskiin jos et tykkää. Ja osta omilla rahoillasi lapsellesi mitä haluat.
Asia ratkaistu.
Kyllä, näin olen toiminutkin. Ainakin välillä. Mutta kai tällaista toimintaa sopii ihmetellä? Mikä on motiivi toimia noin? Osattaisiin kyllä arvostaa oikeita aineettomia lahjoja kuten hiihtoretki mummo kanssa tai vastaavaa, mutta ei. Kun halutaan antaa pelkkää roskaa. T. Ap
Luulen, et moni taas ei tykkäis saada lahjaksi pullanleivontaa anopin kanssa. Pyörälenkki miniän kanssa. Puiden hakkuu appiukon kanssa. Toki, jos teidän perheessä näin on tapana, niin antaa mennä.
Itse sain " lahjaksi" viikon anopin kanssa. Voisiko sen lahjan vaihtaa?Ap tuskin tarkoittaa hiihtoretkellä mitään vähempää kuin mummon kustantamaa hiihtolomaa jossain pohjoisen laskettelukeskuksen täyshoitolassa.
Tämähän se on näissä materialisitisissa sukupolvissa. Kaikki mitataan rahassa tai tavaran määrässä. Ei edes yritetä ymmärtää, että nuoremmilla sukupolvilla on aivan toisenlaiset arvot. Hiihtoretki tarkoittaa ihan vain hiihtoretkeä lähimetsässä. Tämä taas ei itsekkäiltä materialisteilta onnistu.
Koko lahja homma on täyttä hölynpölyä nyky aikana joka nurkka täynnä romua joulun sais lopettaa typerää syömistä ja romun ostoa jota tehdään koko vuosi joka päivä jouluna saa yölläkin syödä eikö sitä saa joka yö jos on nälkä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä roskiin jos et tykkää. Ja osta omilla rahoillasi lapsellesi mitä haluat.
Asia ratkaistu.
Kyllä, näin olen toiminutkin. Ainakin välillä. Mutta kai tällaista toimintaa sopii ihmetellä? Mikä on motiivi toimia noin? Osattaisiin kyllä arvostaa oikeita aineettomia lahjoja kuten hiihtoretki mummo kanssa tai vastaavaa, mutta ei. Kun halutaan antaa pelkkää roskaa. T. Ap
Luulen, et moni taas ei tykkäis saada lahjaksi pullanleivontaa anopin kanssa. Pyörälenkki miniän kanssa. Puiden hakkuu appiukon kanssa. Toki, jos teidän perheessä näin on tapana, niin antaa mennä.
Itse sain " lahjaksi" viikon anopin kanssa. Voisiko sen lahjan vaihtaa?Ap tuskin tarkoittaa hiihtoretkellä mitään vähempää kuin mummon kustantamaa hiihtolomaa jossain pohjoisen laskettelukeskuksen täyshoitolassa.
Ei tarkoita. Sinä vain olet ilkeä ihminen ja haluat nähdä muut yhtä ahneina kuin itse olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pappa 61 kirjoitti:
Koko lahja homma on täyttä hölynpölyä nyky aikana joka nurkka täynnä romua joulun sais lopettaa typerää syömistä ja romun ostoa jota tehdään koko vuosi joka päivä jouluna saa yölläkin syödä eikö sitä saa joka yö jos on nälkä .
Miksi ostat romua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Mun korvaan otti eniten hunajan haukkuminen ja lakkahillon morkkaus. Lakkahillo (halpakin) on yleensä se kaupan kallein hillo. Mikä on se vilkasliikenteinen tie Suomessa, jonka varrella hunaja tuotetaan… Suomen vilkasliikenteisin tie on maailman mittakaavassa aika tyhjä.
No siis niin mullakin. Tuli lähinnä olo että tuolle ei voi viedä yhtään mitään. Ja vähän sen tyylinen, että vaikka sanoo ettei halua niin sitten huono sekin jos ei anna mitään. Olisin itsekin päätynyt ostamaan jotain minkä voi viedä vaikka töihin jos ei itselle maistu.
Totta. Hunajapurkin voi viedä teenjuojille työpaikalle ja namit samoin kahvipöydälle. Se käsirasvakin saattaisi ilahduttaa kuivakätisiä työpaikan saniteettitiloissa.
On varmaan ns. ammattiloukkaantuja eikä halua että kukaan muukaan pääsisi ilahtumaan tästä lahjasta. Ihminen joka keksii kaikkia syitä miksi mikään ei kelpaa ja taas voi pahoittaa mielensä. Meillä töissä on yksi tällainen, tunnistan ihmistyypin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Mun korvaan otti eniten hunajan haukkuminen ja lakkahillon morkkaus. Lakkahillo (halpakin) on yleensä se kaupan kallein hillo. Mikä on se vilkasliikenteinen tie Suomessa, jonka varrella hunaja tuotetaan… Suomen vilkasliikenteisin tie on maailman mittakaavassa aika tyhjä.
Tämä on jo täysin ohis... mutta saatiin töistä lahjakortin, mm Rainbow LUOMU puolukkahilloa. Se oli tehty KIINALAISISTA puolukoista. Siellä ei varmaan ole missään yhtään plänttiä niin puhdasta puolukka-aluetta kuin Suomen kaikki metsät, jopa ne 'moottoritien varressa olevat' - mutta Suomesta ei kuulemma sa luomu-puolukkaa, koska silloin se koko metsä pitäisi olla todistetusti vapaa kaikista ulkopuolisista ravinteista joltain xx vuoden ajalta.
Käytän mielummin suomalaista puhdasta "eiluomu-puolukkaa" kuin kiinalaista "mukaluomua" - sorit siitä SOK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä roskiin jos et tykkää. Ja osta omilla rahoillasi lapsellesi mitä haluat.
Asia ratkaistu.
Kyllä, näin olen toiminutkin. Ainakin välillä. Mutta kai tällaista toimintaa sopii ihmetellä? Mikä on motiivi toimia noin? Osattaisiin kyllä arvostaa oikeita aineettomia lahjoja kuten hiihtoretki mummo kanssa tai vastaavaa, mutta ei. Kun halutaan antaa pelkkää roskaa. T. Ap
Luulen, et moni taas ei tykkäis saada lahjaksi pullanleivontaa anopin kanssa. Pyörälenkki miniän kanssa. Puiden hakkuu appiukon kanssa. Toki, jos teidän perheessä näin on tapana, niin antaa mennä.
Itse sain " lahjaksi" viikon anopin kanssa. Voisiko sen lahjan vaihtaa?Ap tuskin tarkoittaa hiihtoretkellä mitään vähempää kuin mummon kustantamaa hiihtolomaa jossain pohjoisen laskettelukeskuksen täyshoitolassa.
Tämähän se on näissä materialisitisissa sukupolvissa. Kaikki mitataan rahassa tai tavaran määrässä. Ei edes yritetä ymmärtää, että nuoremmilla sukupolvilla on aivan toisenlaiset arvot. Hiihtoretki tarkoittaa ihan vain hiihtoretkeä lähimetsässä. Tämä taas ei itsekkäiltä materialisteilta onnistu.
Totta joka sana. Ihan mahdoton saada näitä ymmärtämään että retki rannalle on retki rannalle. Hiihtoretki on ihan pelkkä hiihtoretki. Ihan itse tulkitsevat että nämä ovat jotain all-inclusive lomia viiden tähden hotelleissa.
Sitten lopputulos on että se lapsi raahataan viikoksi Lappiin tai viikonlopuksi serenaan ja naristaan koko suvulle ja kaikille tuttaville että millään ei olisi ollut varaa, mutta kun pakotettiin. Ja ainoa mitä tarkoitettiin oli se että mummo pakkaa simmarit tai sukset mukaan ja viettää pari tuntia lapsen kanssa.
Sama lahjojen kanssa. Jos vanhemmat sanoo että mitään ei tarvitse, mutta jos nyt jotain niin lapsella on sukkikset vähissä. Niin se huvikseen tulkitaan että koko karderoobi pitää mummon uusia. Ja taas soitetaan koko suku läpi ja valitetaan että pakottivat.
Tai että lapsi tykkää hevosista, niin sekin kuullaan että nyt pitää ostaa hevonen ja kustantaa ratsastustunnit.
Kaikki on jotenkin hirveän extremeä näille. Sellaista kaikki tai ei mitään. Kuuleekohan ne sen yksi paketti riittää myös siten että pakettiautollinen. Ja taas pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Tässä on kyllä ajateltu saajaa.
Mitä jos tupakoitsija ei vaikka vaan kykene lopettamaan tupakointia? On kokeillut monet kerrat onnistumatta ja tämänkin takia itsetunto on tosi alhainen?
Mä olen niin lapsellinen että olisin lahjan avaamisen jälkeen mennyt röökille ja vetänyt ehkä kaksi putkeen. Jos siis anoppi olisi paikalla.
Mutta muistan mäkin kun anoppi osti tyttärelleen jojolaihduttajan elämästä kertovan kirjan. Oli aika paha.
Tosin pilkka osui omaan nilkkaan seuraavana vuonna. Äitini osti minulle laihdutustuotteita ison kassillisen. Minä olen normaalipainoinen mutta käly kamppailee painonsa kanssa. En tiedä kumman lahja oli loukkaavampi. Huumoria ollaan kälyn kanssa näistä lahjoista väännetty.
Ei helvetti. Mulla menisi kyllä kuppi aika pahasti nurin tällaisista lahjoista.
Jos joku lahjatoiveet määräyksenä tai komenteluna kokeva kertoisi, että ihanko oikeasti että toivo mitään? Ette edes lapsena ole kirjoittaneet joulupukille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä roskiin jos et tykkää. Ja osta omilla rahoillasi lapsellesi mitä haluat.
Asia ratkaistu.
Kyllä, näin olen toiminutkin. Ainakin välillä. Mutta kai tällaista toimintaa sopii ihmetellä? Mikä on motiivi toimia noin? Osattaisiin kyllä arvostaa oikeita aineettomia lahjoja kuten hiihtoretki mummo kanssa tai vastaavaa, mutta ei. Kun halutaan antaa pelkkää roskaa. T. Ap
Luulen, et moni taas ei tykkäis saada lahjaksi pullanleivontaa anopin kanssa. Pyörälenkki miniän kanssa. Puiden hakkuu appiukon kanssa. Toki, jos teidän perheessä näin on tapana, niin antaa mennä.
Itse sain " lahjaksi" viikon anopin kanssa. Voisiko sen lahjan vaihtaa?Ap tuskin tarkoittaa hiihtoretkellä mitään vähempää kuin mummon kustantamaa hiihtolomaa jossain pohjoisen laskettelukeskuksen täyshoitolassa.
Tämähän se on näissä materialisitisissa sukupolvissa. Kaikki mitataan rahassa tai tavaran määrässä. Ei edes yritetä ymmärtää, että nuoremmilla sukupolvilla on aivan toisenlaiset arvot. Hiihtoretki tarkoittaa ihan vain hiihtoretkeä lähimetsässä. Tämä taas ei itsekkäiltä materialisteilta onnistu.
Totta joka sana. Ihan mahdoton saada näitä ymmärtämään että retki rannalle on retki rannalle. Hiihtoretki on ihan pelkkä hiihtoretki. Ihan itse tulkitsevat että nämä ovat jotain all-inclusive lomia viiden tähden hotelleissa.
Sitten lopputulos on että se lapsi raahataan viikoksi Lappiin tai viikonlopuksi serenaan ja naristaan koko suvulle ja kaikille tuttaville että millään ei olisi ollut varaa, mutta kun pakotettiin. Ja ainoa mitä tarkoitettiin oli se että mummo pakkaa simmarit tai sukset mukaan ja viettää pari tuntia lapsen kanssa.Sama lahjojen kanssa. Jos vanhemmat sanoo että mitään ei tarvitse, mutta jos nyt jotain niin lapsella on sukkikset vähissä. Niin se huvikseen tulkitaan että koko karderoobi pitää mummon uusia. Ja taas soitetaan koko suku läpi ja valitetaan että pakottivat.
Tai että lapsi tykkää hevosista, niin sekin kuullaan että nyt pitää ostaa hevonen ja kustantaa ratsastustunnit.
Kaikki on jotenkin hirveän extremeä näille. Sellaista kaikki tai ei mitään. Kuuleekohan ne sen yksi paketti riittää myös siten että pakettiautollinen. Ja taas pakko.
Mä huomaan tähän ihan arkisissa keskusteluissa äidin kanssa. Kaikki arvot on hirveän pinnallisia. Siis aivan kaikki mahdollinen mitataan rahassa ja ihmiset arvotetaan ulkonäön ja statuksen perusteella.
Tyrkyttää mulle tavaroitaan ja meillä on oikeastaan kaikessa eri maku. Yrittää vedota siihen että kyseessä on sen ja tämän merkin tuote, tuotteen alkuperäiseen hintaan, muodikkuuteen.. Asioihin jolla ei ole mulle mitään väliä.
Ja olen siis sanonut esim vaatteista ja huonekaluista monta kertaa ettei kiinnosta kenen suunnittelema tai minkä hintainen tai onko muodissa. Vaan mua kiinnostaa tasan se onko se sellainen että tykkään.
Mutta äiti ei vain käsitä tätä tykkäämisen konseptia. Ilmeisesti hänestä muodikas ja kallis tarkoittaa samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä roskiin jos et tykkää. Ja osta omilla rahoillasi lapsellesi mitä haluat.
Asia ratkaistu.
Kyllä, näin olen toiminutkin. Ainakin välillä. Mutta kai tällaista toimintaa sopii ihmetellä? Mikä on motiivi toimia noin? Osattaisiin kyllä arvostaa oikeita aineettomia lahjoja kuten hiihtoretki mummo kanssa tai vastaavaa, mutta ei. Kun halutaan antaa pelkkää roskaa. T. Ap
Luulen, et moni taas ei tykkäis saada lahjaksi pullanleivontaa anopin kanssa. Pyörälenkki miniän kanssa. Puiden hakkuu appiukon kanssa. Toki, jos teidän perheessä näin on tapana, niin antaa mennä.
Itse sain " lahjaksi" viikon anopin kanssa. Voisiko sen lahjan vaihtaa?Ap tuskin tarkoittaa hiihtoretkellä mitään vähempää kuin mummon kustantamaa hiihtolomaa jossain pohjoisen laskettelukeskuksen täyshoitolassa.
Tämähän se on näissä materialisitisissa sukupolvissa. Kaikki mitataan rahassa tai tavaran määrässä. Ei edes yritetä ymmärtää, että nuoremmilla sukupolvilla on aivan toisenlaiset arvot. Hiihtoretki tarkoittaa ihan vain hiihtoretkeä lähimetsässä. Tämä taas ei itsekkäiltä materialisteilta onnistu.
Totta joka sana. Ihan mahdoton saada näitä ymmärtämään että retki rannalle on retki rannalle. Hiihtoretki on ihan pelkkä hiihtoretki. Ihan itse tulkitsevat että nämä ovat jotain all-inclusive lomia viiden tähden hotelleissa.
Sitten lopputulos on että se lapsi raahataan viikoksi Lappiin tai viikonlopuksi serenaan ja naristaan koko suvulle ja kaikille tuttaville että millään ei olisi ollut varaa, mutta kun pakotettiin. Ja ainoa mitä tarkoitettiin oli se että mummo pakkaa simmarit tai sukset mukaan ja viettää pari tuntia lapsen kanssa.Sama lahjojen kanssa. Jos vanhemmat sanoo että mitään ei tarvitse, mutta jos nyt jotain niin lapsella on sukkikset vähissä. Niin se huvikseen tulkitaan että koko karderoobi pitää mummon uusia. Ja taas soitetaan koko suku läpi ja valitetaan että pakottivat.
Tai että lapsi tykkää hevosista, niin sekin kuullaan että nyt pitää ostaa hevonen ja kustantaa ratsastustunnit.
Kaikki on jotenkin hirveän extremeä näille. Sellaista kaikki tai ei mitään. Kuuleekohan ne sen yksi paketti riittää myös siten että pakettiautollinen. Ja taas pakko.Mä huomaan tähän ihan arkisissa keskusteluissa äidin kanssa. Kaikki arvot on hirveän pinnallisia. Siis aivan kaikki mahdollinen mitataan rahassa ja ihmiset arvotetaan ulkonäön ja statuksen perusteella.
Tyrkyttää mulle tavaroitaan ja meillä on oikeastaan kaikessa eri maku. Yrittää vedota siihen että kyseessä on sen ja tämän merkin tuote, tuotteen alkuperäiseen hintaan, muodikkuuteen.. Asioihin jolla ei ole mulle mitään väliä.
Ja olen siis sanonut esim vaatteista ja huonekaluista monta kertaa ettei kiinnosta kenen suunnittelema tai minkä hintainen tai onko muodissa. Vaan mua kiinnostaa tasan se onko se sellainen että tykkään.
Mutta äiti ei vain käsitä tätä tykkäämisen konseptia. Ilmeisesti hänestä muodikas ja kallis tarkoittaa samaa.
Eikö jupit olleet tällaisia 80-luvulla. Kuvaus vastaa mun äitiä, joka eli parikymppisiään kasarilla ja omaa saman asenteen. Olen siis itse syntynyt 90-luvun alussa, eli en jupeista tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku lahjatoiveet määräyksenä tai komenteluna kokeva kertoisi, että ihanko oikeasti että toivo mitään? Ette edes lapsena ole kirjoittaneet joulupukille?
Itse ostan mielelläni "mitä tilataan" koska itsekin inhoan "tarpeetonta kaapintäytettä".
Mutta, luulen että osaa vanhemmista ihmisistä tökkii tai vähintäinkin kummastuttaa se, että se toive ei tavallaan ole "vain toive" vaan se toivomuslista on "tilauslista", eli kuvitellaan että kaikki toiveet pitää täyttyä.
Tämä ei tokikaan minunkaan mielestä oikeuta jonkun älyttömän ja täysin epäsopivat lahjan hankkimiseen. Jos tarkoituksella tuo "jotain ei-mieluisaa" niin kyllä siinä on joku pieni ongelma omassa päänupissa...
Mutta kyllä minua ainakin kummastutti nuo Jouluapua "toiveet" - toisilla suklaata ja pyjama 150cm poikien väri - toisilla taas ruokaa ja koristeita ja pukin vierailua ja kullekin lapselle sitä, tätä ja tota, äidille tunika, leggings, pyjama, talvikengät ja vanttuut ja isälle musta huppari, suklaata ja Ps4-ohjain --- ja sitten päivitys "muut kunnossa, äidin talvikengät ja isän ps4-ohjain vielä puuttuu -- ei kai voi olla tarkoitus että jokaisen kuuluu saada ihan kaikki mitä keksii vaatia??? (Sori tämä meni jo ohis...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä roskiin jos et tykkää. Ja osta omilla rahoillasi lapsellesi mitä haluat.
Asia ratkaistu.
Kyllä, näin olen toiminutkin. Ainakin välillä. Mutta kai tällaista toimintaa sopii ihmetellä? Mikä on motiivi toimia noin? Osattaisiin kyllä arvostaa oikeita aineettomia lahjoja kuten hiihtoretki mummo kanssa tai vastaavaa, mutta ei. Kun halutaan antaa pelkkää roskaa. T. Ap
Luulen, et moni taas ei tykkäis saada lahjaksi pullanleivontaa anopin kanssa. Pyörälenkki miniän kanssa. Puiden hakkuu appiukon kanssa. Toki, jos teidän perheessä näin on tapana, niin antaa mennä.
Itse sain " lahjaksi" viikon anopin kanssa. Voisiko sen lahjan vaihtaa?Ap tuskin tarkoittaa hiihtoretkellä mitään vähempää kuin mummon kustantamaa hiihtolomaa jossain pohjoisen laskettelukeskuksen täyshoitolassa.
Tämähän se on näissä materialisitisissa sukupolvissa. Kaikki mitataan rahassa tai tavaran määrässä. Ei edes yritetä ymmärtää, että nuoremmilla sukupolvilla on aivan toisenlaiset arvot. Hiihtoretki tarkoittaa ihan vain hiihtoretkeä lähimetsässä. Tämä taas ei itsekkäiltä materialisteilta onnistu.
Luehan tarkemmin aloittajan viesti, jossa oikein korostetaan isovanhempien varallisuutta, miten ”rahaa ja omaisuutta on” ja ihmetellään miksei se näy lasten saamissa lahjoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä roskiin jos et tykkää. Ja osta omilla rahoillasi lapsellesi mitä haluat.
Asia ratkaistu.
Kyllä, näin olen toiminutkin. Ainakin välillä. Mutta kai tällaista toimintaa sopii ihmetellä? Mikä on motiivi toimia noin? Osattaisiin kyllä arvostaa oikeita aineettomia lahjoja kuten hiihtoretki mummo kanssa tai vastaavaa, mutta ei. Kun halutaan antaa pelkkää roskaa. T. Ap
Luulen, et moni taas ei tykkäis saada lahjaksi pullanleivontaa anopin kanssa. Pyörälenkki miniän kanssa. Puiden hakkuu appiukon kanssa. Toki, jos teidän perheessä näin on tapana, niin antaa mennä.
Itse sain " lahjaksi" viikon anopin kanssa. Voisiko sen lahjan vaihtaa?Ap tuskin tarkoittaa hiihtoretkellä mitään vähempää kuin mummon kustantamaa hiihtolomaa jossain pohjoisen laskettelukeskuksen täyshoitolassa.
Tämähän se on näissä materialisitisissa sukupolvissa. Kaikki mitataan rahassa tai tavaran määrässä. Ei edes yritetä ymmärtää, että nuoremmilla sukupolvilla on aivan toisenlaiset arvot. Hiihtoretki tarkoittaa ihan vain hiihtoretkeä lähimetsässä. Tämä taas ei itsekkäiltä materialisteilta onnistu.
Luehan tarkemmin aloittajan viesti, jossa oikein korostetaan isovanhempien varallisuutta, miten ”rahaa ja omaisuutta on” ja ihmetellään miksei se näy lasten saamissa lahjoissa.
Niin siinä luki. Itse tulkitsin niin, että syy ei ole rahassa vaan jossain muussa. Eli siis halutessaan isovanhemmat kyllä rahan puolesta pystyisivät tuomaan jotain kivaa, mutta sen sijaan tuodaan sekundaa. Ja onhan se outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä jankataan selvää asiaa sivu kaupalla?! Lahjan antaja antaa mitä huvittaa tai ei anna mitään. Saaja ottaa vastaan tai voi olla ottamatta.
Annan sinulle ensi jouluna lahjaksi kasan paskaa. Ole hyvä. Mitään ihmettelyä en sitten suvaitse. Itsestään selvästä asiasta.
Äläs nyt uhoa. Hieroo sen vielä alta aikayksikön sinun naamaasi, ettet itse kerkeä edes ihmettelemään, suvaisemisesta puhumattakaan. Mites sitten suu pannaan. Uskon, että voi olla hyvinkin ketterä mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku lahjatoiveet määräyksenä tai komenteluna kokeva kertoisi, että ihanko oikeasti että toivo mitään? Ette edes lapsena ole kirjoittaneet joulupukille?
Itse ostan mielelläni "mitä tilataan" koska itsekin inhoan "tarpeetonta kaapintäytettä".
Mutta, luulen että osaa vanhemmista ihmisistä tökkii tai vähintäinkin kummastuttaa se, että se toive ei tavallaan ole "vain toive" vaan se toivomuslista on "tilauslista", eli kuvitellaan että kaikki toiveet pitää täyttyä.
Tämä ei tokikaan minunkaan mielestä oikeuta jonkun älyttömän ja täysin epäsopivat lahjan hankkimiseen. Jos tarkoituksella tuo "jotain ei-mieluisaa" niin kyllä siinä on joku pieni ongelma omassa päänupissa...
Mutta kyllä minua ainakin kummastutti nuo Jouluapua "toiveet" - toisilla suklaata ja pyjama 150cm poikien väri - toisilla taas ruokaa ja koristeita ja pukin vierailua ja kullekin lapselle sitä, tätä ja tota, äidille tunika, leggings, pyjama, talvikengät ja vanttuut ja isälle musta huppari, suklaata ja Ps4-ohjain --- ja sitten päivitys "muut kunnossa, äidin talvikengät ja isän ps4-ohjain vielä puuttuu -- ei kai voi olla tarkoitus että jokaisen kuuluu saada ihan kaikki mitä keksii vaatia??? (Sori tämä meni jo ohis...)
Toi on härskiä. Jos itse joutuisin joululahjoissa turvautumaan lahjapuuhun, niin pyytäisin vain lapsille. Ei todellakaan mulle tarvitsisi mitään. Saati mitään pleikkariohjainta. Useamman lahjan ehkä laittaisin, koska todennäköisemmin jotain silloin saa. Mutta ideana tosiaan tarjota vaihtoehtoja.
Mulle oli ihan uusi juttu että toivelista = tilauslista. Olen siis itse kirjoittanut joulupukille tositosi pitkän listan. Mutta en koskaan olettanut että ne kaikki tulisivat. Joku muutama ehkä. Samoin nykyisin annan sukulaisille useamman teeman jonka ympäriltä voi käydä pohtimaan lahjaa. En vain kehtaa ilmoittaa että lajitteluhattu. Ilmoitan mieluummin että tykkää pottereista.
Tavaralla rakkauttaan osoittajat = ylenpalttisen liikaa sinänsä hyvää tavaraa tunkevat ovat ihmislaji erikseen, samoin satunnaiset hutilahjat joita me kaikki varmasti annetaan. Mutta jos ei ole törmännyt roskan antajiin ei voi ymmärtää. Oma sairas alalajinsa on vielä ilkeät narsistiroskaajat ja heidän uhreilleen syvä symppaus.
Meillä toiset isovanhemmista on hyväntahtoisia mutta aivan eri planeetalta kaiken materian suhteen. En usko papan ostaneen uusia vaatteita 80-luvun jälkeen, ehkä jokusen vyön kirpparilta että alkujaan liian isot housut pysyvät ylhäällä. Muutama reikä ei haittaa, 70-80 luvun tyyli sopii hyvin juhliin, punainen keinokuitupipo ysärimintunvihreän lepakkohihaisen pusakan kanssa on kelpo yhdistelmä jne. Lapsille ei myöskään osteta kuin kirpparilta tai myyjäisistä ja aivan ihmeellistä tavaraa onkin. Valitettavasti jonkin ajan nurkissa pyörittyään lahjat usein päätyvät roskiin. Usein nämä antimet on paketoitu sanomalehtiin, uudestaan johonkin itse päälystettyyn laatikkoon ja vielä uudelleen sanomalehtiin. Lapset pyörittelevät näitä virityksiä tietämättä mitä tehdä niistä löytyneellä sienikirjalla tai heti hajoavalla vieterikoiralla tai isolla muovisella valvontakameran näköisellä möhkäleellä mikä ei ollut kamera eikä mikään muukaan kuin se iso muovinen kuuppa. Ensin lapsi innostui ja alkoi kehittää leikkiä mutta ei siitä nähnyt edes läpi. En ymmärrä tuollaisia aivan turhia muoviturhakkeita. Kerran oli ihan vahingossa paketissa sellainen kiiltosilmäpehmo, mitä tyttö keräili jokin aika sitten. Pappa ei tiennyt mikä se oli mutta kirpparilla oli uutena joku myynyt ja oli sattumalta ostanut. Luulen että itsekin huomasi eron reaktiossa minkä vahingossa mieleinen lahja aiheutti.
Nämä kaikki ja monet muut merkillisyydet on ostettu kuitenkin ihan hyvässä hengessä eikä ivaten ja ilkeillen niin eipä se oikeastaan mitään haittaa. Eivät tee numeroa lahjoistaan tai vaadi kiitoksia tms.joten mikään powertrippailu ei ole kyseessä. Ja tänä jouluna tulikin yllättäen ekan kerran lapsille kaksikymppiset! Erikoisessa viritelmässä sisällä olikin ihan aito seteli! Lapset olivat tosi innoissaan. Yhtä lailla kiiteltiin. Kivasti meni joulu.
Alue: Aihe vapaa
Ap tuskin tarkoittaa hiihtoretkellä mitään vähempää kuin mummon kustantamaa hiihtolomaa jossain pohjoisen laskettelukeskuksen täyshoitolassa.