Oletteko joutuneet luopumaan lemmikistänne kumppaninne vuoksi?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:01"]Saako mies allergiaoireita kissan hilseestä? Kun olin nuori, isäni oli allerginen kissoille, mutta otimme silti 2 pentukissaa (hänen luvallaan). Isän nenä oli usein punainen ja vuotava, mutta pikkuhiljaa allergia ilmeisesti siedättyi pois, meni ehkä puoli vuotta. Eli jos sinun mies ei saa mitään pahoja oireita kuten hengenahdistuskohtauksia, niin kannattaa kokeilla elää karvakasojen kanssa, allergia voi hävitä.
[/quote]

Oireet ovat aivastelua ja nenän vuotamista. Joskus saattaa ilmetä myös ihottumaa. Hengenahdistusta ei ole. Ehkä tänään juttelen asiasta miehen kanssa, ja jos ei hän olw valmis kokeilemaan siedätystä, niin pistän suhteen poikki ennenkuin se kerkeää kunnolla alkaakaan. Tiedän, että vaikka kuinka haluaisin, en voisi olla katkeroitumatta siitä, että jouduin toisen ihmisen takia kissastani luopumaan, enkä luultavasti ikinä pääsisi asiasta täysin yli.

AP
[/quote] No mies löytää sinua paremman naisen, joka osaa häntä arvostaa. En tajua ihmisiä jotka asettavat elukkansa ihmissuhteiden edelle. Eläkää sitten vain niiden elikoiden kanssa.. Kissa miehen edelle, ei hyvää päivää...

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:28"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 13:17"]

En elämän kuuna päivänä luopuisi katistani ja rakistani jonkun äijänkutaleen takia. Miehet menee ja tulee, ne on korvattavissa, mut mun lemmikkini ei.

[/quote]

Kunnes lemmikisi kuolevat niin huomaat että täysin korvattavissa olivat nekin eikä elämä ollutkaan millään tavalla niistä kiinni eivätkä ne niiiiin tärkeitä olleetkaan. Tosin on mahdollista että joskus alkaa harmittaa että jonkin karvakasan takia tuli hylättyä ihminen.

Mies 77

[/quote] Vielä lisään että kirjoituksestasi paistaa että kovasti on pientä tyttöä joskus sattunut. On tehnyt todella kipeätä eikä ole oikein ollut keinoja käsitellä asioita. Silloin astuu kuvioihin katkeruus miehenkutaleita kohtaan. Mies 77 [/quote] Kyllä. Olin n. 5-vuotias, kun sattui ekaa kertaa. Sitä 'sattumista' jatkui jokusen vuoden, kunnes tämä äijänkutale jäi kiinni itseteosta, ei tosin minun kimpustani vaan serkkuni. Eli on kyllä sattunut.

Lemmikkini ovat aina olleet mulle se henkireikä, ne eivät ole koskaan satuttaneet minua. Miehiä en osaa arvostaa pätkääkään, siihen ei Herlokki Solmusen päättelykykyä tarvita DDD. Äijät on kutaleita, pääosin täysin moraalitonta sakkia, heti kun silmä välttää, eikä sosiaalista painetta ole, niin nussiskellaan lasta, kehitysvammaista, tajutonta, sammunutta, lupaa kyselemäti jne jne. Ja sit kotiin leikkimään mallikansalaista. Hyi.
[/quote] Sinun ikävät kokemukseksi eivät tee kaikista miehistä tuollaisia. Ohis.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:42"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:51"]

Luovuin lemmikeistäni miehen takia. Mies allergisoitui niille kun jo asuimme yhdessä eli ei ollut tiedossa allergioita suhteen alussa. Olen erittäin eläinrakas mutta kyllä se ihmissuhde on tärkeämpi kuin eläimet. Nyt ollaan oltu yhdessä 30vuotta. Olisin toivonut että meillä olisi koira mutta se nyt vaan on mahdotonta ja ihan kaikkea elämässä ei voi saada. Ihanan miehen ja lapset kuitenkin sain

[/quote]

Tämä on juuri oikein! Ihmisen pitäisi mennä aina eläimen edelle. Olen sitämieltä että ihmisillä jotka asettavat eläimen tärkeämmäksi on jonkunlaisia ongelmia ihmissuhteissaan ja oman itsensä kanssa. Suhde eläimeen on esim. itsekyyden vaivaamalle ihmiselle paljon helpompi kuin suhde toiseen ihmiseen. Suhde eläimeen on aina kuitenkin tietyllätapaa yksipuoleinen ja kaikki "langat" ja hallinta on ihmisellä.

Suhde ihmiseen vaatii paljon enemmän ja mikäli vuorovaikutustaitoja ei ole tai ne ovat puutteellisia niin tälläinen henkilö hankkii "kumppanikseen" mieluummin eläimen. Asiat ovat mielestäni vääristyneet jos koira tai kissa menee ihmisen ja  puolison edelle...

Mies 77

[/quote]

Tuohan on ihan henkilökohtainen valinta. Sitäpaitsi miksi juuri SINÄ olisit jollekin ihmiselle yhtäkkiä tärkeämpi kuin tämän lemmikki, joka on ollut perheenjäsen jo vuosikausia? Mitä olet tehnyt, jotta asemasi olisi automaattisesti korkeammalla hetken tuttavuuden jälkeen? Se, että olet olemassa ja nasta tyyppi ei riitä, eikä tarvitsekaan.

[/quote] Olet oikeassa että se on henkilökohtainen valinta. Ne ongelmat ovat myös henkilökohtaisia. Minä en kirjoittanut itsestäni mitään vaan yleisesti ihmisistä joiden pitäisi mennä eläinten edelle. Eläin ei mielestäni koskaan saisi olla perheenjäsen! Ihmiset muodostavat perheen ja ihmiset ovat perheenjäseniä. Eläimet muodostavat lauman ja ovat laumanjäseniä. Eläintä vaikka se kuinka mukava ja kiva olisikin ei saisi koskaan inhimillistää. Eläimen asettaminen ihmisen edelle, rinnalle ja se että eläin on kaikki kaikessa on hyvin vääristynyttä. Mikäli ihmiselle eläin on kaikki kaikessa niin se kertoo että ihmissuhdeasioissa on jotain heikkoa ja ongelmaa. Mies 77 [/quote]

No niin tytöt, eiköhän kaikki pistetä porukalla lemmikkimme kiertoon, kun MIES kertoi meille, mikä on asian todellinen laita!

Eläintä ei SAA asettaa ihmisen rinnalle. Ei SAA, kuulitteko, tytöt? Kun MIES sanoo, että ei SAA, niin sitten ei SAA. PISTE. MIEHEN sana on laki, varsinkin silloin, kun kyseinen MIES on syntynyt vuonna -77. (Tai sitten on 77-vuotias. Tämä asia ei oikein käy ilmi. Mutta silti, hänhän on MIES, joten hän tietää varmasti paremmin, mikä on paras ikä.)

[/quote]

Voi se nimimerkki olla ihan sattumanvarainenkin numero tai sitten ei. Voi olla kuukausi ja päivä tai sitten ei. Saattaa olla ikäkin, joko suoraan numeroina tai vaikkapa kertolaskuna.  Ehkäpä mainitsemasi syntymävuosi tai ei... Jännää kun ei ihan varmuudella voi tietää... :)

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:42"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:51"]

Luovuin lemmikeistäni miehen takia. Mies allergisoitui niille kun jo asuimme yhdessä eli ei ollut tiedossa allergioita suhteen alussa. Olen erittäin eläinrakas mutta kyllä se ihmissuhde on tärkeämpi kuin eläimet. Nyt ollaan oltu yhdessä 30vuotta. Olisin toivonut että meillä olisi koira mutta se nyt vaan on mahdotonta ja ihan kaikkea elämässä ei voi saada. Ihanan miehen ja lapset kuitenkin sain

[/quote]

Tämä on juuri oikein! Ihmisen pitäisi mennä aina eläimen edelle. Olen sitämieltä että ihmisillä jotka asettavat eläimen tärkeämmäksi on jonkunlaisia ongelmia ihmissuhteissaan ja oman itsensä kanssa. Suhde eläimeen on esim. itsekyyden vaivaamalle ihmiselle paljon helpompi kuin suhde toiseen ihmiseen. Suhde eläimeen on aina kuitenkin tietyllätapaa yksipuoleinen ja kaikki "langat" ja hallinta on ihmisellä.

Suhde ihmiseen vaatii paljon enemmän ja mikäli vuorovaikutustaitoja ei ole tai ne ovat puutteellisia niin tälläinen henkilö hankkii "kumppanikseen" mieluummin eläimen. Asiat ovat mielestäni vääristyneet jos koira tai kissa menee ihmisen ja  puolison edelle...

Mies 77

[/quote]

Tuohan on ihan henkilökohtainen valinta. Sitäpaitsi miksi juuri SINÄ olisit jollekin ihmiselle yhtäkkiä tärkeämpi kuin tämän lemmikki, joka on ollut perheenjäsen jo vuosikausia? Mitä olet tehnyt, jotta asemasi olisi automaattisesti korkeammalla hetken tuttavuuden jälkeen? Se, että olet olemassa ja nasta tyyppi ei riitä, eikä tarvitsekaan.

[/quote] Olet oikeassa että se on henkilökohtainen valinta. Ne ongelmat ovat myös henkilökohtaisia. Minä en kirjoittanut itsestäni mitään vaan yleisesti ihmisistä joiden pitäisi mennä eläinten edelle. Eläin ei mielestäni koskaan saisi olla perheenjäsen! Ihmiset muodostavat perheen ja ihmiset ovat perheenjäseniä. Eläimet muodostavat lauman ja ovat laumanjäseniä. Eläintä vaikka se kuinka mukava ja kiva olisikin ei saisi koskaan inhimillistää. Eläimen asettaminen ihmisen edelle, rinnalle ja se että eläin on kaikki kaikessa on hyvin vääristynyttä. Mikäli ihmiselle eläin on kaikki kaikessa niin se kertoo että ihmissuhdeasioissa on jotain heikkoa ja ongelmaa. Mies 77 [/quote]

No niin tytöt, eiköhän kaikki pistetä porukalla lemmikkimme kiertoon, kun MIES kertoi meille, mikä on asian todellinen laita!

Eläintä ei SAA asettaa ihmisen rinnalle. Ei SAA, kuulitteko, tytöt? Kun MIES sanoo, että ei SAA, niin sitten ei SAA. PISTE. MIEHEN sana on laki, varsinkin silloin, kun kyseinen MIES on syntynyt vuonna -77. (Tai sitten on 77-vuotias. Tämä asia ei oikein käy ilmi. Mutta silti, hänhän on MIES, joten hän tietää varmasti paremmin, mikä on paras ikä.)

[/quote]

Voi se nimimerkki olla ihan sattumanvarainenkin numero tai sitten ei. Voi olla kuukausi ja päivä tai sitten ei. Saattaa olla ikäkin, joko suoraan numeroina tai vaikkapa kertolaskuna.  Ehkäpä mainitsemasi syntymävuosi tai ei... Jännää kun ei ihan varmuudella voi tietää... :)

[/quote]

Jännittävistä aiheista kirjoitti siis Mies 77. Jännitti itseänikin niin että nimimerkki unohtui..

Mies 77

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:27"]

No mies löytää sinua paremman naisen, joka osaa häntä arvostaa. En tajua ihmisiä jotka asettavat elukkansa ihmissuhteiden edelle. Eläkää sitten vain niiden elikoiden kanssa.. Kissa miehen edelle, ei hyvää päivää...

[/quote]

Mikä ihme se on, jos asettaa oman "elukkansa" sellaisen "ihmissuhteen" edelle, joka ei ole vielä edes alkanut? Sitä kutsutaan myös lojaaliudeksi. En voisi ikinä harkita huolivani miestä, joka esimerkiksi heivaisi oman koiransa pois tieltä, jotta minä mahtuisin mukaan elämään. Tuollainen ihminen ei edes ymmärrä, mitä kiintymys ja uskollisuus merkitsevät.

Kun tapaan jossain kiinnostavan miehen, niin kysyn aina salakavalasti keskustelun lomassa, onko kissa-allergiaa. Jos on, niin siirryn seuraavaan.
Nykyisellä poikaystävällä puhkesi allergia vasta vuoden seurustelun jälkeen. Tein heti selväksi, että mies löytää helpommin uuden kodin kun kissa. Mies nyt on vetänyt satunnaisesti reseptivapaita allergialääkkeitä kohta 2 vuotta ja hyvin pärjää niillä. Mieskin hyvin kiintynyt kissaan. Jos oireet pahensivat niin mies tietää, että kissat tulevat aina ennen miehiä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:32"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:27"]

No mies löytää sinua paremman naisen, joka osaa häntä arvostaa. En tajua ihmisiä jotka asettavat elukkansa ihmissuhteiden edelle. Eläkää sitten vain niiden elikoiden kanssa.. Kissa miehen edelle, ei hyvää päivää...

[/quote]

Mikä ihme se on, jos asettaa oman "elukkansa" sellaisen "ihmissuhteen" edelle, joka ei ole vielä edes alkanut? Sitä kutsutaan myös lojaaliudeksi. En voisi ikinä harkita huolivani miestä, joka esimerkiksi heivaisi oman koiransa pois tieltä, jotta minä mahtuisin mukaan elämään. Tuollainen ihminen ei edes ymmärrä, mitä kiintymys ja uskollisuus merkitsevät.
[/quote] Joskus se allergia voi olla vakava, jopa henkeä uhkaava. Miksi miehen pitäisi kärsiä tuskallisista jopa henkeä uhkaavista oireista siksi että kumppani ei voi luopua lemmikkieläimestä? Ne elukkanne eivät ole mitään lapsianne. Mutta tosiaan, itsepä teette ratkaisunne, minulle ihan sama. Ihmettelen vain, kun sitten taas valitatte ettei löydy hyviä miehiä... Olen ollut oman, eläinallergisen mieheni kanssa yli 20 vuotta. Meillekin otettiin koira, kaksikin miehen suostumuksella, ja allergia on oikeastaan kadonnut. Mutta jos oireet palaisivat tai jos joku lapsista tulisi allergiseksi, saisivat koirat mennä. Vaikka ne ovat tärkeitä perheenjäseniä, niin ne ovat silti VAIN koiria.

Ottaessani lemmikin sitoudun siihen että huolehdin siitä kunnes sen elämä päättyy. Vastuutontahan on ottaa eläimen jos siitä on heti valmis luopumaan. Siksi miehet valitsen niistä joille eläimet on okei,. eihän nyt lapsiakaan myydä eteenpäin jos uusi miesystävä ei niistä tykkää.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:38"]Kun tapaan jossain kiinnostavan miehen, niin kysyn aina salakavalasti keskustelun lomassa, onko kissa-allergiaa. Jos on, niin siirryn seuraavaan.
Nykyisellä poikaystävällä puhkesi allergia vasta vuoden seurustelun jälkeen. Tein heti selväksi, että mies löytää helpommin uuden kodin kun kissa. Mies nyt on vetänyt satunnaisesti reseptivapaita allergialääkkeitä kohta 2 vuotta ja hyvin pärjää niillä. Mieskin hyvin kiintynyt kissaan. Jos oireet pahensivat niin mies tietää, että kissat tulevat aina ennen miehiä.
[/quote] Ymmärrän vasta nyt miksi vanhoillapiioilla on aina kissoja. Se ei olekaan yksinäisyyden seuraus, vaan syy...

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:44"]Ottaessani lemmikin sitoudun siihen että huolehdin siitä kunnes sen elämä päättyy. Vastuutontahan on ottaa eläimen jos siitä on heti valmis luopumaan. Siksi miehet valitsen niistä joille eläimet on okei,. eihän nyt lapsiakaan myydä eteenpäin jos uusi miesystävä ei niistä tykkää.
[/quote] Eläin ei ole lapsi. Se ei ole millään tasolla verrattavissa lapseen. Eläin on lainkin silmissä omaisuutta, esine.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:38"]Kun tapaan jossain kiinnostavan miehen, niin kysyn aina salakavalasti keskustelun lomassa, onko kissa-allergiaa. Jos on, niin siirryn seuraavaan.
Nykyisellä poikaystävällä puhkesi allergia vasta vuoden seurustelun jälkeen. Tein heti selväksi, että mies löytää helpommin uuden kodin kun kissa. Mies nyt on vetänyt satunnaisesti reseptivapaita allergialääkkeitä kohta 2 vuotta ja hyvin pärjää niillä. Mieskin hyvin kiintynyt kissaan. Jos oireet pahensivat niin mies tietää, että kissat tulevat aina ennen miehiä.
[/quote] Ymmärrän vasta nyt miksi vanhoillapiioilla on aina kissoja. Se ei olekaan yksinäisyyden seuraus, vaan syy...
[/quote]

Kyl meikäläisel on aina kysyntää riittänyt, kissaa ennen ja sen jälkeen. Muutenkin sen verta eläinrakas et miehen pitää tykätä karvaotuksista

Mies77! Painu helvettiin jankkaamasta ja leikkimästä dr. Philiä. Ketään ei kiinnosta typerät mielipiteesi ja kyökkipsykologiasi.

Jaaha, mistä aina löytyy noita "ihminen o aina tärkeempi ku eläin" kesäkissa/koira omistajia, jotka heittävät lemmikit pihalle heti kun nappaavat uuden heilan. Itse olen sitä mieltä että ihmiset, erityisesti lapset menevät lemmikkien edelle, mutta en todellakaan ala luopua lemmikistä ennen kun tiedän varmasti että suhde toimii ja ettei kompromisseja pystytä toteuttamaan.

Jos sattuisin rakastumaan allergiseen mieheen, haluaisin jatkaa suhdetta omissa asunnoissamme asuen eli en kissasta luopuisi. Jos niin hullusti sattuisi että lapsi ilmoittaisi tulostaan, niin silloin pitäis tietenkin laittaa hynttyyt yhteen mutta tekisin kyllä kaikkeni että saatais yhteiselo kissan ja miehen kanssa toimimaan. Jos oireet olisivat niin pahat ettei se onnistu niin ihan lopullinen juttu olis kissan muutto äidilleni. Mutta tämä tosiaan vain jos lapsi olis tulossa, muussa tapauksessa voisin asua miehen kanssa eri asunnossa vaikka loppuikäni.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:44"]Ottaessani lemmikin sitoudun siihen että huolehdin siitä kunnes sen elämä päättyy. Vastuutontahan on ottaa eläimen jos siitä on heti valmis luopumaan. Siksi miehet valitsen niistä joille eläimet on okei,. eihän nyt lapsiakaan myydä eteenpäin jos uusi miesystävä ei niistä tykkää.
[/quote] Eläin ei ole lapsi. Se ei ole millään tasolla verrattavissa lapseen. Eläin on lainkin silmissä omaisuutta, esine.
[/quote]

Ei, eläin ei ole lapsi, mutta kyllä sen ajan minkä eläin on ollut elämässäni mukana pitäisi jotain painaa kun harkitsen heitänkö syrjään uuden ihmissuhteen takia. Lemmikki voi elää jopa 10-20 vuotta, jolloinka siitä on huolehdittava ja tämän moni tiedostaa jo eläintä hankkiessaan. Aika tunnekylmä on ihminen joka ei mieti miten pitkäaikaselle lemmikille käy jos joutuu siitä luopumaan. Itselläni koira 9 vuotta joten hetken sai mieheni pyöriä elämässäni ennen kuin olin valmis siihen että olisin jopa siitä voinut luopua. Onneksi ei tarvinnut.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:49"]

Mies77! Painu helvettiin jankkaamasta ja leikkimästä dr. Philiä. Ketään ei kiinnosta typerät mielipiteesi ja kyökkipsykologiasi.

[/quote]

Kiitos sinulle että ainakin sinä olet lukenut kirjoituksiani ja oletpa jopa vastannutkin!! Mielipiteesi on mielenkiintoinen ja arvostan sitä suuresti! :)

Mies 77

53 jatkaa...Eli en olisi valmis lopettamaan hyvää suhdetta vain miehen allergian vuoksi (kun joku tuntuu luulevan että lojaalius lemmikille tarkoittaa automaattisesti että se tehdään ihmissuhteiden kustannuksella), mutta odotan miehen ymmärtävän rakkauteni kissaani kohtaan ja olevan valmis kompromisseihin. Kertoo jotain jo ihmisestä jos ei osaa arvostaa rakkaansa suhdetta lemmikkiin eikä tunne empatiaa sen vertaa että olisi valmis tekemään töitä sen eteen että homma onnistuu kaikkia tyydyttävällä tavalla. Elämä kun on muutenkin täynnä kompromisseja ellei ole täysin itsekeskeinen yksilö. Kissan pois laittaminen olisi siis ihan äärimmäisen viimeinen keino koska olen sitoutunut hoitamaan kissaani hänen koko elämänsä ajan, ja silläkin pitää olla jokin arvo vaikka "kyse on vaan eläimestä".

Luovuin kahdesta kissastani mieheni allergian ja astman takia. Ei olisi pystynyt pitämään kissoja astma kohtausten takia. Annoin läheiselle tuttava pariskunnalle. Hyvään paikkaan pääsi. Nykään ollaan naimisissa ja meillä on kaksi lasta ja oli oikea päätös kohdallani.

Nro 57 jatkaa vielä että pääsen kissoja katsomaan vaikka päivittäin. Ja valitettavasti siedätys hoito ei toimi kaikilla. Siinä vaiheessa kun henkeä ei saa kissa allergian ja astman takia ja joutuu sairaalaan niin niistä on luovuttava jos parisuhteessa haluaa jatkaa.

Ei ihme että maailma on näin perseellään. Täälläkin suurin osa on niin rakastunut johonkin eläimeen, että ihmisetkin jää toiseksi. Suoraan sanottuna sairasta. En yhtään ihmettele että nämä kissa- ja koiranaiset ovat miesten silmissä kauhistus.