Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju kolahtaa muhun TODELLA.
Toi tunne on niin tuttu itselle. Muistan ne lapsuuden joulut, kun paketeista paljastui ihan kummallisia juttuja, joita en ollut toivonut tai pyytänyt. Sieltä tuli jotain kummallisten artistien cd-levyä, pitsiliinaa, ilmaiskalenteria.. Outoja makeisia ja halpoja kiinan krääsäjuttuja, jotka tietty hajosivat nopeasti. Myös kodintekstiilejä, jotka eivät sovi millään tavalla omaan sisustukseen.
Ei sellaisia lahjoja joita olin oikeasti toivonut.
Sitten kun tapasin mieheni ja vietettiin yhteisjouluja, yllätyin SUURESTI kun siellä annettiinkin lahjoja ajatuksella. Jokaisesta lahjasti näki, että nyt on ajateltu saajaa ja saajan persoonaa. Tämä oli minulla aivan uutta. Lahjoja, jotka oikeasti ilahduttaa eikä päällimmäisenä tunteena olekaan kummastus.
Ikävä kyllä vanhempani antavat näitä outoja lahjoja myös lapsillemme. Ikävimpiä niistä ovat:
- Väärän kokoiset vaatteet (joko aivan liian pienet, tai 4 kokoa liian suuret. Esim. 110 cm pojalle 146 cm vaatteita)
- Koululaiselle taaperoikäisen muovinen leikkikeittiö, joka on valmistettu ohuesta kiinan muovista
- Kiinankrääsä kauko-ohjattava auto, joka hajosi säpäleiksi ekalla käyttökerralla
Outoa tässä on sekin, että isovanhemmille on vinkattu kyllä lasten koot ja toiveet. Niitä ei vain noudateta lainkaan, sillä heillä on jokin periaate antaa sitä mitä itse haluaa. Uutena yllärinä tuli myös liian pienet vaatelahjat, jotka on ostettu jo ennen korona-aikaa tehdyltä lomamatkalta.
Mäkin muistan miten kurjaa oli kun paketeista paljastui ihan vääränlaisia lahjoja. Siis ei ikään sopivia tai sitten muuten ei sopivia. Esim Baby born 12 vuotiaana. En muutenkaan halunnut prinsessoja/nukkeja vaan vauhdikkaita leluja. Niitä en kuitenkaan ikinä saanut vaan kaikkea hörhelöistä. Ensimmäinen minua varten ostettu lahja on hemulilakanat, jotka teininä halusin. Isä osti ne minulle ja ne ovat käytössä edelleen 15v myöhemmin.
No eikö sun isä osannut sitten ostaa niitä lahjoja aiemmin. Kuka sulle ne lahjat ennen Hemulilakanoita osti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hieman yllättynyt siitä myös että näin paljon ihmisiä jotka pyytävät isovanhempia ja muita sukulaisia ostamaan lahjoja lapsilleen ja haukkuvat sitten kun eivät ole mieleisiä. Mistä oletus että muilla on velvollisuus hankkia lahjoja teidän lapsille?
Isomummolta tulee joskus näitä hutilahjoja, kuten 1000 palan palapeli hädin tuskin leikki-ikäiselle ja 5-vuotiaalle sopivat pikkarit 1-vuotiaalle. Mutta niitä en ajattele pahalla, kun mummo alkaa olla jo vanha, ei hirveän usein edes nähdä ja hänellä noita lahjottavia on neljännessäkin polvessa jo monta. Omasta halustaan, pyytämättä siis aina muistaa. Kiitetään ja laitetaan kaappiin odottamaan, jos ei juuri nyt sovi käyttöön.
Anopilla taas on rahat vähissä, sinne yritän ehdotella jotain edullista tai mies sanoo, ettei juuri mitään tarvita. Hänellä kun tahtoo olla vähän krääsään taipumusta, niin pitää vähän miettiä, mitä toivoisi.
Minun vanhempani taas toteuttaisivat mielellään kaikki toiveet ja vähän ylikin, mikää halpa toive ei tahdo riittää, vaan yleensä pakettiin ängetään sitten jotain muutakin. Usein onneksi ihan hyödyllistä, tai vaatteita sopivalla kasvunvaralla. Materiaalit ja printit voi olla vähän keinokuituisia, mutta lapset tykkää kun on pörröä, kimalletta tai kauniita kuvia, joten käyttöön tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman yllättynyt siitä myös että näin paljon ihmisiä jotka pyytävät isovanhempia ja muita sukulaisia ostamaan lahjoja lapsilleen ja haukkuvat sitten kun eivät ole mieleisiä. Mistä oletus että muilla on velvollisuus hankkia lahjoja teidän lapsille?
Ei sellaisia ole vaan täällä sanotaan että mieluummin ei mitään kuin krääsää. Lukutaito ei ole vahvuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju kolahtaa muhun TODELLA.
Toi tunne on niin tuttu itselle. Muistan ne lapsuuden joulut, kun paketeista paljastui ihan kummallisia juttuja, joita en ollut toivonut tai pyytänyt. Sieltä tuli jotain kummallisten artistien cd-levyä, pitsiliinaa, ilmaiskalenteria.. Outoja makeisia ja halpoja kiinan krääsäjuttuja, jotka tietty hajosivat nopeasti. Myös kodintekstiilejä, jotka eivät sovi millään tavalla omaan sisustukseen.
Ei sellaisia lahjoja joita olin oikeasti toivonut.
Sitten kun tapasin mieheni ja vietettiin yhteisjouluja, yllätyin SUURESTI kun siellä annettiinkin lahjoja ajatuksella. Jokaisesta lahjasti näki, että nyt on ajateltu saajaa ja saajan persoonaa. Tämä oli minulla aivan uutta. Lahjoja, jotka oikeasti ilahduttaa eikä päällimmäisenä tunteena olekaan kummastus.
Ikävä kyllä vanhempani antavat näitä outoja lahjoja myös lapsillemme. Ikävimpiä niistä ovat:
- Väärän kokoiset vaatteet (joko aivan liian pienet, tai 4 kokoa liian suuret. Esim. 110 cm pojalle 146 cm vaatteita)
- Koululaiselle taaperoikäisen muovinen leikkikeittiö, joka on valmistettu ohuesta kiinan muovista
- Kiinankrääsä kauko-ohjattava auto, joka hajosi säpäleiksi ekalla käyttökerralla
Outoa tässä on sekin, että isovanhemmille on vinkattu kyllä lasten koot ja toiveet. Niitä ei vain noudateta lainkaan, sillä heillä on jokin periaate antaa sitä mitä itse haluaa. Uutena yllärinä tuli myös liian pienet vaatelahjat, jotka on ostettu jo ennen korona-aikaa tehdyltä lomamatkalta.
Mäkin muistan miten kurjaa oli kun paketeista paljastui ihan vääränlaisia lahjoja. Siis ei ikään sopivia tai sitten muuten ei sopivia. Esim Baby born 12 vuotiaana. En muutenkaan halunnut prinsessoja/nukkeja vaan vauhdikkaita leluja. Niitä en kuitenkaan ikinä saanut vaan kaikkea hörhelöistä. Ensimmäinen minua varten ostettu lahja on hemulilakanat, jotka teininä halusin. Isä osti ne minulle ja ne ovat käytössä edelleen 15v myöhemmin.
No eikö sun isä osannut sitten ostaa niitä lahjoja aiemmin. Kuka sulle ne lahjat ennen Hemulilakanoita osti?
Äiti. Ei antanut muiden ostaa lahjoja. Äidin mielestä kun muiden lahjat olivat niin armottoman tylsiä. Ensimmäistä isän ostamat lahjat sain vasta teininä vanhempien eron myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.
Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.
Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.
Liittyy varmaan siihen, että elivät ensin sodanjälkeisen pula-ajan ja suoraan perään 80-luvun kulutushysterian.
Mutta hieman hassua että sama mummo valittaa rahapulaa ja kuitenkin ostaa kuusenalusen täyteen kaikenlaista halpakrääsää, mikä on täysin rahan tuhlaamista. Ja tosiaan senkin jälkeen kun on sanottu ettei tarvitse missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhukaa keskenänne kirjoitti:
Ap, sen sijaan että valitat täällä, kannattaisiko jutella isovanhempien kanssa? Tai kirjoita "joulupukille" lasten kanssa ajoissa ennen ensi joulua ja anna lista isovanhemmille. Mistä ihmeestä he voisivat muuten tietää mitä lapset tarvitsevat tai mitä Sinä heille haluat?
Eiköhän jokainen isovanhempi halua lapsenlapselleen vain hyvää, eri asia sitten on mitä lapsen vanhemmat pitävät hyvinä tai arvostettavina lahjoina. Usein taitaa valittaja olla se, jonka isä tai äiti ei ole juuri kyseinen ei-toivotun lahjan antaja, vaan puolison vanhempi.
Surullista lukea, että täällä pitää valittaa, ihan kuin eivät samaa kieltä puhuvat aikuiset ihmiset kykenisi juttelemaan keskenään.
Jätit sitten sinäkin ketjun lukematta. Tai luetun ymmärtäminen on varsin heikkoa. 🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa keskenänne kirjoitti:
Ap, sen sijaan että valitat täällä, kannattaisiko jutella isovanhempien kanssa? Tai kirjoita "joulupukille" lasten kanssa ajoissa ennen ensi joulua ja anna lista isovanhemmille. Mistä ihmeestä he voisivat muuten tietää mitä lapset tarvitsevat tai mitä Sinä heille haluat?
Eiköhän jokainen isovanhempi halua lapsenlapselleen vain hyvää, eri asia sitten on mitä lapsen vanhemmat pitävät hyvinä tai arvostettavina lahjoina. Usein taitaa valittaja olla se, jonka isä tai äiti ei ole juuri kyseinen ei-toivotun lahjan antaja, vaan puolison vanhempi.
Surullista lukea, että täällä pitää valittaa, ihan kuin eivät samaa kieltä puhuvat aikuiset ihmiset kykenisi juttelemaan keskenään.
Jätit sitten sinäkin ketjun lukematta. Tai luetun ymmärtäminen on varsin heikkoa. 🤦♀️
No ei ole ainoa. Jotenkin vaikea joillekin ymmärtää etteivät ihmiset halua mitä tahansa roskatavaraa nurkkiin pyörimään vaan laatu korvaa määrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.
Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.
Liittyy varmaan siihen, että elivät ensin sodanjälkeisen pula-ajan ja suoraan perään 80-luvun kulutushysterian.
Mutta hieman hassua että sama mummo valittaa rahapulaa ja kuitenkin ostaa kuusenalusen täyteen kaikenlaista halpakrääsää, mikä on täysin rahan tuhlaamista. Ja tosiaan senkin jälkeen kun on sanottu ettei tarvitse missään nimessä.
Sehän siinä onkin niin hullua, kun haluaisi shoppailijan säästävän rahansa tai käyttävän ne itseensä, mutta ei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.
Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.
Liittyy varmaan siihen, että elivät ensin sodanjälkeisen pula-ajan ja suoraan perään 80-luvun kulutushysterian.
Mutta hieman hassua että sama mummo valittaa rahapulaa ja kuitenkin ostaa kuusenalusen täyteen kaikenlaista halpakrääsää, mikä on täysin rahan tuhlaamista. Ja tosiaan senkin jälkeen kun on sanottu ettei tarvitse missään nimessä.
Sehän siinä onkin niin hullua, kun haluaisi shoppailijan säästävän rahansa tai käyttävän ne itseensä, mutta ei...
Mun mielestä tämä on sellainen yleiskamala asenne. Tuhlataan rahat ihan mihin sattuu ja sitten ikään kuin syytellään lapsia ja lapsenlapsia siitä että rahat on loppu huokailemalla miten kaikki paloi niihin lahjoihin.
Yritän itse olla aina syyllistymättä, koska en ole pyytänyt mitään itselleni tai lapsille. Päin vastoin sanonut ettei oikeasti tarvita mitään. Mutta aina siinä kokee olevansa vain taloudellinen taakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on harrastus, johon liittyen hän tekee paljon muistiinpanoja ja muita kirjallisia juttuja käsin. Vinkkasin vanhemmilleni, että jos he tänä jouluna haluavat erikseen puolisoani jollain muistaa, hyvä kuulakärkikynä olisi miehen kovasti toivoma lahja, mutta meidän aikuisten lahjoilla ei ole niin väliä ja pääasia on, että vietetään joulua pitkästä aikaa kaikki yhdessä.
Mieheni sai kuminauhalla sidotun nipun erilaisia ilmais- ja mainoskyniä, joista osasta oli muste loppu ja osa oli lyijytäytekyniä. (Lyijytäytekynissä ei siis ole mitään vikaa, mutta mies ei käytä niitä missään.) Kovasti kiiteltiin lahjasta ja sanottiin, että tulipa tarpeeseen, vaikka meillä on vastaavia kyniä kyllä riittämiin ihan omastakin takaa.
Vanhemmillani ei ole varsinaisesti pikkurahan puutetta ja se hyvä kuulakärkikynä olisi maksanut sen 20 €. Ehkä ajatuksena oli sitten antaa mielummin useampi, jos kerran meidän taloudessa on kynät loppu ja heillä niitä turhan panttina lojumassa :D Joulutunnelma ei mennyt kynien takia pilalle ja huumorilla otettiin koko juttu miehen kanssa, mutta jaoinpa tämän nyt tähän ketjuun, kun aihe osui sopivasti.
Meillä isoäiti aloittaa soittelun jo marraskuussa, että mitäs lahjaksi teille. Joka kerta vastauksemme on, että ei mitään. Meillä on kaikkea ihan tarpeeksi ja voimme itse hankkia, jos tarvetta on. Mutta jos vaikka lapsille joskus naamasi näyttäisit ja kuulumiset kyselisit. Noh, niinpä vain taas tuli vauvan ensikoru x2 (lapset 9 ja 7), vanhemmalle jokin villatakkien kudontakirja ja dinokuvakirja, nuoremmalle talonrakennusopas ja 110 cm vaatetta. Olin vanhasta muistista varannut jo pahvilaatikon näitä varten, lapset itse avattuaan lahjat kysyivät voivatko laittaa kieroon nuo.
Meille mummeli olisi halunnut kovasti ostaa öljyä, ja jännitimmekin, että tuleeko aattona öljyauto pihaan. Meillä ei ole öljylämmitystä, eikä ole koskaan ollutkaan. Mummo soitteli pakkasten aikaan päivittäin, että riittääkö öljy, ettei tule kylmä. Mitäpä tuohon enää kymmenennellä kerralla sanot muuta kuin, että edelleen on maalämpö.
Voin käsi sydämellä sanoa, että lahjoja emme pyydä, emmekä toivo mitään edes kysyttäessä. Surettaa mummeli, koska hänellä ei hirveästi ole itsellä käteistä tai omaisuutta ja laittaa rahansa meille turhiin lahjoihin, jotka me kelkomme kierrätykseen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei isovanhemmat edes osta tai anna onneksi paljoa lahjoja. Ovat itsekin kierrätyshenkisiä ja ei-materialisteja olevinaan. Silti pitää aina ne lahjat kuitenkin olla, ainakin se 1kpl per naama. Tuntuu olevan mummolle jokin harrastus ihan se lahjojen miettiminen lapsille ja lastenlapsille, toki koskaan kysymättä toiveita. Hän itse haluaa olla kekseliäs ja nokkela. Tässäkin lahjojen antaminen palvelee enemmän lahjojen antajan tarvetta.
Mitään arvokasta eivät onneksi osta, vaikka rahaa heilläkin on, joten ei tarvi sitten surra niin paljoa sitä turhaa rahan menoa. Vaikka kyllä lapsi olisi ollut iloisempi siitä 10 eurosta kuin Tokmanni-krääsästä, epämieluisista vääränkokoisista vaatteista tms turhakkeesta, jonka olisi hyvin voinut jättää ostamatta.
Miten nämä mummot (miksi muuten mummot ovat omineet tämän lahjojen oston itselleen, luulen että moni vaari antaisi mielummin esim rahaa tai muuta järkevää) eivät sure sitä että heidän lahjansa on joka kerta lapsenlapselleen pettymys? Miksi heitä ei haittaa se? Vai onko se kuitenkin tarkoituskin?
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä mummot (miksi muuten mummot ovat omineet tämän lahjojen oston itselleen, luulen että moni vaari antaisi mielummin esim rahaa tai muuta järkevää) eivät sure sitä että heidän lahjansa on joka kerta lapsenlapselleen pettymys? Miksi heitä ei haittaa se? Vai onko se kuitenkin tarkoituskin?
Ei se heidän mielestään ole vaan heidän mielestään he on tienneet paremmin kuin lapsi itse ja varsinkin lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä mummot (miksi muuten mummot ovat omineet tämän lahjojen oston itselleen, luulen että moni vaari antaisi mielummin esim rahaa tai muuta järkevää) eivät sure sitä että heidän lahjansa on joka kerta lapsenlapselleen pettymys? Miksi heitä ei haittaa se? Vai onko se kuitenkin tarkoituskin?
Ketjussakin käy ilmi että hehän jopa suuttuvat jos ”ei arvosteta”. Heitä ei lahjoissa kiinnosta edes se lapsi, vaan puhtaasti heidän omat tarpeensa.
Sama vaiva kuin aloittajalla. Tulee turhaa roinaa lahjaksi. Onneksi suurin into on vähän laantunut vuosien varrella. Ne ex HongKong-kamat oli muutamassa viikossa hajalla. Ei siitä nyt itselle sen enempää aiheudu ahdistusta. Roskan määrä vaan välillä ottaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman yllättynyt siitä myös että näin paljon ihmisiä jotka pyytävät isovanhempia ja muita sukulaisia ostamaan lahjoja lapsilleen ja haukkuvat sitten kun eivät ole mieleisiä. Mistä oletus että muilla on velvollisuus hankkia lahjoja teidän lapsille?
Meiltä ainakin sukulaiset kysyy toiveita, ei tulis mieleenkään keltään pyytää mitään mutta toki toiveet kerrotaan kun kysytään. Silti osalta tulee kuitenkin esim väärän kokoisia (aina liian pieniä) vaatteita vaikka koko ollaan juuri kerrottu. En tajua.
Väkisin ei pysty pitämään sellaisesta asiasta, mistä ei pidä. Ohis