Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka saatte ennen menkkoja raivokohtauksia? Miesystävä ei ymmärrä, että en voi niille mitään
27.12.2021 |
Kun hormoonit jyllää niin en tunnista itsekään itseäni. Mutta kumppani ei tajua, että se vika ei ole hänessä. Silti hän aina hermostuu takaisin ja sitten riitelemme.
Kommentit (286)
Miksi täällä ei ole vieläkään vastattu siihen, että miten nämä Menkka-Ränkät malttavat olla raivoamatta työpaikallaan? Sitä on taidettu kysyä jo kahdesti. Tai opiskelupaikallaan, harrastuksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
PMS Punaiset miehet sinisinä kirjoitti:
Itseasiassa aika monikin nainen käyttää tekosyynä pms-oireita tai milloin mitäkin miehen tekemää virheliikettä tekosyynä käyttäytyä huonosti. Monelle se on myös suurta huvia (myös miehille naistaan kohtaan). "olen nainen, minulla on siis oikeus..." Ei siis ihme, että oikeasti vaikeista hormonaalisista HÄIRIÖISTÄ kärsivä teilataan helposti. Hormonaalisia oireita voi vähentää tekemällä omaa psyykkistä työtä. Pilleriä siihen ei ole. Pitää rakastaa itseään, pakottaa itseään olemaan hiljaa, menemällä vaikka metsään huutamaan, ottamaan kylmä suihku tai menemällä saunaan. Joskus voi huutaa vaikka, että "mulla on PMS ja mua vituttaa" sen sijaan että töksäyttää kaverille jotain pahasti.
Tällaiset "neuvot" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ne jotka oikeasti kärsivät näistä ongelmista ovat yleensä yrittäneet jo kaikkea mahdollista. Jos kyseessä on pms:n vakava muoto (tai PMDD), ei sen kanssa pärjää yksin "psyykkistä työtä tekemällä" ja itseään kehittämällä vaikka kuinka kovasti haluaisi ja yrittäisi. Arvioiden mukaan PMDD:stä kärsii 3-8% naisista, pms-oireista jopa yli 20% joten mikään harvinainen ilmiö tämä ei ole.
Kyllä kyllä. Väittäisin että mulla on ollut vaikea muoto, ja kaikki hormonitasojen vaihtelut on aiheuttaneet isoja ongelmia. Pahimmillaan ne oli joskus 15-25- vuotiaana.
Aika äkkiä huomasin, että ei se nyt noin mene, että saisin olla pers.häröinen 2-3 viikkoa kuukaudesta vain siksi, että olen nainen.
Ei muakaan kohtaan saa käyttäytyä törkeästi millään syyllä, ihan sama onko toisella pms, alkoholismi, vaihdevuodet tai ripuli - otan välimatkaa ja etsin uusia tuttavuuksia jos käytös ei parane.
Ymmärrän uhmaiän, dementian (ja jotkut kehitysvammat) olevan mahdottomia hallita. Pms ja vaihdevuodet on vaikeita, mutta silti pitää opetella käyttäytymään NORMAALISTI toisia kohtaan. Saa olla vihainen ja surullinen, mutta ei tarvi huutaa loukkauksia räkä roiskuen, purra ja käyttää astaloita ja hajotella tavaroita.
Miettikää nyt ihan pikkusen mitä kirjotatte. Väitätte kirkkain silmin, että naiset on narsistisia raivohulluja psykootikkoja, jotka ei voi itselleen mitään - kaikki ailahtelut pitää purkaa mieheensä ja miehen pitää ymmärtää. Teini-ikä ei voi olla ikuinen kehityshäiriö.
Vähän ryhtiä siskot nyt ja järkeä päähän noissa jutuissa, muuten on taas pakko sanoa etten ole niin kuin muut naiset :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PMS Punaiset miehet sinisinä kirjoitti:
Itseasiassa aika monikin nainen käyttää tekosyynä pms-oireita tai milloin mitäkin miehen tekemää virheliikettä tekosyynä käyttäytyä huonosti. Monelle se on myös suurta huvia (myös miehille naistaan kohtaan). "olen nainen, minulla on siis oikeus..." Ei siis ihme, että oikeasti vaikeista hormonaalisista HÄIRIÖISTÄ kärsivä teilataan helposti. Hormonaalisia oireita voi vähentää tekemällä omaa psyykkistä työtä. Pilleriä siihen ei ole. Pitää rakastaa itseään, pakottaa itseään olemaan hiljaa, menemällä vaikka metsään huutamaan, ottamaan kylmä suihku tai menemällä saunaan. Joskus voi huutaa vaikka, että "mulla on PMS ja mua vituttaa" sen sijaan että töksäyttää kaverille jotain pahasti.
Tällaiset "neuvot" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ne jotka oikeasti kärsivät näistä ongelmista ovat yleensä yrittäneet jo kaikkea mahdollista. Jos kyseessä on pms:n vakava muoto (tai PMDD), ei sen kanssa pärjää yksin "psyykkistä työtä tekemällä" ja itseään kehittämällä vaikka kuinka kovasti haluaisi ja yrittäisi. Arvioiden mukaan PMDD:stä kärsii 3-8% naisista, pms-oireista jopa yli 20% joten mikään harvinainen ilmiö tämä ei ole.
Kyllä kyllä. Väittäisin että mulla on ollut vaikea muoto, ja kaikki hormonitasojen vaihtelut on aiheuttaneet isoja ongelmia. Pahimmillaan ne oli joskus 15-25- vuotiaana.
Aika äkkiä huomasin, että ei se nyt noin mene, että saisin olla pers.häröinen 2-3 viikkoa kuukaudesta vain siksi, että olen nainen.
Ei muakaan kohtaan saa käyttäytyä törkeästi millään syyllä, ihan sama onko toisella pms, alkoholismi, vaihdevuodet tai ripuli - otan välimatkaa ja etsin uusia tuttavuuksia jos käytös ei parane.
Ymmärrän uhmaiän, dementian (ja jotkut kehitysvammat) olevan mahdottomia hallita. Pms ja vaihdevuodet on vaikeita, mutta silti pitää opetella käyttäytymään NORMAALISTI toisia kohtaan. Saa olla vihainen ja surullinen, mutta ei tarvi huutaa loukkauksia räkä roiskuen, purra ja käyttää astaloita ja hajotella tavaroita.
Miettikää nyt ihan pikkusen mitä kirjotatte. Väitätte kirkkain silmin, että naiset on narsistisia raivohulluja psykootikkoja, jotka ei voi itselleen mitään - kaikki ailahtelut pitää purkaa mieheensä ja miehen pitää ymmärtää. Teini-ikä ei voi olla ikuinen kehityshäiriö.
Vähän ryhtiä siskot nyt ja järkeä päähän noissa jutuissa, muuten on taas pakko sanoa etten ole niin kuin muut naiset :D
No juuri näin! Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa tajuta. Valitettavasti olen tuntenut pari tuollaista kuukautis-raivoajaa, ja aina tuntui olevan väärä aika kierrosta, ja miesparat saivat kuulla kunniansa. Molemmat oli lapsellisia, typeriä ja itsekeskeisiä naislapsia. Nostan hattua sinulle, varmaan ei ole ollut helppoa noiden vaivojesi ja kipujesi kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on raivoamattomiakin naisia joten miksi tuhlata aikaa raivoavan kanssa.
Syy on varmaan ihan sama kuin muissakin parisuhteissa: suhteessa pysytään, jos siinä on enemmän hyvää kuin huonoa. Kaikilla ihmisillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ehkä pms-raivottaret osaavat kompensoida käytöstään jotenkin?
Kärttyisiä vanhojapiikoja näistä lopulta tulee. Miehet kiertää kaukaa, kun sana kiirii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ei ole vieläkään vastattu siihen, että miten nämä Menkka-Ränkät malttavat olla raivoamatta työpaikallaan? Sitä on taidettu kysyä jo kahdesti. Tai opiskelupaikallaan, harrastuksissa?
Olihan siihen joku vastannut? Veikkaan että riippuu hyvin paljon henkilöstä ja siitä millaista työtä tekee. Usein kuulee juttua, että joillain tunnetusti naisvaltaisilla aloilla (esim. hoitotyö) on aika ikävä työilmapiiri, mutta siihen varmasti vaikuttaa moni muukin asia. Mene ja tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PMS Punaiset miehet sinisinä kirjoitti:
Itseasiassa aika monikin nainen käyttää tekosyynä pms-oireita tai milloin mitäkin miehen tekemää virheliikettä tekosyynä käyttäytyä huonosti. Monelle se on myös suurta huvia (myös miehille naistaan kohtaan). "olen nainen, minulla on siis oikeus..." Ei siis ihme, että oikeasti vaikeista hormonaalisista HÄIRIÖISTÄ kärsivä teilataan helposti. Hormonaalisia oireita voi vähentää tekemällä omaa psyykkistä työtä. Pilleriä siihen ei ole. Pitää rakastaa itseään, pakottaa itseään olemaan hiljaa, menemällä vaikka metsään huutamaan, ottamaan kylmä suihku tai menemällä saunaan. Joskus voi huutaa vaikka, että "mulla on PMS ja mua vituttaa" sen sijaan että töksäyttää kaverille jotain pahasti.
Tällaiset "neuvot" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ne jotka oikeasti kärsivät näistä ongelmista ovat yleensä yrittäneet jo kaikkea mahdollista. Jos kyseessä on pms:n vakava muoto (tai PMDD), ei sen kanssa pärjää yksin "psyykkistä työtä tekemällä" ja itseään kehittämällä vaikka kuinka kovasti haluaisi ja yrittäisi. Arvioiden mukaan PMDD:stä kärsii 3-8% naisista, pms-oireista jopa yli 20% joten mikään harvinainen ilmiö tämä ei ole.
Kyllä kyllä. Väittäisin että mulla on ollut vaikea muoto, ja kaikki hormonitasojen vaihtelut on aiheuttaneet isoja ongelmia. Pahimmillaan ne oli joskus 15-25- vuotiaana.
Aika äkkiä huomasin, että ei se nyt noin mene, että saisin olla pers.häröinen 2-3 viikkoa kuukaudesta vain siksi, että olen nainen.
Ei muakaan kohtaan saa käyttäytyä törkeästi millään syyllä, ihan sama onko toisella pms, alkoholismi, vaihdevuodet tai ripuli - otan välimatkaa ja etsin uusia tuttavuuksia jos käytös ei parane.
Ymmärrän uhmaiän, dementian (ja jotkut kehitysvammat) olevan mahdottomia hallita. Pms ja vaihdevuodet on vaikeita, mutta silti pitää opetella käyttäytymään NORMAALISTI toisia kohtaan. Saa olla vihainen ja surullinen, mutta ei tarvi huutaa loukkauksia räkä roiskuen, purra ja käyttää astaloita ja hajotella tavaroita.
Miettikää nyt ihan pikkusen mitä kirjotatte. Väitätte kirkkain silmin, että naiset on narsistisia raivohulluja psykootikkoja, jotka ei voi itselleen mitään - kaikki ailahtelut pitää purkaa mieheensä ja miehen pitää ymmärtää. Teini-ikä ei voi olla ikuinen kehityshäiriö.
Vähän ryhtiä siskot nyt ja järkeä päähän noissa jutuissa, muuten on taas pakko sanoa etten ole niin kuin muut naiset :D
Mielenkiintoinen tulkinta. Mielestäni tällaisissa tilanteissa avainsanat ovat kommunikaatio, luottamus ja parhaansa yrittäminen. Esim. nainen kertoo tilanteestaan, mies ottaa tosissaan ja kuuntelee, etsitään tilanteeseen konkreettisia ratkaisuja. Mahdollisesti lääkitys, ruokavalio, käytännön järjestelyt. Lisäravinteistakin jotkut ovat voineet saada apua, ainakin lievemmissä tapauksissa. Sen verran tulisi ymmärtää, että kyseessä on pohjimmiltaan biologinen, fyysinen ja ei-valittu ongelma. Siitä kertoo sekin, että PMDD on myös diagnosoitava sairaus, ei osa normaalia naiseutta. Kenenkään ei tarvitse sietää kohtuutonta rähjäämistä ja loukkaamista, syljen roiskumista, tavaroiden rikkomista. Jokainen on myös vapaa itse päättämään, mitä on valmis jaksamaan. Mutta mielestäni esim. jonkinasteisen kireyden kohdalla voi joustaa, jos on jo todettu että nainen ei oikeasti voi sille mitään. Ja sama voi päteä muidenkin sairauksien oireisiin toisin päin.
Jokainen on vastuussa siitä, että yrittää parhaansa, mutta tämänhetkisillä hoidoilla ei ole useinkaan realistista, että kaikki oireet poistuisivat niillä.
Pidän myös jokseenkin outoina näitä vertauksia testosteroniin. Testosteroni ei ole sairaus, siihen ei tarvita hoitoa eikä se heittelehdi rajusti. PMDD taas on. Oirekuva on aika erilainen. Mutta ilmeisesti tällainen on osalle mahdotonta ymmärtää.
Itselläni ei siis ole minkäänlaisia kuukautisiin liittyviä mielialanvaihteluita. Kuten on jo todettu, ei kaikilla naisilla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on raivoamattomiakin naisia joten miksi tuhlata aikaa raivoavan kanssa.
Syy on varmaan ihan sama kuin muissakin parisuhteissa: suhteessa pysytään, jos siinä on enemmän hyvää kuin huonoa. Kaikilla ihmisillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ehkä pms-raivottaret osaavat kompensoida käytöstään jotenkin?
Tuntemani PMS-raivottaret ovat saaneet miesparkansa nujerrettua tossunsa alle, ja aivopestyä heidät uskomaan, että ihan kaikilla naisilla on muka samanlaista raivoamista tiettyyn aikaan kuukaudesta.
ei minkään sairauden varjolla saa alkaa pitää toiselle raivoamista normaalina tai hyväksyttävänä: olipa sairaus mikä tahansa, niin aikuinen täysivaltainen ihminen on vastuussa omasta käyttäytymisestään. Ei ole homma eikä mikään säännellä omaa käytöstään niin ettei ala raivoamaan toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PMS Punaiset miehet sinisinä kirjoitti:
Itseasiassa aika monikin nainen käyttää tekosyynä pms-oireita tai milloin mitäkin miehen tekemää virheliikettä tekosyynä käyttäytyä huonosti. Monelle se on myös suurta huvia (myös miehille naistaan kohtaan). "olen nainen, minulla on siis oikeus..." Ei siis ihme, että oikeasti vaikeista hormonaalisista HÄIRIÖISTÄ kärsivä teilataan helposti. Hormonaalisia oireita voi vähentää tekemällä omaa psyykkistä työtä. Pilleriä siihen ei ole. Pitää rakastaa itseään, pakottaa itseään olemaan hiljaa, menemällä vaikka metsään huutamaan, ottamaan kylmä suihku tai menemällä saunaan. Joskus voi huutaa vaikka, että "mulla on PMS ja mua vituttaa" sen sijaan että töksäyttää kaverille jotain pahasti.
Tällaiset "neuvot" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ne jotka oikeasti kärsivät näistä ongelmista ovat yleensä yrittäneet jo kaikkea mahdollista. Jos kyseessä on pms:n vakava muoto (tai PMDD), ei sen kanssa pärjää yksin "psyykkistä työtä tekemällä" ja itseään kehittämällä vaikka kuinka kovasti haluaisi ja yrittäisi. Arvioiden mukaan PMDD:stä kärsii 3-8% naisista, pms-oireista jopa yli 20% joten mikään harvinainen ilmiö tämä ei ole.
Kyllä kyllä. Väittäisin että mulla on ollut vaikea muoto, ja kaikki hormonitasojen vaihtelut on aiheuttaneet isoja ongelmia. Pahimmillaan ne oli joskus 15-25- vuotiaana.
Aika äkkiä huomasin, että ei se nyt noin mene, että saisin olla pers.häröinen 2-3 viikkoa kuukaudesta vain siksi, että olen nainen.
Ei muakaan kohtaan saa käyttäytyä törkeästi millään syyllä, ihan sama onko toisella pms, alkoholismi, vaihdevuodet tai ripuli - otan välimatkaa ja etsin uusia tuttavuuksia jos käytös ei parane.
Ymmärrän uhmaiän, dementian (ja jotkut kehitysvammat) olevan mahdottomia hallita. Pms ja vaihdevuodet on vaikeita, mutta silti pitää opetella käyttäytymään NORMAALISTI toisia kohtaan. Saa olla vihainen ja surullinen, mutta ei tarvi huutaa loukkauksia räkä roiskuen, purra ja käyttää astaloita ja hajotella tavaroita.
Miettikää nyt ihan pikkusen mitä kirjotatte. Väitätte kirkkain silmin, että naiset on narsistisia raivohulluja psykootikkoja, jotka ei voi itselleen mitään - kaikki ailahtelut pitää purkaa mieheensä ja miehen pitää ymmärtää. Teini-ikä ei voi olla ikuinen kehityshäiriö.
Vähän ryhtiä siskot nyt ja järkeä päähän noissa jutuissa, muuten on taas pakko sanoa etten ole niin kuin muut naiset :D
Mielenkiintoinen tulkinta. Mielestäni tällaisissa tilanteissa avainsanat ovat kommunikaatio, luottamus ja parhaansa yrittäminen. Esim. nainen kertoo tilanteestaan, mies ottaa tosissaan ja kuuntelee, etsitään tilanteeseen konkreettisia ratkaisuja. Mahdollisesti lääkitys, ruokavalio, käytännön järjestelyt. Lisäravinteistakin jotkut ovat voineet saada apua, ainakin lievemmissä tapauksissa. Sen verran tulisi ymmärtää, että kyseessä on pohjimmiltaan biologinen, fyysinen ja ei-valittu ongelma. Siitä kertoo sekin, että PMDD on myös diagnosoitava sairaus, ei osa normaalia naiseutta. Kenenkään ei tarvitse sietää kohtuutonta rähjäämistä ja loukkaamista, syljen roiskumista, tavaroiden rikkomista. Jokainen on myös vapaa itse päättämään, mitä on valmis jaksamaan. Mutta mielestäni esim. jonkinasteisen kireyden kohdalla voi joustaa, jos on jo todettu että nainen ei oikeasti voi sille mitään. Ja sama voi päteä muidenkin sairauksien oireisiin toisin päin.
Jokainen on vastuussa siitä, että yrittää parhaansa, mutta tämänhetkisillä hoidoilla ei ole useinkaan realistista, että kaikki oireet poistuisivat niillä.
Pidän myös jokseenkin outoina näitä vertauksia testosteroniin. Testosteroni ei ole sairaus, siihen ei tarvita hoitoa eikä se heittelehdi rajusti. PMDD taas on. Oirekuva on aika erilainen. Mutta ilmeisesti tällainen on osalle mahdotonta ymmärtää.
Itselläni ei siis ole minkäänlaisia kuukautisiin liittyviä mielialanvaihteluita. Kuten on jo todettu, ei kaikilla naisilla ole.
Tehän puhutte ihan samasta asiasta. Eli saa olla vihainen tai surullinen, mutta toiselle karjuminen ei ole ikinä ookoo. Samaten jos nainen sanoo miehelle, että voisitko jättää minut nyt rauhaan, minulla on nyt paha olla, oli syy mikä tahansa, niin ongelmana on taukki mies, jos mies ei kuitenkaan jätä sen jälkeen naista rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on raivoamattomiakin naisia joten miksi tuhlata aikaa raivoavan kanssa.
Syy on varmaan ihan sama kuin muissakin parisuhteissa: suhteessa pysytään, jos siinä on enemmän hyvää kuin huonoa. Kaikilla ihmisillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ehkä pms-raivottaret osaavat kompensoida käytöstään jotenkin?
Tuntemani PMS-raivottaret ovat saaneet miesparkansa nujerrettua tossunsa alle, ja aivopestyä heidät uskomaan, että ihan kaikilla naisilla on muka samanlaista raivoamista tiettyyn aikaan kuukaudesta.
Tuo voi olla sinun näkemyksesi, mutta kyllä se on myös miehen oma valinta pysyä suhteessa. Jokainen aikuinen saa ihan itse päättää mitä parisuhteessaan sietää ja mitä ei. Eivät miehet ole mitään tahdottomia reppanoita. Jotkut miehet ovat valmiita antamaan paljonkin anteeksi ja luultavasti naiset pyrkivät myös paikkaamaan heikkouksiaan muilla tavoin, mikä on ihan fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on raivoamattomiakin naisia joten miksi tuhlata aikaa raivoavan kanssa.
Syy on varmaan ihan sama kuin muissakin parisuhteissa: suhteessa pysytään, jos siinä on enemmän hyvää kuin huonoa. Kaikilla ihmisillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ehkä pms-raivottaret osaavat kompensoida käytöstään jotenkin?
Tuntemani PMS-raivottaret ovat saaneet miesparkansa nujerrettua tossunsa alle, ja aivopestyä heidät uskomaan, että ihan kaikilla naisilla on muka samanlaista raivoamista tiettyyn aikaan kuukaudesta.
Tuo voi olla sinun näkemyksesi, mutta kyllä se on myös miehen oma valinta pysyä suhteessa. Jokainen aikuinen saa ihan itse päättää mitä parisuhteessaan sietää ja mitä ei. Eivät miehet ole mitään tahdottomia reppanoita. Jotkut miehet ovat valmiita antamaan paljonkin anteeksi ja luultavasti naiset pyrkivät myös paikkaamaan heikkouksiaan muilla tavoin, mikä on ihan fiksua.
Vastaat sitten varmaan noin silloinkin, kun karjuja on mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on raivoamattomiakin naisia joten miksi tuhlata aikaa raivoavan kanssa.
Syy on varmaan ihan sama kuin muissakin parisuhteissa: suhteessa pysytään, jos siinä on enemmän hyvää kuin huonoa. Kaikilla ihmisillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ehkä pms-raivottaret osaavat kompensoida käytöstään jotenkin?
Tuntemani PMS-raivottaret ovat saaneet miesparkansa nujerrettua tossunsa alle, ja aivopestyä heidät uskomaan, että ihan kaikilla naisilla on muka samanlaista raivoamista tiettyyn aikaan kuukaudesta.
Tuo voi olla sinun näkemyksesi, mutta kyllä se on myös miehen oma valinta pysyä suhteessa. Jokainen aikuinen saa ihan itse päättää mitä parisuhteessaan sietää ja mitä ei. Eivät miehet ole mitään tahdottomia reppanoita. Jotkut miehet ovat valmiita antamaan paljonkin anteeksi ja luultavasti naiset pyrkivät myös paikkaamaan heikkouksiaan muilla tavoin, mikä on ihan fiksua.
Vastaat sitten varmaan noin silloinkin, kun karjuja on mies?
Niin? Kyllä tätä esiintyy ihan sukupuolesta riippumatta. Jotkut ovat valmiita hyväksymään kumppanissaan tiettyjä huonoja puolia, myös sellaisia mitä monet muut eivät hyväksyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei ole ollut mitään "menkkaraivareita", enkä ymmärrä miten joku voi selittää niillä huonoa käytöstään. Kipujen vuoksi päivä tai kaksi voi olla hieman vaisumpi, turvotusta ja yksittäinen näppylä ilmaantua kasvoille mutta siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen on kyllä ihan helposti saatavat toimivat lääkkeet. Että tuon taakse on turha mennä.
Et taida muutenkaan kantaa vastuuta mistään ja kaikki on aina jonkun muun vika.
Kerro toki mitä ovat ne helposti saatavat ja toimivat lääkkeet? Olisin erittäin kiitollinen tästä tiedosta.
T. 13 joka ei ole löytänyt toimivaa lääkitystä epätoivoisesta etsinnästä huolimatta
Kierukka nyt ainakin. Jää pois menkat, vuodot, turvotukset, kivut ja mielialamyllerrykset.
Vierailija kirjoitti:
Jos sanoo "kokeilleensa kaikkea", mtta ei ole teettänyt kohdunpoistoa, ei ole kokeillut kaikkea. Ei kohdulla tee yhtään mitään sen jälkeen kun lapset on tehty. Se on rasite ja vaiva.
Kohtu pois jossain klinikalla ja sinne katoaa menkkavaivat ja PMS.
Paitsi tietysti niillä, joilla vaiva ei oikeasti liittynytkään kuukautisiin.
Kai sä nyt tajuat, ettei kohdunpoistoja tehdä tuosta vaan ja pyynnöstä? Ja toiseksi, kun leikkaus tehty, alkaa samantien vaihdevuodet joihin sitten taas tarvitaan omat hormoonit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kiteyttää hyvin sen miten naistenvaivoihin yleisesti suhtaudutaan - vähätellen ja halveksuen. Pms on lähinnä julkinen vitsi ja "naisten tekosyy". Valitettavasti myös osa lääkäreistä suhtautuu samalla tavalla, joten apua ei läheskään aina heru vaikka nainen hakeutuisikin lääkäriin.
Lääketiede "löysi" pms:n jo 50-luvulla eli 70 vuotta sitten. Silti tietämys oireyhtymästä on yhä heikkoa ja syy siihen on ihmisten asenteissa. Ei ole harvinaista että jopa lääkärin mielestä suunnilleen kaikki naistentaudit ovat vain potilaan pään sisäisiä ongelmia, koska "naiseus ei ole sairaus!"
Olet ymmärtänyt kriittiset viestit (ehkä tahallisesti) väärin. Pms ei ole vitsi eikä tekosyy, mutta se on tekosyy, jos selittää omaa väkivaltaista käytöstään pms:llä ikäänkuin "en voinut sille mitään, että löin miestäni, se oli pms!" Mitenhän kävisi, jos mies selittäisi väkivaltaisuuttaan naista kohtaan "en voinut sille mitään, se johtui liian täysistä kiveksistä!"
Hassua kun itse näen asian päinvastoin. Ketju on täynnä näitä "kriittisiä" kommentteja, joissa rakennellaan olkiukkoja - kuten sinäkin juuri teit. Kukaan ei ole sanonut "en voinut sille mitään, että löin miestäni, se oli pms!" Tämä on vain jotain mitä raivareita saavien pms-naisten oletetaan ajattelevan ja väitetään sanoneen. Todellisuudessa kukaan heistä ei ole näin kommentoinut, ei edes AP. Kannattaa siis lukea ketjun kommentit vielä ajatuksen kanssa läpi.
"Muita jotka saatte ennen menkkoja raivokohtauksia? Miesystävä ei ymmärrä, että en voi niille mitään"
Eikö tuossa jo heti sanota ettei raivokohtauksille voi mitään, ne vaan tulee? Se on se mitä suurin osa ketjussa kritisoi. Heidän mielestään tunteelle ei voi mitään, mutta käytökselleen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja olen melkein 4-kymppinen.
Mies ei tajua kun pyydän pysymään kauempana.
Vonkaa silti p illua. Voisiko enempää ärsyttää. On varmaan joku verifetissi.
Sillä on omat hormoninsa, jotka aiheuttavat valtavaa panetusta. Ei voi olla vonkaamatta.
Onkohan ennen aikaiset vaihdevuodetja estrogeeni tasot laskee jo ennen kuin edes tajuaa. Mun olisi jo 45v pitänyt hakea estrogeeni korvaushoitoa ja kitkuttelin 51v saakka kun oireet niin paheni että oli pakko hakea ja ne helpottivat mielialaan ja ihan kaikkiin oireisiin. Ensin söin pillereitä ja nyt on miedommat laastarit. Koitin pari kuukautta olla ilman että olisiko hiki puuskat ohitse mutta ei ollut todellakaan ja koko ajan oli kuin olisi kuumetta. Hikilammikosta herään vieläkin yöllä mutta muuten olo on helpompaa ja mielialat eivät vaihtele lännestä kaakkoon.