Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Köyhänä opiskelijana aina harmitti, kun sai jotakin Nanson kalliita (ja rumia) yöpaitoja, vaikka oli sata kertaa sanonut, ettei käytä yöpaitaa. Väkisin tuli laskettua, että tuonkin rumiluksen hinnalla olisin syönyt kuukauden.
Osalle ihmisistä lahjat on jotakin omien shoppailupakkomielteen jatkoa, ostetaan ehkä omaan makuun sopivaa, mutta ei yhtään oteta huomioon sen lahjansaajan makua. Tai sitten ihan roskaa, kun halvalla saa.
Tulee ihan mieleen omat opiskeluajat, kun äiti toi lahjaksi ruokakasseja. Ne oli aina täynnä makaronia, kun sitä saa halvalla. Olisin vähän kaivannut enemmän sitä kyytipoikaa makaronille. Makaroniin oli varaa kyllä. Mutta ihan kiva sinällään että toi edes niitä makarooneja. Siitä oli enemmän apua kuin tuikkukipoista tai paituleista.
Makaroni olisi kyllä kelvannut mulle, kyllä se ennen pitkää menee. Itse olen ottanut opiksi, annan aina etenkin nuorille lahjaksi rahaa, kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Köyhänä opiskelijana aina harmitti, kun sai jotakin Nanson kalliita (ja rumia) yöpaitoja, vaikka oli sata kertaa sanonut, ettei käytä yöpaitaa. Väkisin tuli laskettua, että tuonkin rumiluksen hinnalla olisin syönyt kuukauden.
Osalle ihmisistä lahjat on jotakin omien shoppailupakkomielteen jatkoa, ostetaan ehkä omaan makuun sopivaa, mutta ei yhtään oteta huomioon sen lahjansaajan makua. Tai sitten ihan roskaa, kun halvalla saa.
Sama. Äitini osti lähes joka joulu minulle Marimekon lakanat ja yöpaidan. Minulle olisi riittänyt ihan ne yhdet lakanatkin, muuten rahalle olisi kyllä ollut tarvetta. Ja inhosin niitä yökkäreitä.
Nyt 20v myöhemmin, kun lakanat käytössä kuluneet ja perhe kasvanut, ostin ensimmäistä kertaa itselleni mieluisat lakanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Köyhänä opiskelijana aina harmitti, kun sai jotakin Nanson kalliita (ja rumia) yöpaitoja, vaikka oli sata kertaa sanonut, ettei käytä yöpaitaa. Väkisin tuli laskettua, että tuonkin rumiluksen hinnalla olisin syönyt kuukauden.
Osalle ihmisistä lahjat on jotakin omien shoppailupakkomielteen jatkoa, ostetaan ehkä omaan makuun sopivaa, mutta ei yhtään oteta huomioon sen lahjansaajan makua. Tai sitten ihan roskaa, kun halvalla saa.
Tulee ihan mieleen omat opiskeluajat, kun äiti toi lahjaksi ruokakasseja. Ne oli aina täynnä makaronia, kun sitä saa halvalla. Olisin vähän kaivannut enemmän sitä kyytipoikaa makaronille. Makaroniin oli varaa kyllä. Mutta ihan kiva sinällään että toi edes niitä makarooneja. Siitä oli enemmän apua kuin tuikkukipoista tai paituleista.
Makaroni olisi kyllä kelvannut mulle, kyllä se ennen pitkää menee. Itse olen ottanut opiksi, annan aina etenkin nuorille lahjaksi rahaa, kelpaa.
Kelpasihan se tuollekin opiskelijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Köyhänä opiskelijana aina harmitti, kun sai jotakin Nanson kalliita (ja rumia) yöpaitoja, vaikka oli sata kertaa sanonut, ettei käytä yöpaitaa. Väkisin tuli laskettua, että tuonkin rumiluksen hinnalla olisin syönyt kuukauden.
Osalle ihmisistä lahjat on jotakin omien shoppailupakkomielteen jatkoa, ostetaan ehkä omaan makuun sopivaa, mutta ei yhtään oteta huomioon sen lahjansaajan makua. Tai sitten ihan roskaa, kun halvalla saa.
Tulee ihan mieleen omat opiskeluajat, kun äiti toi lahjaksi ruokakasseja. Ne oli aina täynnä makaronia, kun sitä saa halvalla. Olisin vähän kaivannut enemmän sitä kyytipoikaa makaronille. Makaroniin oli varaa kyllä. Mutta ihan kiva sinällään että toi edes niitä makarooneja. Siitä oli enemmän apua kuin tuikkukipoista tai paituleista.
Makaroni olisi kyllä kelvannut mulle, kyllä se ennen pitkää menee. Itse olen ottanut opiksi, annan aina etenkin nuorille lahjaksi rahaa, kelpaa.
Kelpasihan se tuollekin opiskelijalle.
Väitinkö, ettei olisi kelvannut?
Vierailija kirjoitti:
Meillä se sama hömpötys ulottuu koiriinkin. Saadaan typeriä heti hajoavia vinkuleluja, lippalappeja.
Sitten kun sanon että jos jotain on ihan pakko tuoda niin vaikka pyyhkeitä (ihan saa olla käytettyjä ja kulahtaneitakin), kunnollista koiranruokaa tai punkkipihdit niin taaaaas alkaa se että sinähän ne koirat otit, sinun vastuulla.
Eli idea on ilmeisesti olla jokin viihdekeskus jonne tullaan rajatta hassuttelemaan?
Kyllä. Ja sen tuliaisen on oltava tarpeetonta. Ei haittaa vaikka olisi tuplasti kalliimpi kuin se tarpeellinen, kunhan se on tarpeetonta.
Meillä ei siis koiraa, mutta tämä hulluus ulottuu jokaiselle elämän osa-alueelle. Olimme esim ostamassa kerrossänkyä lapsille, niin äiti meni ja osti lapsille omat sängyt täysin pyytämättä. Sivuutti täysin sen tilantarpeen ja muun.
Siellä ne nyt ovat mummon ostamat sängyt edelleen lasten huoneessa (ja nyt uudessa kodissa jopa mahtuvat). Mutta en ihan tiedä miksi äiti ne osti. Ja miksi ihan erilaista kuin pyydettiin kun sille kerrossängylle oli ihan idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se sama hömpötys ulottuu koiriinkin. Saadaan typeriä heti hajoavia vinkuleluja, lippalappeja.
Sitten kun sanon että jos jotain on ihan pakko tuoda niin vaikka pyyhkeitä (ihan saa olla käytettyjä ja kulahtaneitakin), kunnollista koiranruokaa tai punkkipihdit niin taaaaas alkaa se että sinähän ne koirat otit, sinun vastuulla.
Eli idea on ilmeisesti olla jokin viihdekeskus jonne tullaan rajatta hassuttelemaan?
Kyllä. Ja sen tuliaisen on oltava tarpeetonta. Ei haittaa vaikka olisi tuplasti kalliimpi kuin se tarpeellinen, kunhan se on tarpeetonta.
Meillä ei siis koiraa, mutta tämä hulluus ulottuu jokaiselle elämän osa-alueelle. Olimme esim ostamassa kerrossänkyä lapsille, niin äiti meni ja osti lapsille omat sängyt täysin pyytämättä. Sivuutti täysin sen tilantarpeen ja muun.
Siellä ne nyt ovat mummon ostamat sängyt edelleen lasten huoneessa (ja nyt uudessa kodissa jopa mahtuvat). Mutta en ihan tiedä miksi äiti ne osti. Ja miksi ihan erilaista kuin pyydettiin kun sille kerrossängylle oli ihan idea.
Kuulostaa kyllä ihan kiusanteolta.
Anteeksi nyt vaan, mutta minusta aika nirsoa ja epäkunnioittavaa kutsua toisen antamia lahjoja roskiksi. Olen minäkin saanut jos jonkinlaista lahjaa, enemmän ja vähemmän käytännöllisiä ja kyllä minä niistä ilahdun, ajatus on tärkein.
Jos joku nyt on ostanut väärän kokoisen vaatteen niin ei sitä aina tiedä mikä on sopiva koko. Minusta vaatteet, kirjat ym. Eivät kuulosta roskalta vaan siltä että varmasti on yritetty ilahduttaa.
Ainoa lahja mistä joskus ajattelin vähän että ok oli kun lapsena sain tädiltä jotain hänen lehti tilausten mukana saamiaan ilmaislahjoja tai hajuvesi tai meikki näytteitä uudelleen paketoituina. Siitä ei tullut olo että lahja on hankittu minua varten vaan enemmän että toinen on halunnut päästä turhasta krääsästä eroon, jota ei ole edes itse hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun tulis joku katastrofi ja 10 vuoden puute ihan kaikesta. Voisi loppua tämmöinen turha kitinä ja kasvaa yhteisöllisyys ja vanhempien ihmisten kokemuksen arvostus takaisin.
Käyttäjä31824 kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta minusta aika nirsoa ja epäkunnioittavaa kutsua toisen antamia lahjoja roskiksi. Olen minäkin saanut jos jonkinlaista lahjaa, enemmän ja vähemmän käytännöllisiä ja kyllä minä niistä ilahdun, ajatus on tärkein.
Jos joku nyt on ostanut väärän kokoisen vaatteen niin ei sitä aina tiedä mikä on sopiva koko. Minusta vaatteet, kirjat ym. Eivät kuulosta roskalta vaan siltä että varmasti on yritetty ilahduttaa.
Ainoa lahja mistä joskus ajattelin vähän että ok oli kun lapsena sain tädiltä jotain hänen lehti tilausten mukana saamiaan ilmaislahjoja tai hajuvesi tai meikki näytteitä uudelleen paketoituina. Siitä ei tullut olo että lahja on hankittu minua varten vaan enemmän että toinen on halunnut päästä turhasta krääsästä eroon, jota ei ole edes itse hankkinut.
- epäkunnioittavaa on käyttää toisen kotia kaatopaikkana
- koon voi kysyä ja täällä on moneen kertaan kerrottu että tahallaan ostamalla ostetaan väärää kokoa koska muka tiedetään paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se sama hömpötys ulottuu koiriinkin. Saadaan typeriä heti hajoavia vinkuleluja, lippalappeja.
Sitten kun sanon että jos jotain on ihan pakko tuoda niin vaikka pyyhkeitä (ihan saa olla käytettyjä ja kulahtaneitakin), kunnollista koiranruokaa tai punkkipihdit niin taaaaas alkaa se että sinähän ne koirat otit, sinun vastuulla.
Eli idea on ilmeisesti olla jokin viihdekeskus jonne tullaan rajatta hassuttelemaan?
Kyllä. Ja sen tuliaisen on oltava tarpeetonta. Ei haittaa vaikka olisi tuplasti kalliimpi kuin se tarpeellinen, kunhan se on tarpeetonta.
Meillä ei siis koiraa, mutta tämä hulluus ulottuu jokaiselle elämän osa-alueelle. Olimme esim ostamassa kerrossänkyä lapsille, niin äiti meni ja osti lapsille omat sängyt täysin pyytämättä. Sivuutti täysin sen tilantarpeen ja muun.
Siellä ne nyt ovat mummon ostamat sängyt edelleen lasten huoneessa (ja nyt uudessa kodissa jopa mahtuvat). Mutta en ihan tiedä miksi äiti ne osti. Ja miksi ihan erilaista kuin pyydettiin kun sille kerrossängylle oli ihan idea.
Toi on tuttua. Mulla on elinikäinen inhokkiväri, joka oli yleisesti tiedossa. En käyttänyt sen värisiä vaatteita, ja pyysin ettei ostettaisi niitä lahjaksikaan. Mummon vastaus oli, että itse voin ostaa niitä värejä joita tykkään ja he ostavat sitä mun inhokkia, niin sitten mulla on kaikkea. Eli yritettiin muuttaa mun makua.
No ei se maku muuttunut, en vaan sitten käyttänyt niitä inhokkeja. Mutta mikä ihmeen järki tuossa oli, ei ainakaan halu ilahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tulis joku katastrofi ja 10 vuoden puute ihan kaikesta. Voisi loppua tämmöinen turha kitinä ja kasvaa yhteisöllisyys ja vanhempien ihmisten kokemuksen arvostus takaisin.
Ja silloin sit syötäisiin sitä kiinakrääsää ja teinit pukeutuisi mummon tuomiin koon 64 vauvanvaatteisiin, niinkö? Ja oltaisiin kiitollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Köyhänä opiskelijana aina harmitti, kun sai jotakin Nanson kalliita (ja rumia) yöpaitoja, vaikka oli sata kertaa sanonut, ettei käytä yöpaitaa. Väkisin tuli laskettua, että tuonkin rumiluksen hinnalla olisin syönyt kuukauden.
Osalle ihmisistä lahjat on jotakin omien shoppailupakkomielteen jatkoa, ostetaan ehkä omaan makuun sopivaa, mutta ei yhtään oteta huomioon sen lahjansaajan makua. Tai sitten ihan roskaa, kun halvalla saa.
Sama. Äitini osti lähes joka joulu minulle Marimekon lakanat ja yöpaidan. Minulle olisi riittänyt ihan ne yhdet lakanatkin, muuten rahalle olisi kyllä ollut tarvetta. Ja inhosin niitä yökkäreitä.
Nyt 20v myöhemmin, kun lakanat käytössä kuluneet ja perhe kasvanut, ostin ensimmäistä kertaa itselleni mieluisat lakanat.
Mä ahdistuin tähän yhdessä vaiheessa. Mikään oman kodin irtaimisto ei ollut minun näköistä, vaan äidin ja mummun. Kun en oikein viitsi heittää ehjää menemään ja sitten "tuhlata" ostamalla uutta tilalle kuitenkin.
Onneksi veljilleni ei ollut niin nuukaa kun nyt muuttivat omiin koteihin. Läväytin kaikki turhat lahjakipot, - kupit ja - tekstiilit esille, annoin pojille ikeakassit käteen ja sanoin että vievät mitä haluavat. Melkein kaikki katosi. Kielsin tuomasta takaisin ja ostin uudet sellaiset joista itse tykkään.
Ne jotka ei halua ymmärtää tämän keskustelun pointtia, ovat varmaan itse juurikin tällaisia, jotka kuvitelleet että lahjaksi voi antaa ihan mitä vaan roskaa ja vastaanottajan pitäisi aina vaan olla kiitollinen ja ilahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tulis joku katastrofi ja 10 vuoden puute ihan kaikesta. Voisi loppua tämmöinen turha kitinä ja kasvaa yhteisöllisyys ja vanhempien ihmisten kokemuksen arvostus takaisin.
Ja silloin sit syötäisiin sitä kiinakrääsää ja teinit pukeutuisi mummon tuomiin koon 64 vauvanvaatteisiin, niinkö? Ja oltaisiin kiitollisia.
Niissä perheissä missä osuu bingorivi kohdilleen on vielä se mummo valittamassa olosuhteista samaan aikaan kun vaatii kaikkia muita tyytymään.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tulis joku katastrofi ja 10 vuoden puute ihan kaikesta. Voisi loppua tämmöinen turha kitinä ja kasvaa yhteisöllisyys ja vanhempien ihmisten kokemuksen arvostus takaisin.
Ai sitten pulassako haluttaisiin jotakin ihan tarpeetonta roskaa? Ikä ei tuo arvostusta, vaan se järki mitä iäkkäältä jo voisi odottaa. Jos lahja on tapa heivata omia harhaostoksia tai ilkeillä, ei siinä mitään arvostettavaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka ei halua ymmärtää tämän keskustelun pointtia, ovat varmaan itse juurikin tällaisia, jotka kuvitelleet että lahjaksi voi antaa ihan mitä vaan roskaa ja vastaanottajan pitäisi aina vaan olla kiitollinen ja ilahtunut.
Jaahas, joku keskustelussa kertoo käyttävänsä niin ja niin monta euroa itse valitsemaansa lahjaan, ja ihmettelee, miksi toisella osapuolella ei ole varaa ostaa vastaavalla summalla lahjaa hänelle. Kiitollinen vielä pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jankkaaminen ei varmaan auta asiaa millään tavalla. Pitää sanoa suoraan isovanhemmille, että jos ei ala kuulua kunnon lahjoja niin ei tarvitse ostaa yhtään mitään. Palautetaan roskalahjat takaisin antajilleen. Rakkikoiramainen räksytys ei varmaankaan auta ketään edes terapiamielessä, vaan tekee asiasta entistä suuremman ja kauna isovanhempiin vain kasvaa.
Tosiasiassa itse kyllä vastaavassa tapauksessa sanoisin kauniisti, mutta jos perinne vaan jatkuisi, niin laittaisin tavarat vähin äänin kierrätykseen tai roskiin, enkä tekisi siitä niin suurta numeroa. Elämässä tulee eteen vielä paljon pahempiakin asioita.
Miksi räksytät täällä?
Ihan vaan siksi, koska se näyttää tuovan teille iloa ja elämänsisältöä ja saisitte lisää vettä myllyyn räks, räks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä he siis antoivat?
Rumia, huonolaatuisia, vääränkokoisia vaatteita. Jotain vasemmalla kädellä itsetehtyä ”taidetta” tai käsityötä, vaikka taitoja ei ole. Alekorista löytyneitä kirjoja jotka kiinnostavat lahjan antajaa, ei saajaa jne. T. Ap
Eli toisinsanoen isovanhemmat eivät ole ostaneet niitä kauhean kalliita erikoisia merkkivaatteita mitä sinä olisit halunnut vaan tavallisia käyttövaatteita ja yhtä kokoa isompana jotta on kasvunvaraa? Käsityönä villasukkia? Sekä lisäksi kirjoja?
Tuossa on lahjaa jo väkisin useita kymppejä ellei yli satasen. Mutta kun olisi pitänyt saada ainakin kolmellasataa, kun "isovanhemmilla on kyllä niitä eläkesäästöjä", niinkö? Kiittämätön nykyäiti.
Meillä toiset isovanhemmat antavat lapsille parikymppiä per nenä ja toiset ei yleensä mitään. Jos on kirpparilta löytänyt halpoja lankoja niin jälkimmäinen mummo voi kutoa villasukat. Nämäkin otetaan ilolla vastaan. Lahja on lahja ja itse voit ostaa mitä haluat. Ei isovanhemmat ole mikään nettikauppa, josta voi tilata mitä haluaa!
Nyt on taas luetun ymmärtäminen huipussaan. Se on sanottu jo sata kertaa, että monet ovat kertoneet lahjatoiveen olevan joku hyvin kohtuullinen max. 20 euron juttu. On myös sanottu, että sekin on ihan ok, jos ei anneta mitään.
En ihmettele enää yhtään miten tämä ei mene ymmärrykseen isovanhemmille, kun palstallakin vain humina kuuluu, kun pointti humahtaa ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka ei halua ymmärtää tämän keskustelun pointtia, ovat varmaan itse juurikin tällaisia, jotka kuvitelleet että lahjaksi voi antaa ihan mitä vaan roskaa ja vastaanottajan pitäisi aina vaan olla kiitollinen ja ilahtunut.
Joo. Koska MINÄ annoin tämän turhakkeen, niin sitä pitää arvostaa, vaikka se vie tilaa eikä ilahduta.
Joillakin on sama häälahjoissa, voidaan kyllä ostaa jotakin, kunhan se ei ole toivottua. Rahasta se ei ole kiinni, vaan siitä että väkisin pitää tupata oman maun mukaisia juttuja.
Ap olisi varmasti ottanut mieluummin sen 20 euroa ja ei mitään kuin liian pieniä vaatteita, ruman seinäkoristeen ja krääsää.
Minäkin ottaisin mutta saan sekä sitä syyllistämistä että niitä viisi numeroa liian pieniä löytövaatteita tai teinille nuken astiaston.
Siitä tässä on kyse, ei mistään ihme merkkivaatteista.