Onko viikko-viikko systeemi aina erotilanteen ratkaisu?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:49"]

Mielummin niin että huoltaja muuttaa vuoroviikoin lapsen luokse. Jokainen voi kokeilla miltä tuntuu vaihtaa asuinpaikkaa viikon välein? Järkyttävän huono ratkaisu jossa aikuinen ajattelee vain itseään ja omia etujaan? Lapsi on sitäpaitsi lojaali vanhemmilleen ja vaikuttaa sopeutuvan ja kysyttäessäkin sanoo kaiken olevan ok. Tällaisen lapsuuden viettäneen" haavat " korjataan sitten aikuisiällä? Ymmärtääkseni tätä vuoroviikko-systeemiä on tutkittu ja kritisoitu myös aikalailla?

[/quote]

Minä taas väitän, että nimenomaan vanhempien laiskuuden takia päädytään jokatoinenviikonloppu-tapaamisiin. Ei tarvitse sitten itse miettä, että mikä meille olisi parasta. Anna kun arvaan, lainaamani kommentin kirjoittajalla ei taida olla kokemusta avioeroperheessä asumisesta? Siis omaa henkilökohtaista kokemusta, ei kälyn tai kaverin?

Kyllähän monet aikuisetkin joutuvat asumaan työn takia eri paikkakunnilla. AP:n kysymykseen. Viikko-viikko onnistuu, jos vanhemmat ovat siihen riittävän kypsiä (kykeneviä huolehtimaan lapsista ja kumpikaan ei koe että lapset ovat hänen omaisuuttaan), ainahan tämä ei onnistu. Systeemi vaatii myös sen, että vanhemmat asuvat riittävän lähellä toisiaan, jotta päiväkoti- ja koulumatkat eivät ole kohtuuttomia. Viikonloppuisä-malli on parempi, jos vanhemmat asuvat kaukana toisistaan.

Lapset aika rasittuneita.

milloinkamat on toisessa paikassa ja milloin toisessa, kun niitä tarvittaisiin.

onks pakko erota?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:56"]

Lapset aika rasittuneita.

milloinkamat on toisessa paikassa ja milloin toisessa, kun niitä tarvittaisiin.

onks pakko erota?

[/quote]

Tätä kysyin itsekin aikanaan, mutta lasteni isän mielestä oli. Ei toista aikuista voi pakottaa pysymään avioliitossa. Sitten on pakko rakentaa elämä niistä palikoista mitä on jäljellä. On hyvä muistaa, että myös eroperheissä olosuhteet muuttuvat, ja se aika jona alaikäisistä lapsista huolehtitaan on aika pitkä. Ja mites sitten kun se lapsi on täysi-ikäinen mutta ei asu vielä omillaan? Vieläkö menee joka toinen viikonloppu iskälle kylään?

Ap tässä vielä. Siksi kyselin asiaa kun kammoan ajatusta tuosta viikko-viikko systeemistä. Mutta entä jos vanhemmat ei pääse sopimukseen kumman luona lapset asuvat? Itse haluaisin nuo 4- ja 6 - vuotiaat...

Ruotsissa viikko-viikko-systeemi on paljon yleisempää ja siellä suhtaudutaan siihen myönteisemmin kuin Suomessa. Eihän se ihan pienten lasten ratkaisu ole, mutta isommille varmaan ihan toimivaa. En itse kokisi kodin vaihtoa viikoittain ongelmaksi. Hankalammaksi tuntuisi joka toinen viikonloppu -systeemi - eikö siinä jää välit isän sukulaisiin helposti aika etäiseksi?

Viikko-viikko toimii parhaiten, jos asutaan samalla paikkakunnalla.

Ystäväni erosi todella riitaisasta ja väkivaltaisesta liitosta. Mies muuten tosi hyvä isä. Äiti ja isä eivät ole missään muussa tekemisissä keskenään, kuin lasten asoissa. Asuvat kilometrin päässä toisistaa. Molemmissa kodeissa omat huoneet ja tarvikkeet. Ja on sallittua käydä toisen vanhemman luona toisen viikollakin, joten helppo hakea jotakin toisesta kodista, jos on unohtunut. Lapset kulkevat itse kouuun ja harrastuskuskaamiset sovitaan aina rilanteen mukaan.

Lapset ovat tähän todella tyytyväisiä. Varsinkin kun viimeiset ajat ennen eroa olivat kotona ihan täyttä paskaa, huutoa, riitaa ja tappelua. Nyt kaikki osapuolet on onnellisia ja aikuiset ONNEKSI osaavat pysyä kaukana toistensa elämästä lukuunottamatta lasten asioita, jotka ovat jo vuosia osanneet hoitaa asiallisesti.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 09:09"]

Ap tässä vielä. Siksi kyselin asiaa kun kammoan ajatusta tuosta viikko-viikko systeemistä. Mutta entä jos vanhemmat ei pääse sopimukseen kumman luona lapset asuvat? Itse haluaisin nuo 4- ja 6 - vuotiaat...

[/quote]

Olen se, jonka lapset asuvat viikko-kaksi viikkoa-systeemillä. Voittehan kokeilla vaikkapa lyhyempiä vaihtovälejä, varsinkin jos asutte riittävän lähekkäin. Koita ajatella, ettei se lasten toinenkaan vanhempi varmaan halua "menettää" lapsiaan niin että näkisi heitä vain muutaman päivän kuukaudessa. Noita asumisjärjestelyjä voi sitten myöhemmin muutella ja kokeilla mikä sopii parhaiten teidän tilanteeseen. Monilla vanhemmilla on vuorotyö, joka sinällään voi sanella lastenhoidollisia juttuja jo ydinperheessäkin.

Viikon voi siis jakaa vaikka 3pv-4pv tai ihan miten vain halutaan. Tai voitte sopia, että aluksi kokeilette niin tai näin pari kuukautta, ja sitten palaveri pystyyn kun tiedätte vähän miltä arki vaikuttaa. Parin kuukauden aikana ei kukaan saa traumaa, vaikka joutuisi ramppaamaan/olemaan erossa/tms.

Omat vanhempani erosivat kun olin hyvin nuori, ja itse asuin ainakin vanhempana jotenkin niin, että olin 2-3 yötä viikosta sen vanhemman luona, missä en asunut virallisesti, lisäksi saatoin käydä siellä syömässä tms muuten viettämässä aikaa. En oikeastaan ole ihan varma miten vanhempani hoitivat tämän kun olin nuorempi, täytyy kysyä. Mutta en muista kyllä kokeneeni tuota raskaana, toki se helpotti että molemmat kodit sijaitsivat n. kilometrin päässä toisistaan. Mukana oli myös uusi puoliso toisen vanhemman puolelta, eikä kukaan koskaan haukkunut ketään minulle tai sanonut mitään negatiivista tai ollut riitaa matkoista tai juhlapyhistä, joten en usko että on naiivia ajatella että joku muukin pystyy tuohon.

Riippuu minkä ikäiset lapset joutuivat viikkolapseksi. Kehityksen kannalta joku 1-2 v ei tosiaankaan kuulu vielä tuohon systeemiin! Jotkuthan eivät halua olla lapsestaan erossa kunnes on edes 3 v täynnä ja mennään töihin???
Tehkää niille koululaisille mitä haluatte, mutta älkää hyvät ihmiset liian pieniä ihmisentaimia laittako viikkolapseksi!!!! :(

Tämä kuulostaa parhaalta LASTEN kannalta, mutta odotapas kun kuvioihin tulevat uudet puolisot ja uudet lapset...Siinä vaiheessa erolapset alkavat kummasti tuntua rasittavilta vierailta, jotka tunkevat vauvaperheen arkeen "ennalta varoittamatta", "milloin lystäävät", "liian usein" ja "sotkevatkin liikaa".

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:14"]

Me ollaan sovittu miehen kanssa että jos ero tulee niin ei lähdetä tuohon, todella kuormittavaa lapsille. Pyrkisimme siihen että asuisimme niin lähekkäin että lapset voisivat koska vaan käydä kummankin luona ja nähdä ihan perusarjessa molempia vanhempia. Toisen luona on koti mutta halutessaan voisivat myös aina yökyläillä toisella (lasten ollessa pieniä ollaan sovittu että koti olis mun luona). Juhlat ja muut järkättäis yhdessä ettei tarvitse mitään kahtia synttäreitä ja erillisiä juttuja järjestää. Lapset eivät saa kärsiä mielestäni erosta vaikka vanhemmat eivät asuisikaan saman katon alla. Tietysti aina ei onnistu näin mutta tähän pyrkisimme, mielestäni on erityisen tärkeää että lapsilla on pysyvä koti ja molemmat vanhemmat arjessa ja juhlassa mukana. Onneksi ei tarvi tällasia nyt kuitenkaan miettiä kun ei ole aihetta erota mutta onpahan sovittu valmiiksi jos elämä yllättää :)

[/quote]

No aika paljon tuota on mietitty kuitenkin, "vaikka onneksi ei tarvi tosissaan miettiä", kaikkea hyvää teille ja suhteellenne! Valmiit sopimukset saattaa olla yllätyksiä sitten jos erotaan, kun silloin ollaan jo jossain määrin riidoissa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:14"]

Me ollaan sovittu miehen kanssa että jos ero tulee niin ei lähdetä tuohon, todella kuormittavaa lapsille. Pyrkisimme siihen että asuisimme niin lähekkäin että lapset voisivat koska vaan käydä kummankin luona ja nähdä ihan perusarjessa molempia vanhempia. Toisen luona on koti mutta halutessaan voisivat myös aina yökyläillä toisella (lasten ollessa pieniä ollaan sovittu.... ------.......Onneksi ei tarvi tällasia nyt kuitenkaan miettiä kun ei ole aihetta erota mutta onpahan sovittu valmiiksi jos elämä yllättää :)

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:56"]

Lapset aika rasittuneita.

milloinkamat on toisessa paikassa ja milloin toisessa, kun niitä tarvittaisiin.

onks pakko erota?

[/quote]

Aika usein on! Äläkä ala väittämään vastaan, koska et tiedä eroamisten syitä tai taustoja.

nimim. eronnut

Ei ole. Meillä oli sellainen tilanne, että molemmat lapset saivat käydä kummala tahansa vanhemmalla koska vaan, vaikka vanhemmat eivät olleet kauhean hyvissä väleissä. Ei siis mitään tiettyjä päiviä, koska sai olla missäkin.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 15:22"]

Meillä ainakin meni toisinpäin, miehen exä halusi kontrolloida miestä viikko-viikkosysteemillä :D Kuvitteli vielä olevansa "yh", koska oli huoltajana papereilla. "Minä olen äiti, minä päätän...". Juu, tasavertaisia molemmat kun yhtä paljon pitävätkin ja jossain vaiheessa pidettiin enemmän kuin äiti itse. Ero on aina paskaa. Viikkoperheet, vieläkin paskempaa. Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi koskaan erota!!!!

[/quote]

No meinaatko että tilanne olisi ollut parempi jos tapaamisia olisi ollut vain joka toinen viikonloppu? Miten liittyy vuoroviikkoasuminen siihen että toinen on ns. mu***u?

Meillä ei onnistuisi. Muuttaisin eron jälkeen kymmenien kilometrien päähän ja teini on jo ilmoittanut, että jäisi isälleen kavereiden, koulun, ok-talon ja isänsä varallisuuden vuoksi. Teini kävisi siis mun luona vain joskus kääntymässä. Ei olla eroamassa, mutta tämäkin asia on jo selvitetty etukäteen varmuuden vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 11:27"]

Yleensä ne, jotka ei kannata viikko-viikko systeemiä, on äitejä. Ja sellaisia äitejä, jotka haluavat kontrolloida ja käskyttää miestä vielä eron jälkeen, ja kostaa sillä että toinen ei saa olla lasten kanssa tarpeeksi. Lasten etu, monien kansainvälisten ja kotimaisten selvitysten mukaan on, että lapsi saa elää normaalia arkea kummankin vanhemman kanssa.

Käytännössä voidaan sama asia pienempien lasten osalta sopia vaikka 2pv 2pv systeemillä ja siitä pidentää sitten aikaa pikkuhiljaa viikko-viikkoon. Jotta tällainen järjestely toimisi lasten kannalta, täytyy vanhempien asua riittävän lähellä toisiaan, siis vähintään niin, että koulunkäynti ja päiväkotiin kuljettaminen käytännössä toimii, ja lapsilla täytyy olla se oma tila, vaatteet ja tavarat valmiina kummassakin kodissa, niin että siirtyminen kodista toiseen on helppoa ja yksinkertaista.

Ne, jotka argumentoivat viikonloppumallin paremmuttaa "liialla ramppaamisella" kotien välillä, jos on vikko-viikko järjestely, eivät osaa laskea että vikonloppumallissa on aivan yhtä monta siirtymää kotien välillä. Eron jälkeen ei voi mitään, että kaikki joutuvat sopeutumaan siihen, ettei saa ja voi koko ajan olla lapsen kanssa yhdessä. Tätä ei saisi käyttää erossa kiristyskeinona ekä lyömäaseena; lapsi on se, joka kärsii, jos ei saa olla riittävästi kummankin vanhemman kanssa.

[/quote]

Mutta kun vaihtoehtoan on myös se, että ei sovita etukäteen mitään päiviä vaan lapsi saa olla miten haluaa missäkin.

[/quote]

Siinä vain äkkiä arki tulee hankalaksi. Aikuisilla kun on vaikka mitä muutakin kuin vain hetkessä elävät lapset. Yleensä ei töitä tai vaikka mummun lääkäriapua voi lasten mielten mukaan perua ja siirrellä tai sopia sen mukaan, miten lapset haluaa. Mutta kun on sovittu vuorot, milloin ollaan vastuussa lapsista, voidaan sopia myös muu elämä sen mukaan. Varmasti useinkin se käytännön elämä ratkaisee myös sen, missä lasten on parasta asua milloinkin. Ja se käytännön elämä on kaikilla erilainen. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:19"]Ei. Teini jäisi miehelle, muuttaisin 100 km päähän. Yllätys, mies ei halua erota.
[/quote]
Oot oikea idiootti

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 10:34"]Riippuu minkä ikäiset lapset joutuivat viikkolapseksi. Kehityksen kannalta joku 1-2 v ei tosiaankaan kuulu vielä tuohon systeemiin! Jotkuthan eivät halua olla lapsestaan erossa kunnes on edes 3 v täynnä ja mennään töihin???
Tehkää niille koululaisille mitä haluatte, mutta älkää hyvät ihmiset liian pieniä ihmisentaimia laittako viikkolapseksi!!!! :(
[/quote]
Jaa miksi koululaiset voivat kärsiä, muttei pikkulapset??

Meidän 7-vuotias asuu kaikki viikonloput isänsä luona ja viikot äidin luona. Lomien aikaan lapsi on suunnilleen puolet lomasta äidillään ja puolet isällään. 

Kotien välinen matka on 10 km. Tarvittaessa isä auttaa äitiä esim. viemällä lapsen harrastuksiin tai hakemalla lapsen iltapäiväkerhosta kotiin äidin työmatkan tms. vuoksi. 

Vietämme noin kerran kuukaudessa aikaa koko perheen kesken (esim. käydään teatterissa tai urheilutapahtumissa tai jossain lasten puuhapaikassa). Lomilla useammin, mutta usein kahvitellaan lapsen siirron yhteydessä. 

Olemme tietoisesti panostaneet hyvien välien säilyttämiseen. Ei ole ollut aina helppoa, kun etenkin esimmäisinä eron jälkeisinä vuosina mustasukkaisuus vaivasi, mutta kyllä se on kannattanut. Ajattelemme oikeasti lapsen parasta ja vaikka joskus onkin riitoja, niin ne käydään ja käsitellään lapsen korvien kuulumattomissa.