Nautitteko oikeasti ulkoilusta?

Nautin paitsi en helteillä. Olen reippaasti ylipainoinen ja silti nautin kävellä metsässä, hiihtää, ottaa kuvia luonnosta. 

Todellakin nautin luonnossa yksin ulkoilemisesta. Siis sellaisessa paikassa jossa on hiljaista ja saa olla yksin ja tehdä havaintoja luonnosta. Voisin viettää kokonaisen päivän yksin luonnossa vaellellen. Kesällä vaan hyttyset kiusaavat.

Mulle ulkoilu merkitsese useimmiten lenkkeilyä eli siis juoksemista.  Nautin juoksemisesta Helsingin Keskuspuistossa, Viikin-Vanhankaupunginlahden alueella ja Vantaanjoen vartta pitkin.  Kävellen ulkoilen toisinaan Nuuksiossa, toisinaan Mustavuoren-Porvarinlahden alueella, myös Sipoonkorvessa.

Lapissa olen tykännyt vaeltaa aikaisemmin.  En ole käynyt vuosiin mutta Käsivarren maisemat, Kevon kanjoni, Muotkatunturin alue ja Saariselkä ovat tulleet tutuiksi.

Ennen vihasin enkä uskonut että musta koskaan tulisi lenkkeilijää ja ulkona viihtyvää ihmistä. Nykyään kuitenkin pakko päästä tekemään joka päivä 1-2 h lenkki. Olen sairastellut paljon tänä vuonna ja ollut ihan tuskaa niinä päivinä kun EI ole päässyt lenkille. Nykyään pakko saada vähintään 10 000 askelta/päivä, ja tämä siis suurimmalta sohvaperunalta on todella iso saavutus.

Kyllä ja en. Jos tuulee niin sillon ei oo kivaa. Mutta yleensä kyllä tykkään, jos vaan on tarpeeksi päällä ettei tule kylmä. Ja lasten kanssa ulos lähteminen talvisin on kyllä aina tosi raskasta, kun kolmelle lapselle pitää niin kauheasti laittaa päälle. Mutta kesällä kyllä vaikka asuttaisiin ulkona kun ei tarvitse pukea kauheaa vaatekerrosta päälle.

Nautin,mutta viima kasvoille aiheuttaa parin päivän todella pahan migreenin. Mulla on qiis aina ihme lippa-huppu-suojalasi-huivi-virityksiä, kun lähden pakkastuulella koiranulkoikutukseen. Tyynellä säällä nautin kyllä. Ja kesällä tietty.

Mistä aloittaja sitten nauttii? Tulee jotenkin kuva ahdistuneesta ihmisestä ja juuri siihen ulkoilu auttaa tehokkaasti. Normaali ihminen hyppii kohta seinille jos ei liiku välillä ihminen on luotu liikkumaan ja siksipä liikkumattomuus aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia.

Nautin, toki riippuu kelistä. Huonolla säällä en nauti, mutta huono sää on vähän liukuva käsite. Toissapäivänä oli suhteellisen huono keli, tuuli ja satoi lunta silleen inhottavasti, mutta oli silti kiva käydä kävelemässä sellainen tunnin lenkki, kun laitoin kunnolla päälle ja suojasin kasvot huivilla. Pääsääntöisesti nautin talviulkoilusta enemmän. Kevättalven aurinko, hanki ja nuotiolla istuskelu on ihan huippua. Kesällä ulkoileminen on toisaalta niin itsestään selvää, kun piha on sisätilojen jatke, joten siinä ei ehkä ole sellasta hohtoa kuin talvella, jolloin ulos mennään ihan siinä tarkoituksessa, että pääsee raittiiseen ilmaan. 

Olen oppinut nyt korona-aikana pitämään ulkoilusta, kun päivän tekee sisällä etätöitä. Yleensä käyn n. tunnin kävelylenkin osittain metsässä äänikirjaa kuunnellen. Ulkoilun jälkeen on ihana reipas olo ja jaksaa tehdä vielä kotitöitäkin sen jälkeen.

Sanotaan näin, että se ulos lähteminen on aina vaivalloista ja tuntuu ettei jaksaisi, mutta sitten kun sinne ulos pääsee niin fiiliskin muuttuu. Ulkoilun jälkeen tulee ihana ja aikaansaava olo. :D Unikin tuntuu tulevan paremmin sitten illalla.

Olen aina nautinut. Eläkellä ja yksin asuvana se on mahdollista. Kipuunkin lääke liiku. Liikun läpi vuodenaikojen säällä kuin säällä yksin. Säät eivt estä ulkoiluani. On vaateet ja jalkineet,sään mukaiset. Tuo hyvän mielen ja laadukaan yöunen. Seinät ei kaadu yksin asuvalle päälle kun lähtee ovesta ulos mitailee katuja,polkuja tai metsätietä.

Kokeile, en suosittele helteillä, talvi on upeaa aikaa. Täytyy vain olla joka säähän oikea vaatetus, jotta voi nauttia.

En pääsääntöisesti nauti. Hikoilen luonnostaan ja perinnöllisesti valtavasti (tutkittu on ja syytä ei löydy, olen muuten täysin terve), joten se pilaa ilon ulkoilustakin. 

Meillä on koira, ja sen kanssa toki on pakko lenkkeillä. Mutta kun tulee lenkiltä -25 pakkasestakin pää märkänä, niin ei naurata. Hikoilu vie herkästi myös energian ja tätähän ei monikaan ymmärrä, kun lenkin jälkeen on aivan poikki.

Kesät ovat yhtä helvettiä edellä mainitusta syystä. 

Kaikkein pahinta ulkoilua on esim. metsässä rämpiminen, sitä en voi sietää ollenkaan. 

Nautin kyllä kauniista maisemista ja rakastan esim. veneilyä.  

Nauti aidosti hiihtämisestä. Pitkät, usean tunnin rauhalliset hiihtoretket on tällä hetkellä parasta ulkoilua.

En tykkää yhtään. En ole koskaan käynyt ulkona, enkä mene... hyh hyh!!!

Suomessa erittäin harvoin.

On se nykyään. Ei ollut aikana, jolloin käytin psyykenlääkkeitä. Silloin kökötin paljon sisällä ja teki mieli vetää lättyyn kaikkia, jotka käskivät menemään ulos. Lääkkeiden lopettamisen jälkeen maailmaan palasi värit ja olin hetken tolaltani, kun kykenin tuntemaan niin suurta mielihyvää ulkona olemisesta. 

Kyllä nautin. Olin juuri lähimetsässä koiran kanssa ja mietin menenköhän vielä yhdelle ylimääräiselle polulle. Lähdin ja näin ihania metsäkauriita tuijottelemassa. Loppupäivälle tuli hyvä mieli. 

Joskus kivaa, yleensä ei. Voisin istua vaikka viikonkin sisällä eikä tuntuisi missään. Siksi hankin koiran. nyt on pakko käydä päivittäin lenkkeilemässä ulkona ja vieläpä monta kertaa. :D

Valitettavasti Suomen säissä (ikuinen lokakuu) ja maisemissa (metsää/taloja eli ei mitään maisemia kun näkee max 50 metrin päähän ellei katso tietä pitkin) en yleensä nauti. Talvisin jos pääsee jäille niin on ihan mukavaa.