Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Omat lapsenlapseni eivät ole koskaan ilmaisseet edes kysyttäessä mitä lahjatoiveita heillä on. Samaa on kysytty myös vanhemmilta, mutta eivät hekään ole mitään toiveita osanneet lastensa puolesta esittää. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin joitakin lahjoja pyrittiin kuitenkin ostamaan, mutta minkäälaista kiitosta, eikä myöskään kielteistä palautetta ole tullut. Tiedän kyllä, että miniä on erittäin vaativa lahjojen suhteen, mutta meidän isovanhempien korviin eivät toiveet (jos niitä on) ole välittyneet. Nykyään emme enää osta joululahjoja, mutta syntympäpäivänä annamme rahalahjan.
Miten on, jos annatte ensi vuonna johonkin keräykseen. On sellaisiakin, joihin voirahan asemesta lahjoittaa uusia tavaroita. Lapsenlapsia ei silti tarvitse unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmaan sitten just sellainen ”vaativa äiti”.
Lapset on hoikkia ja pitkäraajaisia eli kaikki vaatteet ei vaan istu. Lahkeet jää liian lyhyiksi ja se vartalo-osa pussittaa. Liian leveät housut ei pysy ylhäällä.
Toisella lapsella on atooppinen iho. Kaikli materiaalit ei sovi vaan iho hiertyy rikki. Eikä hån pysty käyttämään mitään vaahtokylpyjä tms
Saadaan lahjaksi niitä suunnilleen d-mitoituksellisia vaatteita ja aina halpiskosmetiikkaa.
Ja aina tulee se sama saarna kiittämättömyydestä ja vinkit siitä miten helppo talvihaalari on kaventaa jne. Ja että ei kai lapsen tarvitse kykkiä ulkona, seisoo vaan niin lahkeen pituus kyllä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju kolahtaa muhun TODELLA.
Toi tunne on niin tuttu itselle. Muistan ne lapsuuden joulut, kun paketeista paljastui ihan kummallisia juttuja, joita en ollut toivonut tai pyytänyt. Sieltä tuli jotain kummallisten artistien cd-levyä, pitsiliinaa, ilmaiskalenteria.. Outoja makeisia ja halpoja kiinan krääsäjuttuja, jotka tietty hajosivat nopeasti. Myös kodintekstiilejä, jotka eivät sovi millään tavalla omaan sisustukseen.
Ei sellaisia lahjoja joita olin oikeasti toivonut.
Sitten kun tapasin mieheni ja vietettiin yhteisjouluja, yllätyin SUURESTI kun siellä annettiinkin lahjoja ajatuksella. Jokaisesta lahjasti näki, että nyt on ajateltu saajaa ja saajan persoonaa. Tämä oli minulla aivan uutta. Lahjoja, jotka oikeasti ilahduttaa eikä päällimmäisenä tunteena olekaan kummastus.
Ikävä kyllä vanhempani antavat näitä outoja lahjoja myös lapsillemme. Ikävimpiä niistä ovat:
- Väärän kokoiset vaatteet (joko aivan liian pienet, tai 4 kokoa liian suuret. Esim. 110 cm pojalle 146 cm vaatteita)
- Koululaiselle taaperoikäisen muovinen leikkikeittiö, joka on valmistettu ohuesta kiinan muovista
- Kiinankrääsä kauko-ohjattava auto, joka hajosi säpäleiksi ekalla käyttökerralla
Outoa tässä on sekin, että isovanhemmille on vinkattu kyllä lasten koot ja toiveet. Niitä ei vain noudateta lainkaan, sillä heillä on jokin periaate antaa sitä mitä itse haluaa. Uutena yllärinä tuli myös liian pienet vaatelahjat, jotka on ostettu jo ennen korona-aikaa tehdyltä lomamatkalta.
Täällä oli joulun alla ketju, missä muisteltiin oman lapsuuden lahjapettymyksiä. Niitä, kun aidon Barbien tilalla oli pari-kolme surkeinta kopionukkea jne. Kuinkahan moni ketjussa mainituista vanhemmista jatkaa samaa linjaa nyt lastenlasten kanssa?
Mä kirjoitin siihen ja meillä ainakin äiti jatkaa tuota "perinnettä". Tulee katkeamaan muhun kyllä. Ennemmin ostan pari toivelahjaa kuin kasapäin krääsää (koska muistan miten kurjaa se krääsän saaminen oli)
Vierailija kirjoitti:
Palstaa lukiessa alan pohtimaan äitien mielenterveyttä, se katkeruus ja vaatimukset lahjoista, kaikilla pitäisi olla mahdollisuus käydä Gigantissa, Stockkalla ja tietyssä pikkuliikkeessä Hesan keskustassa korona-aikana tai tilata Zalandosta tietyt lahjat, vaikka netin käyttökokemus on nolla. Ja jos ei muuta, niin pienestä eläkkeestä pitää irrottaa tietty summa jokaiselle lapsenlapselle, muuten äiti on katkera kaikille tällä palstalla.
Miksi adoptiossa vaaditaan testit, mutta äidiksi näköjään pääsee selällä makaessa?
Huono provo, yritä edes vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainoastaan mun kummi osui lahjan kanssa nappiin. Osti lapselle tarroja, koska niiden liimailu joka paikkaan on nyt parasta, sekä pienen legopaketin. Tadaa. Ei ollut kallis lahja ja saajalle todella mieluinen.
Roskaa mitä saatiin, lapset 3v ja 5v:
Satunaisia puupalikoita, vauvakirjoja, kahdet nukenvaunut (on jo yhdet), 6 pehmolelua, liian pieniä sukkia, liian pienet yöpuvut ja kasoittain karkkia (lapset ei juuri saa syödä karkkia). Lisäksi vielä peli, joka meillä jo on ja vauvan sänkyyn sopivat pussilakansetit kummallekkin.
Ärsyttää todella paljon.
Eihän noi tavarat nyt mitään roskaa ole! Kaikki saa varmasti myytyä, kun vähän näkee vaivaa, ja saaduilla rahoilla voi ostaa lapsille tarpeellista tai haluttua.
Ja minkä prkeleen takia ei voi ostaa kerralla sitä mitä toivotaan?
Mä olen anopilleni hyvin epämieluisa miniä. Sehän olisi kauhea paikka, jos mun lapselle annetuista lahjoista olisi mulle iloa (=lapsi tykkää). Anoppi on myös näitä ajatus on tärkein -ihmisiä. Mikähän on se tärkeä ajatus, kun ostaa vauvalakanat viisivuotiaille? Tai karkkia lapsille, joille ei sokeria anneta? Mun lapsi oli 2, kun anoppi toi hänelle puolen kilon marmeladilaatikon lapselle ihan muuten vaan karkkipäiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainoastaan mun kummi osui lahjan kanssa nappiin. Osti lapselle tarroja, koska niiden liimailu joka paikkaan on nyt parasta, sekä pienen legopaketin. Tadaa. Ei ollut kallis lahja ja saajalle todella mieluinen.
Roskaa mitä saatiin, lapset 3v ja 5v:
Satunaisia puupalikoita, vauvakirjoja, kahdet nukenvaunut (on jo yhdet), 6 pehmolelua, liian pieniä sukkia, liian pienet yöpuvut ja kasoittain karkkia (lapset ei juuri saa syödä karkkia). Lisäksi vielä peli, joka meillä jo on ja vauvan sänkyyn sopivat pussilakansetit kummallekkin.
Ärsyttää todella paljon.
Eihän noi tavarat nyt mitään roskaa ole! Kaikki saa varmasti myytyä, kun vähän näkee vaivaa, ja saaduilla rahoilla voi ostaa lapsille tarpeellista tai haluttua.
Ja minkä prkeleen takia ei voi ostaa kerralla sitä mitä toivotaan?
Mä olen anopilleni hyvin epämieluisa miniä. Sehän olisi kauhea paikka, jos mun lapselle annetuista lahjoista olisi mulle iloa (=lapsi tykkää). Anoppi on myös näitä ajatus on tärkein -ihmisiä. Mikähän on se tärkeä ajatus, kun ostaa vauvalakanat viisivuotiaille? Tai karkkia lapsille, joille ei sokeria anneta? Mun lapsi oli 2, kun anoppi toi hänelle puolen kilon marmeladilaatikon lapselle ihan muuten vaan karkkipäiväksi.
Sairas ajatusmaailma. Ihan kuin anopilta olisi lapsen ilo pois jos miniä ilahtuu samalla. Meillä osoitettiin kaapinpaikkaa lahjoilla myös. Miehen siskonpoika sai tabletin ja poikiensa lapset puolikkaan riisin paperia kumpikin. Anoppi ei (muka) ymmärtänyt ongelmaa
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sitten just sellainen ”vaativa äiti”.
Lapset on hoikkia ja pitkäraajaisia eli kaikki vaatteet ei vaan istu. Lahkeet jää liian lyhyiksi ja se vartalo-osa pussittaa. Liian leveät housut ei pysy ylhäällä.
Toisella lapsella on atooppinen iho. Kaikli materiaalit ei sovi vaan iho hiertyy rikki. Eikä hån pysty käyttämään mitään vaahtokylpyjä tms
Saadaan lahjaksi niitä suunnilleen d-mitoituksellisia vaatteita ja aina halpiskosmetiikkaa.
Ja aina tulee se sama saarna kiittämättömyydestä ja vinkit siitä miten helppo talvihaalari on kaventaa jne. Ja että ei kai lapsen tarvitse kykkiä ulkona, seisoo vaan niin lahkeen pituus kyllä riittää.
Ohis, mutta kerrotko minkä merkkisiä nuo liian leveät vaatteet on? Nimim. Kahden rotevan lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sitten just sellainen ”vaativa äiti”.
Lapset on hoikkia ja pitkäraajaisia eli kaikki vaatteet ei vaan istu. Lahkeet jää liian lyhyiksi ja se vartalo-osa pussittaa. Liian leveät housut ei pysy ylhäällä.
Toisella lapsella on atooppinen iho. Kaikli materiaalit ei sovi vaan iho hiertyy rikki. Eikä hån pysty käyttämään mitään vaahtokylpyjä tms
Saadaan lahjaksi niitä suunnilleen d-mitoituksellisia vaatteita ja aina halpiskosmetiikkaa.
Ja aina tulee se sama saarna kiittämättömyydestä ja vinkit siitä miten helppo talvihaalari on kaventaa jne. Ja että ei kai lapsen tarvitse kykkiä ulkona, seisoo vaan niin lahkeen pituus kyllä riittää.
Kai sinulle kerrotaan myös että lapsesi ei saa tarpeeksi ruokaa aka olet huono äiti?
Vierailija kirjoitti:
Ne viis pakettia ovat yleensä edelleen yhteen laskettuna halvempia kuin se varsinainen toive. Suomalaisista on tullut ahneita, varsinkin lapsista. Esimerkiksi 20 euron lahjaa pidetään halpana. No sen ylimääräisen parikymppisen hankkiminen ei olekaan niin helppoa. Omille lapsille kerroin useaan kertaan ettei minkään arvoista lahjaa saa aliarvioida. Voivat yrittää tienata itse sen rahan jonka arvoinen lahja on. Lahja on maksanut jotakin antajalleen ja kannattaa ennemminkin miettiä miksi lahjanantaja katsoi että tarvitset sellaisen. Mun lapset nyt aikuisia ja tienanneet jo pitkään itse. Jotkut ihmiset ovat lahjaihmisiä, jotkut eivät.
Miten tän keskustelun pointti menee joiltakin kokonaan ohi??
Tässä ei tarkoiteta sitä, että lapset haluaa uusimmat IPhonet ja saa huutoraivarin kun paketista tulee (sopivan kokoisia) sukkia.
Vaan sitä, että toivotaan kohtuullisen hintainen lahja. Vaikkapa 15e maksava uusi pokkari, joka kertoo vaihto-oppilasvuodesta Japanissa, merkin X suklaarasia joka maksaa 10e JA/TAI vaikkapa käsityöharrastajalta vaaleanpunaiset villasukat.
Niin miksi lahjaksi tulee 30e maksanut, 1000sivuinen fantasiaromaani peikkojen elämästä, merkin Y suklaarasia 5e JA itse kudottu myrkynvihreä pipo, joka on liian pieni.
Sitten valitetaan, että meni paljon rahaa ja ei olla kiitollisia. KUN YHTÄÄN NOISTA LAHJOISTA EI TOIVOTTU!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Älä jaksa. Eihän tänne edes uskalla kirjoittaa mitään oikeita yksityiskohtia siinä pelossa että löytää stoorinsa iltiksen lööpistä.
No kyllä nyt voi kirjoittaa esimerkin mikä on vastaavaa "roskaa" ilman, että täytyy tunnistettavasti luetella joulun lahjat.
Ei tästä ole mitään mieltä keskustella, jos ei tiedä mitä on AP:n mielestä roska.Minä voin luetella mitä roskaa omat lapseni ovat saaneet vuosien myötä:
- aikaisemmin mainitsemani leikkimeikkisetti
- halpoja harja+pelisettejä
- sotaleluja ja leikkiaseita, jotka heti rikki
- koriste-esineitä, kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja
- pehmoleluja, paljon...
- muovisia pihapelileluja, keiloja jotka eivät pysy pystyssä jne
Lapset nykyään 6 ja 8 vuotta.Ei kai nyt pehmolelut mitään roskaa ole. Meillä tytöt tykkäsivät pieninä aina pehmoleluista.
Pehmolelut ovat mukavaia, mutta yksi lapsi tarvitsee vain 1-3 pehmolelua. Ei kahtakymmentä. Niitä myydään ja ostetaan valtavia määriä ja kirpputorit hukkuvat niihin. Jos joku lapsi todella leikkii niillä paljon, hänelle voi lahjoittaa useampia.
Isovanhempasi kärsivät saituudesta. Toivottavasti ei periydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Älä jaksa. Eihän tänne edes uskalla kirjoittaa mitään oikeita yksityiskohtia siinä pelossa että löytää stoorinsa iltiksen lööpistä.
No kyllä nyt voi kirjoittaa esimerkin mikä on vastaavaa "roskaa" ilman, että täytyy tunnistettavasti luetella joulun lahjat.
Ei tästä ole mitään mieltä keskustella, jos ei tiedä mitä on AP:n mielestä roska.Minä voin luetella mitä roskaa omat lapseni ovat saaneet vuosien myötä:
- aikaisemmin mainitsemani leikkimeikkisetti
- halpoja harja+pelisettejä
- sotaleluja ja leikkiaseita, jotka heti rikki
- koriste-esineitä, kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja
- pehmoleluja, paljon...
- muovisia pihapelileluja, keiloja jotka eivät pysy pystyssä jne
Lapset nykyään 6 ja 8 vuotta.Ei kai nyt pehmolelut mitään roskaa ole. Meillä tytöt tykkäsivät pieninä aina pehmoleluista.
Pehmolelut ovat mukavaia, mutta yksi lapsi tarvitsee vain 1-3 pehmolelua. Ei kahtakymmentä. Niitä myydään ja ostetaan valtavia määriä ja kirpputorit hukkuvat niihin. Jos joku lapsi todella leikkii niillä paljon, hänelle voi lahjoittaa useampia.
Mun lapsella on edelleen lukiolaisena ne pehmolelut joita toivoi. Kaksi huskyä ja neljä Nalle Puh -hahmoa.
Sen sojaan ne 40 jotka vain kannettiin meille on nyt ongelmajätteenä autotallissa.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempasi kärsivät saituudesta. Toivottavasti ei periydy.
Nimenomaan saita ihminen ostaa harkiten. Krääsän kantaja ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä he siis antoivat?
Rumia, huonolaatuisia, vääränkokoisia vaatteita. Jotain vasemmalla kädellä itsetehtyä ”taidetta” tai käsityötä, vaikka taitoja ei ole. Alekorista löytyneitä kirjoja jotka kiinnostavat lahjan antajaa, ei saajaa jne. T. Ap
Tuo on aivan tavallista. Monet ostavat lahjan sen mukaan mistä itse pitävät. Olen saanut maustettua teetä, vaikka antaja tiesi minun juovan tavallista teetä. Voimakkaasti tuoksuvia kynttilöitä, joita ei voi polttaa yksiössä. Suklaalevyjä, joissa on kummallisia lisämakuja, kun tavallinen suklaa olisi oikeasti ilahduttanut. Mutta lasten vaatteiden laatu. Ostajan on vaikeaa arvioida sitä kaupassa. Vielä vaikeampaa, jos ostaa netistä. Vasta käytössä selviää näyttääkö joku vaate siistiltä parin pesun jälkeen ja säilyykö sen muoto pesussa. Kallis merkkki ei nykyään takaa hyvää laatua. Joskus halpakaupan tuote voi olla käytössä yhtä kestävä. Aikuinen lapseni kävi ulkomaan matkalla vaatekaupassa. Eräs myyjä muistutti häntä, että nämä kestävät sitten vain 6kk. Kuinka hyvin muuten tunnet isovanhempien rahatilanteen? Onko heillä vain tavallista omaisuutta kuten asunto tai auto? Vai onko heillä isot nettotulot eikä mitään lääkekuluja?
Eikö juuri köyhän ja asioista mitään tietämättömän kannata ostaa se tarkka toive
Mikä siinä on ettei voi sitä vaatetta ostaa annettujen tietojen mukaan?
Koko, merkki, laatu.
Ja ei, en puhu kalliista merkkivaatteista vaan siitä, että lapsen vanhempi, yleensä äiti, tietää tasan mikä on hyväksi havaittu jne.
Ja sitten ostetaan täysin paskaa täysin väärässä koossa
Tuodaan ne laput leikattuina ja ilman kuittia.ja sitten uhriudutaan.
Minäkin olen aina kertonut vaatelahjatoiveet tyyliin "arkivaatteita, prinsessa-aiheiset on nyt tykättyjä, muuten lempivärejä on valkoinen ja harmaa, koko saa olla 110 cm." Mielestäni tuossa on jo niin paljon liikkumavaraa, että aivan varmasti löytyy jotain mistä tahansa prismasta/cittarista/tokmannilta, jos vain kiinnostaa.
Sekään ei muuten sitten riitä että kannetaan sitä ei-toivottua krääsää vaan yritetään vielä erilseen opettaa että tavaroita ei tarvitse käsitellä hyvin kun ”kaupastahan saa uusia”, sohvalla saa syödä ”koska aina voi ostaa uuden” jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempasi kärsivät saituudesta. Toivottavasti ei periydy.
Nimenomaan saita ihminen ostaa harkiten. Krääsän kantaja ei.
No ei osta, saita ostaa jotakin halvempaa sinnepäin-tavaraa, ei laatua ja harkiten. Fiksu ostaa laatua ja harkiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempasi kärsivät saituudesta. Toivottavasti ei periydy.
Nimenomaan saita ihminen ostaa harkiten. Krääsän kantaja ei.
Toisaalta mun äiti ilmeisesti arvelee rahaa menevän vähemmän kun ostaa 10x 5e lahjaa sen sijaan että ostaisi sen toivotun 30e lahjan. Päätellen siitä että se toivelahja on aina liian kallis, vaikka yleensä hinta on sen max 30e
Vierailija kirjoitti:
Sekään ei muuten sitten riitä että kannetaan sitä ei-toivottua krääsää vaan yritetään vielä erilseen opettaa että tavaroita ei tarvitse käsitellä hyvin kun ”kaupastahan saa uusia”, sohvalla saa syödä ”koska aina voi ostaa uuden” jne.
Toi muo harmittaa eniten, ostetaan heti hajoavaa ja vielä opetetaan, että tämä on se oikea tapa toimia. Kun itse yrittää opettaa sitä harkintaa ja laatua, maapallo hukkuu halpaan muoviroskaan jota kukaan ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempasi kärsivät saituudesta. Toivottavasti ei periydy.
Nimenomaan saita ihminen ostaa harkiten. Krääsän kantaja ei.
Toisaalta mun äiti ilmeisesti arvelee rahaa menevän vähemmän kun ostaa 10x 5e lahjaa sen sijaan että ostaisi sen toivotun 30e lahjan. Päätellen siitä että se toivelahja on aina liian kallis, vaikka yleensä hinta on sen max 30e
Sama meillä ja että jos ostaa halvan tuotteen aina uudestaan se tulee halvemmaksi kuin ostaa kerralla vähän kalliimpi mutta kunnollinen.
Tai sitten ostetaan osamaksulla sen sijaan että säästettäisiin ja ostettaisiin käteisellä kun on tarpeelsi säästöjä.
Oma lapsi kyllä ilahtui, kun paketista paljastui muovinen pikkuauto. Se ilo vaihtui pian itkuksi, kun auto ei kestänyt edes sitä, että sen olisi saanut ehjänä pois paketista. Tai kun lapsi alkaa innoissaan värittää saamillaan värikynillä, joista ei lähdekään väriä paperiin. Sellaisiakin on pariin otteseen meille tullut. Ei ne liian isot tai pienet vaatteetkaan ole ilahduttaneet, kun niitä ei voi käyttää.