Siis saavatko lääkärit kirjoittaa itselleen ja perheelleen reseptejä?
Miehen kaverin uusi vaimo kertoi tämän kasuaalisti, samoin kuin miten "kolleegaa ei laskuteta" eli käy yksityiselläkin lääkärillä veloituksetta.
Voiko todella pitää paikkansa?
Kommentit (697)
Ihmeellinen asia olla kateellinen. Minä olen aina saanut tarvittavat lääkkeet helposti kunnallisen tai työterveyden kautta, työterveyden chatin kautta jopa yleensä aina alle puolessa tunnissa aamusta iltaan. Ymmärrän että esim. työttömillä tätä mahdollisuutta ei ole, mutta lasten asiat hoituvat todella nopeasti tk:n kautta myös (meillä useampi lapsi, kokemusta on, on asuttu myös useammalla paikkakunnalla niin joka paikassa sama juttu). Se että suvussa olisi lääkäri, ei olisi auttanut juuri tippakaan asiaa. Ja kyllä, olen päässyt tarvittaessa myös erikoissairaanhoitoon, jopa joskus tuntunut että vähän varan vuoksikin, vaikka itse olen ollut sitä mieltä ettei tämä ehkä kuitenkaan vaatisi. Eikä yksikään lääkäri ole ollut tuttu/sukua! Lisäksi moneen asiaan tarvitsee välineitä ja laboratoriota joten ei ihan puhelinsoitolla hoito yleensä onnistuisikaan ja pitkäaikaissairauksien reseptit on helppo uusia vaikka kannan kautta myös, ei tarvetta lääkärituttuja edes vaivata.
Ja kyllähän nyt jokaisen tulisi tietää että erikoissairaanhoitoon on tarkat kriteerit, sinne ei pääse jos vaiva ei sinne kuulu, piste. Ja se mistä saa lähetteen ei ole kauhean oleellista, samat jonot kaikille silti jatkohoitoon ja kiireellisyys arvioidaan lähetteen vastaanottavassa päässä. Minulle ei ole mikään ongelma jos jonkun lääkärin sukulainen saa hänen kautta apua, ei ole minulta pois eikä hidasta minun asioideni hoitoa.
Enemmän tämä tuntuu olevan ongelma ihmisille jotka eivät itse osaa arvioida oireitaan ja oloaan ja ovat joka ikisessä vaivassa menossa lääkärille vaikka eivät sitä missään nimessä tarvitsisi (tai toisin päin, eivät älyä mennä ajoissa). Ymmärrän että heidän kohdalla tuntuu hankalalta päästä systeemin läpi ja saada apua, koska oikeaa avuntarvetta ei ole! Antibiootteja halutaan joka vaivaan mihin niitä ei todellakaan tarvittaisi. Ei ymmärretä että flunssa nyt voi kestää sen kolme viikkoa ja mennä ohi ilman mitään lääkettä, ei tarvetta mennä lääkärin vastaanotolle tätä kuulemaan. Minulla on läheinen joka ottaa/vaatii joka ikiseen vaivaan jonkun lääkkeen, muttei muista että kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. Parhaassa tapauksessa haluaa lääkitä toisen lääkkeen haittavaikutusta uudella lääkkeellä. Ihmisistä on tullut täysin uusavuttomia tässäkin suhteessa, maalaisjärkeä jos olisi, ei meillä olisi ylikuormitettuja päivystyksiä, jossa pahimassa tapauksessa haetaan saikkulappuja. Jos työnantaja haluaa sairaslomatodistuksen tällöin, niin olisi syytä hoitaa työterveys kuntoon niin että sieltä sen saisi.
Enemmän etua minulla on ollut miehestä joka on kirvesmies kuin olisi ollut lääkärituttavasta. Hän rakensi meille talon ja siinä kuule säästyi pitkä penni. Sitä kannattaa jo kadehtiakin 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä esille otetut esimerkit ovat todella lieviä. Entä, jos on esim. vakavaan sairauteen viittaavia oireita, joita lääkärit eivät kuitenkaan ota vakavasti? Jos oireet eivät ole täysin päivänselvän spesifejä, näin käy usein. Lääkäri itse, hänen lapsensa ja muut läheisensä tuskin jäävät näistä kärsimään, vaikka muiden kärsimykselle voikin viitata kintaalla. Lääkärit saavat asemansa vuoksi erityiskohtelua terveydenhuollossa monenlaisissa tilanteissa, siitä olen saanut lääkäreidenkin kertomana lukea. Kokemusta ja ymmärrystä potilaiden kohtaamista tilanteista ei useimmilla ole.
Esimerkit siitä, että kuka tahansa voi lukea lääkäriksi ovat täysin turhia. Me kaikki emme voi olla lääkäreitä, silti kaikkien tulisi saada hoitoa.
Minäkin sain erityisopettajan, erityisluokanopettajan ja luokanopettajan pätevyyksilläni ja työkokemuksellani runnottua lapselleni tarvittavat tukitoimet läpi, vaikka hänen luokanopettajasa ei olisi halunnut eikä suostunut ymmärtämään lapseni erityistarpeita. Joku ei-opettaja ei olisi osannut lätkiä oikeita faktoja pöytään ja lapsi ei olisi saanut tarvittavaa tukea. Se nyt vain on niin, että ihan jokainen ihminen voi hyötyä itse ammattinsa suomista eduista tai ammattitaidosta ja voi myös hyödyttää läheisiään niillä. Niin se maailma vaan pyörii.
Maailman ei tarvitse pyöriä niin.
Meillä ihmisillä on ymmärrys, jota käyttämällä voimme kiinnittää huomiomme ongelmallisiin asioihin ja muuttaa niitä.
Reseptien eli lääkeaineen hankintalupien myöntäminen valikoidusti muilla kuin sairauden tai kivun laadun arvioinnin kriteereillä on väärin, sillä se asettaa heikoimmassa asemassa olevat ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä.
Lääkärin reseptinkirjoitusoikeuden mielivaltaisesti valikoituja henkilöitä suosiva käyttö on ongelmallista:
-Lääkeaineen hankintaluvan saaminen vaikuttaa suoraan ihmisten työ- ja toimintakykyyn, kärsimyksen, tuskan ja kivun määrään ja jopa elinajan pituuteen ja elämän jatkumiseen.
-Reseptilääkkeiden hankkimisesta, varastoimisesta tai käyttämisestä ilman lääkäriltä saatavaa hankintalupaa voidaan tuomita lääkerikoksena, salakuljetuksena, huumausainerikoksena tai huumausaineen käyttörikoksena.
Epätasa-arvo lääkeainereseptin saamisessa ei siis rajoitu vain sairaudesta johtuvan fyysisen tai psyykkisen kärsimyksen armoille jäämiseen, vaan saattaa lopulta johtaa rikostuomion saamiseen tai työkyvyn heikentymisen kautta työpaikan menetykseen. Henkilö voi esimerkiksi ylläpitää työkykyään ilman reseptiä hankitulla lääkkeellä, mutta kiinni jäädessään sekä tulee tuomituksi rikoksesta että menettää työpaikan.
Käytännössä lääkkeen käytöstä ilman hankintalupaa lääkärille kerrottaessa saattaa lääkäri evätä reseptin kirjoituksen, minkä seurauksena potilaalle saattaa muodostua ongelmallinen kierre, kun oireisiin tehoavaa lääkettä on mahdollista hankkia vain rikokseen syyllistyen. Joskus lääkeaineen hankintalupaa ei myönnetä potilaan ja lääkärin välisten väärinkäsitysten vuoksi. Potilaan vaihtoehdoksi jää sairaudesta tai kivusta kärsiminen, rikoksesta tuomituksi joutumisen riski tai joissain tapauksissa ulkomaille muutto. Inhimillisesti tarkastellen on ymmärrettävää, jos potilas hakee lääkeainetta kärsimykseensä lääkärin ja apteekin ulkopuolelta, mikäli lääkeainelupaa ei ole myönnetty.
Huom! Tämä kirjoitus käsittelee sairauden oireista tai kivusta kärsiviä ihmisiä. Ilman sairautta tai kipua lääkeainereseptiä lääkäriltä pyytävät henkilöt tai senkaltaisten pyyntöjen ongelmallisuus ei saa olla epäsuorastikaan esteenä sairauden oireista tai kivusta kärsivien ihmisten lääkeaineiden saannille. Lähipiirille lääkkeitä ei saisi määrätä löyhemmin kriteerein kuin muille asiakkaille, vaan kaikkien asiakkaiden kärsimystä tulee pyrkiä helpottamaan tasavertaisesti.
En minä ainakaan mene lääkäriin pyytämään jotain tiettyä lääkettä, vaikka kroonisesta kivusta nikamasiirtymän vuoksi kärsinkin ja työkyky on välillä vaakalaudalla, useitakin kertoja. Minä menen oireideni kanssa lääkärille, joka määrää kuvantamistutkimukset, suosittelee hermojuuripuudutusta tai leikkausta ja kirjoittaa kipuun lääkettä, jonka hän arvioi hyödyttävän minua, tai nostaa annostusta jo käytössä olevista lääkkeistä.
En minä kuvittele tietäväni lääkäriä paremmin, mikä lääke kannattaa ottaa kokeiluun. Ihan hullu ajatuskin, ruinata jotain tiettyä lääkettä. Ellei sitten satu olemaan nisti.
Lääkäri ei ole taikuri.
Kyllä potilaskin voi itselle sopivan lääkkeen tietää. Kuinka paljon on erilaisia vaivoja joihin on löydetty ja kehitetty lääkkeitä? Kaikki sairaudet ei vaadi kuvantamista, hermojuuripuudutteita ja leikkauksia!
Vierailija kirjoitti:
Saavat, mutta muille ihmisille määrätään lääkkeet ainoastaan kun on ensin ehdotettu ruokaympyrää, joogaa, lenkkeilyä, hierontaa, mindfulnessia ja jänskää trapetsiharrastusta.
Tunnen pari lääkäriperhettä. Eri ikäisiä lapsiakin heillä on.
Heillä ei tosiaan ole kellään ylipainoa ja harrastavat monipuolista liikuntaakin. Eräs heistä käy kanssani samassa joogaryhmässä (ei korona-aikana) ja joskus lounastimmekin yhdessä. Emme kylläkään valinneet pizzeriaa tai muuta mättöruokapaikkaa, vaan ihan tavallisen salaattibaarin.
Kun kerta kaikkien palvelukset tutuille on yhtä arvokkaita, niin toimiskohan tässä vaihtokauppa. Pitääpä ehdottaa jos tutuista löytyy joku lääkäri, että voisko tämä kirjoitella mulle jatkossa reseptit, niin itse sitten voin leikata aina yhden perheenjäsenen hiukset palkaksi per resepti.
Mistä tulee käsitys, että lääkärit kovasti haluaisivat itselleen ja lähipiirilleen antibiootteja? Antibiootit voivat saada suoliston sekaisin ja sillä voi olla monenlaisia vaikutuksia terveyteen. En minä ainakaan halua lapselleni tai itselleni antibiootteja, jos ei ole välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä esille otetut esimerkit ovat todella lieviä. Entä, jos on esim. vakavaan sairauteen viittaavia oireita, joita lääkärit eivät kuitenkaan ota vakavasti? Jos oireet eivät ole täysin päivänselvän spesifejä, näin käy usein. Lääkäri itse, hänen lapsensa ja muut läheisensä tuskin jäävät näistä kärsimään, vaikka muiden kärsimykselle voikin viitata kintaalla. Lääkärit saavat asemansa vuoksi erityiskohtelua terveydenhuollossa monenlaisissa tilanteissa, siitä olen saanut lääkäreidenkin kertomana lukea. Kokemusta ja ymmärrystä potilaiden kohtaamista tilanteista ei useimmilla ole.
Esimerkit siitä, että kuka tahansa voi lukea lääkäriksi ovat täysin turhia. Me kaikki emme voi olla lääkäreitä, silti kaikkien tulisi saada hoitoa.
Minäkin sain erityisopettajan, erityisluokanopettajan ja luokanopettajan pätevyyksilläni ja työkokemuksellani runnottua lapselleni tarvittavat tukitoimet läpi, vaikka hänen luokanopettajasa ei olisi halunnut eikä suostunut ymmärtämään lapseni erityistarpeita. Joku ei-opettaja ei olisi osannut lätkiä oikeita faktoja pöytään ja lapsi ei olisi saanut tarvittavaa tukea. Se nyt vain on niin, että ihan jokainen ihminen voi hyötyä itse ammattinsa suomista eduista tai ammattitaidosta ja voi myös hyödyttää läheisiään niillä. Niin se maailma vaan pyörii.
Maailman ei tarvitse pyöriä niin.
Meillä ihmisillä on ymmärrys, jota käyttämällä voimme kiinnittää huomiomme ongelmallisiin asioihin ja muuttaa niitä.
Reseptien eli lääkeaineen hankintalupien myöntäminen valikoidusti muilla kuin sairauden tai kivun laadun arvioinnin kriteereillä on väärin, sillä se asettaa heikoimmassa asemassa olevat ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä.
Lääkärin reseptinkirjoitusoikeuden mielivaltaisesti valikoituja henkilöitä suosiva käyttö on ongelmallista:
-Lääkeaineen hankintaluvan saaminen vaikuttaa suoraan ihmisten työ- ja toimintakykyyn, kärsimyksen, tuskan ja kivun määrään ja jopa elinajan pituuteen ja elämän jatkumiseen.
-Reseptilääkkeiden hankkimisesta, varastoimisesta tai käyttämisestä ilman lääkäriltä saatavaa hankintalupaa voidaan tuomita lääkerikoksena, salakuljetuksena, huumausainerikoksena tai huumausaineen käyttörikoksena.
Epätasa-arvo lääkeainereseptin saamisessa ei siis rajoitu vain sairaudesta johtuvan fyysisen tai psyykkisen kärsimyksen armoille jäämiseen, vaan saattaa lopulta johtaa rikostuomion saamiseen tai työkyvyn heikentymisen kautta työpaikan menetykseen. Henkilö voi esimerkiksi ylläpitää työkykyään ilman reseptiä hankitulla lääkkeellä, mutta kiinni jäädessään sekä tulee tuomituksi rikoksesta että menettää työpaikan.
Käytännössä lääkkeen käytöstä ilman hankintalupaa lääkärille kerrottaessa saattaa lääkäri evätä reseptin kirjoituksen, minkä seurauksena potilaalle saattaa muodostua ongelmallinen kierre, kun oireisiin tehoavaa lääkettä on mahdollista hankkia vain rikokseen syyllistyen. Joskus lääkeaineen hankintalupaa ei myönnetä potilaan ja lääkärin välisten väärinkäsitysten vuoksi. Potilaan vaihtoehdoksi jää sairaudesta tai kivusta kärsiminen, rikoksesta tuomituksi joutumisen riski tai joissain tapauksissa ulkomaille muutto. Inhimillisesti tarkastellen on ymmärrettävää, jos potilas hakee lääkeainetta kärsimykseensä lääkärin ja apteekin ulkopuolelta, mikäli lääkeainelupaa ei ole myönnetty.
Huom! Tämä kirjoitus käsittelee sairauden oireista tai kivusta kärsiviä ihmisiä. Ilman sairautta tai kipua lääkeainereseptiä lääkäriltä pyytävät henkilöt tai senkaltaisten pyyntöjen ongelmallisuus ei saa olla epäsuorastikaan esteenä sairauden oireista tai kivusta kärsivien ihmisten lääkeaineiden saannille. Lähipiirille lääkkeitä ei saisi määrätä löyhemmin kriteerein kuin muille asiakkaille, vaan kaikkien asiakkaiden kärsimystä tulee pyrkiä helpottamaan tasavertaisesti.
En minä ainakaan mene lääkäriin pyytämään jotain tiettyä lääkettä, vaikka kroonisesta kivusta nikamasiirtymän vuoksi kärsinkin ja työkyky on välillä vaakalaudalla, useitakin kertoja. Minä menen oireideni kanssa lääkärille, joka määrää kuvantamistutkimukset, suosittelee hermojuuripuudutusta tai leikkausta ja kirjoittaa kipuun lääkettä, jonka hän arvioi hyödyttävän minua, tai nostaa annostusta jo käytössä olevista lääkkeistä.
En minä kuvittele tietäväni lääkäriä paremmin, mikä lääke kannattaa ottaa kokeiluun. Ihan hullu ajatuskin, ruinata jotain tiettyä lääkettä. Ellei sitten satu olemaan nisti.Lääkäri ei ole taikuri.
Kyllä potilaskin voi itselle sopivan lääkkeen tietää. Kuinka paljon on erilaisia vaivoja joihin on löydetty ja kehitetty lääkkeitä? Kaikki sairaudet ei vaadi kuvantamista, hermojuuripuudutteita ja leikkauksia!
Just joo, tuo pitkä teksti oli selvästi jonkun kannabista lääkäreiltä hinkuvan vuodatus tästä maailman epäreiluudesta! Muuta vaikka Kanadaan jos häiritsee ettei sulle kirjoiteta sitä pössyteltäväksi keksityillä oireille senkin nisti.
Tähän täytyy lääkärinä kommentoida, että omilla lapsillani ei ole koskaan ollut antibiootti kuuria, itselläni oli kerran, suonensisäisesti umpisuolen takia.
Kateus on kurjaa. Mutta silti nämä kateelliset eivät kykenisi itse opiskeleemaan ja työskentelemään samalla tavalla tullakseen hyväksi lääkäriksi.
Google-lääkäröinti on niin kypsyttävää!
terv Lääk.lis.
Vierailija kirjoitti:
Kateus on kurjaa. Mutta silti nämä kateelliset eivät kykenisi itse opiskeleemaan ja työskentelemään samalla tavalla tullakseen hyväksi lääkäriksi.
En mä ainakaan edes haluais lääkäriksi. Haluaisin olla terve, jotta jaksaisin toteuttaa omia uraunelmia, jotka on ihan eri alalla kuin lääketiede.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Saahan sähköasentajakin tehdä oman kotinsa sähkötyöt
Ei ole millään tavoin verrattavissa. Toinen nauttii valtavaa etuoikeutta ja toinen tekee huoltotöitä. Miten voi kirjoitella reseptejä kenelle haluaa, jos ei ole hoitosuhteessa mistä virallisia potilasasiakirjoja?
Onhan lääkäri tietysti vastuussa kirjoittamistaan resepteistä? :D Eli kannattaa käyttää jonkunlaista harkintaa mitä määrää ja kenelle.
Vierailija kirjoitti:
Google-lääkäröinti on niin kypsyttävää!
terv Lääk.lis.
Mutta ootko ikinä vilkaissut Facebookin sairausryhmiä? Niissä ois sullekin paljon opittavaa, sairaiden kokemuksista siis.
571, niin, no sinä et toivottavasti kuulu siihen joukkoon joka vinkuu täällä ilmaisista vastaanotoista....
Nuo kemianteollisuuden pilleritrokarit katsovat kyllä tarkkaan, mitä "lääkkeitä" itselleen valitsevat.
Antibiootit ovat varmasti listan viimeisiä. Kuten myös vasta koemarkkinointivaiheessa olevat tuotteet, kuten covid-ruiskeet ja pillerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun on yli 10 vuotta puhuttu antibioottien turhasta käytöstä ja sen aiheuttamista superbakteereista ja sitten lääkärit näköjään kirjoittelee sukulaisilleen ja kavereilleen ja naapureilleen antibiootteja tuon tuosta ilman minkäänlaisia labratestejä.
Lääkäri kirjoittaa antibioottireseptin läheiselleen vain sellaisessa tilanteessa, kun se tk:ssakin kirjoitettaisiin puhelinkonsultaation perusteella. Esimerkiksi virtsatietulehdukset perusterveillä nuorilla naisilla on sellainen asia, johon ei nykyään yleensä vaadita kuin soitto terkkariin. Se on kaikkien etu, että tk-lääkäreitä ei kuormiteta näillä lisää.
Täälläpäin ei ainakaan saa virtsatietulehdukseen antibiootteja soitolla terkkariin. Aina pitää näyte viedä.
” Toteaminen
Tulehdus voidaan todeta tyypillisten oireiden perusteella ilman laboratoriotutkimuksia esimerkiksi puhelinhaastattelun perusteella, jos perusterveellä 18–65-vuotiaalla naisella on oireita, jotka hän osaa tunnistaa itse eikä hän ole raskaana.
Haastattelun perusteella arvioidaan, voisiko oireiden takana olla jokin muu sairaus, kuten seksitauti, tai viittaavatko oireet vakavampaan taudinkuvaan, esimerkiksi munuaistasolle nousseeseen tulehdukseen.
Kaikilla muilla tulehdus varmistetaan virtsan keskisuihkusta otettavalla näytteellä (bakteeriviljely). ”
Okei. Varmaan sitten vaan minä en saa niitä antibiootteja puhelimitse, kun en ole perusterve, vaan mulla on astma. Onpa tyhmää. Pitääpä valittaa ensi kerralla.
Minulla myös astma. Ja pitkään kestänyt hoitosuhde saman lääkärin kanssa.
Kun vaikkapa tavallisen flunssan seurauksena keuhkot menee niin räkäseksi ja yskä pahaksi, että tunnen tarvitsevani vahvempaa troppia, niin riittää pelkkä soitto tai tekstari, niin hän kirjoittaa reseptin. Toki lääke, joka aiemmin vastaavissa tilanteessa on auttanut.
Ja vaimo saa virtsatietulehduslääkkeen yhtä vaivattomasti.
Perustuu varmaan soihen, että lääkäri arvioi meidän itsemme osaavan arvioida, milloin tarvitaan reseptilääkettä. Jotkut sijaiset vastivat paikalla käynnin, kun eivät tunne meitä.
Tottakai lääkäri käyttää harkintaa aina kirjoittaessaan reseptiä. Omituinen ajatus että ei muka harkitsisi.
Sähköasentajan kun muuten tilaa kotiin, niin siinä ei mene raha hukkaan. Homma hoituu, oli asentaja sitten kuka tahansa. Kun menee yksityiselle lääkärille ja maksaa siitä, niin se on täysin arpapeliä että meneekö raha ihan hukkaan vai saako jotain apuakin.
Vierailija kirjoitti:
Tähän täytyy lääkärinä kommentoida, että omilla lapsillani ei ole koskaan ollut antibiootti kuuria, itselläni oli kerran, suonensisäisesti umpisuolen takia.
Tämä! kuinka monesti voi yksi ihminen edes aidosti oikeasti tarvita kiireellisesti lääkereseptiä/antibioottikuuria? Monen vaivan kanssa voi ihan rauhassa odotella ja vaikka ensin katsoa paraneeko ilman (myös sen korvatulehduksen ja pissatulehduksen) ja jos ei niin seuraavana arkipäivänä sitten soitella terveyskeskukseen. Ei ole mistään hengenhädästä yleensä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi hyvä tutkimuksen aihe!
Pro gradu.
Eroaako lääkärien itselleen, kollegoilleen ja sukulaisilleen määräämien lääkeainereseptien sisällöt asiakkaille määrätyistä resepteistä?
Lisäksi voisi tutkia eroaako terveyskeskuksessa määrättyjen lääkeainereseptien (eli lääkeaineen hankintalupien) sisältö yksityisillä vastaanotoilla määrätyistä.
Luulen, että aihetta tutkittaessa eroavaisuuksia löytyy.
Sähköisten reseptien aikana tutkimus on helppo toteuttaa tutkimusta varten kehitettyä ohjelmisto-työkalua apuna käyttäen eikä yksityisyydensuojakaan vaarannu. Tosin yksityisyydensuoja ei vaarannu manuaalisessa tiedonhaussa yhtään sen enempää kuin tavanomaisilla lääkäri- ja apteekkikäynneillä ja tiedonhaku tutkimuskäyttöä varten on sallittua.
Miten sieltä poimit ne "tuttaville ja sukulaisille" kirjoitetut reseptit? Ei se sama sukunimi aina paljasta mitään ja perheessä on monella sukunimellä olevia. Entäs ne tuttavat sitten? Olisi kyllä aika paranoidis-kateellis-sävytteinen gradun aihe ja ei palvelisi yhtään mitään. Menisi ehkä julkaisuna Kansan Uutisiin.
Ei tutkimuksia tehdä sukunimien tms. perusteella.
Siksi sitä kutsutaan tutkimukseksi, että asiaan on paneuduttava, on tarvittaessa pyydettävä vaaditut luvat päästä tietokantoihin käsiksi, on tehtävä tiedonkeruuta ja selvitettävä onko reseptien kirjoituksen sisällössä eroavaisuuksia yksityisillä lääkäriasemilla verrattaessa terveyskeskuksiin ja lähipiirille kirjoitetuissa verrattaessa entuudestaan tuntemattomille asiakkaille kirjoitetuissa.
Mutta koskaan et tule saamaan tuollaiseen tutkimukseen mitään lupaa se on hyvin varma. Ja tutkimusidea, jonka tarkoitus ja tavoite on "narauttaa" lääkärit on aivan pähkähullu.
Ja miten sinä erotat resepteissä sen, millä motiivilla ne ovat kirjoitetut, ketkä ovat lääkärin tuttuja jne? Aika älytön ajatuskin.
Tutkimuksen tekijä asettaa tutkimuksessa käytettävät kriteerit tuttaviksi luettaville.
Tuttavaksi voitaisiin lukea esimerkiksi henkilöt:
-kaikki jotka asuvat samassa taloudessa
-isovanhemmat, vanhemmat, lapset, lastenlastenlapset ja heidän lapsensa
-vanhempien sisarukset ja heidän lapsensa eli serkut ja heidän perheenjäsenensä
-puolison sukulaiset samoin perustein
-puhelimen yhteystiedoissa tallennettuina olevat henkilöt
-sähköpostien yhteystiedoissa tallennettuinaolevat henkilöt
-yhteisen harrastusporukan henkilöt
-työkaveritTuttavuuden selvittämiseksi olisi luultavasti käytettävä kyselytutkimusta.
Kyse oli tutkimuksesta joka voitaisiin tehdä yksityisyydensuojaa loukkaamatta. Näiden tietojen keräämiseen vaaditaan aika paljon ihmisen elämän penkomista.
Tutkimuksia varten yleisesti pengotaan ihmisten yksityisiä asioita eikä se ole ongelma.
Jatkuvasti tehdään tutkimuksia eri sairauksista ja lääkityksistä!
Mm. perinnöllisyystutkimuksia varten pengotaan sukulaistenkin asiat. Joitakin tutkimuksia varten kirjataan ylös elintavat monen vuoden ajalta, paino, pituus ja jopa geeniperimä. Esimerkiksi psykiatrian ja psykologian alojen tutkimuksissa käytetään ihmisten hyvinkin yksityisiä sairauskertomuksia. Lopullisissa julkaisuissa vain yksittäisten ihmisten tunnisteita ei jätetä näkyville.
Mutta lääketieteellisessä tutkimuksessa mukanaolevilta pyydetään aina lupa ja tavoitteena on saada uutta tietoa esim hoitojen kannalta. Mutta tässä "reseptienkirjoittamis-tutkimuksessa" ei ole mistään sairauksista kysymys. On vain kateus, joka kohdistuu hyvin vähäiseen ihmisjoukkoon, jotka ehkä saavat "tutkijan" mielestä tuttavalääkäreiltä liian helposti reseptin. Haluaisinpa nähdä tutkimussuunnitelman tuollaiseen tutkimukseen :D:
Erittäin subjektiivinen ja tunneperäinen reaktio sinulla.
Tutkimus hyödyttäisi laajaa joukkoa ihmisiä ja olisi hyödyllinen yhteiskunnallisesti. Sairauspoissaolot aiheuttavat suuret kustannukset vuosittain.
Totta kai tutkimuksen onnistumisen kannalta olisi hyvä, että lääkärit itse lähtisivät tutkimukseen mukaan. En keksi syytä sille, miksi lääkäri ei suostuisi tutkimukseen lääkemääräysten eroavaisuuksista yksityisellä lääkäriasemalla ja terveyskeskuksissa.
Tutkimuksesta voisi olla hyötyä mm. selvitettäessä miksi toisten sairaudenhoito on tehokkaampaa kuin toisten ja mitä asioita hoitoketjussa voi parantaa.
Tuttavapiirin ja tuntemattomien lääkemääräysten vertailuun ei ehkä ole suostuvaisia muut kuin ne lääkärit, jotka eivät ainakaan tietoisesti tee huolellisemmin valittuja lääkemääräyksiä henkilöiden perusteella mielivaltaisesti. Tämä voisi toki vääristää tutkimustulosta.
Jos tutkimuksia on tehty aiemmin, vaivan syy on tiedossa ja sairauden oireisiin tai kipuun tehoava lääke on jo kokeiltu ja tiedossa on, että lääkkeen tuoma hyöty on mahdollisia haittavaikutuksia suurempi, niin asiakkaalla voi hyvinkin olla jo lääkärille mennessään tiedossa tehoava lääke, mikä parantaa elämänlaatua.