Onko viikko-viikko systeemi aina erotilanteen ratkaisu?

Yleensä ne, jotka ei kannata viikko-viikko systeemiä, on äitejä. Ja sellaisia äitejä, jotka haluavat kontrolloida ja käskyttää miestä vielä eron jälkeen, ja kostaa sillä että toinen ei saa olla lasten kanssa tarpeeksi. Lasten etu, monien kansainvälisten ja kotimaisten selvitysten mukaan on, että lapsi saa elää normaalia arkea kummankin vanhemman kanssa.

Käytännössä voidaan sama asia pienempien lasten osalta sopia vaikka 2pv 2pv systeemillä ja siitä pidentää sitten aikaa pikkuhiljaa viikko-viikkoon. Jotta tällainen järjestely toimisi lasten kannalta, täytyy vanhempien asua riittävän lähellä toisiaan, siis vähintään niin, että koulunkäynti ja päiväkotiin kuljettaminen käytännössä toimii, ja lapsilla täytyy olla se oma tila, vaatteet ja tavarat valmiina kummassakin kodissa, niin että siirtyminen kodista toiseen on helppoa ja yksinkertaista.

Ne, jotka argumentoivat viikonloppumallin paremmuttaa "liialla ramppaamisella" kotien välillä, jos on vikko-viikko järjestely, eivät osaa laskea että vikonloppumallissa on aivan yhtä monta siirtymää kotien välillä. Eron jälkeen ei voi mitään, että kaikki joutuvat sopeutumaan siihen, ettei saa ja voi koko ajan olla lapsen kanssa yhdessä. Tätä ei saisi käyttää erossa kiristyskeinona ekä lyömäaseena; lapsi on se, joka kärsii, jos ei saa olla riittävästi kummankin vanhemman kanssa.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 11:27"]

Yleensä ne, jotka ei kannata viikko-viikko systeemiä, on äitejä. Ja sellaisia äitejä, jotka haluavat kontrolloida ja käskyttää miestä vielä eron jälkeen, ja kostaa sillä että toinen ei saa olla lasten kanssa tarpeeksi. Lasten etu, monien kansainvälisten ja kotimaisten selvitysten mukaan on, että lapsi saa elää normaalia arkea kummankin vanhemman kanssa.

Käytännössä voidaan sama asia pienempien lasten osalta sopia vaikka 2pv 2pv systeemillä ja siitä pidentää sitten aikaa pikkuhiljaa viikko-viikkoon. Jotta tällainen järjestely toimisi lasten kannalta, täytyy vanhempien asua riittävän lähellä toisiaan, siis vähintään niin, että koulunkäynti ja päiväkotiin kuljettaminen käytännössä toimii, ja lapsilla täytyy olla se oma tila, vaatteet ja tavarat valmiina kummassakin kodissa, niin että siirtyminen kodista toiseen on helppoa ja yksinkertaista.

Ne, jotka argumentoivat viikonloppumallin paremmuttaa "liialla ramppaamisella" kotien välillä, jos on vikko-viikko järjestely, eivät osaa laskea että vikonloppumallissa on aivan yhtä monta siirtymää kotien välillä. Eron jälkeen ei voi mitään, että kaikki joutuvat sopeutumaan siihen, ettei saa ja voi koko ajan olla lapsen kanssa yhdessä. Tätä ei saisi käyttää erossa kiristyskeinona ekä lyömäaseena; lapsi on se, joka kärsii, jos ei saa olla riittävästi kummankin vanhemman kanssa.

[/quote]

Mutta kun vaihtoehtoan on myös se, että ei sovita etukäteen mitään päiviä vaan lapsi saa olla miten haluaa missäkin.

Meillä ainakin meni toisinpäin, miehen exä halusi kontrolloida miestä viikko-viikkosysteemillä :D
Kuvitteli vielä olevansa "yh", koska oli huoltajana papereilla.
"Minä olen äiti, minä päätän...".
Juu, tasavertaisia molemmat kun yhtä paljon pitävätkin ja jossain vaiheessa pidettiin enemmän kuin äiti itse.
Ero on aina paskaa. Viikkoperheet, vieläkin paskempaa.
Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi koskaan erota!!!!

Ei mene.

Yleisin käytäntö on joka toinen viikonlopu ja viikolla yksi arki-ilta.

ikävä kyllä ei. Lapsillehan tuo olisi paras vaihtoehto

Joka miettii sitä, että olisi lapsille paras vaihtoehto, kokeilkoon ensin itse asua vuoroviikoin yhdessä paikassa ja toisina viikkoina toisessa. Onnea yritykseen.

Me ollaan sovittu miehen kanssa että jos ero tulee niin ei lähdetä tuohon, todella kuormittavaa lapsille. Pyrkisimme siihen että asuisimme niin lähekkäin että lapset voisivat koska vaan käydä kummankin luona ja nähdä ihan perusarjessa molempia vanhempia. Toisen luona on koti mutta halutessaan voisivat myös aina yökyläillä toisella (lasten ollessa pieniä ollaan sovittu että koti olis mun luona). Juhlat ja muut järkättäis yhdessä ettei tarvitse mitään kahtia synttäreitä ja erillisiä juttuja järjestää. Lapset eivät saa kärsiä mielestäni erosta vaikka vanhemmat eivät asuisikaan saman katon alla. Tietysti aina ei onnistu näin mutta tähän pyrkisimme, mielestäni on erityisen tärkeää että lapsilla on pysyvä koti ja molemmat vanhemmat arjessa ja juhlassa mukana. Onneksi ei tarvi tällasia nyt kuitenkaan miettiä kun ei ole aihetta erota mutta onpahan sovittu valmiiksi jos elämä yllättää :)

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:14"]Me ollaan sovittu miehen kanssa että jos ero tulee niin ei lähdetä tuohon, todella kuormittavaa lapsille. Pyrkisimme siihen että asuisimme niin lähekkäin että lapset voisivat koska vaan käydä kummankin luona ja nähdä ihan perusarjessa molempia vanhempia. Toisen luona on koti mutta halutessaan voisivat myös aina yökyläillä toisella (lasten ollessa pieniä ollaan sovittu että koti olis mun luona). Juhlat ja muut järkättäis yhdessä ettei tarvitse mitään kahtia synttäreitä ja erillisiä juttuja järjestää. Lapset eivät saa kärsiä mielestäni erosta vaikka vanhemmat eivät asuisikaan saman katon alla. Tietysti aina ei onnistu näin mutta tähän pyrkisimme, mielestäni on erityisen tärkeää että lapsilla on pysyvä koti ja molemmat vanhemmat arjessa ja juhlassa mukana. Onneksi ei tarvi tällasia nyt kuitenkaan miettiä kun ei ole aihetta erota mutta onpahan sovittu valmiiksi jos elämä yllättää :)
[/quote]

Ja perusarjella tarkoitan että vanhemmat on sen verran väleissä että voidaan viettää aikaa toistemme luona, lapset voivat viettää aikaa myös itsekseen molempien vanhempien luona ja molemmat vie harrastuksiin ja muihin menoihin jne. En sitä että asutaan edelleen saman katon alla.

Ei. Teini jäisi miehelle, muuttaisin 100 km päähän. Yllätys, mies ei halua erota.

Ei , vain harvoin niin ! Yleensä isä näkee lastaan joka toinen viikonloppu jos edes silloinkaan

Kyseinen järjestely kuulostaa ihan kammottavalta. Ei aikuinenkaan jaksaisi vuosia hyppiä tuolla tavalla. En ainakaan minä..

Meillä on tämä systeemi :/ Lapsi näyttää voivan hyvin, mistä olen hiukan yllättynyt. Mistään muunlaisesta systeemistä emme pysty sopimaan, koska mies ei edes tervehdi minua, saatika puhu minulle. Ja hän oli kuitenkin se, joka kävi pettämässä ja nyt kiukuttelee siitä, että vedin asiasta herneet nenään.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:14"]Me ollaan sovittu miehen kanssa että jos ero tulee niin ei lähdetä tuohon, todella kuormittavaa lapsille. Pyrkisimme siihen että asuisimme niin lähekkäin että lapset voisivat koska vaan käydä kummankin luona ja nähdä ihan perusarjessa molempia vanhempia. Toisen luona on koti mutta halutessaan voisivat myös aina yökyläillä toisella (lasten ollessa pieniä ollaan sovittu että koti olis mun luona). Juhlat ja muut järkättäis yhdessä ettei tarvitse mitään kahtia synttäreitä ja erillisiä juttuja järjestää. Lapset eivät saa kärsiä mielestäni erosta vaikka vanhemmat eivät asuisikaan saman katon alla. Tietysti aina ei onnistu näin mutta tähän pyrkisimme, mielestäni on erityisen tärkeää että lapsilla on pysyvä koti ja molemmat vanhemmat arjessa ja juhlassa mukana. Onneksi ei tarvi tällasia nyt kuitenkaan miettiä kun ei ole aihetta erota mutta onpahan sovittu valmiiksi jos elämä yllättää :) [/quote] Ja perusarjella tarkoitan että vanhemmat on sen verran väleissä että voidaan viettää aikaa toistemme luona, lapset voivat viettää aikaa myös itsekseen molempien vanhempien luona ja molemmat vie harrastuksiin ja muihin menoihin jne. En sitä että asutaan edelleen saman katon alla.

[/quote]

Ihana ajatus noin käytännössä, mutta mitäs sitten kun siihen jommallekummalle tulee uusi puoliso? Ja lapsetko sitten oman makunsa mukaan hyppäävät jommassakummassa kodissa syömässä, nukkumassa jne. miten kouluun meno, läksyt? Teini-iässä voi sitten paiskoa ovia ja sanoa, että mä meen isin/äitin luo, siellä on kivempaa. Kyllä lapset tarvivat säännöllistä rytmiä elämäänsä, tuollainen ei käytännössä toimi ollenkaan. Nähty on.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:14"]

Me ollaan sovittu miehen kanssa että jos ero tulee niin ei lähdetä tuohon, todella kuormittavaa lapsille. Pyrkisimme siihen että asuisimme niin lähekkäin että lapset voisivat koska vaan käydä kummankin luona ja nähdä ihan perusarjessa molempia vanhempia. Toisen luona on koti mutta halutessaan voisivat myös aina yökyläillä toisella (lasten ollessa pieniä ollaan sovittu että koti olis mun luona). Juhlat ja muut järkättäis yhdessä ettei tarvitse mitään kahtia synttäreitä ja erillisiä juttuja järjestää. Lapset eivät saa kärsiä mielestäni erosta vaikka vanhemmat eivät asuisikaan saman katon alla. Tietysti aina ei onnistu näin mutta tähän pyrkisimme, mielestäni on erityisen tärkeää että lapsilla on pysyvä koti ja molemmat vanhemmat arjessa ja juhlassa mukana. Onneksi ei tarvi tällasia nyt kuitenkaan miettiä kun ei ole aihetta erota mutta onpahan sovittu valmiiksi jos elämä yllättää :)

[/quote]

Ihanan naivia. Sitten kun tulee toiselle se ensimmäinen uusi kumppani niin koko paletti leviää mustasukkaisuuksiin ja halutaan sitä omaa aikaa

Se joka lapsen on halunnut saa sen kyllä hoitaakin ihan yksin.

*teoriassa 

-11

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:23"]

Kyseinen järjestely kuulostaa ihan kammottavalta. Ei aikuinenkaan jaksaisi vuosia hyppiä tuolla tavalla. En ainakaan minä..

[/quote]

No ei aina ole viikko-viikko. Meillä esim. viikko-kaksi viikkoa. Saatte arvata, kumman vanhemman luona ovat viikon kerrallaan, ja kumman kaksi viikkoa. Ainoa mikä tässä on hanurista, on pakkaaminen, mutta sehän ei mitenkään merkittävästi vähenisi myöskään ns. perinteisessä viikonloppuisä-mallissa. Aivan pienet lapset oli meilläkin niin että tapasivat etävanhempaa vain muutamia päiviä kuukaudessa. Kouluikään mennessä siirryttiin viikko-kaksi viikoa-järjestelmään, johon ollaan kaikki oltu tyytyväisiä. Ei elatusmaksuja (se jolla lapset enemmän, saa lapsilisät) vaan suoraa elatusta.

Onneksi näin, koska en voi käsittää miten se että toista vanhempaa yhtäkkiä tapaa vain silloin tällöin, voisi olla millään mittarilla hyvä asia. Ainakaan sille lapselle... lähivanhemmallehan se voi olla helmpompaa, kun saa pitää kaikki langat omissa käsissä eikä tarvitse niinkään ottaa huomioon ex-puolisoa ja tämän elämää.

Kun omat vanhemmat erosivat, ei isää paljon sen jälkeen nähty. Siksi pidän erittäin tärkeänä sitä että omat lapseni voivat olla läheisiä molempien vanhempiensa kanssa. Kyllä sen takia jonkin verran ramppaamista on siedettävä. 

(Jos lapsi on joka toinen viikonloppu ja yhden illan viikossa etävanhemman luona, niin eikös niitä siirtymiä tule kuitenkin ihan yhtä paljon kuin vuoroasumisessakin?)

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:08"]ikävä kyllä ei. Lapsillehan tuo olisi paras vaihtoehto
[/quote]
Ehkä isolle koululaiselle.
Muuten ei tod

Mielummin niin että huoltaja muuttaa vuoroviikoin lapsen luokse. Jokainen voi kokeilla miltä tuntuu vaihtaa asuinpaikkaa viikon välein?

Järkyttävän huono ratkaisu jossa aikuinen ajattelee vain itseään ja omia etujaan? Lapsi on sitäpaitsi lojaali vanhemmilleen ja vaikuttaa sopeutuvan ja kysyttäessäkin sanoo kaiken olevan ok.

Tällaisen lapsuuden viettäneen" haavat " korjataan sitten aikuisiällä?

Ymmärtääkseni tätä vuoroviikko-systeemiä on tutkittu ja kritisoitu myös aikalailla?

Meillä lapset on 40/60 isällä/äidillä. Lapsilla on yksi koti, lapset ei pakkaa ja vaihda paikkaa, vaan aikuiset. Sopii meille.