Siis saavatko lääkärit kirjoittaa itselleen ja perheelleen reseptejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän täytyy lääkärinä kommentoida, että omilla lapsillani ei ole koskaan ollut antibiootti kuuria, itselläni oli kerran, suonensisäisesti umpisuolen takia.

Tämä! kuinka monesti voi yksi ihminen edes aidosti oikeasti tarvita kiireellisesti lääkereseptiä/antibioottikuuria? Monen vaivan kanssa voi ihan rauhassa odotella ja vaikka ensin katsoa paraneeko ilman (myös sen korvatulehduksen ja pissatulehduksen) ja jos ei niin seuraavana arkipäivänä sitten soitella terveyskeskukseen. Ei ole mistään hengenhädästä yleensä kyse.

On odoteltu ja on soiteltu sinne terveysasmalle. Ongelma syntyy, kun eivät vastaa, soita takaisin tai ilmoittavat, ettei aikoja ole, mene päivystykseen. Jos on jokin muu vaihtoehto, kuten sisko lääkärinä, niin en mene päivystykseen korona-aikana tuntikausiksi odottamaan yksinkertaisen vaivan vuoksi.

No onko vaivasi edes sellainen että sinun tarvitsee saman vuorokauden aikana päästä lääkäriin? Tuskin. Sillä esim. antibiootin pissatulehdukseen saa kyllä puhelimitsekin jos tarve vaatii, ei tarvitse nähdä lääkäriä. Jos vaivasi olisi kiireellinen niin lain mukaan aika lääkäriin on järjestyttävä virka-aikana terveyskeskukseen samana päivänä. Jos vaiva ei ole niin kiireellinen, niin yleensä annetaan kiireetön aika jonkun viikon päähän tai tätä kiireellisemissä asioissa pyydetään soittamaan seuraavana päivänä uudelleen heti aamusta. Päivystykseen käsketään mennä jos vaiva on akuutti ja tarvitsee heti arviota. Ei sinne mennä sen takia että tk:ssa ei ole aikoja. Ehkä olit hankala asiakas ja sinusta ei päässyt muuten eroon. Toisin sanoen et ymmärtänyt että vaivasi ei tarvitse lääkärin arviota nyt eikä myöhemminkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi hyvä tutkimuksen aihe!

Pro gradu.

Eroaako lääkärien itselleen, kollegoilleen ja sukulaisilleen määräämien lääkeainereseptien sisällöt asiakkaille määrätyistä resepteistä?

Lisäksi voisi tutkia eroaako terveyskeskuksessa määrättyjen lääkeainereseptien (eli lääkeaineen hankintalupien) sisältö yksityisillä vastaanotoilla määrätyistä.

Luulen, että aihetta tutkittaessa eroavaisuuksia löytyy.

Sähköisten reseptien aikana tutkimus on helppo toteuttaa tutkimusta varten kehitettyä ohjelmisto-työkalua apuna käyttäen eikä yksityisyydensuojakaan vaarannu. Tosin yksityisyydensuoja ei vaarannu manuaalisessa tiedonhaussa yhtään sen enempää kuin tavanomaisilla lääkäri- ja apteekkikäynneillä ja tiedonhaku tutkimuskäyttöä varten on sallittua.

Miten sieltä poimit ne "tuttaville ja sukulaisille" kirjoitetut reseptit? Ei se sama sukunimi aina paljasta mitään ja perheessä on monella sukunimellä olevia. Entäs ne tuttavat sitten? Olisi kyllä aika paranoidis-kateellis-sävytteinen gradun aihe ja ei palvelisi yhtään mitään. Menisi ehkä julkaisuna Kansan Uutisiin.

Ei tutkimuksia tehdä sukunimien tms. perusteella.

Siksi sitä kutsutaan tutkimukseksi, että asiaan on paneuduttava, on tarvittaessa pyydettävä vaaditut luvat päästä tietokantoihin käsiksi, on tehtävä tiedonkeruuta ja selvitettävä onko reseptien kirjoituksen sisällössä eroavaisuuksia yksityisillä lääkäriasemilla verrattaessa terveyskeskuksiin ja lähipiirille kirjoitetuissa verrattaessa entuudestaan tuntemattomille asiakkaille kirjoitetuissa.

Mutta koskaan et tule saamaan tuollaiseen tutkimukseen mitään lupaa se on hyvin varma. Ja tutkimusidea, jonka tarkoitus ja tavoite on "narauttaa" lääkärit on aivan pähkähullu.

Ja miten sinä erotat resepteissä sen, millä motiivilla ne ovat kirjoitetut, ketkä ovat lääkärin tuttuja jne? Aika älytön ajatuskin.

Tutkimuksen tekijä asettaa tutkimuksessa käytettävät kriteerit tuttaviksi luettaville.

Tuttavaksi voitaisiin lukea esimerkiksi henkilöt:

-kaikki jotka asuvat samassa taloudessa

-isovanhemmat, vanhemmat, lapset, lastenlastenlapset ja heidän lapsensa

-vanhempien sisarukset ja heidän lapsensa eli serkut ja heidän perheenjäsenensä

-puolison sukulaiset samoin perustein

-puhelimen yhteystiedoissa tallennettuina olevat henkilöt

-sähköpostien yhteystiedoissa tallennettuinaolevat henkilöt

-yhteisen harrastusporukan henkilöt

-työkaverit

Tuttavuuden selvittämiseksi olisi luultavasti käytettävä kyselytutkimusta.

Kyse oli tutkimuksesta joka voitaisiin tehdä yksityisyydensuojaa loukkaamatta. Näiden tietojen keräämiseen vaaditaan aika paljon ihmisen elämän penkomista.

Tutkimuksia varten yleisesti pengotaan ihmisten yksityisiä asioita eikä se ole ongelma.

Jatkuvasti tehdään tutkimuksia eri sairauksista ja lääkityksistä!

Mm. perinnöllisyystutkimuksia varten pengotaan sukulaistenkin asiat. Joitakin tutkimuksia varten kirjataan ylös elintavat monen vuoden ajalta, paino, pituus ja jopa geeniperimä. Esimerkiksi psykiatrian ja psykologian alojen tutkimuksissa käytetään ihmisten hyvinkin yksityisiä sairauskertomuksia. Lopullisissa julkaisuissa vain yksittäisten ihmisten tunnisteita ei jätetä näkyville.

Mutta lääketieteellisessä tutkimuksessa mukanaolevilta pyydetään aina lupa ja tavoitteena on saada uutta tietoa esim hoitojen kannalta.  Mutta tässä "reseptienkirjoittamis-tutkimuksessa" ei ole mistään sairauksista kysymys. On vain kateus, joka kohdistuu hyvin vähäiseen ihmisjoukkoon, jotka ehkä saavat "tutkijan" mielestä tuttavalääkäreiltä  liian helposti reseptin. Haluaisinpa nähdä tutkimussuunnitelman tuollaiseen tutkimukseen :D:

Erittäin subjektiivinen ja tunneperäinen reaktio sinulla.

Tutkimus hyödyttäisi laajaa joukkoa ihmisiä ja olisi hyödyllinen yhteiskunnallisesti. Sairauspoissaolot aiheuttavat suuret kustannukset vuosittain.

Totta kai tutkimuksen onnistumisen kannalta olisi hyvä, että lääkärit itse lähtisivät tutkimukseen mukaan. En keksi syytä sille, miksi lääkäri ei suostuisi tutkimukseen lääkemääräysten eroavaisuuksista yksityisellä lääkäriasemalla ja terveyskeskuksissa.

Tutkimuksesta voisi olla hyötyä mm. selvitettäessä miksi toisten sairaudenhoito on tehokkaampaa kuin toisten ja mitä asioita hoitoketjussa voi parantaa.

Tuttavapiirin ja tuntemattomien lääkemääräysten vertailuun ei ehkä ole suostuvaisia muut kuin ne lääkärit, jotka eivät ainakaan tietoisesti tee huolellisemmin valittuja lääkemääräyksiä henkilöiden perusteella mielivaltaisesti. Tämä voisi toki vääristää tutkimustulosta.

Väittäisin että suurin syy sairauksien hoidon tehokkuuden erilaisuuteen eri ihmisten välillä on aivan potilaasta johtuvat syyt. Jos olet itse asiallinen ja osaat selkeästi tuoda esille oireesi, saat todennäköisesti oikean diagnoosin ja oikean hoidon. Mutta jos olet itse aggressiivinen, puolusteleva, ylimielinen, vaativa, vähättelevä jne. Saat todennäköisesti väärän diagnoosin ja epäsopiva hoidon tai et hoitoa lainkaan. Kyllä potilaissa on niin monenkirjavaa väkeä ettei ihme että sieltä on haastava joskus löytää se oikea diagnoosi. Ja en ole itse lääkäri, mutta tk:ssa töissä ja huh huh mitä väkeä siellä pyörii, osa selkeästi myös aivan väärässä paikassa.

Miehiä uskotaan kuulemma myös paremmin kun naisia ja tutkitaan heti ja kohdellaan asiallisesti. Naisia, lukuunottamatta eläkeläisiä, pidetään helposti hysteerisinä ja luulosairaina. Kerran tästä oli pitkä keskustelu av:lla ja monen kokemukset oli nämä.

Tämähän voi olla siinä mielessä totta että perinteisesti ajatellaan että miehet ennemmin vähättelevät vaivojaan ja naiset liioittelevat. Mutta oma kokemus on kyllä että asiallista ihmistä uskotaan kyllä, olen itse nainen ja saanut aina hyvää ja asiallista kohtelua, sekä asiani nopeasti hoidettua. En huuda ja vaadi tai ole töykeä, enkä liioittele asiaani, pyrin myös olemaan ytimekäs ja selkeä kun kerron vaivani. Näin asiat on saanut aina hoitumaan sujuvasti. Toki muutamia kertoja on omallekin kohdalle sattunut töykeämpiä lääkäreitä/hoitajia, mutta ymmärrän kyllä että huonoja päiviä on itse kullakin, en pienestä provosoidu vaan pidä edellä kuvaamani linjan ja näidenkin kanssa asiat ovat hoituneet sujuvasti.

Ite oon aina ollut asiallinen, mutta ujo ja usein mulle ehdotellaan joka vaivaan syyksi masennusta tai jotain mt-ongelmaa. Rasittavaa. Harvoin mitään uskotaan ekalla tai vielä toisellakaan käyntikerralla. Oon siis nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja siistijä siivoa oman mm oman kotinsa, kampaaja leikkaa ilmaiseksi ystäviensä ja sukulaistensa hiukset, kokki tekee ruokaa muuallakin kun työpaikallaan, lista voisi olla loputon.

Noista yksikään taski ei ole lailla rajoitettu.

Siivoojana, kampaajana ja kokkina voi toimia kuka vaan.

Näin se on. Tämä on monen ilmeisesti vaikea ymmärtää.

Lääkeaineita ei voi laillisesti määrätä kukaan muu kuin lääkäri ja juuri se erottaa lääkereseptien kirjoittamisen hiusten leikkuusta tai kokin tekemästä ateriasta nauttimisesta.

Lisäksi lääkeaineet voivat olla välttämättömiä toimintakyvyn ylläpitämiselle, kärsimyksen lievittämiselle tai jopa elämän jatkumiselle.

Kokin tekemä ruoka sen sijaan ei ole välttämätöntä elämän jatkumiselle eikä edes kärsimyksen lievittämiselle — pysyt hengissä myös syömällä eineksiä ja vaikka ne eivät maistu yhtä hyvältä, niin et kärsi kivuista silloin, kun et saa kokin tekemää ruokaa.

Täällä on käsitelty myös mm. sähköasentajia ja putkimiehiä, joiden työhön tarvitsee myös luvat. Ja kuten joku mainitsikin niin sähköt ja putket on aika välttämättömyys meidän elämässä. 

Itse oon aina asunut kerrostalossa ja oon jo keski-iässä enkä ole ikinä tarvinnut sähköasentajan tai putkimiehen apua mihinkään. Lääkärin apua taas oon tarvinnut varmaan parikymmentä kertaa

Vaikka sun läheisesi tai tuttusi olisi lääkäri, se ei tarkoita että olisit voinut välttää lääkärikäynnin ja saada tutulta suoraan reseptin. Kuten täällä on jo monesti kerrottu (mutta ei näytä menevän jakeluun): Lääkäri ei pysty lähettämään perheenjäseniään jonon ohi mihinkään leikkauksiin tai toimenpiteisiin. Lääkäri ei määrää pitkäaikaishoitoa tai -seurantaa vaativia lääkkeitä tutuilleen. Erikoissairaanhoitoa vaativia lääkkeitä ei myöskään. Jos lääkäri tekee ns. turhan lähetteen, se hylätään.

No useimmat mun lääkärikäynnit on sellaisia, että oisin tarvinnut vain antibiootit.

Kommenttisi paljastaa vain sen, että nimenomaan tarvitset lääkärin puolestasi tekemää harkintaa lääkkeiden käytöllesi.

Ikävä kyllä, sillä harkitsemattomien lääkkeiden käyttäjien vuoksi lääkereseptejä säännöstellään, minkä seurauksena kaikki lääkkeitä tarvitsevatkaan eivät enää saa oireitaan lievittäviä lääkkeitä.

Omasta mielestäni kaikki saisivat kirjoittaa tarvittaessa ja halutessaan lääkereseptinsä lääkärikäynnin sijaan myös itse itselleen, mutta lupa siihen ei ole käyttökelpoinen ihmisten tietämättömyyden ja harkintakyvyn puutteen vuoksi.

Väärin tulkitsit. Kuulun just noihin, jotka ei oo saaneet lääkkeitä heti kun on tarvinneet, vaan niiden antamista on viivytetty ja vaivat on pahentuneet.

Totta, että sitenkin on potilaita kohtaan liian usein toimittu. Voihan se olla niin kohdallasi, että tapauksessasi antibiootit olisivat olleet tarpeellisia.

Antibioottien liiallista käyttöä tulisi joka tapauksessa välttää ja niitä olisi käytettävä vain varmistettuihin bakteerien aiheuttamiin infektioihin. Tätä faktaa vasten kirjoitin kommenttiini lääkärin harkinnan tarpeellisuudesta. Tosin edes lääkärit itse eivät tätä sääntöä aina noudata. Toisaalta on olemassa infektioita, jotka saa hoidettua vain antibiooteilla eikä hoidon aloittamisessa saa viivytellä.

Edelleen tarvitsemme kaikki ihmiset tasaveroisesti hoitavia lääkäreitä tai luvan lääkemääräysten kirjoittamiseen itselle, mutta jälkimmäisestä jotkut harkintakyvyttömät väistämättä kärsisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aloittajalla on pointti. Maksan edelleen yksityislääkärin laskuja ja itseni kipeäksi siitä, että minulle kirjoitetaan reseptit tiettyihin lääkkeisiin. Julkisen kautta en saanut hoitoa, vaan tarjottiin ei-oota.

Kyllä tuosta saa olla kateellinen. Järjetöntä väittää, ettei vastaavasta edusta voi olla kateellinen.

Mikään ei estä sinua 1. lukemasta lääkäriksi, 2. ystävystymästä lääkärien kanssa tai 3. naimasta lääkäriä.

On siis kolmekin eri tapaa päästä tämän etuoikeuden piiriin, ja nämä tavat ovat avoimia ihan kaikille. Ei kysytä kantakirjaa missään vaiheessa.

Lisäksi on sitten sekin vaihtoehto, että rupeaa niin varakkaaksi että on ihan sama maksaa ne yksityislääkärin maksut tai sairaskuluvakuutukset. Jälkimmäinen ei edes kovin ihmeellistä varakkuutta vaadi.

Kateus ei muuten vahingoita ketään muuta kuin kateellista itseään, joten ihan itsesi takia siitä kannattaisi päästä eroon.

Ei kaikki voi lukea lääkäriksi, ystävystyä lääkärin kanssa eikä etenkään naida lääkäriä. Eikä se ainakaan minusta kateutta ole, jos on harmissaan siitä että itse joutuu maksamaan hervottomasti siitä että saa edes jonkinlaista hoitoa sairauksiinsa ja paljon hyvätuloisemmat saa sen ilmaiseksi. Jos edes saa silloinkaan. Aina tällä palstalla heitellään tuota kateuskorttia joka asiaan. Kyllä pitäis jokaisella olla oikeus saada hoitoa. Usein juuri sairaat on vielä niitä, jolla ei riitä voimia siihen hyvätuloisuuden saavuttamiseen tai ylläpitämiseen. Ei etenkään silloin, jos sairauksiin ei saa apua ja ne vain pahenee. On ihan luonnollista kokea silloin harmitusta ja vääryyttä, terveys on tärkeä asia ja vaikuttaa jaksamiseen. Sellainen harmitus on ihan eri asia kuin joku oikea kateus vaikka toisen hienosta talosta.

Sivusta

Millä perusteella terveyden ylläpitämiseen menee hervottomasti rahaa? Jätä viina, tupakka ja roskaruoka ostamasta, huolehdi terveellisistä elämäntavoista niin voi olla että sinne lääkärillekään ei tarvitse maksaa mitään, koskaan. Toki on sairauksia joita ei millään estetä ja sitten rahaa toki joutuu laittaman lääkkeisiin ja sairaalakäynteihin, mutta näissäkin on katto jonka jälkeen yhteiskunta alkaa osallistua kustannuksiin. Eikä se että tuttusi on lääkäri tee lääkkeistä sen halvempia. Lääkärikäynnit se ehkä kuittaisi mutta tk:ssa ne eivät paljoa maksa ja tuskin siellä kenenkään tarvitsee jatkuvasti käydä oli tauti mikä vaan. Sitten taas erikoissairaanhoito maksaa kaikille saman verran, olit sitten vaikka sairaalan johtajan sukulainen. En näe missä sitä hervotonta säästöä syntyy jos joku tuttu nyt sattuu olemaan lääkäri. Siellä yksityisellä ei ole pakko juosta kenenkään. Tk:ssa hoituu kyllä ne asiat joiden pitääkin ja rahaa ei tähän mene kyllä paljoa. Jos hoitoa haluaa ilman oikeaa syytä niin näiden hoidon ei tarvitsekaan hoitua missään tai sitten rahan kanssa voi yksityisellä ravata miten mieli tekee, yhteiskunnan tuskin tarvitsee luulotautisten hoitoa kustantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa teille kateelliset, kenellä on vielä paremmat oikeudet: Eläinlääkäreillä!

Saavat kirjoittaa itselle pro auctore -reseptejä ja tietysti kenelle vain asiakkaalle (tai "asiakkaalle"). Mutta oikeastaan ei syytä, koska voivat tilata kaiken tukkuhintaan lääketukuista. Eli kaikki napit ja litkut saa vielä pilkkahintaan. Tukkuhinta on n. 50% apteekin hinnasta.

Eläimille käytetään monia ihmislääkkeitä, joten sekään ei ole ongelma. Tukut myyvät myös muuta tavaraa, jota voi ostaa samalla edullisesti omaan privaattikäyttöön.

Eläinlääkärin tulee määrätä ensisijaisesti eläimille rekisteröityjä lääkkeitä. Apteekista voidaan huomata ja raportoida eteenpäin, jos joku toistuvasti määrää ihmislääkkeitä.

En ole varma, saako ell ihmislääkkeitä tukusta suoraan, todennäköisesti ei. Klinikalle hankittava sitten apteekista pro auctore

Toki siis usein pitää määrätä ihmislääkkeitä eläimille kun ei ole saatavilla myyntiluvallista eläinlääkettä. Mutta ei niille eläimille ihan mitä tahansa määrätä ja monet lääkeaineet on eläimille myrkyllisiä, esim ei mee läpi yskänlääke tai hammastahna resepti koiralle.

Eläinlääkäriltä voi myös hölmöilyjen takia lähteä luvat pois tai lääkkeenmääräämisoikeuksia voidaan rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tällä viikolla tutkin omalla yksityisellä vastaanotolla ilmaiseksi, tuttuni lapsen ja hän sai vaivaansa lääkkeet ja otettiin verikokeet. Ei ollut varaa maksaa ja julkiselle et pääse. Ei ollut läheinen mutta tuttuni joka kääntyi puoleeni. Joulumieltä kaikille.

Entä kun tuttusi lapsineen alkaa kääntyä puoleesi useamminkin? Joulumieltä ympäri vuoden?

Kaikkien tutut ei lokkeile.

Ei kaikki, mutta hyvin monet. Niin kuin tästäkin ketjusta saamme lukea.

Siis ketjussahan lääkärit käytännössä kirjoittavat, että ovat valmistuneet hoitaakseen ilmaiseksi lähipiiriään ja kirjoittaakseen heidän resptiään. Miten se menikään: ”ette te muut minulle ole tärkeitä”. 🤷🏻‍♀️

Kuule, on pelkästään hyvä asia, että potilas ei ole lääkärille tärkeä. Tunteet sumentaa rationaalisen ajattelun. Tekoäly tekee nykyään parempia diagnooseja kuin lääkäri, ja lääkäreistä parhaita diagnooseja epäilemättä tekevät ne, joille potilas on tieteellisen mielenkiinnon kohde, ei mikään tunteilla suhtauduttava "tärkeä".

Minusta olisi äärimmäisen kiusallista, jos lääkäri, ventovieras ihminen pitäisi minua jotenkin "tärkeänä". Oletan, että se tekee sen työnsä, mistä sille maksan, niin hyvin kuin kykenee, mutta en minä siltä mitään emotionaalista tarvitse.

Minkä muiden ammattiryhmien asiakkaiden pitää mielestäsi olla ammatinharjoittajalle tärkeitä? Jalkahoitajan? Putkimiehen? Täytyykö metsurin tuntea, että tämä puu, juuri tämä johon moton koura nyt iskee, on aivan ainutlaatuinen? Täytyykö juristin välittää asiakkaistaan, entä kirjanpitäjän?

Vierailija kirjoitti:

Monet rakennusmiehet auttavat toisiaan remonteissa. Ei tarvitse maksaa palkkaa esim. kun tekee kattoremontin omaan taloon.

Ja vähänkön noita on Suomessa rskennettu taloja ja mökkejä talkooporukoiden voimin.

Mutta ne vaatii sen, että on kavereita, sosiaalinen yhteisö. Ja sen, että osallistuu vastavuoroisesti muiden talkoisiin. Ja tätä sosiiaalista piiriä näillä urputtajilla ei yleensä ole. Tai jos olisikin, niin ei ole mitään annettavaa talkoisiin.

Jäljelle jää vain katkera kateilu ja urputus.

Meidän toimituksessa ollaan aina selvinpäi kännissä.

Usko nyt jo!!!!

Osa lääkäreistä muuten hakee itse lääkkeenmääräämisoikeuden rajoituksia (lähinnä yksityislääkärit), ettei vastaanotolle hakeudu lääke/huumeriippuvaisia hakemaan uusia reseptejä ja jopa uhkailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi hyvä tutkimuksen aihe!

Pro gradu.

Eroaako lääkärien itselleen, kollegoilleen ja sukulaisilleen määräämien lääkeainereseptien sisällöt asiakkaille määrätyistä resepteistä?

Lisäksi voisi tutkia eroaako terveyskeskuksessa määrättyjen lääkeainereseptien (eli lääkeaineen hankintalupien) sisältö yksityisillä vastaanotoilla määrätyistä.

Luulen, että aihetta tutkittaessa eroavaisuuksia löytyy.

Sähköisten reseptien aikana tutkimus on helppo toteuttaa tutkimusta varten kehitettyä ohjelmisto-työkalua apuna käyttäen eikä yksityisyydensuojakaan vaarannu. Tosin yksityisyydensuoja ei vaarannu manuaalisessa tiedonhaussa yhtään sen enempää kuin tavanomaisilla lääkäri- ja apteekkikäynneillä ja tiedonhaku tutkimuskäyttöä varten on sallittua.

Miten sieltä poimit ne "tuttaville ja sukulaisille" kirjoitetut reseptit? Ei se sama sukunimi aina paljasta mitään ja perheessä on monella sukunimellä olevia. Entäs ne tuttavat sitten? Olisi kyllä aika paranoidis-kateellis-sävytteinen gradun aihe ja ei palvelisi yhtään mitään. Menisi ehkä julkaisuna Kansan Uutisiin.

Ei tutkimuksia tehdä sukunimien tms. perusteella.

Siksi sitä kutsutaan tutkimukseksi, että asiaan on paneuduttava, on tarvittaessa pyydettävä vaaditut luvat päästä tietokantoihin käsiksi, on tehtävä tiedonkeruuta ja selvitettävä onko reseptien kirjoituksen sisällössä eroavaisuuksia yksityisillä lääkäriasemilla verrattaessa terveyskeskuksiin ja lähipiirille kirjoitetuissa verrattaessa entuudestaan tuntemattomille asiakkaille kirjoitetuissa.

Mutta koskaan et tule saamaan tuollaiseen tutkimukseen mitään lupaa se on hyvin varma. Ja tutkimusidea, jonka tarkoitus ja tavoite on "narauttaa" lääkärit on aivan pähkähullu.

Ja miten sinä erotat resepteissä sen, millä motiivilla ne ovat kirjoitetut, ketkä ovat lääkärin tuttuja jne? Aika älytön ajatuskin.

Tutkimuksen tekijä asettaa tutkimuksessa käytettävät kriteerit tuttaviksi luettaville.

Tuttavaksi voitaisiin lukea esimerkiksi henkilöt:

-kaikki jotka asuvat samassa taloudessa

-isovanhemmat, vanhemmat, lapset, lastenlastenlapset ja heidän lapsensa

-vanhempien sisarukset ja heidän lapsensa eli serkut ja heidän perheenjäsenensä

-puolison sukulaiset samoin perustein

-puhelimen yhteystiedoissa tallennettuina olevat henkilöt

-sähköpostien yhteystiedoissa tallennettuinaolevat henkilöt

-yhteisen harrastusporukan henkilöt

-työkaverit

Tuttavuuden selvittämiseksi olisi luultavasti käytettävä kyselytutkimusta.

Kyse oli tutkimuksesta joka voitaisiin tehdä yksityisyydensuojaa loukkaamatta. Näiden tietojen keräämiseen vaaditaan aika paljon ihmisen elämän penkomista.

Tutkimuksia varten yleisesti pengotaan ihmisten yksityisiä asioita eikä se ole ongelma.

Jatkuvasti tehdään tutkimuksia eri sairauksista ja lääkityksistä!

Mm. perinnöllisyystutkimuksia varten pengotaan sukulaistenkin asiat. Joitakin tutkimuksia varten kirjataan ylös elintavat monen vuoden ajalta, paino, pituus ja jopa geeniperimä. Esimerkiksi psykiatrian ja psykologian alojen tutkimuksissa käytetään ihmisten hyvinkin yksityisiä sairauskertomuksia. Lopullisissa julkaisuissa vain yksittäisten ihmisten tunnisteita ei jätetä näkyville.

Mutta lääketieteellisessä tutkimuksessa mukanaolevilta pyydetään aina lupa ja tavoitteena on saada uutta tietoa esim hoitojen kannalta.  Mutta tässä "reseptienkirjoittamis-tutkimuksessa" ei ole mistään sairauksista kysymys. On vain kateus, joka kohdistuu hyvin vähäiseen ihmisjoukkoon, jotka ehkä saavat "tutkijan" mielestä tuttavalääkäreiltä  liian helposti reseptin. Haluaisinpa nähdä tutkimussuunnitelman tuollaiseen tutkimukseen :D:

Erittäin subjektiivinen ja tunneperäinen reaktio sinulla.

Tutkimus hyödyttäisi laajaa joukkoa ihmisiä ja olisi hyödyllinen yhteiskunnallisesti. Sairauspoissaolot aiheuttavat suuret kustannukset vuosittain.

Totta kai tutkimuksen onnistumisen kannalta olisi hyvä, että lääkärit itse lähtisivät tutkimukseen mukaan. En keksi syytä sille, miksi lääkäri ei suostuisi tutkimukseen lääkemääräysten eroavaisuuksista yksityisellä lääkäriasemalla ja terveyskeskuksissa.

Tutkimuksesta voisi olla hyötyä mm. selvitettäessä miksi toisten sairaudenhoito on tehokkaampaa kuin toisten ja mitä asioita hoitoketjussa voi parantaa.

Tuttavapiirin ja tuntemattomien lääkemääräysten vertailuun ei ehkä ole suostuvaisia muut kuin ne lääkärit, jotka eivät ainakaan tietoisesti tee huolellisemmin valittuja lääkemääräyksiä henkilöiden perusteella mielivaltaisesti. Tämä voisi toki vääristää tutkimustulosta.

Väittäisin että suurin syy sairauksien hoidon tehokkuuden erilaisuuteen eri ihmisten välillä on aivan potilaasta johtuvat syyt. Jos olet itse asiallinen ja osaat selkeästi tuoda esille oireesi, saat todennäköisesti oikean diagnoosin ja oikean hoidon. Mutta jos olet itse aggressiivinen, puolusteleva, ylimielinen, vaativa, vähättelevä jne. Saat todennäköisesti väärän diagnoosin ja epäsopiva hoidon tai et hoitoa lainkaan. Kyllä potilaissa on niin monenkirjavaa väkeä ettei ihme että sieltä on haastava joskus löytää se oikea diagnoosi. Ja en ole itse lääkäri, mutta tk:ssa töissä ja huh huh mitä väkeä siellä pyörii, osa selkeästi myös aivan väärässä paikassa.

Miehiä uskotaan kuulemma myös paremmin kun naisia ja tutkitaan heti ja kohdellaan asiallisesti. Naisia, lukuunottamatta eläkeläisiä, pidetään helposti hysteerisinä ja luulosairaina. Kerran tästä oli pitkä keskustelu av:lla ja monen kokemukset oli nämä.

Tämähän voi olla siinä mielessä totta että perinteisesti ajatellaan että miehet ennemmin vähättelevät vaivojaan ja naiset liioittelevat. Mutta oma kokemus on kyllä että asiallista ihmistä uskotaan kyllä, olen itse nainen ja saanut aina hyvää ja asiallista kohtelua, sekä asiani nopeasti hoidettua. En huuda ja vaadi tai ole töykeä, enkä liioittele asiaani, pyrin myös olemaan ytimekäs ja selkeä kun kerron vaivani. Näin asiat on saanut aina hoitumaan sujuvasti. Toki muutamia kertoja on omallekin kohdalle sattunut töykeämpiä lääkäreitä/hoitajia, mutta ymmärrän kyllä että huonoja päiviä on itse kullakin, en pienestä provosoidu vaan pidä edellä kuvaamani linjan ja näidenkin kanssa asiat ovat hoituneet sujuvasti.

Ite oon aina ollut asiallinen, mutta ujo ja usein mulle ehdotellaan joka vaivaan syyksi masennusta tai jotain mt-ongelmaa. Rasittavaa. Harvoin mitään uskotaan ekalla tai vielä toisellakaan käyntikerralla. Oon siis nainen.

Voin hyvin kuvitella miksi, minä en olekaan ujo vaan pelkästään asiallinen, osaan myös sanoa jos lääkäri ymmärsi jonkin väärin ja oikaista asian. En tarkoittanut että vain aggressiivisilta ja vaativilta asiakkailta menee pieleen, on myös tuo toinen ääripää joista ei saa mitään selkoa vaikka muuten asiallisesti käyttäytyisivät. Hissukat ja uhot tulevat yhtälailla väärinymmärretyksi kuin meuhkaajat. Pitäisi olla sieltä normaalin rajalta että hommat sujuisi. Harmi tietysti mutta ihmisiähän ne lääkäritkin on.

Näin se menee ja ilman kuittia. Toimii siis lakimiesten suhteen, eläinlääkärit jne. tämä on kokoomuksen hyvä veli systeemi. Tavis maksaa ja muut nauraa. Paras oli kun lääkäri otti poron lihat maksuksi tuolla inarin suunnalla. Potilas meinas kuolla mutta onneksi otti yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aloittajalla on pointti. Maksan edelleen yksityislääkärin laskuja ja itseni kipeäksi siitä, että minulle kirjoitetaan reseptit tiettyihin lääkkeisiin. Julkisen kautta en saanut hoitoa, vaan tarjottiin ei-oota.

Kyllä tuosta saa olla kateellinen. Järjetöntä väittää, ettei vastaavasta edusta voi olla kateellinen.

Mikään ei estä sinua 1. lukemasta lääkäriksi, 2. ystävystymästä lääkärien kanssa tai 3. naimasta lääkäriä.

On siis kolmekin eri tapaa päästä tämän etuoikeuden piiriin, ja nämä tavat ovat avoimia ihan kaikille. Ei kysytä kantakirjaa missään vaiheessa.

Lisäksi on sitten sekin vaihtoehto, että rupeaa niin varakkaaksi että on ihan sama maksaa ne yksityislääkärin maksut tai sairaskuluvakuutukset. Jälkimmäinen ei edes kovin ihmeellistä varakkuutta vaadi.

Kateus ei muuten vahingoita ketään muuta kuin kateellista itseään, joten ihan itsesi takia siitä kannattaisi päästä eroon.

Ei kaikki voi lukea lääkäriksi, ystävystyä lääkärin kanssa eikä etenkään naida lääkäriä. Eikä se ainakaan minusta kateutta ole, jos on harmissaan siitä että itse joutuu maksamaan hervottomasti siitä että saa edes jonkinlaista hoitoa sairauksiinsa ja paljon hyvätuloisemmat saa sen ilmaiseksi. Jos edes saa silloinkaan. Aina tällä palstalla heitellään tuota kateuskorttia joka asiaan. Kyllä pitäis jokaisella olla oikeus saada hoitoa. Usein juuri sairaat on vielä niitä, jolla ei riitä voimia siihen hyvätuloisuuden saavuttamiseen tai ylläpitämiseen. Ei etenkään silloin, jos sairauksiin ei saa apua ja ne vain pahenee. On ihan luonnollista kokea silloin harmitusta ja vääryyttä, terveys on tärkeä asia ja vaikuttaa jaksamiseen. Sellainen harmitus on ihan eri asia kuin joku oikea kateus vaikka toisen hienosta talosta.

Sivusta

Millä perusteella terveyden ylläpitämiseen menee hervottomasti rahaa? Jätä viina, tupakka ja roskaruoka ostamasta, huolehdi terveellisistä elämäntavoista niin voi olla että sinne lääkärillekään ei tarvitse maksaa mitään, koskaan. Toki on sairauksia joita ei millään estetä ja sitten rahaa toki joutuu laittaman lääkkeisiin ja sairaalakäynteihin, mutta näissäkin on katto jonka jälkeen yhteiskunta alkaa osallistua kustannuksiin. Eikä se että tuttusi on lääkäri tee lääkkeistä sen halvempia. Lääkärikäynnit se ehkä kuittaisi mutta tk:ssa ne eivät paljoa maksa ja tuskin siellä kenenkään tarvitsee jatkuvasti käydä oli tauti mikä vaan. Sitten taas erikoissairaanhoito maksaa kaikille saman verran, olit sitten vaikka sairaalan johtajan sukulainen. En näe missä sitä hervotonta säästöä syntyy jos joku tuttu nyt sattuu olemaan lääkäri. Siellä yksityisellä ei ole pakko juosta kenenkään. Tk:ssa hoituu kyllä ne asiat joiden pitääkin ja rahaa ei tähän mene kyllä paljoa. Jos hoitoa haluaa ilman oikeaa syytä niin näiden hoidon ei tarvitsekaan hoitua missään tai sitten rahan kanssa voi yksityisellä ravata miten mieli tekee, yhteiskunnan tuskin tarvitsee luulotautisten hoitoa kustantaa.

En oo ikinä juonut viinaa enkä polttanut yhtäkään tupakkaa ja elän terveellisesti, en syö roskaruokaa eikä ole ylipainoakaan. Silti on sairauksia ja diagnooseja enemmän kuin vanhuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän täytyy lääkärinä kommentoida, että omilla lapsillani ei ole koskaan ollut antibiootti kuuria, itselläni oli kerran, suonensisäisesti umpisuolen takia.

Tämä! kuinka monesti voi yksi ihminen edes aidosti oikeasti tarvita kiireellisesti lääkereseptiä/antibioottikuuria? Monen vaivan kanssa voi ihan rauhassa odotella ja vaikka ensin katsoa paraneeko ilman (myös sen korvatulehduksen ja pissatulehduksen) ja jos ei niin seuraavana arkipäivänä sitten soitella terveyskeskukseen. Ei ole mistään hengenhädästä yleensä kyse.

On odoteltu ja on soiteltu sinne terveysasmalle. Ongelma syntyy, kun eivät vastaa, soita takaisin tai ilmoittavat, ettei aikoja ole, mene päivystykseen. Jos on jokin muu vaihtoehto, kuten sisko lääkärinä, niin en mene päivystykseen korona-aikana tuntikausiksi odottamaan yksinkertaisen vaivan vuoksi.

No onko vaivasi edes sellainen että sinun tarvitsee saman vuorokauden aikana päästä lääkäriin? Tuskin. Sillä esim. antibiootin pissatulehdukseen saa kyllä puhelimitsekin jos tarve vaatii, ei tarvitse nähdä lääkäriä. Jos vaivasi olisi kiireellinen niin lain mukaan aika lääkäriin on järjestyttävä virka-aikana terveyskeskukseen samana päivänä. Jos vaiva ei ole niin kiireellinen, niin yleensä annetaan kiireetön aika jonkun viikon päähän tai tätä kiireellisemissä asioissa pyydetään soittamaan seuraavana päivänä uudelleen heti aamusta. Päivystykseen käsketään mennä jos vaiva on akuutti ja tarvitsee heti arviota. Ei sinne mennä sen takia että tk:ssa ei ole aikoja. Ehkä olit hankala asiakas ja sinusta ei päässyt muuten eroon. Toisin sanoen et ymmärtänyt että vaivasi ei tarvitse lääkärin arviota nyt eikä myöhemminkään.

Etkö ymmärä lukemaasi tekstiä?

Turussa ei ole näin. Jo pitempään on ollut se tilanne, ettei terveysasemien puhelimeen vastata, soiteta takaisin ja/tai niitä aikoja ei ole riittävästi, vaan tulehduspotilaat ainakin ohjataan päivystykseen. Se mitä laki sanoo, ei ole se mitä täällä on ollut tarjolla. Älä vänkää asioista, mistä et tiedä. Tästä tilanteesta ovat potilaat tehneet aville useita valituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saavat, mutta muille ihmisille määrätään lääkkeet ainoastaan kun on ensin ehdotettu ruokaympyrää, joogaa, lenkkeilyä, hierontaa, mindfulnessia ja jänskää trapetsiharrastusta. 

Tunnen pari lääkäriperhettä. Eri ikäisiä lapsiakin heillä on. 

Heillä ei tosiaan ole kellään ylipainoa ja harrastavat monipuolista liikuntaakin. Eräs heistä käy kanssani samassa joogaryhmässä (ei korona-aikana) ja joskus lounastimmekin yhdessä. Emme kylläkään valinneet pizzeriaa tai muuta mättöruokapaikkaa, vaan ihan tavallisen salaattibaarin. 

Ja niin? Ei itselläni tai lapsellanikaan ole ylipainoa, harrastuksissa on liikuntaa, joka päivä saamme myös paljon hyötyliikuntaa ja ruokavalio on terveellinen ja kasvispainotteinen. Emmekä ole lääkäreitä.

Hmmm, mitäköhän varten tämänkin kirjoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu tämä kateus on huomattu, minullekin on pari kertaa piikitellyt proviisori jotakon tarpeetonta hakiessani sukulaisen kirjoittamaa reseptiä. Ja kyseessä on ollut niinkin eksoottisia päihdyttäviä aineita kuin antihistamiinit, antibiootit ja ehkäisypillerit. Mutta kai munkin pitäisi pikkujuttujen takia mennä tukkimaan terveyskeskuksia, että kellään ei tule paha mieli.

Mistä se proviisori tietää sukulaissuhteestasi? Vai asutko jossain pienellä kylällä? Mulle on äiti tai aviomies kirjoittanut kaikki mahdolliset reseptit aina, koskaan ei ole mitään sanottu vaikka olen kyllä kertonut että reseptin kirjoittanut lääkäri on läheiseni kun on esimerkiksi sanottu että resepti menee tyhjäksi ja pitää ottaa lääkäriin yhteyttä uusimisen vuoksi.

Miksi sanoit että reseptin kirjoittanut lääkäri on läheisesi?

On se resepti kuitenkin uusittava.

En itse kehtaisi mennä apteekkiin mainostamaan että suvussani on 9 lääkäriä. Hullunahan ne minua pitäisivät. Joskus on lipsahtanut että pitää pyytää Liisaa uusimaan resepti.

Sanon sen takia, että minulla ei ole kiirettä laittaa uusimispyyntöä, koska saan reseptin yleensä tunnin sisällä. Julkisella reseptien uusimispyynnöt täytyy jättää 3 viikkoa ennen tarvetta. Ei mun tartte mainostaa siellä apteekissa, että perheessäni on 5 lääkäriä enkä usko, että kukaan hulluna se vuoksi pitää. Apteekissa saattavat myös kysyä onko lääke tuttu ja onko lääkäri sanonut sitä ja tätä lääkkeestä, jolloin on ihan luonnollista kertoa, että aviomieheni on lääkkeen määrännyt henkilö ja voin kotona kysyä jos joku mietityttää.

Ihan virallisesti sähköiset reseptit on uusittava julkisella 8 vrk kuluessa uusimispyynnön jättämisestä.

Ja ainakaan näissä kahdessa kunnassa, joissa viime vuosina olen asunut, ei reseptin uusiminen Kannan tai tk:n infopisteen kautta ole koskaan kolmea vuorokautta enempää. Useimmiten se on uusittu vuorokaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä esille otetut esimerkit ovat todella lieviä. Entä, jos on esim. vakavaan sairauteen viittaavia oireita, joita lääkärit eivät kuitenkaan ota vakavasti? Jos oireet eivät ole täysin päivänselvän spesifejä, näin käy usein. Lääkäri itse, hänen lapsensa ja muut läheisensä tuskin jäävät näistä kärsimään, vaikka muiden kärsimykselle voikin viitata kintaalla. Lääkärit saavat asemansa vuoksi erityiskohtelua terveydenhuollossa monenlaisissa tilanteissa, siitä olen saanut lääkäreidenkin kertomana lukea. Kokemusta ja ymmärrystä potilaiden kohtaamista tilanteista ei useimmilla ole.

Esimerkit siitä, että kuka tahansa voi lukea lääkäriksi ovat täysin turhia. Me kaikki emme voi olla lääkäreitä, silti kaikkien tulisi saada hoitoa.

Minäkin sain erityisopettajan, erityisluokanopettajan ja luokanopettajan pätevyyksilläni ja työkokemuksellani runnottua lapselleni tarvittavat tukitoimet läpi, vaikka hänen luokanopettajasa ei olisi halunnut eikä suostunut ymmärtämään lapseni erityistarpeita. Joku ei-opettaja ei olisi osannut lätkiä oikeita faktoja pöytään ja lapsi ei olisi saanut tarvittavaa tukea. Se nyt vain on niin, että ihan jokainen ihminen voi hyötyä itse ammattinsa suomista eduista tai ammattitaidosta ja voi myös hyödyttää läheisiään niillä. Niin se maailma vaan pyörii.

Maailman ei tarvitse pyöriä niin.

Meillä ihmisillä on ymmärrys, jota käyttämällä voimme kiinnittää huomiomme ongelmallisiin asioihin ja muuttaa niitä.

Reseptien eli lääkeaineen hankintalupien myöntäminen valikoidusti muilla kuin sairauden tai kivun laadun arvioinnin kriteereillä on väärin, sillä se asettaa heikoimmassa asemassa olevat ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä.

Lääkärin reseptinkirjoitusoikeuden mielivaltaisesti valikoituja henkilöitä suosiva käyttö on ongelmallista:

-Lääkeaineen hankintaluvan saaminen vaikuttaa suoraan ihmisten työ- ja toimintakykyyn, kärsimyksen, tuskan ja kivun määrään ja jopa elinajan pituuteen ja elämän jatkumiseen.

-Reseptilääkkeiden hankkimisesta, varastoimisesta tai käyttämisestä ilman lääkäriltä saatavaa hankintalupaa voidaan tuomita lääkerikoksena, salakuljetuksena, huumausainerikoksena tai huumausaineen käyttörikoksena.

Epätasa-arvo lääkeainereseptin saamisessa ei siis rajoitu vain sairaudesta johtuvan fyysisen tai psyykkisen kärsimyksen armoille jäämiseen, vaan saattaa lopulta johtaa rikostuomion saamiseen tai työkyvyn heikentymisen kautta työpaikan menetykseen. Henkilö voi esimerkiksi ylläpitää työkykyään ilman reseptiä hankitulla lääkkeellä, mutta kiinni jäädessään sekä tulee tuomituksi rikoksesta että menettää työpaikan.

Käytännössä lääkkeen käytöstä ilman hankintalupaa lääkärille kerrottaessa saattaa lääkäri evätä reseptin kirjoituksen, minkä seurauksena potilaalle saattaa muodostua ongelmallinen kierre, kun oireisiin tehoavaa lääkettä on mahdollista hankkia vain rikokseen syyllistyen. Joskus lääkeaineen hankintalupaa ei myönnetä potilaan ja lääkärin välisten väärinkäsitysten vuoksi. Potilaan vaihtoehdoksi jää sairaudesta tai kivusta kärsiminen, rikoksesta tuomituksi joutumisen riski tai joissain tapauksissa ulkomaille muutto. Inhimillisesti tarkastellen on ymmärrettävää, jos potilas hakee lääkeainetta kärsimykseensä lääkärin ja apteekin ulkopuolelta, mikäli lääkeainelupaa ei ole myönnetty.

Huom! Tämä kirjoitus käsittelee sairauden oireista tai kivusta kärsiviä ihmisiä. Ilman sairautta tai kipua lääkeainereseptiä lääkäriltä pyytävät henkilöt tai senkaltaisten pyyntöjen ongelmallisuus ei saa olla epäsuorastikaan esteenä sairauden oireista tai kivusta kärsivien ihmisten lääkeaineiden saannille. Lähipiirille lääkkeitä ei saisi määrätä löyhemmin kriteerein kuin muille asiakkaille, vaan kaikkien asiakkaiden kärsimystä tulee pyrkiä helpottamaan tasavertaisesti.

En minä ainakaan mene lääkäriin pyytämään jotain tiettyä lääkettä, vaikka kroonisesta kivusta nikamasiirtymän vuoksi kärsinkin ja työkyky on välillä vaakalaudalla, useitakin kertoja. Minä menen oireideni kanssa lääkärille, joka määrää kuvantamistutkimukset, suosittelee hermojuuripuudutusta tai leikkausta ja kirjoittaa kipuun lääkettä, jonka hän arvioi hyödyttävän minua, tai nostaa annostusta jo käytössä olevista lääkkeistä.

En minä kuvittele tietäväni lääkäriä paremmin, mikä lääke kannattaa ottaa kokeiluun. Ihan hullu ajatuskin, ruinata jotain tiettyä lääkettä. Ellei sitten satu olemaan nisti.

Lääkäri ei ole taikuri.

Kyllä potilaskin voi itselle sopivan lääkkeen tietää. Kuinka paljon on erilaisia vaivoja joihin on löydetty ja kehitetty lääkkeitä? Kaikki sairaudet ei vaadi kuvantamista, hermojuuripuudutteita ja leikkauksia!

Just joo, tuo pitkä teksti oli selvästi jonkun kannabista lääkäreiltä hinkuvan vuodatus tästä maailman epäreiluudesta! Muuta vaikka Kanadaan jos häiritsee ettei sulle kirjoiteta sitä pössyteltäväksi keksityillä oireille senkin nisti.

Kannabista saa helpommin kadunkulmasta tai kotiin tilaamalla kuin lääkäriltä. Tosiaan monissa maissa sitä saa kaupasta. Tuskinpa kenelläkään on tarvetta valittaa kannabisreseotin puutetta.

Varsinkaan nistien! :)

Kriteereilläsi ilmeisesti kaikki yhden oluen tai viinipullon ostajat ovat alkoholisteja, kannabista laillisesti muissa maissa ostavat nistejä.

Vierailija kirjoitti:

Osa lääkäreistä muuten hakee itse lääkkeenmääräämisoikeuden rajoituksia (lähinnä yksityislääkärit), ettei vastaanotolle hakeudu lääke/huumeriippuvaisia hakemaan uusia reseptejä ja jopa uhkailemaan.

Tämä pitää paikkansa. Vastaanotolle tuli ennen puheluita, joissa haluttiin huumeiksi luokiteltuja lääkkeitä puhelinreseptillä. Jos soittajalle kerrottiin, ettei näitä lääkkeitä voi määrätä potilasta tapaamatta, puhelu katkaistiin välittömästi tai siirryttiin solvaamaan ja uhkailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi hyvä tutkimuksen aihe!

Pro gradu.

Eroaako lääkärien itselleen, kollegoilleen ja sukulaisilleen määräämien lääkeainereseptien sisällöt asiakkaille määrätyistä resepteistä?

Lisäksi voisi tutkia eroaako terveyskeskuksessa määrättyjen lääkeainereseptien (eli lääkeaineen hankintalupien) sisältö yksityisillä vastaanotoilla määrätyistä.

Luulen, että aihetta tutkittaessa eroavaisuuksia löytyy.

Sähköisten reseptien aikana tutkimus on helppo toteuttaa tutkimusta varten kehitettyä ohjelmisto-työkalua apuna käyttäen eikä yksityisyydensuojakaan vaarannu. Tosin yksityisyydensuoja ei vaarannu manuaalisessa tiedonhaussa yhtään sen enempää kuin tavanomaisilla lääkäri- ja apteekkikäynneillä ja tiedonhaku tutkimuskäyttöä varten on sallittua.

Miten sieltä poimit ne "tuttaville ja sukulaisille" kirjoitetut reseptit? Ei se sama sukunimi aina paljasta mitään ja perheessä on monella sukunimellä olevia. Entäs ne tuttavat sitten? Olisi kyllä aika paranoidis-kateellis-sävytteinen gradun aihe ja ei palvelisi yhtään mitään. Menisi ehkä julkaisuna Kansan Uutisiin.

Ei tutkimuksia tehdä sukunimien tms. perusteella.

Siksi sitä kutsutaan tutkimukseksi, että asiaan on paneuduttava, on tarvittaessa pyydettävä vaaditut luvat päästä tietokantoihin käsiksi, on tehtävä tiedonkeruuta ja selvitettävä onko reseptien kirjoituksen sisällössä eroavaisuuksia yksityisillä lääkäriasemilla verrattaessa terveyskeskuksiin ja lähipiirille kirjoitetuissa verrattaessa entuudestaan tuntemattomille asiakkaille kirjoitetuissa.

Mutta koskaan et tule saamaan tuollaiseen tutkimukseen mitään lupaa se on hyvin varma. Ja tutkimusidea, jonka tarkoitus ja tavoite on "narauttaa" lääkärit on aivan pähkähullu.

Ja miten sinä erotat resepteissä sen, millä motiivilla ne ovat kirjoitetut, ketkä ovat lääkärin tuttuja jne? Aika älytön ajatuskin.

Tutkimuksen tekijä asettaa tutkimuksessa käytettävät kriteerit tuttaviksi luettaville.

Tuttavaksi voitaisiin lukea esimerkiksi henkilöt:

-kaikki jotka asuvat samassa taloudessa

-isovanhemmat, vanhemmat, lapset, lastenlastenlapset ja heidän lapsensa

-vanhempien sisarukset ja heidän lapsensa eli serkut ja heidän perheenjäsenensä

-puolison sukulaiset samoin perustein

-puhelimen yhteystiedoissa tallennettuina olevat henkilöt

-sähköpostien yhteystiedoissa tallennettuinaolevat henkilöt

-yhteisen harrastusporukan henkilöt

-työkaverit

Tuttavuuden selvittämiseksi olisi luultavasti käytettävä kyselytutkimusta.

Kyse oli tutkimuksesta joka voitaisiin tehdä yksityisyydensuojaa loukkaamatta. Näiden tietojen keräämiseen vaaditaan aika paljon ihmisen elämän penkomista.

Tutkimuksia varten yleisesti pengotaan ihmisten yksityisiä asioita eikä se ole ongelma.

Jatkuvasti tehdään tutkimuksia eri sairauksista ja lääkityksistä!

Mm. perinnöllisyystutkimuksia varten pengotaan sukulaistenkin asiat. Joitakin tutkimuksia varten kirjataan ylös elintavat monen vuoden ajalta, paino, pituus ja jopa geeniperimä. Esimerkiksi psykiatrian ja psykologian alojen tutkimuksissa käytetään ihmisten hyvinkin yksityisiä sairauskertomuksia. Lopullisissa julkaisuissa vain yksittäisten ihmisten tunnisteita ei jätetä näkyville.

Mutta lääketieteellisessä tutkimuksessa mukanaolevilta pyydetään aina lupa ja tavoitteena on saada uutta tietoa esim hoitojen kannalta.  Mutta tässä "reseptienkirjoittamis-tutkimuksessa" ei ole mistään sairauksista kysymys. On vain kateus, joka kohdistuu hyvin vähäiseen ihmisjoukkoon, jotka ehkä saavat "tutkijan" mielestä tuttavalääkäreiltä  liian helposti reseptin. Haluaisinpa nähdä tutkimussuunnitelman tuollaiseen tutkimukseen :D:

Erittäin subjektiivinen ja tunneperäinen reaktio sinulla.

Tutkimus hyödyttäisi laajaa joukkoa ihmisiä ja olisi hyödyllinen yhteiskunnallisesti. Sairauspoissaolot aiheuttavat suuret kustannukset vuosittain.

Totta kai tutkimuksen onnistumisen kannalta olisi hyvä, että lääkärit itse lähtisivät tutkimukseen mukaan. En keksi syytä sille, miksi lääkäri ei suostuisi tutkimukseen lääkemääräysten eroavaisuuksista yksityisellä lääkäriasemalla ja terveyskeskuksissa.

Tutkimuksesta voisi olla hyötyä mm. selvitettäessä miksi toisten sairaudenhoito on tehokkaampaa kuin toisten ja mitä asioita hoitoketjussa voi parantaa.

Tuttavapiirin ja tuntemattomien lääkemääräysten vertailuun ei ehkä ole suostuvaisia muut kuin ne lääkärit, jotka eivät ainakaan tietoisesti tee huolellisemmin valittuja lääkemääräyksiä henkilöiden perusteella mielivaltaisesti. Tämä voisi toki vääristää tutkimustulosta.

Väittäisin että suurin syy sairauksien hoidon tehokkuuden erilaisuuteen eri ihmisten välillä on aivan potilaasta johtuvat syyt. Jos olet itse asiallinen ja osaat selkeästi tuoda esille oireesi, saat todennäköisesti oikean diagnoosin ja oikean hoidon. Mutta jos olet itse aggressiivinen, puolusteleva, ylimielinen, vaativa, vähättelevä jne. Saat todennäköisesti väärän diagnoosin ja epäsopiva hoidon tai et hoitoa lainkaan. Kyllä potilaissa on niin monenkirjavaa väkeä ettei ihme että sieltä on haastava joskus löytää se oikea diagnoosi. Ja en ole itse lääkäri, mutta tk:ssa töissä ja huh huh mitä väkeä siellä pyörii, osa selkeästi myös aivan väärässä paikassa.

Huh huh, mitä väkeä siellä pyörii töissä, osa on selkeästi aivan väärässä paikassa.

Ei potilaiden hoidon toteutumista voi perustaa potilaan luonteelle.

Potilas voi olla pelokkaana vaativa tai ujona persoonana vähättelevä ja silti ymmärtää tilanteensa ja omata hyvät elintavat. Lääkärin tulee osata kohdata erilaiset asiakkaat. Lisäksi myös mielenterveyden häiriöihin tulee saada hoitoa ja jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun.

Itse pidän yksityisvastaanottoa silloin kun muun työn ohessa sopii, ja minulle ei edes voi varata aikaa kuin "vanhat" asiakkaat, uudet käyn läpi kelle annan ajan, yleensä en. Toki perhe ja tutut hoidan ilmaiseksi toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi hyvä tutkimuksen aihe!

Pro gradu.

Eroaako lääkärien itselleen, kollegoilleen ja sukulaisilleen määräämien lääkeainereseptien sisällöt asiakkaille määrätyistä resepteistä?

Lisäksi voisi tutkia eroaako terveyskeskuksessa määrättyjen lääkeainereseptien (eli lääkeaineen hankintalupien) sisältö yksityisillä vastaanotoilla määrätyistä.

Luulen, että aihetta tutkittaessa eroavaisuuksia löytyy.

Sähköisten reseptien aikana tutkimus on helppo toteuttaa tutkimusta varten kehitettyä ohjelmisto-työkalua apuna käyttäen eikä yksityisyydensuojakaan vaarannu. Tosin yksityisyydensuoja ei vaarannu manuaalisessa tiedonhaussa yhtään sen enempää kuin tavanomaisilla lääkäri- ja apteekkikäynneillä ja tiedonhaku tutkimuskäyttöä varten on sallittua.

Miten sieltä poimit ne "tuttaville ja sukulaisille" kirjoitetut reseptit? Ei se sama sukunimi aina paljasta mitään ja perheessä on monella sukunimellä olevia. Entäs ne tuttavat sitten? Olisi kyllä aika paranoidis-kateellis-sävytteinen gradun aihe ja ei palvelisi yhtään mitään. Menisi ehkä julkaisuna Kansan Uutisiin.

Ei tutkimuksia tehdä sukunimien tms. perusteella.

Siksi sitä kutsutaan tutkimukseksi, että asiaan on paneuduttava, on tarvittaessa pyydettävä vaaditut luvat päästä tietokantoihin käsiksi, on tehtävä tiedonkeruuta ja selvitettävä onko reseptien kirjoituksen sisällössä eroavaisuuksia yksityisillä lääkäriasemilla verrattaessa terveyskeskuksiin ja lähipiirille kirjoitetuissa verrattaessa entuudestaan tuntemattomille asiakkaille kirjoitetuissa.

Mutta koskaan et tule saamaan tuollaiseen tutkimukseen mitään lupaa se on hyvin varma. Ja tutkimusidea, jonka tarkoitus ja tavoite on "narauttaa" lääkärit on aivan pähkähullu.

Ja miten sinä erotat resepteissä sen, millä motiivilla ne ovat kirjoitetut, ketkä ovat lääkärin tuttuja jne? Aika älytön ajatuskin.

Tutkimuksen tekijä asettaa tutkimuksessa käytettävät kriteerit tuttaviksi luettaville.

Tuttavaksi voitaisiin lukea esimerkiksi henkilöt:

-kaikki jotka asuvat samassa taloudessa

-isovanhemmat, vanhemmat, lapset, lastenlastenlapset ja heidän lapsensa

-vanhempien sisarukset ja heidän lapsensa eli serkut ja heidän perheenjäsenensä

-puolison sukulaiset samoin perustein

-puhelimen yhteystiedoissa tallennettuina olevat henkilöt

-sähköpostien yhteystiedoissa tallennettuinaolevat henkilöt

-yhteisen harrastusporukan henkilöt

-työkaverit

Tuttavuuden selvittämiseksi olisi luultavasti käytettävä kyselytutkimusta.

Kyse oli tutkimuksesta joka voitaisiin tehdä yksityisyydensuojaa loukkaamatta. Näiden tietojen keräämiseen vaaditaan aika paljon ihmisen elämän penkomista.

Tutkimuksia varten yleisesti pengotaan ihmisten yksityisiä asioita eikä se ole ongelma.

Jatkuvasti tehdään tutkimuksia eri sairauksista ja lääkityksistä!

Mm. perinnöllisyystutkimuksia varten pengotaan sukulaistenkin asiat. Joitakin tutkimuksia varten kirjataan ylös elintavat monen vuoden ajalta, paino, pituus ja jopa geeniperimä. Esimerkiksi psykiatrian ja psykologian alojen tutkimuksissa käytetään ihmisten hyvinkin yksityisiä sairauskertomuksia. Lopullisissa julkaisuissa vain yksittäisten ihmisten tunnisteita ei jätetä näkyville.

Mutta lääketieteellisessä tutkimuksessa mukanaolevilta pyydetään aina lupa ja tavoitteena on saada uutta tietoa esim hoitojen kannalta.  Mutta tässä "reseptienkirjoittamis-tutkimuksessa" ei ole mistään sairauksista kysymys. On vain kateus, joka kohdistuu hyvin vähäiseen ihmisjoukkoon, jotka ehkä saavat "tutkijan" mielestä tuttavalääkäreiltä  liian helposti reseptin. Haluaisinpa nähdä tutkimussuunnitelman tuollaiseen tutkimukseen :D:

Erittäin subjektiivinen ja tunneperäinen reaktio sinulla.

Tutkimus hyödyttäisi laajaa joukkoa ihmisiä ja olisi hyödyllinen yhteiskunnallisesti. Sairauspoissaolot aiheuttavat suuret kustannukset vuosittain.

Totta kai tutkimuksen onnistumisen kannalta olisi hyvä, että lääkärit itse lähtisivät tutkimukseen mukaan. En keksi syytä sille, miksi lääkäri ei suostuisi tutkimukseen lääkemääräysten eroavaisuuksista yksityisellä lääkäriasemalla ja terveyskeskuksissa.

Tutkimuksesta voisi olla hyötyä mm. selvitettäessä miksi toisten sairaudenhoito on tehokkaampaa kuin toisten ja mitä asioita hoitoketjussa voi parantaa.

Tuttavapiirin ja tuntemattomien lääkemääräysten vertailuun ei ehkä ole suostuvaisia muut kuin ne lääkärit, jotka eivät ainakaan tietoisesti tee huolellisemmin valittuja lääkemääräyksiä henkilöiden perusteella mielivaltaisesti. Tämä voisi toki vääristää tutkimustulosta.

En nyt mielestäni tunneperäisesti tuohon reagoinut vaan aivan realistisesti. Olen kuitenkin ollut paljon mukana lääketieteellisissä tutkimuksissa ja tiedän, että tuollaiset hatusta vedetyt ideat, mitä esitit, ovat kuolleina syntyneitä. Ensinnäkään tuosta ei ole mitään hyötyä. Ne tk-jonot eivät siitä lyhene, jos lääkäri jättää jonkun antihistamiinin läheiselleen määräämättä omalla vapaa-ajallaan. Tuo lääkkeiden määrääminen lähipiirille ei ole mikään ongelma missään ja kukaan ei jää sen takia hoidotta.

Tk-lääkäreiden työ on hyvin erilaista verrattuna siihen mitä se on lääkäriasemilla ja se on varmasti aika selvä juttu. Tk:ssa potilaat ovat iäkkäämpiä, monisairaita ja monesti myös sosiaalisesti moniongelmaisia. Aika selvää on, kumpi on kevyempää työtä? En tiedä, mikä tutkimuksesi tavoite ja ydinkysymys olisi näistä faktoista lähtien.

Eihän tässä ole kysymys siitä kumpi on kevyempää työtä tai kuka on kaikista kivoin lääkäri. On kyse asiakkaille kirjoitettujen lääkemääräysten sisällöstä.

Ei missään tutkimuksessa verrata vastasyntynyttä aikuiseen, ei myöskään vanhusten lääkemääräyksiä työikäisten lääkemääräyksiin, vaan jokaista omaan verrokkiryhmäänsä.

Lääkemääräysten sisältö on arvokasta ja käyttökelpoista tietoa. Siitä voi selvitä esim. rakenteellisia ongelmia tai hoitoketjun ongelmakohtia. Mikäli minkäänlaisia eroavaisuuksia ei löydy, niin sekään ei tee tutkimuksesta turhaa.