Onko viikko-viikko systeemi aina erotilanteen ratkaisu?
Otsikossa Se jo tulikin eli kun vanhemmat eroaa eivätkä pääse sopimukseen lapsen asumisesta, niin meneekö Se automaattisesti aina niin, että lapsi on vuoroviikoin isällä ja äidillä?
Kommentit (44)
Meille tulee viikko-viikko-systeemi. Teen vuorotyötä ja koska lapsi on yhteinen niin yhdessä hoidetaan vaikka ei yhdessä enää voidakaan olla. Lapsi asuu siis kokonaisen viikon vuorotellen kummankin vanhemman luona ja kodit on 3km päässä toisistaan. Päiväkoti pysyy myös samana.
Kumpikin haluaa olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon ja mielestäni olisi järjetöntä laittaa lapsi vuoropäiväkotiin minun iltavuorojen ajaksi ja pakottaa mies pelkäksi viikonloppuisäksi. En itsekään haluaisi olla viikonloppuäiti joten en voi vaatia sitä toiseltakaan.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:49"]Mielummin niin että huoltaja muuttaa vuoroviikoin lapsen luokse. Jokainen voi kokeilla miltä tuntuu vaihtaa asuinpaikkaa viikon välein?
Järkyttävän huono ratkaisu jossa aikuinen ajattelee vain itseään ja omia etujaan? Lapsi on sitäpaitsi lojaali vanhemmilleen ja vaikuttaa sopeutuvan ja kysyttäessäkin sanoo kaiken olevan ok.
Tällaisen lapsuuden viettäneen" haavat " korjataan sitten aikuisiällä?
Ymmärtääkseni tätä vuoroviikko-systeemiä on tutkittu ja kritisoitu myös aikalailla?
[/quote]
Mistä sä tiedät jos se lapsi on itse halunnut asua viikon äidillä ja toisen viikon isällä jne? En ymmärrä mitä kamalaa siinä on. Varsinkin jos vanhemmat asuvat lähekkäin.
Toi joka toinen viikonloppu -systeemi nyt ei ainakaan ole mistään kotoisin. Siinä on tasan yksi kokonainen päivä aikaa olla yhdessä. Funtsi ja pähkäile siinä sitten mihin se käytetään, ollaanko ihan keskenään se pieni aika mikä saadaan olla, sukulaisiakin olisi varmaan kiva tavata, no olisihan sitä lasta kiva viedä johonkin retkellekin... Turha tossa viikkosysteemissä kritisoida siirtymisiä, viikonlopuissahan niitä vasta tuleekin eikä mihinkään ehditä tottua, eihän siinä ehdi edes reppua purkaa kun lähdettävä jo takaisin.
Se, että erotilanteessa kyetään ylipäätään jonkinlaiseen ratkaisuun, on jo eräänlainen voitto sinällään. On todella kauniita ajatuksia kaikilla siitä lapsen parhaasta jne, mutta kun se tilanne tulee, niin valitettavasti se on kyllä melko harvinaista,että vanhemmat kykenee yhteistyöhön LAPSEN parhaaksi, ainakaan heti. Kyllä mä näkisin, että se taistelu ja lapsen käyttäminen pelinappulana vahingoittaa lasta enemmän, kuin tasapuolinen asuminen molempien vanhempien luona, siis jos molemmat vaan ovat kelvollisia vanhemmuuteen.
Mutta olisihan sillä lapsella hyvä olla se yksi pysyvä koti, johon palata aina jatkamaan tuttua ja turvallista arkea. Eli en tätä viikko-viikko systeemiä kannattaisi, jos omalle kohdalle sattuisi ja lapsen isän kanssa kyettäisi asioista sopimaan.