Lue keskustelun säännöt.
Nautitteko oikeasti ulkoilusta?
Somessa kaikki hehkuttaa aina miten ihanaa nyt oli taas käydä ulkoilemassa hienojen kuvien kera. No kysyn nyt teiltä, onko ulkoilu teidänkin mielestä niin ihanaa? Vai onko toisenlaisia fiiliksiä?
Kommentit (339)
Talvella inhoan. On kylmä ihan sama mitä pukee päälle. Muina vuodenaikoina ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin. Erityisesti talvella, kun lumi vaimentaa äänet ja auttaa olemaan läsnä nykyhetkessä (tarjoaa paljon aistimuksia). Luonnossa liikkuminen tekee tosi hyvää mun mielelle ja hoitaa monia kehon vaivoja. Usein tuntuu, että monet huolet jää lenkkipolulle.
Liikun mielelläni sekä yksin että hyvän ystävän kanssa. Kävellessä on helppo puhua asioista, joita en ikinä uskaltaisi/kehtaisi ottaa esiin kahvipöydässä.
Tykkään tarkkailla lähiluontoa, vuodenaikojen vaihtelua ja eläimiä. Mietin usein lähellä asuvien eläinten elämää ja selvitän itselleni tuntemattomia lajeja. Olen nähnyt mahtavia juttuja, mitä eläimet puuhaavat. Tunnistan nykyään useita lumijälkiä ja lintujen ääniä.
Säällä ei ole minulle väliä, vain helteellä ulkoilu jää vähäisemmäksi. Pahin siitepölyaika keväällä rajoittaa myös ulkoilua, koska olen todella allerginen.
Liikun useimmiten kävellen, joskus pyörällä. Haaveilen, että joskus olisi varaa suksiin. Ulkoiluni on yleensä rentoa harhailua, menen intuitiivisesti sinne minne nenä näyttää. En mittaa matkaa tai muuta, eikä minulla ole mitään tavoitteita. Haluan vain olla.
En erityisemmin nauti. Ihan ok kuitenkin. Riippuu hyvin paljon kelistä ja mitä siellä teen. Koiran kanssa on kuljettava säällä kuin säällä - rehellisyyden nimissä aina ei kiinnostaisi. Pukeutua osaan toki kelin mukaan, mutta silti keli ratkaisee ”nautinnon”.
En oikeastaan. Tekisi mieli ulkoilla enemmän mutta aina samat "maisemat" lähiössä kyllästyttää. En halua matkustaa linja-autolla mihinkään kauemmaksikaan vain kävelylle halutessani.
Talvella kun on lunta ja pakkasta eikä tuule, niin sitä innostuu lähtemään ulos, mutta muutaman sadan metrin jälkeen kuitenkin aina tulee kyllästyminen. Ei ne maisemat siitä miksikään muutu vaikka olisi kuinka hyvä ilma.
Kesäisin on usein liian kuuma eikä silloin edes kiinnosta lähteä ulkoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilu ON IHANAA. En tajua yhtään miksi muka pitäisi olla koko päivä sisällä. Itse käyn joka päivä vähintään tunnin kävelyllä. Varmaan joku läski kehopositiivinen ämmä tahoisi lojua koko päivän sisällä konvehtirasian äärellä.
Näköjään se tekee myös joistain ihmisistä vittumaisia tärkeilijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä tykkää ulkoilusta. Ei ole kiinni säästä. Tuntuu kuitenkin, että pää räjähtää, jos en käy ulkona hengittelemässä happea välillä.
Säästä asia ei ole kiinni, yhtä ikävää se on aina. Ulkoilu ei ole niinkään rasittavaa, vaan pitkästyttävää. En osaa tehdä mitään samalla kun kävelen. Olen kokeillut kuunnella musiikkia, mutta ei tule mitään. En vain osaa tehdä kahta asiaa samanaikaisesti. Ulkoilu on silkka velvollisuus, ja kun palaan tunnin lenkiltä, ainoa hyvä olo mitä koen on ajatus, että se on tältä kertaa taas ohi.
Parasta on kesällä, kun tarkenee istua pihalla ja lukea tai ratkoa ristikoita. Pää tuntuu virkistyvän siinäkin. Tai sitten jos on jotain oikeaa tekemistä ulkona, kuten mökillä kesällä halonhakkuu ja pikku kunnostushommat, tai kalastelu.
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin ihan samaa. Oi kuinka ihanaa oli metsässä kävellä, kaikki on niin ihanaa. Minusta se tuskaisuus ja hiki ja hengästyminen ei ole ihanaa, eikä se metsäkään aina niin rauhoita ja tuo seesteistä oloa. Miksen nauti mistään?
Oletko vaihdevuosi-iässä? Mulla oli siinä vaiheessa pari vuotta, että kaikki tuntui harmaalle. Metsä oli ollut aina (ja on nyt taas) rauhan ja hyvän olon lähde. Silloin mietin juuri samaa, että miksi ei tunnu miltään edes metsämaasto ja siellä kulkeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oih kyllä, rakastan henkeen ja vereen ja etenkin lapissa kun sieltä olen kotoisin.
Just tulin järven jäältä ja oli niin ihanaa. En ymmärrä miten siitä ei joku nauttisi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just tulin järven jäältä ja oli niin ihanaa. En ymmärrä miten siitä ei joku nauttisi?!
Ihan s**tanastahan tuo on. Onneksi ei tarvitse mennä.
Vain hyvällä ja lämpimällä säällä.
Talvella en juurikaan ulkoile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan! Ainoastaan viima, piiskaava sade, ruuhkaiset polut ja irtokoirat/ pitkässä hihnassa olevat koirat ovat lievä turn off.
Pakko päästä ulos joka päivä, ettei polla räjähdä. Oli keli mikä hyvänsä, on pakko käydä ainakin pikku lenkki. Useimmiten ulkoilu on aivan ihanaa. Päivän ainoa hetki, kun voi todella laittaa aivot narikkaan ja rauhoittua. Mieluiten kuljen metsässä, missä mieli saa vaeltaa omia reittejään. Se onnistuu talvellakin, koska täällä onneksi asuu muitakin samanhenkisiä ja aika kivasti pysyy metsäpolut auki läpi talven. Olen todella onnellinen siitä, että pääsen kotiovelta metsään parissa minuutissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenne kysymys ja paikkakohtainen kysymys myös. Jossain jättömaalla ei ole yhtään kiva ulkoilla talvella. On se myös sää kysymys myös.
Kun on huono kunto, ylipainoa, terveydellisiä ongelmia, kipuja, allergioita tai jotain vastaavaa, on vaikeampi nauttia ulkoilusta. Ja jos on mielenterveysongelmia kuten vaikkapa masennusta, niin se nauttiminen ylipäätään on vaikeampaa.
Paras hetki päivään. Pihasta tuollaiset erä/vaellus sukset jalkaan ja koiran kanssa sellainen tunnin parin hiihtolenkki oikein lumiseen lähiluontoon. Koira tykkää kun saa juosta vapaana siinä vierellä, vapaana koska lupa on. Siihen päälle nopee suihku ja olo on niin hyvä ja virkeä. Päiväkaudet jos vain sisällä on tai pakolliset liikut tekee niin olo on niin raskas, että tuntuu että kuolee... M36v
Vaikeinta on lähteminen, mukavinta paluu kotiin, mitä kylmempi tai muuten paskamaisempi sää, sen mukavampaa on tulla pois.
Nautin. Kesällä kyllä huomattavasti vähemmän, koska silloin täällä kaupunkialueella on enemmän ihmisiä ja ihmisääntä. Tuota valokuvaamista en itse "ymmärrä" ja en ilmeisesti huomaa ulkoillessani mitään luonnonilmiöitä, joten kai ulkoilmassa käveleminen vain on minulle jonkinlaista meditaatiota. Ulkoilun jälkeen on aina parempi ja seesteisempi olo.
No ei todellakaan ole. Ulkoilussa ei ole mitään hienoa eikä tuolla ulkona edes ole mitään tekemistä. Ihan vammaista koko touhu.
En ymmärrä, miten tätäkin voi alapeukuttaa. Jokainen voisi miettiä samaa omalle kohdalleen. Vaiva on ihan oikeasti todella kiusallinen.
t: toinen samasta ongelmasta kärsivä