Lue keskustelun säännöt.
Oletteko joutuneet luopumaan lemmikistänne kumppaninne vuoksi?
10.04.2015 |
Olen jo pidemmän aikaa tapaillut erästä miestä, ja ainesta olisi johonkin vakavampaankin, mutts minun puolelta suhdetta jarruttelee tieto siitä että mies on allerginen kissoille. Hän on todella eläinrakas ja viihtyy kissani kanssa, mutta allergiaoireet alkavat parin tunnin päästä siitä kun hän on tullut luokseni. Viimeiset kahdeksan vuotta kissani on ollut minulle kaikki kaikessa. Sen ansiosta jaksoin pahimmillaki masennuksen ja ahdistuksen keskellä nousta sängystä aamuisin, ja pitää kotini kunnossa. Nukkuminenkaan ei ollut niin hankalaa kun tuo pieni nukkuu joka yö vieressäni. Kissa tuntee minut nykyään läpikotaisin, ja sen käyttäytymisestä näkee, että se huomaa heti jos minulla ei ole kaikki hyvin. Sydämessäni tiedän, etten ole valmis luopumaan kissastani miehen takia, mutta samalla pelkään, että mitä jos tämä mies olisikin se oikea.
Kommentit (76)
mies voi syödä allergialääkettä. en koskaan luopuisi eläimistä jonkun idiootin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:49"]
Ei ihme että maailma on näin perseellään. Täälläkin suurin osa on niin rakastunut johonkin eläimeen, että ihmisetkin jää toiseksi. Suoraan sanottuna sairasta. En yhtään ihmettele että nämä kissa- ja koiranaiset ovat miesten silmissä kauhistus.
[/quote]
taas joku ihminen ylentää itseään
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:11"]
53 jatkaa... Kertoo jotain jo ihmisestä jos ei osaa arvostaa rakkaansa suhdetta lemmikkiin eikä tunne empatiaa sen vertaa että olisi valmis tekemään töitä sen eteen että homma onnistuu kaikkia tyydyttävällä tavalla.
[/quote]
Samaa mieltä nr 53 kanssa. Vaikka niinhän se on, että tulee aina olemaan niitä tyyppejä jotka eivät vaan ymmärrä vaikka kuinka vääntäisit rautalangasta...
Ap ei taida oikein tietää, mitä joutua tarkoittaa. Joutuminen on pakkoa. Ap kirjoittaa omasta valinnasta, ei pakosta. Sen valitsee minkä tärkeämmäksi kokee. Jos hommat ei sitten menekään suunnitelmien mukaan, ei sille mitään voi mutta valinta on tehty.
"Asiat ovat mielestäni vääristyneet jos koira tai kissa menee ihmisen ja puolison edelle..."
Minkä puolison? Aloittaja vasta tapailee, ei edes asu yhdessä saati ole naimisissa? Onpa todella vankalla pohjalla "suhde", ihan puolisoita jo (fyi, ne puolisotkin on nykyään kovia avioeroilemaan, yli 50% avioeroluvuilla).
Siedätyshoito toimi itselläni hyvin! Olin koirille/kissoille pahasti allerginen (silmät alkoi vuotaa, nokka tukkoon, jos nuolaisi tuli näpyt jne.), mutta olen aina rakastanut eläimiä, joten hakeuduin niiden seuraan väkisin. Tulikoe tuli, kun tutustuin nykyiseen avopuolisoon, jolla oli koira. Allergiani on sillä tavalla hassu, että uudet eläintuttavuudet saavat aikaan oireita! Yhteiselomme lähti sujumaan, kun söin tarvittaessa allergialääkettä enkä antanut koiran pussailla. Pikkuhiljaa siedätyin uuden koiran "hajuun", eli karvoihin ja pölyyn. Nykyään koira ei allergisoi lainkaan, ja elämme mukavasti saman katon alla. Uskalsin jopa hankkia kissan :) avopuolisoni on kissoille vähän allerginen, mutta hän välttää hinkkaamasta naamaansa kisuun. Tsemppiä siedätyshoidon kanssa! Jos toimii, on kaikki vaiva sen arvoista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:44"]Ottaessani lemmikin sitoudun siihen että huolehdin siitä kunnes sen elämä päättyy. Vastuutontahan on ottaa eläimen jos siitä on heti valmis luopumaan. Siksi miehet valitsen niistä joille eläimet on okei,. eihän nyt lapsiakaan myydä eteenpäin jos uusi miesystävä ei niistä tykkää. [/quote] Eläin ei ole lapsi. Se ei ole millään tasolla verrattavissa lapseen. Eläin on lainkin silmissä omaisuutta, esine. [/quote] Ei, eläin ei ole lapsi, mutta kyllä sen ajan minkä eläin on ollut elämässäni mukana pitäisi jotain painaa kun harkitsen heitänkö syrjään uuden ihmissuhteen takia. Lemmikki voi elää jopa 10-20 vuotta, jolloinka siitä on huolehdittava ja tämän moni tiedostaa jo eläintä hankkiessaan. Aika tunnekylmä on ihminen joka ei mieti miten pitkäaikaselle lemmikille käy jos joutuu siitä luopumaan. Itselläni koira 9 vuotta joten hetken sai mieheni pyöriä elämässäni ennen kuin olin valmis siihen että olisin jopa siitä voinut luopua. Onneksi ei tarvinnut.
[/quote]
Kiintymystä ei lasketa? Jos lakikirja määrittelee esineeksi, niin sitten aletaan suhtautua kuin kirjahyllyyn?
Ei se vasta treffailuasteella oleva mieskään mikään perheenjäsen ole eikä lapseen rinnastettava, vieras ihminen se on. Tuolla logiikalla.
Jos miehelleni nyt monen vuoden suhteen jälkeen puhkeaisi paha allergia, niin luopuisin kyllä kissoista. Tosin se olisi varmasti miehellekin kova paikka, kun on kiintynyt niihin, joten varmasti ensin yritettäisiin kaikkea mahdollista. Mutta en kyllä olisi edes ryhtynyt suhteeseen alunperin allergisen kanssa. Tuossa vaiheessa, kun ei vielä tiedä suhteen potentiaalista mitään, on mielestäni hullua ja vastenmielistä toimintaa luopua rakkaasta lemmikistä. Ja vastuutonta jatkaa sellaista suhdetta siihen pisteeseen, että joutuu oikeasti valitsemaan kahden rakkaan välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP täällä hei! Tänään miehen kanssa lounaalla juttelin asiasta, ja hän sanoi ettei ikinä voisi tehdä sitä minulle, että hänen takiaan kissastani luopuisin. Minusta kuulemma näkee, että kissani on minulle äärettömän rakas, eikä voisi satuttaa minua "pakottamalla" luopumaan perheenjäsenestäni. Eli siedätyshoitoa kokeilemme, toivotaan että onnistuu!
Mielenkiintoisia nuo mielipiteet, että lemmikkieläin ei saisi olla mikään kynnyskysymys, kun on "parisuhteesta" (lue: tapailuasteella olevasta potentiaalisesta suhteesta) kyse.
Mikä sitten saa olla? Saako lastenhankinta olla - jos toinen haluaa lapsia, toinen ei? Mitä jos toinen on absolutisti ja toinen bilettää monta kertaa viikossa, saako se olla kynnyskysymys? Entä arvot sitten, saako tapailusuhteen pistää harkintaan jos elämänarvot eivät natsaa? Pitääkö omista arvoistaan luopua heti kun muuten varteenotettava parisuhdekandidaatti tulee vastaan, jos kerran lemmikeistäkin pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehellä on paha allergia, ei todellakaan kannata alkaa leikkimään terveydellään ja altistaa itseänsä enempää, pahimmillaan johtaa astmakohtaukseen ja ambulanssin tilaamiseen. Kissoilla erittyy niitä allergeenejä myös syljen mukana.
Jos allergia ei ole todella vakava, lemmikkejä voi hyvin olla mahdollista pitää jos hoitaa perusasiat kuntoon. Ensinnäkin kunnok ilmanpuhdistin Hepa-suodattimella, esim IQair tai muu vastaava oikeasti toimiva, hinnat noin 1000 eurosta ylöspäin. Imurointia kannattaa välttää ellei ole keskus pölynimuria, itse en siedä edes h13 suodattimella varustettua pölynimuria, se vähäkin pöly ja muut allergeenit jotka kulkeutuu takaisin huoneilmaan aiheuttaa ongelmia välittömästi. Höyrypesurin olen huomannut parhaaksi ratkaisuksi, tulee puhdasta helposti.
Nahkaiset sohvat ja nojatuolit kankaisten sijasta, lähtee pyyhkimällä puhtaaksi pölystä ja lemmikkien karvoista ja hilseistä. Pyykinpesu allergeenejä neutralosoivalla pesuaineella, esim Allersearchin ja parin muun valmistajan pesuaineet olen huomannut todella tehokkaaksi. Samoilla valmistajilla on myös tekstiileille suihkututtettavia aineita, itse pystyn niiden avulla laittamaan päälle vaikka saman takin tai paidan sen jälkeen jos olen käynyt kodissa jossa on kissoja tai koiria.
Lemmikkien pääsy makuuhuoneeseen suljettava ja vaan puhtaat vaatteet päällä sänkyyn. Patjoihin ja tyynyihin allergiapäälliset joissa mielellään 4mikrometrin tai pienempi reikäkoko
Koirille ainakin löytyy allergeenejä neutralisoivia pesuaineita jotka ovat turvallisia käyttää ja hoitavat koiran ihoakin. Kissoillekkim on luultavasti olemassa vastaavia pesuaineita.
Nämä asiat huomioon ottamalla onnistuu lemmikin pitäminen vähän vaikeammin allergisella ihmisellä.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 17:18"]
Mielenkiintoisia nuo mielipiteet, että lemmikkieläin ei saisi olla mikään kynnyskysymys, kun on "parisuhteesta" (lue: tapailuasteella olevasta potentiaalisesta suhteesta) kyse.
Mikä sitten saa olla? Saako lastenhankinta olla - jos toinen haluaa lapsia, toinen ei? Mitä jos toinen on absolutisti ja toinen bilettää monta kertaa viikossa, saako se olla kynnyskysymys? Entä arvot sitten, saako tapailusuhteen pistää harkintaan jos elämänarvot eivät natsaa? Pitääkö omista arvoistaan luopua heti kun muuten varteenotettava parisuhdekandidaatti tulee vastaan, jos kerran lemmikeistäkin pitäisi?
[/quote]
Epätoivoisten ja/tai läheisriippuvaisten mielestä kaikesta on luovuttava ja kaikkeen toisen haluamaan on suostuttava heti ja samantien kun kumppaniehdokas ilmaantuu näköpiiriin. Lapset on tehtävä tai jätettävä tekemättä, on ryhdyttävä juopoksi tai absolutistiksi, on jätettävä työpaikka, asuinpaikka ja ystävät, mitä tahansa toisen miellyttämiseksi, aivan sama mitä itse haluaa. Tämä on sitten "terve" parisuhde :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään luopuisi rakkaasta lemmikistä,joka on ollut minulla vuosia,uuden miehen takia. Kissoistani tiedän,että niiden rakkaus kestää loppuelämän,sen miehen kanssa voi hyvin tulla ero vaikka tuntuisi kuinka olevan "se oikea". Kissat eivät myöskään ole ikinä loukanneet minua,aiheuttaneet sydänsuruja tai unettomia öitä.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 17:13"]
AP täällä hei! Tänään miehen kanssa lounaalla juttelin asiasta, ja hän sanoi ettei ikinä voisi tehdä sitä minulle, että hänen takiaan kissastani luopuisin. Minusta kuulemma näkee, että kissani on minulle äärettömän rakas, eikä voisi satuttaa minua "pakottamalla" luopumaan perheenjäsenestäni. Eli siedätyshoitoa kokeilemme, toivotaan että onnistuu![/quote]
Olen todella iloinen puolestasi sekä myös teidän parisuhteenne puolesta! Näyttää, että olet löytänyt sinua ymmärtävän ja rakastavan miehen. Ihanaa! :)
Toivon kaikkea hyvää teille!
Nr 35 ? (se, jonka kissa ei 8-vuotiaana ollut vielä edes puolivälissä elämäänsä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet pois ja eläimiä tilalle! etsi joku mies joka ei ole allerginen tai muista aina heti ensin mainita että sinulla on kissa ja ettei suhteesta tule mitään jos miehellä allergia. Nainen ei voi koskaan olla onnellinen jos luopuaa asiasta kuin asiasta aina miehen takia
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:18"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:42"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:51"]
Luovuin lemmikeistäni miehen takia. Mies allergisoitui niille kun jo asuimme yhdessä eli ei ollut tiedossa allergioita suhteen alussa. Olen erittäin eläinrakas mutta kyllä se ihmissuhde on tärkeämpi kuin eläimet. Nyt ollaan oltu yhdessä 30vuotta. Olisin toivonut että meillä olisi koira mutta se nyt vaan on mahdotonta ja ihan kaikkea elämässä ei voi saada. Ihanan miehen ja lapset kuitenkin sain
[/quote]
Tämä on juuri oikein! Ihmisen pitäisi mennä aina eläimen edelle. Olen sitämieltä että ihmisillä jotka asettavat eläimen tärkeämmäksi on jonkunlaisia ongelmia ihmissuhteissaan ja oman itsensä kanssa. Suhde eläimeen on esim. itsekyyden vaivaamalle ihmiselle paljon helpompi kuin suhde toiseen ihmiseen. Suhde eläimeen on aina kuitenkin tietyllätapaa yksipuoleinen ja kaikki "langat" ja hallinta on ihmisellä.
Suhde ihmiseen vaatii paljon enemmän ja mikäli vuorovaikutustaitoja ei ole tai ne ovat puutteellisia niin tälläinen henkilö hankkii "kumppanikseen" mieluummin eläimen. Asiat ovat mielestäni vääristyneet jos koira tai kissa menee ihmisen ja puolison edelle...
Mies 77
[/quote]
Tuohan on ihan henkilökohtainen valinta. Sitäpaitsi miksi juuri SINÄ olisit jollekin ihmiselle yhtäkkiä tärkeämpi kuin tämän lemmikki, joka on ollut perheenjäsen jo vuosikausia? Mitä olet tehnyt, jotta asemasi olisi automaattisesti korkeammalla hetken tuttavuuden jälkeen? Se, että olet olemassa ja nasta tyyppi ei riitä, eikä tarvitsekaan.
[/quote] Olet oikeassa että se on henkilökohtainen valinta. Ne ongelmat ovat myös henkilökohtaisia. Minä en kirjoittanut itsestäni mitään vaan yleisesti ihmisistä joiden pitäisi mennä eläinten edelle. Eläin ei mielestäni koskaan saisi olla perheenjäsen! Ihmiset muodostavat perheen ja ihmiset ovat perheenjäseniä. Eläimet muodostavat lauman ja ovat laumanjäseniä. Eläintä vaikka se kuinka mukava ja kiva olisikin ei saisi koskaan inhimillistää. Eläimen asettaminen ihmisen edelle, rinnalle ja se että eläin on kaikki kaikessa on hyvin vääristynyttä. Mikäli ihmiselle eläin on kaikki kaikessa niin se kertoo että ihmissuhdeasioissa on jotain heikkoa ja ongelmaa. Mies 77 [/quote]
No niin tytöt, eiköhän kaikki pistetä porukalla lemmikkimme kiertoon, kun MIES kertoi meille, mikä on asian todellinen laita!
Eläintä ei SAA asettaa ihmisen rinnalle. Ei SAA, kuulitteko, tytöt? Kun MIES sanoo, että ei SAA, niin sitten ei SAA. PISTE. MIEHEN sana on laki, varsinkin silloin, kun kyseinen MIES on syntynyt vuonna -77. (Tai sitten on 77-vuotias. Tämä asia ei oikein käy ilmi. Mutta silti, hänhän on MIES, joten hän tietää varmasti paremmin, mikä on paras ikä.)
[/quote]
Kuulepas, minä olen nainen ja täysin samaa mieltä kuin Mies 77. Enkä ole ainoa.
Meinasin juuri kirjoittaa suunnilleen samanlaisen viestin kuin numero 70! Olen allerginen ja eksalla oli kissa. Toimimme sunnilleen juuri noin ja kun oireet havisivat annoimme vahitellen periksi "saannoista". Lopulta elimmen "normaalisti" ja allergia havisi. Astma on tietysti asia erikseen, sita ei minulla onneksi ole. Mutta tsemppia, kylla se on mahdollista!
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:18"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:42"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:33"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:29"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:51"] Luovuin lemmikeistäni miehen takia. Mies allergisoitui niille kun jo asuimme yhdessä eli ei ollut tiedossa allergioita suhteen alussa. Olen erittäin eläinrakas mutta kyllä se ihmissuhde on tärkeämpi kuin eläimet. Nyt ollaan oltu yhdessä 30vuotta. Olisin toivonut että meillä olisi koira mutta se nyt vaan on mahdotonta ja ihan kaikkea elämässä ei voi saada. Ihanan miehen ja lapset kuitenkin sain [/quote] Tämä on juuri oikein! Ihmisen pitäisi mennä aina eläimen edelle. Olen sitämieltä että ihmisillä jotka asettavat eläimen tärkeämmäksi on jonkunlaisia ongelmia ihmissuhteissaan ja oman itsensä kanssa. Suhde eläimeen on esim. itsekyyden vaivaamalle ihmiselle paljon helpompi kuin suhde toiseen ihmiseen. Suhde eläimeen on aina kuitenkin tietyllätapaa yksipuoleinen ja kaikki "langat" ja hallinta on ihmisellä. Suhde ihmiseen vaatii paljon enemmän ja mikäli vuorovaikutustaitoja ei ole tai ne ovat puutteellisia niin tälläinen henkilö hankkii "kumppanikseen" mieluummin eläimen. Asiat ovat mielestäni vääristyneet jos koira tai kissa menee ihmisen ja puolison edelle... Mies 77 [/quote] Tuohan on ihan henkilökohtainen valinta. Sitäpaitsi miksi juuri SINÄ olisit jollekin ihmiselle yhtäkkiä tärkeämpi kuin tämän lemmikki, joka on ollut perheenjäsen jo vuosikausia? Mitä olet tehnyt, jotta asemasi olisi automaattisesti korkeammalla hetken tuttavuuden jälkeen? Se, että olet olemassa ja nasta tyyppi ei riitä, eikä tarvitsekaan. [/quote] Olet oikeassa että se on henkilökohtainen valinta. Ne ongelmat ovat myös henkilökohtaisia. Minä en kirjoittanut itsestäni mitään vaan yleisesti ihmisistä joiden pitäisi mennä eläinten edelle. Eläin ei mielestäni koskaan saisi olla perheenjäsen! Ihmiset muodostavat perheen ja ihmiset ovat perheenjäseniä. Eläimet muodostavat lauman ja ovat laumanjäseniä. Eläintä vaikka se kuinka mukava ja kiva olisikin ei saisi koskaan inhimillistää. Eläimen asettaminen ihmisen edelle, rinnalle ja se että eläin on kaikki kaikessa on hyvin vääristynyttä. Mikäli ihmiselle eläin on kaikki kaikessa niin se kertoo että ihmissuhdeasioissa on jotain heikkoa ja ongelmaa. Mies 77 [/quote] No niin tytöt, eiköhän kaikki pistetä porukalla lemmikkimme kiertoon, kun MIES kertoi meille, mikä on asian todellinen laita! Eläintä ei SAA asettaa ihmisen rinnalle. Ei SAA, kuulitteko, tytöt? Kun MIES sanoo, että ei SAA, niin sitten ei SAA. PISTE. MIEHEN sana on laki, varsinkin silloin, kun kyseinen MIES on syntynyt vuonna -77. (Tai sitten on 77-vuotias. Tämä asia ei oikein käy ilmi. Mutta silti, hänhän on MIES, joten hän tietää varmasti paremmin, mikä on paras ikä.) [/quote] Kuulepas, minä olen nainen ja täysin samaa mieltä kuin Mies 77. Enkä ole ainoa.
[/quote]
Ihan sama. Sinulla sen enempää kuin Mies 77:lläkään ei ole mitään oikeutta sanella tuntemattomille ihmisille, mitä he "saavat" tehdä, tuntea ja ajatella.
Voisiko mies syödä allergialääkkeitä? Auttaisiko tarpeeksi? Ja kissalta pääsy makkariin kielletty. Vanhahkohan se jo on, eli voihan se olla ettei edes elä enää kauaa
En ole luopunut. Jo ennen tapailua olen varmistanut, että miehelle on ok että minulla on ja tulee aina olemaan koiria.
Luopuisin ennemmin kumppanistani koirien vuoksi, siedätyshoidot on kuitenkin keksitty ja ne yleensä toimivat erittäin hyvin. Itsekin menisin ehdottomasti siedätyshoitoon, jos tulisin allergiseksi koirilleni. Kissa-allergiasta en sitten tiedä, se voi olla hieman pahempi juttu, sillä kissat ovat muutenkin allergisoivampia.