Karmeimmat kiittämättömyystarinat jakoon!

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:48"]

Kyllä musta rippikuva/yo-kuva ainakin kummeille lienee edelleen vallalla oleva tapa, samoin kuin hääkiitoskuvakortti. Vai onko tavat muuttuneet niin paljon?

[/quote]

Niin joo. Totta. Kyllähän noita pitäisi vielä tulla.

Mietin vain, kun englantilaisten tuttavaperheiden lapset kirjoittavat kiitoskortteja ihan joululahjoista. Se on minusta suloista.

Kyllä se oli se kun äitipuoli marjapiirakan jämät veljelle mukaan pakkasi :(

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:50"]

Kyllä se oli se kun äitipuoli marjapiirakan jämät veljelle mukaan pakkasi :(

[/quote]

Minä en vastannut tuohon ketjuun, mutta kyllä se minusta olisi vähän noloa. Ei siksi, että jämät olisi pitänyt pakata mukaan piirakan tuojalle, vaan siksi, että tuntuu jotenkin mauttomalta ylipäätään jakaa jonkun tuomia tuliaisia muille. Viestittää, että oli ihan turha tuliainen.

Vähän kuin alkaisi synttärikutsujen päätteeksi jakaa saamiaan lahjoja. "Okei, mä en nyt tarvi tätä enkä tätä, sori vaan, joten sä Mirkku voit ottaa nää, ja tää kaulakorukin sopii paljon paremmin Sirpalle, ei oo yhtään mun väriäni"

Ajokortiton sukulainen kulki kyydissäni töihin monta kuukautta, kun bussit kulkevat huonosti. Olimme töissä samassa talossa mutta eri osastoilla. Hain hänet kotiovelta. Muutaman viikon kuluttua hän valitti, että olemme aina töissä liian aikaisin, hänellä menee omaa aikaa hukkaan. Olimme yleensä työpaikan pihalla 15 minuuttia ennen työajan alkamista, meillä oli siis sama työaika.

Tusina hei, maksoiko kyytiläisesi edes bensat, vai loisiko kyydissäsi?

12

Asui matkan varrella, en pyytänyt kuin vähän bensarahaa. On kyllä  persoona, jolla on tapana sanoa ääneen mitä ajattelee, seulomatta tai pehmentämättä sanomisiaan yhtään. Sanoin hänelle, että koska työmatkani on 20 kilometriä, minun on varattava hieman ylimääräistä aikaa kelin, ruuhkien ym. takia. Uskoi  yhdellä sanomisella.

Miksi niin paljon alapeukkuja tuolle rippi- ja yo-kiitoskorttia/kuvaa kaipaavalle?

Eräs pienen kylä-yhteisön jäsen keräsi kaikilta tietynlaista kangasta, lähinnä vaatteina. Pyysi siis ilmaiseksi niitä ja moni tietty antoi, kun ajatteli että menee hyväntekeväisyyteen tms. No, tämä tyyppi olikin sitten ommellut niistä kokonaan uusia vaatteita, joita myi eräässä puodissa täyteen hintaan...että sellaista. Aika moni suuttui tuosta, koska ei ollut kertonut, mihin kankaat/vaatteet menevät todellisuudessa.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 22:18"]Miksi niin paljon alapeukkuja tuolle rippi- ja yo-kiitoskorttia/kuvaa kaipaavalle?
[/quote]

Samaa minäkin ihmettelin. En ymmärrä näitä, joille se kiittäminen on niin pirun vaikeaa.

Kerjäläinen tuli kysymään rahaa. Nuorena ja sinisilmäisenä opiskelijana avasin lompakon kolikkotaskun ja kaivelin sieltä pientä kolikkoa, mutta noitapa nappasi viimeisen setelini suoraan lompakosta. Oli oikein kiva luopua päivien sapuskoista. 

Olin 3 lapsen yh ja opiskelin amk:ssa. Kaverini oli lapseton, hieman hemmoteltu tapaus, vaikka muutoin mukava.

Saimme erään koulutehtävän, johon lainasin kirjastosta kirjoja. Hän tuskaili tehtävänsä kanssa kerran puhelimessa. Lupasin tuoda lainaamani kirjat kouluun, koska hänkin tarvitsi niitä. Hän sitten koulussa etsi kirjoista tarvittavat tiedot. Tuumasin siinä sitten, että hän varmaan voi palauttaa kirjastoon kirjat, kun minä olin ne koululle kuitenkin tuonut, vaikken itse enää niitä tarvinnut. Hän sanoi, ettei hänellä ole asiaa kirjastoon eikä lähde niitä viemään pois.

Ärsytti, kun typykkä lähti poikkiksen autolla kotiin. Itse autottomana raahasin kirjat ja hain matkalla lapset päiväkodista ja lähdin vielä kirjastolenkille nälkäisten lasten kanssa. Toki itse odotti tekoja kiitollisuutena ja jotain kiitosta, mutta ei mitään...

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 22:18"]Miksi niin paljon alapeukkuja tuolle rippi- ja yo-kiitoskorttia/kuvaa kaipaavalle? [/quote] Samaa minäkin ihmettelin. En ymmärrä näitä, joille se kiittäminen on niin pirun vaikeaa.

[/quote]

Kyllä ne kiitokset annetaan vieraille ihan halien ja muiden eleiden kanssa kun tekevät lähtöä. Onhan kiitoskortti kaunis ele, mutta sitä ei voi vaatia. Kuten et voi esim. vaatia lahjojakaan.

Siskoni sai kaikki tavarani ja huonekaluni kun välttämättä halusi hommata ne pois, kiitos oli se että raivosi kun tavarat vievät tilaa ja valitti kun osa ei mennyt kaupaksi ja hän otti niistä rahat itselleen siis myös

No minä autoin ystävääni hänen muutossaan; järjestin muuttoauton, autoin tavaroiden kantamisessa ja järjestämisessä, uuden kämpän maalausprojektissa.

Kun sitten itse muutin, ei kaverini halunut tulla auttamaan minua. Ei vain viitsinyt. Päätin, että enää en ikinä auta tätä ystävääni missään vastaavanlaisessa; perästä on kuulunut!

Huhh :)

Lähdin ulkomaille 3 kk ajaksi ja siskoni lupasi huolehtia tavaroista+huonekaluista (lupasin että hommaan ja maksan toisille jos hän ei halua/ehdi mutta sisko halusi) niin kun lähdin sisko myi äkkiä pois kaikki tavarat ja valitti ilkeään sävyyn osasta tavaroita jotka eivät menneet kaupaksi. Oltiin sovittu että sisko laittaisi tililleni edes puolet rahoista niistä myydyistä tavaroista, mutta sisko pitikin kaiken vain yksin ja rupesi valittamaan osasta tavaroita jotka eivät menneet kaupaksi. Hänelle tämä myyntihomma oli aivan kamalan raskasta vaikka hän sai siis kaiken ilmaiseksi ja kaikesta tuotot. Sisko hinnoitteli mm. lähes uusia takkeja 2e hinnoilla, vaikka vaatteet olivat maksaneet 20-50e. Myöhemmin huomasin että omia vaatteitaan sisko kyllä myi netissä runsaasti kehuen kuinka uusia ja hyviä Hänen vaatteensa olivat ja pyysi enemmän hintaa, mutta ilmeisesti minä ja tavarani olimmekin vain arvottomia p*skoja hänelle. Siskoni myös antoi yhden tärkeähkön asusteen (jonka lupasi säästää) jollekin ystävälleen eikä koskaan edes pahoitellut asioita. Sisko suhtautui minuun kuin olisin muuttanut maailman toiselle puolen tai kuollut, tämä ei kyllä unohdu ja anteeksi ei saa

Sukulaiseni hommasi toiselle sukulaiselle asunnon ja kiitos tästä oli juonien punominen, kylmäkiskoisuus ja valehtelu. Sukulainen oli siis toisessa paikassa ja tulla poksautti Helsinkiin ilman asuntoa. Tämän jälkeen sukulainen meni vielä ilmaiseksi asumaan toisen sukulaiseni silloin myynnissä olleeseen kotiin ja luuli että saa asua siellä ilmaiseksi. Tästä ei siis mitään kiitosta koskaan ja valehteli että hän maksaa vuokraa, jota ei koskaan maksanut. Tapauksella oli muitakin törkeitä temppuja ja muunkinlaista hyötymistä kuten "taxikuskin" leikkimistä ja rahankerjuuta siitä jos kuskasi lyhyitä matkoja esim. kauppaan

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 22:45"]

Lähdin ulkomaille 3 kk ajaksi ja siskoni lupasi huolehtia tavaroista+huonekaluista (lupasin että hommaan ja maksan toisille jos hän ei halua/ehdi mutta sisko halusi) niin kun lähdin sisko myi äkkiä pois kaikki tavarat ja valitti ilkeään sävyyn osasta tavaroita jotka eivät menneet kaupaksi. Oltiin sovittu että sisko laittaisi tililleni edes puolet rahoista niistä myydyistä tavaroista, mutta sisko pitikin kaiken vain yksin ja rupesi valittamaan osasta tavaroita jotka eivät menneet kaupaksi. Hänelle tämä myyntihomma oli aivan kamalan raskasta vaikka hän sai siis kaiken ilmaiseksi ja kaikesta tuotot. Sisko hinnoitteli mm. lähes uusia takkeja 2e hinnoilla, vaikka vaatteet olivat maksaneet 20-50e. Myöhemmin huomasin että omia vaatteitaan sisko kyllä myi netissä runsaasti kehuen kuinka uusia ja hyviä Hänen vaatteensa olivat ja pyysi enemmän hintaa, mutta ilmeisesti minä ja tavarani olimmekin vain arvottomia p*skoja hänelle. Siskoni myös antoi yhden tärkeähkön asusteen (jonka lupasi säästää) jollekin ystävälleen eikä koskaan edes pahoitellut asioita. Sisko suhtautui minuun kuin olisin muuttanut maailman toiselle puolen tai kuollut, tämä ei kyllä unohdu ja anteeksi ei saa

[/quote]

niin tähän liittyen ainakin opin että jatkossa jätän vain ulos/kierrätyskeskukseen/fidalle ylimääräiset tavarat+huonekalut ja ainoa kuski jolle maksan on vain taxikuski koska taxikuski on oikeasti töissä ja ajaa työnsä puolesta, muille en

Meitä on töissä neljän hengen porukka jotka lähdemme autolla ruokailemaan n.kahden km:n päähän päivittäin ruokatunnilla. Kolmella meistä on auto ja vuorottelemme, tämä autoton kulkee siis aina mukana. Tätä on jatkunut kolmisen vuotta. Hän ei ikinä ole korvannut matkoista mitään, kulkee siivellä. Meistä muista olisi kohteliasta että hän joskus vaikka tarjoaisi ruuan, mutta ei.. onko teidän mielestänne normaalia että yksi kulkee mukana osallistumatta kuluihin? Vai olenko niuhottaja?

Olin vähän liian innokas lahjojen pakkaaja lapsena ja päätin antaa ainakin 7-10 lelulahjaa kaverilleni hienoissa paketeissa joihin laitoin myös rusetteja, lahjapaperia, kortteja yms. niin kun minulla oli synttärit kaverini toi minulle lahjaksi vain yhden vanhan lyijykynän ei muuta. Se kyllä yllätti, luulin että olisin saanut edes yhden lelun tai edes yhden karkkipussin. Ystäväni oli rikkaasta perheestä ja hän asui kalliissa kartanomaisessa talossa että ainakaan köyhyys ei asiaa selittänyt