Lue keskustelun säännöt.
Mies on liian hellyydenkipeä! Hermo menee!
11.04.2015 |
Olen nyt vuoden verran seurustellut erään miehen kanssa, ja suurilta osin menee hyvin ja on mukavaa, mutta yksi asia on todella koetellut hermojani: mies on liian hellyydenkipeä!
En ole itse ihminen, joka haluaa koko ajan lääppiä ja olla lääpittävänä, haluan omaa tilaa ja rauhaa ja miehen kanssa ollessa en sitä saa. Mies siis haluaa koko ajan joko suukotella, silitellä, käpertyä minua vasten tai yrittää houkutella minua käpertymään häntä vasten. Jos makoilemme esimerkiksi sohvalla, hän suukottelee käsiäni, niskaani, päätäni ja kaikkea mihin yltää jatkuvasti, silittää aina kun olen sillä etäisyydellä, että yltää. Nukkuessa haluan omaa rauhaa nukahtaa rauhassa, mutta miespä haluaa aina lusikoida, saan aina hätistellä selästäni pois että saan nukuttua.
Tämä on nyt johtanut siihen, että olen kosketusetäisyydellä vain jos haluan myöskin hellitellä, muuten pysyn loitommalla. Jos vetäydyn pois koskettelusta ja halittelusta, mies loukkaantuu ja näyttää pettyneeltä. Ymmärrän kyllä, että näin lyhyen seurustelun jälkeen hellät tunteet on vielä vallassaan, mutta tuollainen yksipuolinen itsepintainen lääppiminen on minusta lähinnä epäkunnoittavaa. En vain tiedä, miten ottaa asia puheeksi.
Kommentit (65)
On sanottu. Nii monta kertaa etten enää tiiä miten sanoa toiselle ilman että aiheuttaa riitaa. Ei edes ajan kanssa mene ohi. Ei vaikka asutaan yhdessä ja tehny kaiken mitä toinen toivoo ni silti se aiheuttaa miehelle epävarman olon ku haluaa ottaa välistä etäisyyttä. Tuntuu jotenki ärsyttävältä ku toinen ei ymmärrä omaa osuuttaan tässä kuviossa, että tuolla takertumisella, se karkottaa vaikka kuinka haluis laittaa mun syyksi, et mä en olisi muka halunnut oikeeta suhdetta. Joku raja pliis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä, jos läheisyydentarpeesta puhuttaisi jo tapaillessa, sillä olisi tärkeää, että se olisi molemmilla samanlainen. Eroavaisuus tässä asiassa tuottaa vain huonoja tuntemuksia kummallekin. Tuollainen mies ei ole sopimaton kaikille naisille, vaan myös naisista löytyy sellaisia, jotka ovat yhtä hellyydenkipeitä. Kuten esimerkiksi minä, minulle kyllä kelpaisi tuollainen mies, sillä itsekin voisin olla jatkuvasti kiinni miehessäni. Ei siis ole mitään yhtä oikeaa määrää, missä menee raja, vaan se riippuu ihmisestä.
Kyse on tarpeesta, ja parisuhteessa tämän tarpeen tyydyttäminen on oman kumppanin varassa. Ehkä taustalla voi olla jotakin, jota voisi käsitellä ammattilaisen kanssa, mutta geenit ja elämän kokemukset ovat muovanneet meistä sellaisia kuin olemme, eikä kaikki voi sen vuoksi mennä terapiaan. Varsinkin kun mitään ongelmaa ei ole, jos vain löytää yhteensopivan kumppanin, jonka kanssa voi toteuttaa itseään riittävästi.
Minä ainakin osaan jo kokemuksesta sanoa, että en kyllästy toiseen vuosienkaan jälkeen, vaan on ihan sama, ollaanko juuri tavattu vai asuttu yhdessä jo useamman vuoden. Suuri hellyyden tarve pysyy vakiona. Toivonkin löytäväni jonkun, jolla olisi yhtä suuri tarve.
T. Nainen
Siellä on mies otettu lähinnä lompakoksi ja apupojaksi. Voi vain kuvitella millainen tuo suhde on 5-10 vuoden päästä jos mies jaksaa sinne asti.
Täällä sama ongelma! Hermo menee. Haluan tilaa, tuntuu että tukehtuu. Ja ei, puhuminen ei auta. Nyt raskaana ja pahemmaksi menee miehen käytös+oma vitutus aiheesta...