Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini kertoi silmät loistaen miten oli haalinut astiaston roskalavaryhmästä.
Sitten mun esikoinen sai sen samaisen astiaston puoli vuotta myöhemmin 18-vuotislahjaksi. Äiti ilmeisesti unohti kertonwensa siitä minulle.
Siis astiaston joka ei ollut kelvannut sille alkuperäiselle omisrajalle eikä äidilleni ja sitten se tungettiin meille.
Ei nykyteinit edes käytä mitään pieniä kahvikuppeja. Tämä ei edes juo kahvia.
Hän on lähdössä opiskelemaan joten täällä tuo astiasto nyt pyörii minun huushollissani varmaan viisi vuotta.
Mikset anna roskalavaryhmässä eteenpäin?
Enhän minä sitä saanut, ei ole minun.
Mä kyllä kysyisin lapselta voiko sen pistää eteenpäin vai haluaako sen pitää
Lapsi ei tiedä astiaston taustaa. Luulee raukka että se on jokin perintökalleus, ajatuksella annettu.
No ehkä kannattaa nyt vaan aikuiselle lapselle kertoa totuus, ettei sen takia väkisin säilöä itse koko ikäänsä kaapeissaan…
Eiköhän se siibä vaiheessa lähde eteenpäin kun hän pakkaa täältä oikeasti muuttokuorman ekaan omaan kotiin opiskelujen jälkeen.
Haluaisin hänen kerrankin voivan ajatella että hän sai lahjan jossa häntä ajateltiin oikeasti.
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.
Meillä isovanhemmat sanovat aina etteivät halua mitään - kysytty kyllä ollaan. Saattavat suuttua ja ihmetellä jos joskus ollaan jotain ostettu/annettu.
Silti itse haluavat ostaa turhia lahjoja ja ostavat niitä vaikka väkisin. Ei paljon sanomiset auta. Itse ollaan yleensä annettu joku viinipullo, leivottu kakku tms, tällaisesta eivät ole suuttuneet, vaan on ollut mieluinen ja syöty/nautittu heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini kertoi silmät loistaen miten oli haalinut astiaston roskalavaryhmästä.
Sitten mun esikoinen sai sen samaisen astiaston puoli vuotta myöhemmin 18-vuotislahjaksi. Äiti ilmeisesti unohti kertonwensa siitä minulle.
Siis astiaston joka ei ollut kelvannut sille alkuperäiselle omisrajalle eikä äidilleni ja sitten se tungettiin meille.
Ei nykyteinit edes käytä mitään pieniä kahvikuppeja. Tämä ei edes juo kahvia.
Hän on lähdössä opiskelemaan joten täällä tuo astiasto nyt pyörii minun huushollissani varmaan viisi vuotta.
Mikset anna roskalavaryhmässä eteenpäin?
Enhän minä sitä saanut, ei ole minun.
Mä kyllä kysyisin lapselta voiko sen pistää eteenpäin vai haluaako sen pitää
Lapsi ei tiedä astiaston taustaa. Luulee raukka että se on jokin perintökalleus, ajatuksella annettu.
No ehkä kannattaa nyt vaan aikuiselle lapselle kertoa totuus, ettei sen takia väkisin säilöä itse koko ikäänsä kaapeissaan…
Eiköhän se siibä vaiheessa lähde eteenpäin kun hän pakkaa täältä oikeasti muuttokuorman ekaan omaan kotiin opiskelujen jälkeen.
Haluaisin hänen kerrankin voivan ajatella että hän sai lahjan jossa häntä ajateltiin oikeasti.
Oikeasti. Jos ei edes astiastosta pidä, niin tulee olemaan ikuinen taakka ja pölynkerääjä, kaappitilan viejä…
Vierailija kirjoitti:
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.Hyvä pointti, montakohan kertaa nämä loukkaantuneet ovat kysyneet isovanhemmilta, mitä he todella haluaisivat lahjaksi? Aikaa, apua tms? Pata kattilaa soimaa palstalla.
Mä annan nukkekodin tarvikkeita. Sellaisia kalliimpia mitä äiti ei raaski itse ostaa mutta joista on puhunut. Ovat siellä nukkekodissa eli ilmeisesti kelpasivat. Tänä vuonna tein lapaset, sellaiset kun äiti erikseen toivoi. Ollaan myös ostettu kodinkoneita joita äiti ei itse raaski ostaa, kuten höyrymoppi ja painepesuri. Kovassa käytössä nekin jos eivät toivottuja olleet.
Vierailija kirjoitti:
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.Meillä isovanhemmat sanovat aina etteivät halua mitään - kysytty kyllä ollaan. Saattavat suuttua ja ihmetellä jos joskus ollaan jotain ostettu/annettu.
Silti itse haluavat ostaa turhia lahjoja ja ostavat niitä vaikka väkisin. Ei paljon sanomiset auta. Itse ollaan yleensä annettu joku viinipullo, leivottu kakku tms, tällaisesta eivät ole suuttuneet, vaan on ollut mieluinen ja syöty/nautittu heti.
Ja siis korjaan, ovat sanoneet etteivät halua mitään TAVARAA. Silti meille tuovat krääsää. Myös sellaista josta itse vaan haluavat eroon.
Vierailija kirjoitti:
[qu
Mitä eikö isovanhemmat rakastakaan sitä krääsää?
Eivaan, vaikka rakastaisivatkin niin kyllä nuoremmat ihmiset ostavat/antavat ensisijaisesti jotain kulutustavaraa lahjaksi.
Niin, sinä annat aina tarpeellista, tai ainakin niin itse luulet. En tiedä oletko trolli vai muuten vain vähän t.hm-?
Vierailija kirjoitti:
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.Kukapa tulisi myöntämään, että tuuppasin turhakkeeni lapsille jouluna.
Noniin. Ei kai sentään. Nehän oli uniikkeja, kekseliäitä lahjoja. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Itse pääsee turhasta tavarasta eroon samalla kun toinen saa lahjan - tadaa! Eikä rahaakaan mene yhtään! Kylläpäs sitä ollaankin tosiaan nokkelia.
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.
Jotain rajaa, meillä otetaan puolin ja toisin selville suoraan tai ” kautta rantain” , että saa myös yllätyslahjan kukin ja sen mukaan annetaan lahjat. Ei ole tullut huteja puolin eikä toisin. Mamma 74v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.Hyvä pointti, montakohan kertaa nämä loukkaantuneet ovat kysyneet isovanhemmilta, mitä he todella haluaisivat lahjaksi? Aikaa, apua tms? Pata kattilaa soimaa palstalla.
Mä annan nukkekodin tarvikkeita. Sellaisia kalliimpia mitä äiti ei raaski itse ostaa mutta joista on puhunut. Ovat siellä nukkekodissa eli ilmeisesti kelpasivat. Tänä vuonna tein lapaset, sellaiset kun äiti erikseen toivoi. Ollaan myös ostettu kodinkoneita joita äiti ei itse raaski ostaa, kuten höyrymoppi ja painepesuri. Kovassa käytössä nekin jos eivät toivottuja olleet.
Ja lisäksi tuhottomat määrät aikaani kun hyppään monta kertaa viikossa jossain "pikkuhommassa" mihin tarvitaan apua. Nytkin joulun alla kävin siellä imuroimassa ja järjestämässä. Äiti istui sillä aikaa sohvalla etsimässä veljelleni uutta kirjoituspöytää tori.fi annetaan osiosta.
Mun nyt jo edesmennyt äitini oli tuollaisen roskan ostaja. Hän oli vähävarainen kyllä, mutta teini-iässä jouluna olisin mielelläni saanut jonkun yhden, vähän kalliimman lahjan. Vaikka jonkun hajuveden ym. Mutta äitini halusi, että paketteja tulee paljon ja siellä oli kaikennäköisiä koriste-esineitä jostain Tiimarista ja hammastahnaa ja sukkia.
Rakkaita kaikki lahjat kuitenkin olivat, koska olen empaattinen ihminen ja äitini oli mulle yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä ihmisistä ja noita koriste-esineitä mulla on vieläkin jossain laatikoissa tallella. Aina välillä ne tulevat vastaan ja tuovat hymyn huulille ja kovan äiti-ikävän.
Voiko joku kertoa, millä periaatteella ostetaan esimerkiksi väärän kokoisia vaatteita? Mikä siinä on ideana? Liian isot ymmärrän (kasvuvara) mutta miksi ostaa 130cm lapselle 110cm paita, kun oikea koko on tiedossa/helposti selvitettävissä. Ihan tosissaan haluaisin ymmärtää tätä järjenjuoksua.
Ilmastonmuutos? Isovanhemmat haloo?!
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tulis joku katastrofi ja 10 vuoden puute ihan kaikesta. Voisi loppua tämmöinen turha kitinä ja kasvaa yhteisöllisyys ja vanhempien ihmisten kokemuksen arvostus takaisin.
Ja ehkä loppuisi myös se turhan roinan osto…!
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.
No siis isovanhemmistahan on ihan ok, että lahjaksi tuodaan mitä sattuu alesta tai ilmaiseksi saamaan. Ei se haittaa jos ei ole mielikuosia tai oikeaa kokoa. Toki kiitollisina silti käyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku kertoa, millä periaatteella ostetaan esimerkiksi väärän kokoisia vaatteita? Mikä siinä on ideana? Liian isot ymmärrän (kasvuvara) mutta miksi ostaa 130cm lapselle 110cm paita, kun oikea koko on tiedossa/helposti selvitettävissä. Ihan tosissaan haluaisin ymmärtää tätä järjenjuoksua.
Saman minäkin haluaisin tietää. Kun aina on ostettu niitä liian pieniä. Vai oliko se viimeinen kappale alekorissa ja lahjaksi nyt vaan käy mikä vaan? En siltikään ihan ymmärrä, koska esim kynäpaketin tai oikeankokoiset sukat olisi saanut varmasti samaan hintaan.
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.
Itse ainekin suosin kulutustuotteita lahjoina eli äitini sai kynttilän, ristikkolehden ja kahvipaketin. Kaikki oletettavasti kulutettu parissa kuukaudessa tai nopeamminkin. Itse olisin oikein tyytyväinen pakettiin piirun parempaa kahvia.
Vierailija kirjoitti:
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.Itse ainekin suosin kulutustuotteita lahjoina eli äitini sai kynttilän, ristikkolehden ja kahvipaketin. Kaikki oletettavasti kulutettu parissa kuukaudessa tai nopeamminkin. Itse olisin oikein tyytyväinen pakettiin piirun parempaa kahvia.
Kahvi on sen verran kallista että mulle käy juhla mokka tai Costa ricakin. Sama herkuissa. Kaikki käy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N.40 kirjoitti:
Mitenkäs ne lahjat menee sitten toisinpäin. Taitaa sieltä isovanhempien jäämistöstäkin sitten aikanaan löytyä käyttämätöntä hartiahuivia jos toistakin ja pörrösukkaa ja patalappua. Ei taideta toisinpäinkään oikein osata.
Harmi, kun täällä isovanhemmat ei mitään ketjuja kirjoittele. Olisi joskus mielenkiintoista kuulla heitäkin.Itse ainekin suosin kulutustuotteita lahjoina eli äitini sai kynttilän, ristikkolehden ja kahvipaketin. Kaikki oletettavasti kulutettu parissa kuukaudessa tai nopeamminkin. Itse olisin oikein tyytyväinen pakettiin piirun parempaa kahvia.
Kahvi on sen verran kallista että mulle käy juhla mokka tai Costa ricakin. Sama herkuissa. Kaikki käy kyllä.
Sama. Ja näitä voi antaa vaikka sitten eteenpäin jollekin jonka tietää niistä tykkäävän. Esim suklaa (en itse syö). Mutta jotain kamalaa krääsää tai epämääräisiä kirjoja ei kyllä kehtaa antaa kellekään.
Tykkään kun saan lahjaksi perus kulutustavaroita pesuaineet, vessapaperit, pyyheliinat, kahvit jne.
Olen tosi kiitollinen näistä lahjoista.
Kukapa tulisi myöntämään, että tuuppasin turhakkeeni lapsille jouluna.