Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainoastaan mun kummi osui lahjan kanssa nappiin. Osti lapselle tarroja, koska niiden liimailu joka paikkaan on nyt parasta, sekä pienen legopaketin. Tadaa. Ei ollut kallis lahja ja saajalle todella mieluinen. 

Roskaa mitä saatiin, lapset 3v ja 5v: 

Satunaisia puupalikoita, vauvakirjoja, kahdet nukenvaunut (on jo yhdet), 6 pehmolelua, liian pieniä sukkia, liian pienet yöpuvut ja kasoittain karkkia (lapset ei juuri saa syödä karkkia). Lisäksi vielä peli, joka meillä jo on ja vauvan sänkyyn sopivat pussilakansetit kummallekkin. 

Ärsyttää todella paljon. 

Eihän noi tavarat nyt mitään roskaa ole! Kaikki saa varmasti myytyä, kun vähän näkee vaivaa, ja saaduilla rahoilla voi ostaa lapsille tarpeellista tai haluttua.

Ja minkä prkeleen takia ei voi ostaa kerralla sitä mitä toivotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he siis antoivat?

Rumia, huonolaatuisia, vääränkokoisia vaatteita. Jotain vasemmalla kädellä itsetehtyä ”taidetta” tai käsityötä, vaikka taitoja ei ole. Alekorista löytyneitä kirjoja jotka kiinnostavat lahjan antajaa, ei saajaa jne. T. Ap

Tuo on aivan tavallista. Monet ostavat lahjan sen mukaan mistä itse pitävät. Olen saanut maustettua teetä, vaikka antaja tiesi minun juovan tavallista teetä.  Voimakkaasti tuoksuvia kynttilöitä, joita ei voi polttaa yksiössä. Suklaalevyjä, joissa on kummallisia lisämakuja, kun tavallinen suklaa olisi oikeasti ilahduttanut. Mutta lasten vaatteiden laatu. Ostajan on vaikeaa arvioida sitä kaupassa. Vielä vaikeampaa, jos ostaa netistä. Vasta käytössä selviää näyttääkö joku vaate siistiltä parin pesun jälkeen ja säilyykö sen muoto pesussa. Kallis merkkki ei nykyään takaa hyvää laatua. Joskus halpakaupan tuote voi olla käytössä yhtä kestävä. Aikuinen lapseni kävi ulkomaan matkalla vaatekaupassa. Eräs myyjä muistutti häntä, että nämä kestävät sitten vain 6kk. Kuinka hyvin muuten tunnet isovanhempien rahatilanteen?  Onko heillä vain tavallista omaisuutta kuten asunto tai auto? Vai onko heillä isot nettotulot eikä mitään lääkekuluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä oikeudella loukkaat läheisiäsi (!) ohittamalla heidän ajatuksensa ja toiveensa, ja sitten itse vedät herneen nenääsi jos he eivät liikutukaan kyyneliin kiitollisuudesta? Itse pistät itsekkäästi omat tunteesi etusijalle, mutta et salli sitä että myös muut tekevät samoin.

Miksi vaadit muilta, mutta itse et ole valmis samaan? Kuinka itsekkäiksi palstan av-mammat ovat tulleet?

Meillä kummilapset lähettävät kyllä tarkat lahjalistat, mutta kun laitan omien lasten listat, eipä juuri kukaan vaivaudu lukemaan niitä. Nyt ymmärrän nykynaisten ajatusten juoksua, vaaditaan ja ollaan itsekkäitä, ja valitetaan jatkuvasti, vaikka syy löytyisi peilistä.

Ostan itse aina tiukasti ja tarkasti vain ja ainoastaan toivottua tai annan lahjakortin toivottuun kauppaan tai annan rahana. Aina.

Sama. En halua tuhlata rahojani turhuuteen ja ihan parasta on se aito riemu onnistuneesta lahjasta. Mua ei haitannut yhtään ostaa 30e Lego-pakettia kummipojalle synttärilahjaksi. Puhuu siitä edelleen ihan innoissaan ja on joka pennin arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Hah, jos olisin tuo isovanhempi, antaisin ensi jouluna ap:n lapsille täydet roskapussit, toisen keittiöstä ja toisen wc:stä.

Miksi lapsille pitää kostaa? Se, ettei ap arvosta lapsiensa lahjoja ei tarkoita sitä, etteikö ne lapset arvostaisi. Ap mainitsi aloituksessa "on rahaa ja omaisuutta" joten kai oletti että tulee jotain mistä kaikki hyötyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti ekassa leikissä hajoava kiinamuovikrääsä on hyvä esimerkki siitä, mikä tässä maailmassa on pielessä. Roinaa valmistetaan ja rahdataan ja ostetaan käsittämättömät määrät vailla huolta huomisesta ja ainahan se voi jäädä jonkun muun murheeksi. Yritä siinä sitten opettaa vastuullista kuluttamista lapsille tässä krääsän täyttämässä maailmassa. Olen kuullut sellaisenkin perusteen, että "ei isovanhempia tällaisella voi enää vaivata, miettikööt nuoret ympäristöasioita". Ja kas näin, taas on saatu uusi peruste jatkaa krääsän ostamista ja antamista.

Ihana perustelu. Mitäköhän kiinaröhnästä eläville käy kun tuo isovanhempien sukupolvi siirtyy seuraavaan hiippakuntaan ja nuoremmat polvet eivät halua moiseen moskaan rahojaan tuhlata.

Tarkennan vielä, että hän kuka tuon sanoi, ei ollut kumpikaan isovanhempi vaan heidän tyttärensä, lapsen täti. Myöskään isovanhemmat eivät ole mitään satavuotiaita mökin mummoja/pappoja vaan kuusikymppisiä eläkeläisiä eli aivan hyvin voisi kohtuudella ajatella, että heille voisi yrittää puhua järkeä ympäristöasioista ja kuluttamisesta.

Itse annan lahjaksi vain lahjakortteja tai rahaa, tämän olen oppinut.

Me ostettiin itse lapselle se toivottu älypuhelin, ei käynyt mielessäkään pyytää sitä isovanhemmilta. Sen sijaan toivomuksena oli suojakuori siihen älypuhelimeen, hinta 19,90. Mutta isovanhempia ei kiinnostanut käydä Gigantissa, vaan menivät mieluummin siinä vieressä Tokmannille ja ostivat vähintään samalla summalla pelkkää turhaa roinaa. No, käytiin eilen itse hakemassa se kotelo, ja lapsi pääsi vihdoin käyttämään puhelintaan (arvatkaapa mummelit harmittiko kun suurin toive odotti laatikossaan aatosta asti?). Harmituksen lisäksi jäi kassillinen kirppistavaraa entisten lisäksi. Kuka tässä mielestänne voitti, isovanhempiko joka päätti näpäyttää liikoja toivovaa miniää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he siis antoivat?

Rumia, huonolaatuisia, vääränkokoisia vaatteita. Jotain vasemmalla kädellä itsetehtyä ”taidetta” tai käsityötä, vaikka taitoja ei ole. Alekorista löytyneitä kirjoja jotka kiinnostavat lahjan antajaa, ei saajaa jne. T. Ap

Tuo on aivan tavallista. Monet ostavat lahjan sen mukaan mistä itse pitävät. Olen saanut maustettua teetä, vaikka antaja tiesi minun juovan tavallista teetä.  Voimakkaasti tuoksuvia kynttilöitä, joita ei voi polttaa yksiössä. Suklaalevyjä, joissa on kummallisia lisämakuja, kun tavallinen suklaa olisi oikeasti ilahduttanut. Mutta lasten vaatteiden laatu. Ostajan on vaikeaa arvioida sitä kaupassa. Vielä vaikeampaa, jos ostaa netistä. Vasta käytössä selviää näyttääkö joku vaate siistiltä parin pesun jälkeen ja säilyykö sen muoto pesussa. Kallis merkkki ei nykyään takaa hyvää laatua. Joskus halpakaupan tuote voi olla käytössä yhtä kestävä. Aikuinen lapseni kävi ulkomaan matkalla vaatekaupassa. Eräs myyjä muistutti häntä, että nämä kestävät sitten vain 6kk. Kuinka hyvin muuten tunnet isovanhempien rahatilanteen?  Onko heillä vain tavallista omaisuutta kuten asunto tai auto? Vai onko heillä isot nettotulot eikä mitään lääkekuluja?

Ei tarvitse arpoa, jos kysyy mitä toivotaan. Mutta se ei osalle jostakin syystä käy. 

Rahasta nämä ei ole läheskään aina kiinni, voidaan tuoda jotakin samanhintaista mutta ei-toivottua tai vääränkokoista. Tai ostetaan 10 krääsää muttei vahingossakaan sitä yhtä toivottua asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju kolahtaa muhun TODELLA.

Toi tunne on niin tuttu itselle. Muistan ne lapsuuden joulut, kun paketeista paljastui ihan kummallisia juttuja, joita en ollut toivonut tai pyytänyt. Sieltä tuli jotain kummallisten artistien cd-levyä, pitsiliinaa, ilmaiskalenteria.. Outoja makeisia ja halpoja kiinan krääsäjuttuja, jotka tietty hajosivat nopeasti. Myös kodintekstiilejä, jotka eivät sovi millään tavalla omaan sisustukseen.

Ei sellaisia lahjoja joita olin oikeasti toivonut.

Sitten kun tapasin mieheni ja vietettiin yhteisjouluja, yllätyin SUURESTI kun siellä annettiinkin lahjoja ajatuksella. Jokaisesta lahjasti näki, että nyt on ajateltu saajaa ja saajan persoonaa. Tämä oli minulla aivan uutta. Lahjoja, jotka oikeasti ilahduttaa eikä päällimmäisenä tunteena olekaan kummastus.

Ikävä kyllä vanhempani antavat näitä outoja lahjoja myös lapsillemme. Ikävimpiä niistä ovat:

- Väärän kokoiset vaatteet (joko aivan liian pienet, tai 4 kokoa liian suuret. Esim. 110 cm pojalle 146 cm vaatteita)

- Koululaiselle taaperoikäisen muovinen leikkikeittiö, joka on valmistettu ohuesta kiinan muovista

- Kiinankrääsä kauko-ohjattava auto, joka hajosi säpäleiksi ekalla käyttökerralla

Outoa tässä on sekin, että isovanhemmille on vinkattu kyllä lasten koot ja toiveet. Niitä ei vain noudateta lainkaan, sillä heillä on jokin periaate antaa sitä mitä itse haluaa. Uutena yllärinä tuli myös liian pienet vaatelahjat, jotka on ostettu jo ennen korona-aikaa tehdyltä lomamatkalta. 

Täällä oli joulun alla ketju, missä muisteltiin oman lapsuuden lahjapettymyksiä. Niitä, kun aidon Barbien tilalla oli pari-kolme surkeinta kopionukkea jne. Kuinkahan moni ketjussa mainituista vanhemmista jatkaa samaa linjaa nyt lastenlasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen:D Meidän poika sai viime jouluna isovanhemmilta heppapenaalin. Ei ole erityisen kiinnostunut hevosista. On saanut myös synttärilahjaksi niitä coca-cola laseja joita saa ilmaiseksi mäkkäristä kun ostaa aterian.

Isovanhemmmilla on vaikea rahatilanne, josta eivät ole kertoneet? Alkava dementia? Eihän tuo ihan täysjärkiseltä kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he siis antoivat?

Rumia, huonolaatuisia, vääränkokoisia vaatteita. Jotain vasemmalla kädellä itsetehtyä ”taidetta” tai käsityötä, vaikka taitoja ei ole. Alekorista löytyneitä kirjoja jotka kiinnostavat lahjan antajaa, ei saajaa jne. T. Ap

Tuo on aivan tavallista. Monet ostavat lahjan sen mukaan mistä itse pitävät. Olen saanut maustettua teetä, vaikka antaja tiesi minun juovan tavallista teetä.  Voimakkaasti tuoksuvia kynttilöitä, joita ei voi polttaa yksiössä. Suklaalevyjä, joissa on kummallisia lisämakuja, kun tavallinen suklaa olisi oikeasti ilahduttanut. Mutta lasten vaatteiden laatu. Ostajan on vaikeaa arvioida sitä kaupassa. Vielä vaikeampaa, jos ostaa netistä. Vasta käytössä selviää näyttääkö joku vaate siistiltä parin pesun jälkeen ja säilyykö sen muoto pesussa. Kallis merkkki ei nykyään takaa hyvää laatua. Joskus halpakaupan tuote voi olla käytössä yhtä kestävä. Aikuinen lapseni kävi ulkomaan matkalla vaatekaupassa. Eräs myyjä muistutti häntä, että nämä kestävät sitten vain 6kk. Kuinka hyvin muuten tunnet isovanhempien rahatilanteen?  Onko heillä vain tavallista omaisuutta kuten asunto tai auto? Vai onko heillä isot nettotulot eikä mitään lääkekuluja?

Eikö juuri köyhän ja asioista mitään tietämättömän kannata ostaa se tarkka toive

Mikä siinä on ettei voi sitä vaatetta ostaa annettujen tietojen mukaan?

Koko, merkki, laatu.

Ja ei, en puhu kalliista merkkivaatteista vaan siitä, että lapsen vanhempi, yleensä äiti, tietää tasan mikä on hyväksi havaittu jne.

Ja sitten ostetaan täysin paskaa täysin väärässä koossa

Tuodaan ne laput leikattuina ja ilman kuittia.ja sitten uhriudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa, millä periaatteella ostetaan esimerkiksi väärän kokoisia vaatteita? Mikä siinä on ideana? Liian isot ymmärrän (kasvuvara) mutta miksi ostaa 130cm lapselle 110cm paita, kun oikea koko on tiedossa/helposti selvitettävissä. Ihan tosissaan haluaisin ymmärtää tätä järjenjuoksua.

Saman minäkin haluaisin tietää. Kun aina on ostettu niitä liian pieniä. Vai oliko se viimeinen kappale alekorissa ja lahjaksi nyt vaan käy mikä vaan? En siltikään ihan ymmärrä, koska esim kynäpaketin tai oikeankokoiset sukat olisi saanut varmasti samaan hintaan.

Kun mun lapset oli ihan vauvoja, anoppi raahasi meille ihan valtavan kokoisia vaatteita vauvalle, on sitten kasvuvaraa (n. neljä vuotta), ja ihan hyvin se käy, kun vähän käärii hihoja. Sitten kun lapsella alkoi metri pituutta olla täynnä, alkoi tulla kokoa 68, kun se oikea koko näytti niin isolta, ja tämä on söpömpi.

Meille tuotiin ihan suoranaista roskaa. Vaikka kierrätystä kannatan, niin en halua kotiini valmiiksi ikitahraisia vaatteita, rikkinäisiä vaatteita ja leluja, joista autosta puuttuu renkaat, mutta ihan hyvin kelpaa vielä leikkiin?!?! Kyseessä ihminen, joka mielellään kehuu suurella omaisuudellaan, mutta ainoat lapsenlapset hukutetaan roskaan.

Palstaa lukiessa alan pohtimaan äitien mielenterveyttä, se katkeruus ja vaatimukset lahjoista, kaikilla pitäisi olla mahdollisuus käydä Gigantissa, Stockkalla ja tietyssä pikkuliikkeessä Hesan keskustassa korona-aikana tai tilata Zalandosta tietyt lahjat, vaikka netin käyttökokemus on nolla. Ja jos ei muuta, niin pienestä eläkkeestä pitää irrottaa tietty summa jokaiselle lapsenlapselle, muuten äiti on katkera kaikille tällä palstalla. 

Miksi adoptiossa vaaditaan testit, mutta äidiksi näköjään pääsee selällä makaessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah, jos olisin tuo isovanhempi, antaisin ensi jouluna ap:n lapsille täydet roskapussit, toisen keittiöstä ja toisen wc:stä.

Miksi lapsille pitää kostaa? Se, ettei ap arvosta lapsiensa lahjoja ei tarkoita sitä, etteikö ne lapset arvostaisi. Ap mainitsi aloituksessa "on rahaa ja omaisuutta" joten kai oletti että tulee jotain mistä kaikki hyötyy.

Eli ideana on näpäytellä sitä äitiä ja väittää että tuntee äitiä paremmin sen äidin oman lapsen? Mikä on mennyt ihmisellä niin pieleen omassa elämässä että yrittää väkisin tunkea siihen äidin ja lapsen väliin?

Minulla tätä harrastaa kaksi lapsetonta siskoa. Eli omaa traumaa siinä hoidatellaan minun kustannuksellani. Mikä sinun oma mokasi on?

Ei ne isovanhemmatkaan iloisina ota vastaan mitä tahansa.

Anoppi nukkuu joskus päiväunet sohvalla ja pari kertaa valitteli, että herää kesken kaiken kun viluttaa. Ostettiin hänelle laadukas puuvillaviltti lahjaksi. Anopilla oli ja on alumiinikattila, jossa keitteli puolukasta vispipuuroakin. Ostettiin hänelle lahjaksi Hackmanin kattila. Vessassa hänellä roikkui hituseksi kulunut, postimerkin kokoinen käsipyyhe. Ostettiin lahjaksi pari laadukasta käsipyyhettä. Mitään näistä anoppi ei halunnut ottaa vastaan vaan hän tyrkytti niitä mielle takaisin. Emme ottaneet, mutta eipä niitä sen jälkeen ole näkynyt.

Omaa äitiäni olen kuunnellut tarkalla korvalla, jos hän sattuu sanomaan, että joku juttu olisi tarpeellinen. Pieleen menee joka tapauksessa. Kerran äiti kertoi kateellisena, miten siskonsa oli saanut tulppaanikimpun lahjaksi. Ostin sitten kimpun äidillenikin, mutta äiti ei ottanut niitä vastaan, kun sattumoisin hänellä oli käynyt vieras ja hän oli tuonut kukkakimpun tuliaiseksi. Nakkasin pihalla kukat roskiin. Pahoitin kyllä mieleni.

Vierailija kirjoitti:

Anopilta tuli puolivuotiaalle poikavauvalle 120 cm pinkki keinokuituinen pörröinen oloasu. Kiinalainen keinokuitu rätisi kun sen veti ulos paketista. Onhan tuollainen ihan haista v -"lahja'.

Anoppi ei voi olla terve.  Mitä Kiinaan tulee, niin melkein kaikki, mitä me ostamme, on tehty Kiinassa.  Siellä on valmistettu hienot merkkituotteet ja haklpakauppojen sekä markettien valikoima.  Omassa kaapissani on akryylipusero, joka on tehty Itä-Saksassa. Se näyttää melko hyvältä vieläkin. Jotain pientä nukkaa siinä on. Ostettu  kirpparilta noin 15 v sitten.

Kerronpa oman kokemukseni: äidilläni oli tapana antaa lahjaksi ihan tarpeellista tavaraa, mutta se oli usein halpaa ja huonolaatuista. Muistan hyvin esimerkiksi aluslakanat, jotka olivat niin ohutta puuvillaa, että näkyivät läpi.

Kerran sitten äiti oli yökylässä ja petasin hänelle ne lakanat. Hän alkoi moittia, että mistä oon ostanut niin huonot lakanat. Meni hiljaiseksi, kun sanoin että olen sulta saanut. Näitä tilanteita oli muitakin, jälkikäteen meillä moitti itse antamaan lahjoja.

Luultavasti oli käynyt niin, että oli ostanut netistä edullisesti, eikä ajatellut että hinta ja merkki kuitenkin usein korreloi laatua. Äitini oli pienituloinen eläkeläinen, nyt jo edesmennyt.

Olen saanut lahjaksi marketin valmiin 8€ 'lahjapaketin', jossa pullo glögitiivistettä ja 2kpl tunnelmakynttilöitä pakattuna sellofaaniin. Perustelut tälle lahjalle, "kyllä jotain nyt aina on pakko antaa".

= ROSKAA

Menetin hermoni ja tiuskin lahjan antajille, että älkää tuoko ensi kerralla mitään, jos tämä on se mihin kykenette. Jotain rajaa sentään, huhhuh.

Appivanhemmat kyseli kerran synttärilahjatoivetta. No totesin, että en halua mitään, jos jotakin on pakko tuoda, niin vaikkapa suklaalevy. Eivät tuoneet suklaalevyä vaan jonkun helkutin kökkön krääsätuotteen. Juuri sellaisen, joita yli kaiken inhoan. Ei voinut tuoda sitä suklaata, koska "ei se sitten olisi mikään yllätys".

Vierailija kirjoitti:

Me ostettiin itse lapselle se toivottu älypuhelin, ei käynyt mielessäkään pyytää sitä isovanhemmilta. Sen sijaan toivomuksena oli suojakuori siihen älypuhelimeen, hinta 19,90. Mutta isovanhempia ei kiinnostanut käydä Gigantissa, vaan menivät mieluummin siinä vieressä Tokmannille ja ostivat vähintään samalla summalla pelkkää turhaa roinaa. No, käytiin eilen itse hakemassa se kotelo, ja lapsi pääsi vihdoin käyttämään puhelintaan (arvatkaapa mummelit harmittiko kun suurin toive odotti laatikossaan aatosta asti?). Harmituksen lisäksi jäi kassillinen kirppistavaraa entisten lisäksi. Kuka tässä mielestänne voitti, isovanhempiko joka päätti näpäyttää liikoja toivovaa miniää?

Niinpä. Ja kuinka helppoa olisi ollut sanoa, etteivät jaksa hakea sitä kuorta vaan ostavat jotain muuta. Mutta jostain syystä ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostettiin itse lapselle se toivottu älypuhelin, ei käynyt mielessäkään pyytää sitä isovanhemmilta. Sen sijaan toivomuksena oli suojakuori siihen älypuhelimeen, hinta 19,90. Mutta isovanhempia ei kiinnostanut käydä Gigantissa, vaan menivät mieluummin siinä vieressä Tokmannille ja ostivat vähintään samalla summalla pelkkää turhaa roinaa. No, käytiin eilen itse hakemassa se kotelo, ja lapsi pääsi vihdoin käyttämään puhelintaan (arvatkaapa mummelit harmittiko kun suurin toive odotti laatikossaan aatosta asti?). Harmituksen lisäksi jäi kassillinen kirppistavaraa entisten lisäksi. Kuka tässä mielestänne voitti, isovanhempiko joka päätti näpäyttää liikoja toivovaa miniää?

Niinpä. Ja kuinka helppoa olisi ollut sanoa, etteivät jaksa hakea sitä kuorta vaan ostavat jotain muuta. Mutta jostain syystä ei käy.

Tai antaa se 20 euroa.