Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.

Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.

Liittyy varmaan siihen, että elivät ensin sodanjälkeisen pula-ajan ja suoraan perään 80-luvun kulutushysterian.

Mutta hieman hassua että sama mummo valittaa rahapulaa ja kuitenkin ostaa kuusenalusen täyteen kaikenlaista halpakrääsää, mikä on täysin rahan tuhlaamista. Ja tosiaan senkin jälkeen kun on sanottu ettei tarvitse missään nimessä.

Minkä sodan jälkeisenpula-ajan 60-luvulla syntynyt ihminen on kokenut?

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman yllättynyt siitä myös että näin paljon ihmisiä jotka pyytävät isovanhempia ja muita sukulaisia ostamaan lahjoja lapsilleen ja haukkuvat sitten kun eivät ole mieleisiä. Mistä oletus että muilla on velvollisuus hankkia lahjoja teidän lapsille?

Missähän lukee että kukaan pyytäisi ostamaan lahjoja?

Minun äitini ei osaa käsitellä rahaa. Törsää kuitenkin varmaan pari sataa vuodessa per lapsi lasteni lahjoihin ja kaikki on vääränlaisia tai epäsopivia.

Sitten huokailee ja marisee miten rahat on loppu ja miten häntä ei arvosteta.

Tulee suorastaan tunne että tässä marssitaan jotain kärsimysnäytelmää kässärin mukaan.

Miehen veljenpoika sanoi, että haluaisi tietyn legopakkauksen. Mies soitti veljelleen kaupasta, että voimmeko ostaa sen pojalle. Vastaus oli ehdoton ei, koska he eivät halua lisää roinaa kotiin. Annoimme lahjaksi rahaa, koska emme osanneet ostaa mitään. Poika oli pettynyt ja sanoi, että hänen vanhempansa eivät anna hänen ostaa sitä mitä hän haluaisi. Miehen äiti kuuli asian ja sanoi, että kyllä pojan pitää saada legonsa, jos niitä juuri toivoo. Pojan äiti sanoi, että sopii, mutta kotiin niitä ei saa tuoda. Legot ovat nyt isoäidillä. Mitä tarkoitan kirjoituksellani? Eivät ne lasten vanhemmatkaan viattomia ole näissä lahja-asioissa - mikään ei kelpaa. Sellainen pitää vielä kertoa, että pojan äidille kelpaa kyllä oman sukunsa lahjat ja ne laitetaan hienosti esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman yllättynyt siitä myös että näin paljon ihmisiä jotka pyytävät isovanhempia ja muita sukulaisia ostamaan lahjoja lapsilleen ja haukkuvat sitten kun eivät ole mieleisiä. Mistä oletus että muilla on velvollisuus hankkia lahjoja teidän lapsille?

Meiltä ainakin sukulaiset kysyy toiveita, ei tulis mieleenkään keltään pyytää mitään mutta toki toiveet kerrotaan kun kysytään. Silti osalta tulee kuitenkin esim väärän kokoisia (aina liian pieniä) vaatteita vaikka koko ollaan juuri kerrottu. En tajua.

Mikä tässäkin on ettei edes oikeaa kokoa osata ostaa? Meillä myös anoppi aina antanut vääränkokoisia vaatteita. Siis aina. Ja järjestäen ne on vielä liian pieniä, isommatkin voisi säästää myöhempään käyttöön. Nytkin lapsi sai jouluna lahjaksi pipon, joka ei mahtunut päähän. Eikö sitä kokoakaan voi kysyä, koska sitten lahja ei ole yllätys? Mikä idea on siinä että yllätysyllätys saat lahjaksi liian pienen pipon?

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljenpoika sanoi, että haluaisi tietyn legopakkauksen. Mies soitti veljelleen kaupasta, että voimmeko ostaa sen pojalle. Vastaus oli ehdoton ei, koska he eivät halua lisää roinaa kotiin. Annoimme lahjaksi rahaa, koska emme osanneet ostaa mitään. Poika oli pettynyt ja sanoi, että hänen vanhempansa eivät anna hänen ostaa sitä mitä hän haluaisi. Miehen äiti kuuli asian ja sanoi, että kyllä pojan pitää saada legonsa, jos niitä juuri toivoo. Pojan äiti sanoi, että sopii, mutta kotiin niitä ei saa tuoda. Legot ovat nyt isoäidillä. Mitä tarkoitan kirjoituksellani? Eivät ne lasten vanhemmatkaan viattomia ole näissä lahja-asioissa - mikään ei kelpaa. Sellainen pitää vielä kertoa, että pojan äidille kelpaa kyllä oman sukunsa lahjat ja ne laitetaan hienosti esille.

Eli sotket töhän kaikki mahdolliset kaunan tunteet, tsrpeen palvella anoppia ja lopulta vie sekaannut tapaan jolla he kasvattaa lapsiaan. Jep.

Täällä jankkaaminen ei varmaan auta asiaa millään tavalla. Pitää sanoa suoraan isovanhemmille, että jos ei ala kuulua kunnon lahjoja niin ei tarvitse ostaa yhtään mitään. Palautetaan roskalahjat takaisin antajilleen. Rakkikoiramainen räksytys ei varmaankaan auta ketään edes terapiamielessä, vaan tekee asiasta entistä suuremman ja kauna isovanhempiin vain kasvaa.

Tosiasiassa itse kyllä vastaavassa tapauksessa sanoisin kauniisti, mutta jos perinne vaan jatkuisi, niin laittaisin tavarat vähin äänin kierrätykseen tai roskiin, enkä tekisi siitä niin suurta numeroa. Elämässä tulee eteen vielä paljon pahempiakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä mummot (miksi muuten mummot ovat omineet tämän lahjojen oston itselleen, luulen että moni vaari antaisi mielummin esim rahaa tai muuta järkevää) eivät sure sitä että heidän lahjansa on joka kerta lapsenlapselleen pettymys? Miksi heitä ei haittaa se? Vai onko se kuitenkin tarkoituskin?

Ketjussakin käy ilmi että hehän jopa suuttuvat jos ”ei arvosteta”. Heitä ei lahjoissa kiinnosta edes se lapsi, vaan puhtaasti heidän omat tarpeensa.

Joo kyllä se näin taitaa olla. MINÄ tässä ANNAN teille lahjoja, vaikka ette sellaisia edes pyydä. Aivan sama vaikka ne olisi teille täysin turhia ja epämieluisia. MINUSTA ne on hienoja ja MINÄ olen tosi kekseliäs kun tällaista keksin teille antaa. MINÄ tiedän parhaiten aina. 🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljenpoika sanoi, että haluaisi tietyn legopakkauksen. Mies soitti veljelleen kaupasta, että voimmeko ostaa sen pojalle. Vastaus oli ehdoton ei, koska he eivät halua lisää roinaa kotiin. Annoimme lahjaksi rahaa, koska emme osanneet ostaa mitään. Poika oli pettynyt ja sanoi, että hänen vanhempansa eivät anna hänen ostaa sitä mitä hän haluaisi. Miehen äiti kuuli asian ja sanoi, että kyllä pojan pitää saada legonsa, jos niitä juuri toivoo. Pojan äiti sanoi, että sopii, mutta kotiin niitä ei saa tuoda. Legot ovat nyt isoäidillä. Mitä tarkoitan kirjoituksellani? Eivät ne lasten vanhemmatkaan viattomia ole näissä lahja-asioissa - mikään ei kelpaa. Sellainen pitää vielä kertoa, että pojan äidille kelpaa kyllä oman sukunsa lahjat ja ne laitetaan hienosti esille.

Mun miehen veljen perhe on samanlainen. Eivät halua mitään röhnää kotiinsa. Ymmärrän pointin, koska ei mekään haluta heti hajoavaa kiinakrääsää mistä kukaan ei tykkää. Mutta miehen veljen perheessä lapsilla ei ole ollenkaan leluja. Siis kirjaimellisesti.

Me ollaan oltu törkeitä lahjan ostajia ja viety ne lelut mitä lapset on pyytäneet heille jouluksi vaikka on kielletty. Käy niin sääliksi kun heidän lapsilla ei ole yhtään mitään. Ja ei mitään kauhean isoa olla viety mutta esim frozen barbi ja joku legosetti ja sellaista pientä toivetta. Ei ne siellä ikinä ole pitkään, mutta kunhan vähän saavat leikkiä joskus. Miehen sisko on mukana juonessa.

Myös yhden kummilapseni äiti haluaa kaikki lahjat rahana. Nykyisin ostan sinne tavaraa, koska äiti käyttää muuten rahat itseensä. Ei siis edes lapsen tarpeisiin tai ruokaan vaan itsensä hemmotteluun.

Meidän poika sai rippilahjaksi käytetyn päähineen, josta suurehko tuotemerkki oli lähtenyt pois. Tuotemerkin paikka loisti kuitenkin näkyvillä langanpätkiä roikkuen.

Nyt joulun alla poika sai roskalavalta löydetyt 'todella hyvät' maiharimallin talvijalkineet.  Poika tosin sanoo, että ymmärtää, miksi jalkineet olivat päätyneet roskalavalle; niitä kun ei pysty pukemaan jalkaan, koska pohjamateriaalin varvasosa kengän sisällä on kääntynyt ylös siten, ettei jalalle jää tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jankkaaminen ei varmaan auta asiaa millään tavalla. Pitää sanoa suoraan isovanhemmille, että jos ei ala kuulua kunnon lahjoja niin ei tarvitse ostaa yhtään mitään. Palautetaan roskalahjat takaisin antajilleen. Rakkikoiramainen räksytys ei varmaankaan auta ketään edes terapiamielessä, vaan tekee asiasta entistä suuremman ja kauna isovanhempiin vain kasvaa.

Tosiasiassa itse kyllä vastaavassa tapauksessa sanoisin kauniisti, mutta jos perinne vaan jatkuisi, niin laittaisin tavarat vähin äänin kierrätykseen tai roskiin, enkä tekisi siitä niin suurta numeroa. Elämässä tulee eteen vielä paljon pahempiakin asioita.

Kyllä, ja näin ollaan toimittukin. Et ilmeisesti lukenut ketjua, kun moni kirjoitti sanoneensa monet kerrat isovanhemmille että jättäisivät lahjat kokonaan ostamatta. Vaan eivät silti jätä, kun tarve on kova työntää rojua toisten kotiin.

Kai tällaisena aikana tätä hulluutta sopii kyseenalaistaa? Voisivat isovanhemmatkin mennä vähän itseensä joskus. Harvalla vaan taitaa olla sellaisia taitoja ikävä kyllä…

Vierailija kirjoitti:

Täällä jankkaaminen ei varmaan auta asiaa millään tavalla. Pitää sanoa suoraan isovanhemmille, että jos ei ala kuulua kunnon lahjoja niin ei tarvitse ostaa yhtään mitään. Palautetaan roskalahjat takaisin antajilleen. Rakkikoiramainen räksytys ei varmaankaan auta ketään edes terapiamielessä, vaan tekee asiasta entistä suuremman ja kauna isovanhempiin vain kasvaa.

Tosiasiassa itse kyllä vastaavassa tapauksessa sanoisin kauniisti, mutta jos perinne vaan jatkuisi, niin laittaisin tavarat vähin äänin kierrätykseen tai roskiin, enkä tekisi siitä niin suurta numeroa. Elämässä tulee eteen vielä paljon pahempiakin asioita.

Miksi räksytät täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman yllättynyt siitä myös että näin paljon ihmisiä jotka pyytävät isovanhempia ja muita sukulaisia ostamaan lahjoja lapsilleen ja haukkuvat sitten kun eivät ole mieleisiä. Mistä oletus että muilla on velvollisuus hankkia lahjoja teidän lapsille?

Meiltä ainakin sukulaiset kysyy toiveita, ei tulis mieleenkään keltään pyytää mitään mutta toki toiveet kerrotaan kun kysytään. Silti osalta tulee kuitenkin esim väärän kokoisia (aina liian pieniä) vaatteita vaikka koko ollaan juuri kerrottu. En tajua.

Mikä tässäkin on ettei edes oikeaa kokoa osata ostaa? Meillä myös anoppi aina antanut vääränkokoisia vaatteita. Siis aina. Ja järjestäen ne on vielä liian pieniä, isommatkin voisi säästää myöhempään käyttöön. Nytkin lapsi sai jouluna lahjaksi pipon, joka ei mahtunut päähän. Eikö sitä kokoakaan voi kysyä, koska sitten lahja ei ole yllätys? Mikä idea on siinä että yllätysyllätys saat lahjaksi liian pienen pipon?

Ilmeisesti näin se juuri on, että sen on oltava yllätys kaiken muun kustannuksella. Joku tämän ajatusmaailman jo paljasti ketjussa aikaisemmin. Lahja on lahja vain silloin, kun se on 100% yllätys myös lapsen vanhemmille. Tarkoituksellisesti väärän koon hankkiminen taas kuulostaa jonkinlaiselta kikkailulta tai vallankäytöltä teemalla "minä tiedän paremmin" tai "minua ei määräillä".

Anoppini ostaa tyttärelleni lahjaksi Gugguuta ja muita suomalaisia lastenvaatemerkkejä, joita en kehtaa pukea tytölle edes ostosreissulle tai kouluun päälle. Jos ei ole varaa kunnon vaatteisiin, olisi parempi jättää antamatta lahjoina mitään. Harmittaa, nurkat täynnä roinaa, jota pitää sitten viedä roskikseen joulun jälkeen. 

Meillä se sama hömpötys ulottuu koiriinkin. Saadaan typeriä heti hajoavia vinkuleluja, lippalappeja.

Sitten kun sanon että jos jotain on ihan pakko tuoda niin vaikka pyyhkeitä (ihan saa olla käytettyjä ja kulahtaneitakin), kunnollista koiranruokaa tai punkkipihdit niin taaaaas alkaa se että sinähän ne koirat otit, sinun vastuulla.

Eli idea on ilmeisesti olla jokin viihdekeskus jonne tullaan rajatta hassuttelemaan?

Sepä se, kun tietyn henkisten ihmisten mielestä asia on niin, että se lahjan saaja on kiittämätön, jos saa viisi pakettia krääsää, joka maksoi yhteensä 15 e, eikä niistä ilahdukaan, kun hän olisi pyytänyt yhtä tiettyä, 15 e maksavaa, itselleen tarpeellistakin lahjaa... Tämä on tätä pula-aika-ajattelua, että kun ennen oli vähän lahjoja, niin niistä oltiin ymmärrettävästi) kiitollisia mutta sitä ei voi mitenkään soveltaa nykyaikaan. Olen aikaisemmassa viestissäni kertonut, että pyysin tyttärelle lahjaksi vain yhtä, jotain tiettyä tavaraa/vaatetta sukulaisilta, ja käytännössä koskaan tavaran hinta ei ylittänyt 15 euroa (kalliit lahjat ostettu aina isänsä kanssa). Onneksi meillä on fiksut mummi ja kummit. Heidän helppo ollut ostaa tuo yksi pyydetty lahja, tytär tykännyt lahjoistaan ja kotiin ei ole kertynyt turhia tavaroita, joten luontokin kiittänyt!

Niin tuttua. Köyhänä opiskelijana aina harmitti, kun sai jotakin Nanson kalliita (ja rumia) yöpaitoja, vaikka oli sata kertaa sanonut, ettei käytä yöpaitaa. Väkisin tuli laskettua, että tuonkin rumiluksen hinnalla olisin syönyt kuukauden. 

Osalle ihmisistä lahjat on jotakin omien shoppailupakkomielteen jatkoa, ostetaan ehkä omaan makuun sopivaa, mutta ei yhtään oteta huomioon sen lahjansaajan makua. Tai sitten ihan roskaa, kun halvalla saa.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Köyhänä opiskelijana aina harmitti, kun sai jotakin Nanson kalliita (ja rumia) yöpaitoja, vaikka oli sata kertaa sanonut, ettei käytä yöpaitaa. Väkisin tuli laskettua, että tuonkin rumiluksen hinnalla olisin syönyt kuukauden. 

Osalle ihmisistä lahjat on jotakin omien shoppailupakkomielteen jatkoa, ostetaan ehkä omaan makuun sopivaa, mutta ei yhtään oteta huomioon sen lahjansaajan makua. Tai sitten ihan roskaa, kun halvalla saa.

Tulee ihan mieleen omat opiskeluajat, kun äiti toi lahjaksi ruokakasseja. Ne oli aina täynnä makaronia, kun sitä saa halvalla. Olisin vähän kaivannut enemmän sitä kyytipoikaa makaronille. Makaroniin oli varaa kyllä. Mutta ihan kiva sinällään että toi edes niitä makarooneja. Siitä oli enemmän apua kuin tuikkukipoista tai paituleista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he siis antoivat?

Rumia, huonolaatuisia, vääränkokoisia vaatteita. Jotain vasemmalla kädellä itsetehtyä ”taidetta” tai käsityötä, vaikka taitoja ei ole. Alekorista löytyneitä kirjoja jotka kiinnostavat lahjan antajaa, ei saajaa jne. T. Ap

Eli toisinsanoen isovanhemmat eivät ole ostaneet niitä kauhean kalliita erikoisia merkkivaatteita mitä sinä olisit halunnut vaan tavallisia käyttövaatteita ja yhtä kokoa isompana jotta on kasvunvaraa? Käsityönä villasukkia? Sekä lisäksi kirjoja?

Tuossa on lahjaa jo väkisin useita kymppejä ellei yli satasen. Mutta kun olisi pitänyt saada ainakin kolmellasataa, kun "isovanhemmilla on kyllä niitä eläkesäästöjä", niinkö? Kiittämätön nykyäiti.

Meillä toiset isovanhemmat antavat lapsille parikymppiä per nenä ja toiset ei yleensä mitään. Jos on kirpparilta löytänyt halpoja lankoja niin jälkimmäinen mummo voi kutoa villasukat. Nämäkin otetaan ilolla vastaan. Lahja on lahja ja itse voit ostaa mitä haluat. Ei isovanhemmat ole mikään nettikauppa, josta voi tilata mitä haluaa!

Mun esikoinen on saanut nyt neljä lettupannua.

Hän ei pidä letuista ja siellä pienessä opiskelija-asunnossa olisi enemmän käyttöä vaikka sittwn ihan ruokatarvikkeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he siis antoivat?

Rumia, huonolaatuisia, vääränkokoisia vaatteita. Jotain vasemmalla kädellä itsetehtyä ”taidetta” tai käsityötä, vaikka taitoja ei ole. Alekorista löytyneitä kirjoja jotka kiinnostavat lahjan antajaa, ei saajaa jne. T. Ap

Eli toisinsanoen isovanhemmat eivät ole ostaneet niitä kauhean kalliita erikoisia merkkivaatteita mitä sinä olisit halunnut vaan tavallisia käyttövaatteita ja yhtä kokoa isompana jotta on kasvunvaraa? Käsityönä villasukkia? Sekä lisäksi kirjoja?

Tuossa on lahjaa jo väkisin useita kymppejä ellei yli satasen. Mutta kun olisi pitänyt saada ainakin kolmellasataa, kun "isovanhemmilla on kyllä niitä eläkesäästöjä", niinkö? Kiittämätön nykyäiti.

Meillä toiset isovanhemmat antavat lapsille parikymppiä per nenä ja toiset ei yleensä mitään. Jos on kirpparilta löytänyt halpoja lankoja niin jälkimmäinen mummo voi kutoa villasukat. Nämäkin otetaan ilolla vastaan. Lahja on lahja ja itse voit ostaa mitä haluat. Ei isovanhemmat ole mikään nettikauppa, josta voi tilata mitä haluaa!

Kyllä taas luetaan kaunalasit silmillä.