Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäämmät eivät tajua välttämättä, että joku merkki on tosi tärkeä juttu. Ajatus voi olla, että onhan se kaksi yhden hinnalla tietysti parempi. Tai ei ole käsitystä, että kaupoista ei enää meinaa laatuvaatetta saada rahallakaan, saati pikkurahalla. Se voi olla nätti ostajan silmään, värikäs ja edullinen. Siis hyvä.
On se kurjaa kun on tunne, ettei toiveita kuulla, mutta kyllä se nyt vaan kuuluu ihmisyyteen ja aikuistumiseen, että jos saat lahjan, siitä edes yrittää olla kiitollinen. Yrittää edes nähdä antajan hyvän tarkoituksen. Koska ihan oikeasti, kaikensaaneet kultalusikkasuut, kyllä siellä sellainen on.
Jos se on niin tärkeää, että tulee ihan just se tietymerkkinen lelu tai vempain, niin sitten käydään ihan keskustelu lahjan ostajan kanssa etukäteen. Että tämä tuote nyt tilataan meidän Pirkolle tai Pertille, ja se on oltava juuri tämä, eikä mikään muu. Ihan sovitaan asiasta.
Vai ihanko meinaatte, että isovanhemmat ovat niin häijyjä, että ilkeyttään antavat tyhmiä lahjoja?
Tämä jokavuotinen hyvinvointimussujen tyytymättömyysvinku saa melkein menettämään uskon ihmiskunnan minkäänlaiseen tulevaisuuteen.
Ei se kermapersekortti auta nyt kun puhutaan siitä, että haluttaisiin päästä eroon turhasta kulutushysteriasta ja krääsästä, joka täyttää valtameret.
Jep, mitä kermaperseilyä on toivoa vähemmän tavaraa, mutta toivottua? Lapsi leikkii ehkä muutamalla pehmolla, ihan turha tuoda neljääkymmentä täyttämään huonetta. Silloin on väliä, että ne lahjat on juuri niitä toivottuja, eikä vähän sinnepäin.
Moni vanhempi yrittää opettaa laadun ja harkinnan merkitystä, mitä opettaa halpiskrääsä joka lentää roskiin melkein heti?
Kaikki eivät tajua laadun tai halpiskrääsän eroa. Se on sitäpaitsi usein vain mielipiteissä. Lahjan antaja ei ole ilmeisesti havahtunut tähän tavarapaniikkiin, hän ei puhu kulutushysteriasta ja valtameristä.
Hän halusi antaa tärkeälle ihmiselle jotain kivaa. Se on ollut hänelle jollain tavalla arvokasta, tai hyvä idea ainakin. Joku on rättiväsyneenä töistä joulunaluspaniikissa juossut kaupoissa etsimässä lahjoja, eikä ole jaksanut keksiä mitään kovin omaperäistä. Tai sitten toivottua asiaa ei löytynyt, eikä ollut aikaa tilata netistä. Ostettiin jotain sinnepäin. Ajatellaan, että ajatus on tärkeintä.
No ei ole. Kun ihmisillä on kaikkea, ei kelpaa enää läheisten lämpimät ajatukset, pitää saada parempaa.
Krääsä ei opeta lapselle mitään, vaan vanhempi, joka sitä tavaraa roskikseen mättää. Kannattaisi mielummin kierrättää tai keksiä muita käyttötarkoituksia turhalle tavaralle. Ellei laadun arvostus sitten tosiaan kasva sillä, että on varaa heitellä tavaroita roskiin. Samalla kasvaa varmaan myös toisten ihmistenkin arvostus. Kun heidän antamilleen lahjoille tehdään näin.
Kierrättää rikkinäistä paskaa? Ja keksiä väkisin tarkoitus tarpeettomalle muoviroskalle? Mitä tarkoitusta on vaikka muovilelulla, joka ei kestä yhtään leikkimistä. Kukaan ei pakota shoppaamaan yliväsyneenä ruuhkassa, ne ostokset voi tehdä netissä tai antaa rahaa, ellei ole aikaa eikä mahdollisuutta ostoksiin.
Eikä se hyvä tahtokaan ole niin sanottua, etenkään kun tahallaan tuodaan jotakin josta jo ennalta on selvää, ettei toivottu. Turha puhua hyvästä tahdosta, kun vuodesta toiseen menee ihan pieleen, ja ihmisillä jotka yleensä itselleen osaa kyllä hankkia mieluista ja hoitaa asiansa muutenkin.
Niin onko taustalla kuitenkin paha tahto?
Tämän minäkin haluaisin tietää, koska kyllä äitinä haluan puolustaa lapsiani isovanhempien ilkeilyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäämmät eivät tajua välttämättä, että joku merkki on tosi tärkeä juttu. Ajatus voi olla, että onhan se kaksi yhden hinnalla tietysti parempi. Tai ei ole käsitystä, että kaupoista ei enää meinaa laatuvaatetta saada rahallakaan, saati pikkurahalla. Se voi olla nätti ostajan silmään, värikäs ja edullinen. Siis hyvä.
On se kurjaa kun on tunne, ettei toiveita kuulla, mutta kyllä se nyt vaan kuuluu ihmisyyteen ja aikuistumiseen, että jos saat lahjan, siitä edes yrittää olla kiitollinen. Yrittää edes nähdä antajan hyvän tarkoituksen. Koska ihan oikeasti, kaikensaaneet kultalusikkasuut, kyllä siellä sellainen on.
Jos se on niin tärkeää, että tulee ihan just se tietymerkkinen lelu tai vempain, niin sitten käydään ihan keskustelu lahjan ostajan kanssa etukäteen. Että tämä tuote nyt tilataan meidän Pirkolle tai Pertille, ja se on oltava juuri tämä, eikä mikään muu. Ihan sovitaan asiasta.
Vai ihanko meinaatte, että isovanhemmat ovat niin häijyjä, että ilkeyttään antavat tyhmiä lahjoja?
Tämä jokavuotinen hyvinvointimussujen tyytymättömyysvinku saa melkein menettämään uskon ihmiskunnan minkäänlaiseen tulevaisuuteen.
Ei se kermapersekortti auta nyt kun puhutaan siitä, että haluttaisiin päästä eroon turhasta kulutushysteriasta ja krääsästä, joka täyttää valtameret.
Jep, mitä kermaperseilyä on toivoa vähemmän tavaraa, mutta toivottua? Lapsi leikkii ehkä muutamalla pehmolla, ihan turha tuoda neljääkymmentä täyttämään huonetta. Silloin on väliä, että ne lahjat on juuri niitä toivottuja, eikä vähän sinnepäin.
Moni vanhempi yrittää opettaa laadun ja harkinnan merkitystä, mitä opettaa halpiskrääsä joka lentää roskiin melkein heti?
Kaikki eivät tajua laadun tai halpiskrääsän eroa. Se on sitäpaitsi usein vain mielipiteissä. Lahjan antaja ei ole ilmeisesti havahtunut tähän tavarapaniikkiin, hän ei puhu kulutushysteriasta ja valtameristä.
Hän halusi antaa tärkeälle ihmiselle jotain kivaa. Se on ollut hänelle jollain tavalla arvokasta, tai hyvä idea ainakin. Joku on rättiväsyneenä töistä joulunaluspaniikissa juossut kaupoissa etsimässä lahjoja, eikä ole jaksanut keksiä mitään kovin omaperäistä. Tai sitten toivottua asiaa ei löytynyt, eikä ollut aikaa tilata netistä. Ostettiin jotain sinnepäin. Ajatellaan, että ajatus on tärkeintä.
No ei ole. Kun ihmisillä on kaikkea, ei kelpaa enää läheisten lämpimät ajatukset, pitää saada parempaa.
Krääsä ei opeta lapselle mitään, vaan vanhempi, joka sitä tavaraa roskikseen mättää. Kannattaisi mielummin kierrättää tai keksiä muita käyttötarkoituksia turhalle tavaralle. Ellei laadun arvostus sitten tosiaan kasva sillä, että on varaa heitellä tavaroita roskiin. Samalla kasvaa varmaan myös toisten ihmistenkin arvostus. Kun heidän antamilleen lahjoille tehdään näin.
Kierrättää rikkinäistä paskaa? Ja keksiä väkisin tarkoitus tarpeettomalle muoviroskalle? Mitä tarkoitusta on vaikka muovilelulla, joka ei kestä yhtään leikkimistä. Kukaan ei pakota shoppaamaan yliväsyneenä ruuhkassa, ne ostokset voi tehdä netissä tai antaa rahaa, ellei ole aikaa eikä mahdollisuutta ostoksiin.
Eikä se hyvä tahtokaan ole niin sanottua, etenkään kun tahallaan tuodaan jotakin josta jo ennalta on selvää, ettei toivottu. Turha puhua hyvästä tahdosta, kun vuodesta toiseen menee ihan pieleen, ja ihmisillä jotka yleensä itselleen osaa kyllä hankkia mieluista ja hoitaa asiansa muutenkin.
Kierrätä muovinkeräykseen sitten hyvä ihminen, jos se rikki menee, älä roskikseen. Sellaista se nyt vaan kuule usein on se lahjanhankinta monella, vaikka kukaan ei pakota. Tausta voi olla, ja tosi usein on tuo. Ei kun ihan kiusallaan ne nyt taas ostivat tuollaista roinaa. Kyllä sitä pahantahtoisuutta varmasti näkee joka puolella, jos niin haluaa.
Ehkä viesti ei vaikka ole mennyt perille, että jotain asiaa ei haluta. Ihmiset kommunikoivat eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä tunturilta kirjoitti:
Meillä on ollut tapana, että annamme aineettomia lahjoja. Tämä oli jo kun itse olin pieni ja ONNEKSI tämä perinne säilynyt.
Lapsillamme on onneksi hyvä itsetunto jota ei ole tarvinnut pönkittää sillä, että on samat vempeleet ym.kuin kavereilla.
Heillä on äärettömän hyvä mielikuvitus ja liikunnallisia mestareita. Myös koulussa pärjäävät hyvin kun ovat todella kovia lukemaan.
Kirjaston kirjat kovassa käytössä.
Puhelimet heillä on, mutta onneksi eivät viihdy niiden seurassa liikaa.
Tänä Jouluna oli ainoa lahjamme koko perheelle pieni vaellusreissu tuntureilla.
Voi että on taas ihanaa. Koko perhe nauttii, jopa murkut.Jänniä nämä alapeukut.
Alkoiko omatuntoa kolottaa?
En ole ap mutta samaa mieltä kyllä ap.n kanssa kaikesta.
Aineeton lahja on parasta ja jää mieliin/ muistoihin parhaiten.Voisikohan alapeukut johtua vaikka siitä, että halveksit heitä jotka toivovat jotain tiettyä lahjaa ja pettyvät, kun saavatki jotain ihan muuta, suoraan roskiskuntoista romua? Kyllä teidän perheenne on niin paljon hienompi, kun lapset eivät halua leikkiä samanlaisilla leluilla kuin kaverinsa. Onnea, tule hakemaan sädekehä.
Tässä varmaan tämä kirjoittaja tarkoitti, että aina ei tarvitse lahjan olla tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Moni antaa lahjaksi esim. Kirjan jonka toivoo herättävän kiinnostusta. Itse tungen omaa intohimoani aina toisille. Toivon, että muutkin innostuu siitä tai ainakin saavat tietoa minun kauttani. Vaatemakuja on monenlaisia. Sille ei voi mitään. Itse en vetäisi hernettä nenää toisten lahjoista. Ehkä jos mies antaisi minulle jotain Typerää, niin ehkä silloin. Varmaan nuo käsituötkin on sellaisia, että usovanhempi haluaa antaa muiston itsestään.
Hyi, yrität siis ilahduttamisen sijaan tunkea omia kiinnostuksenkohteita muille? Onko sulle ok että muut tekevät sinulle samoin? Ilahtuisit siis vaikka metsästyskirjasta, vaikka et metsästäisi?
Tässä näkyy kyllä mikä on huonon lahjan taustalla: MINÄ MINÄ. Minun kiinnostuksenkohteeni, mitä MINÄ tahtoisin. Eikä pätkänkään väliä, ilahtuuko saaja yhtään, kun MINÄ.
Vierailija kirjoitti:
Moni antaa lahjaksi esim. Kirjan jonka toivoo herättävän kiinnostusta. Itse tungen omaa intohimoani aina toisille. Toivon, että muutkin innostuu siitä tai ainakin saavat tietoa minun kauttani. Vaatemakuja on monenlaisia. Sille ei voi mitään. Itse en vetäisi hernettä nenää toisten lahjoista. Ehkä jos mies antaisi minulle jotain Typerää, niin ehkä silloin. Varmaan nuo käsituötkin on sellaisia, että usovanhempi haluaa antaa muiston itsestään.
Miksi ylipäätään ostat lahjoja muille, kun ajattelet vain itseäsi etkä lainkaan lahjan saajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse toitottanut monta vuotta kaikille lähituotannosta ja suosi suomalaista tai ainakin eurooppalaista. Aika hyvin alkaa jo mennä jakeluun. Alahjan antaa tarvitsee yhden ohjeen ja sitten laajan vapauden. Esim. Laatu, koko, tai ikä yms.
Joo meillekin tuli jotain vanhaa venäläistä hopeaa, ei mitään hyödyllistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se koira älähtää... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä tunturilta kirjoitti:
Meillä on ollut tapana, että annamme aineettomia lahjoja. Tämä oli jo kun itse olin pieni ja ONNEKSI tämä perinne säilynyt.
Lapsillamme on onneksi hyvä itsetunto jota ei ole tarvinnut pönkittää sillä, että on samat vempeleet ym.kuin kavereilla.
Heillä on äärettömän hyvä mielikuvitus ja liikunnallisia mestareita. Myös koulussa pärjäävät hyvin kun ovat todella kovia lukemaan.
Kirjaston kirjat kovassa käytössä.
Puhelimet heillä on, mutta onneksi eivät viihdy niiden seurassa liikaa.
Tänä Jouluna oli ainoa lahjamme koko perheelle pieni vaellusreissu tuntureilla.
Voi että on taas ihanaa. Koko perhe nauttii, jopa murkut.Jänniä nämä alapeukut.
Alkoiko omatuntoa kolottaa?
En ole ap mutta samaa mieltä kyllä ap.n kanssa kaikesta.
Aineeton lahja on parasta ja jää mieliin/ muistoihin parhaiten.Voisikohan alapeukut johtua vaikka siitä, että halveksit heitä jotka toivovat jotain tiettyä lahjaa ja pettyvät, kun saavatki jotain ihan muuta, suoraan roskiskuntoista romua? Kyllä teidän perheenne on niin paljon hienompi, kun lapset eivät halua leikkiä samanlaisilla leluilla kuin kaverinsa. Onnea, tule hakemaan sädekehä.
Tässä varmaan tämä kirjoittaja tarkoitti, että aina ei tarvitse lahjan olla tavaraa.
Siinä tapauksessa ei mennyt ihan putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni antaa lahjaksi esim. Kirjan jonka toivoo herättävän kiinnostusta. Itse tungen omaa intohimoani aina toisille. Toivon, että muutkin innostuu siitä tai ainakin saavat tietoa minun kauttani. Vaatemakuja on monenlaisia. Sille ei voi mitään. Itse en vetäisi hernettä nenää toisten lahjoista. Ehkä jos mies antaisi minulle jotain Typerää, niin ehkä silloin. Varmaan nuo käsituötkin on sellaisia, että usovanhempi haluaa antaa muiston itsestään.
Hyi, yrität siis ilahduttamisen sijaan tunkea omia kiinnostuksenkohteita muille? Onko sulle ok että muut tekevät sinulle samoin? Ilahtuisit siis vaikka metsästyskirjasta, vaikka et metsästäisi?
Tässä näkyy kyllä mikä on huonon lahjan taustalla: MINÄ MINÄ. Minun kiinnostuksenkohteeni, mitä MINÄ tahtoisin. Eikä pätkänkään väliä, ilahtuuko saaja yhtään, kun MINÄ.
Ei, vaan ajatellaan, että halutaan jakaa asia, joka tuottaa itselle iloa. Ehkä se tuottaa toisellekin. Eipä ihme tällä negatiivisuuden määrällä, ettei mikään ole hyvä. Paitsi siis se lahja, joka on jo tilattu etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni antaa lahjaksi esim. Kirjan jonka toivoo herättävän kiinnostusta. Itse tungen omaa intohimoani aina toisille. Toivon, että muutkin innostuu siitä tai ainakin saavat tietoa minun kauttani. Vaatemakuja on monenlaisia. Sille ei voi mitään. Itse en vetäisi hernettä nenää toisten lahjoista. Ehkä jos mies antaisi minulle jotain Typerää, niin ehkä silloin. Varmaan nuo käsituötkin on sellaisia, että usovanhempi haluaa antaa muiston itsestään.
Miksi ylipäätään ostat lahjoja muille, kun ajattelet vain itseäsi etkä lainkaanlahjan saajaa?
Ajatellaanhan tuossa lahjan saajaa. Itselläni on ihmisten käsitöitä ja tauluja ja olen onnellinen niistä. Ne muistuttaa niistä ihmisistä. Moni arvostaa oppien ja tiedon jakamista. Olen onnellinen, että minut on opetettu oerkaamaan kaloja, kalastamaan ja luetettu kalakirjoja. Ei ne pilkkireissut pienenä niin kivoja ollut, mutta nyt osaan arvostaa niitä. Jos halua jakaa tietoani eteenpäin, ei tarkoita itsekkyyttä.
Luultavasti oma lapseni olisi onnellinen Lapin vaelluksesta, mutta hän saa vain uuden puhelimen vanhan rikkinäisen tilalle.
Jotenkin tuntuu, että halveksitaan toisten valintoja. Minäkin olisin onnellinen lapinvaelluksesta, jos olisi edes kengät millä siellä pärjäisi. Mutta olen myös onnellinen jos saan vaikka servettejä tai vessapaperia enemmän kuin puolikkaan rullan. Ehkä sen puolikkaan rullan välissä on satanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmeisesti on mukana näitä vähän sinne päin lahjovia isovanhempia. Kertoisitteko, miksi ette voi toteuttaa lapsenlapsen kohtuuhintaista toivetta, vaikka saisitte vanhemmalta tarkat tiedot ja kuvan, ehkä jopa linkin verkkokauppaan? Voisi kuvitella, että lasta nimenomaan haluaisi ilahduttaa, ja siinä vieläpä pääsisi kaikkein helpoimmalla.
Ostatteko itse muille aina lahjaksi sen mitä vaaditaan?
Tietenkin. Otan selvää, mitä lahjan saaja toivoo. Näin olen toiminut aina kaikkien kohdalla. Oli sitten kysymyksessä vauva, lapsi, teini, aikuinen tai vanhus.
Tiedoksi muuten, että toive ei ole vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni antaa lahjaksi esim. Kirjan jonka toivoo herättävän kiinnostusta. Itse tungen omaa intohimoani aina toisille. Toivon, että muutkin innostuu siitä tai ainakin saavat tietoa minun kauttani. Vaatemakuja on monenlaisia. Sille ei voi mitään. Itse en vetäisi hernettä nenää toisten lahjoista. Ehkä jos mies antaisi minulle jotain Typerää, niin ehkä silloin. Varmaan nuo käsituötkin on sellaisia, että usovanhempi haluaa antaa muiston itsestään.
Miksi ylipäätään ostat lahjoja muille, kun ajattelet vain itseäsi etkä lainkaan lahjan saajaa?
Niinpä. Osta mielummin itsellesi ne sinua kiinnostavat kirjat 🤦♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osta lapsenlapsilleni yhtikäs mitään.
Komppaan sua 👍
Taidat olla lapseni isoäiti. Lapsi kysyikin aattona, mitä isoäiti antoi. Sanoin rehellisesti, ettei mitään.
Mutta ethän kulje sitten pitkin kyliä puhumassa, miten itsekeskeisiä ja kamalia olemme, kun mekin päätimme lopettaa lahjojen ostamisen sinulle :)
Vierailija kirjoitti:
Minulle paras lahja on aina yllätys, en halua mitään toivomaani ( en kyllä toivokkaan). Lahja on aina yllätys. Lahjalistoja en ymmärrä ollenkaan.
Jos lapsen vanhempi välittää lahjan ostajalle lapsen koon, millä lapsi leikkii, mitä vaatetta tarvitaan jne ja antaja ostaa nåiden tietojen pohjalta niin onhan se lahja sille saajalle yllätys.
En ole ap, mutta tässä mun määritelmäni roskasta.
-Ilmaiseksi saatu krääsä, josta kukaan ei oikeasti tykkää. Kinder-munan lelut yms. Olen itse saanut anopilta esim. mainospaidan. Katosin netistä yrityksen ja se oli mennyt jo konkkaan, eli ilmeisesti anoppi oli saanut sen paidan useampi vuosi sitten työpaikan lahjana tms.
-Täysin lapsen ikäiselle sopimaton lahja. Liian vaikealukuinen kirja, lelu jossa selkeästi lukee vaikka 9+ v ja lapsi on 4 v. 5-vuotiaalle tarkoitettu mekko tyttövauvalle.
No, voihan niitä sitten periaatteessa käyttää myöhemmin, mutta lahjojen pitäisi olla kivoja nyt.
-Tavara, joka on selvästi ollut varastossa vuosikausia. Pahimmat ovat ne, jotka haisevat homeelle, eli on heitettävä heti pois. Ja totta kai loukkaannutaan, jos tulee puheeksi että lahjassa oli hometta. Kannattaisi haistella ennen kuin lahjoittaa.
-Kirpparilta ostettua, vanhanaikaista krääsää. Rispaantunut pyjama, jossa on jotain 80-luvun sarjakuvahahmoja. Aikuisten nahkainen ruskea käsilaukku lapselle. Barbeja, joilta osasta puuttuu pää ja osasta jalat .Kaipa ideana on, että on kiva koota niitä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmeisesti on mukana näitä vähän sinne päin lahjovia isovanhempia. Kertoisitteko, miksi ette voi toteuttaa lapsenlapsen kohtuuhintaista toivetta, vaikka saisitte vanhemmalta tarkat tiedot ja kuvan, ehkä jopa linkin verkkokauppaan? Voisi kuvitella, että lasta nimenomaan haluaisi ilahduttaa, ja siinä vieläpä pääsisi kaikkein helpoimmalla.
Ostatteko itse muille aina lahjaksi sen mitä vaaditaan?
En koe toivett vaatimukseksi. Olen näet terve päästäni.
Ja kyllä. Annan aina sitä mitä on toivottu tai rahaa.
Sieltähän se totuus paljastui, että todellisuudessa pelkkä raha kelpaa, ja varakkailta isovanhemmilta sitä on odotettu runsaasti.
Aican hyvin voi antaa 10-20 euroa kuten täällä on moneen kertaan jankutettu.
Tajuan kyllä. Anoppi toi kymmenen pinetä roinapakettia sen sijaan, että olisi tuonut jonkun yhden isomman. Toivetta en halunnut esittää, sillä se oli joskus aikaisemmin käännetty sen sävyiseksi, että ahnaana olisin vaatimassa lapselleni kallista lahjaa. Annoin asian siis olla. Painopiste oli anopin ilossa ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmeisesti on mukana näitä vähän sinne päin lahjovia isovanhempia. Kertoisitteko, miksi ette voi toteuttaa lapsenlapsen kohtuuhintaista toivetta, vaikka saisitte vanhemmalta tarkat tiedot ja kuvan, ehkä jopa linkin verkkokauppaan? Voisi kuvitella, että lasta nimenomaan haluaisi ilahduttaa, ja siinä vieläpä pääsisi kaikkein helpoimmalla.
Ostatteko itse muille aina lahjaksi sen mitä vaaditaan?
Ostatko itse muille mitä tahansa muuta kuin toivotaan? Miksi?
Ostetaan lapsiperheeseen säkkitolkulla muoviroskaa. Taivastellaan, kuinka lapsiperheen koti on täynnä muoviroskaa. Paheksutaan, kun lapsiperhe kantaa muoviroskaa roskiin tai kirppikselle. Mutta saapa isovanhempi sentään antamisen ilon <3