Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitteko? (häistä)
09.04.2015 |
Olen menossa pian naimisiin ja myös ystäviä on kutsuttu. Eräs ystäväni erosi juuri noin vuoden kestäneestä suhteestaan. Ilmoitti, ettei tule häihin, koska ei nyt kestä katsella muiden onnea?! Täytyy sanoa, että loukkaannuin. Jos hän joskus naimisiin menee, ei minua niissä häissä näy.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en loukkaantuisi. Ajatteleppa omalle kohdalle; eroat rakastamastasi ihmisestä ja samaan syssyyn pitäis mennä kaverin häihin? Haloo.
Eron ja häiden välillä siis muutama kuukausi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 20:14"]Eron ja häiden välillä siis muutama kuukausi.
Ap
[/quote]
Hän itse tietää, koska on toipunut. Et vaikuta kovin hyvältä ystävältä.
Erosi VUODEN kestäneestä suhteesta? Täysi tekosyy, noin lyhyt suhde ei nyt sentään tainnut olla edes mikään elämää suurempi juttu. Ja jos nyt todellakin on noin järkyttyneessä tilassa, nimen omaan kivat häät piristäisi mieltä, etenkin kun kyseessä on ystävän juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin kutonen. Vaikutat kamalalta ja myötätunnottomalta "ystävältä". Itse ymmärtäisin ihan täysin jos sydänsuruinen ystävä ei halua tulla.
Sä olet itsekäs. Ystäväsi suree, ja kysyy kanttia antaa noinkin suora ja totuudenmukainen syy miksi ei halua tulla. Voisit yrittää vähän asettua sen ystäväsi asemaan sen sijaan että kuvittelisit olevasi maailman napa.
Ja sitten vielä toi uho että sitten minäkään en mene sen häihin.. Huoh, kasva vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 20:20"]Erosi VUODEN kestäneestä suhteesta? Täysi tekosyy, noin lyhyt suhde ei nyt sentään tainnut olla edes mikään elämää suurempi juttu. Ja jos nyt todellakin on noin järkyttyneessä tilassa, nimen omaan kivat häät piristäisi mieltä, etenkin kun kyseessä on ystävän juhlat.
[/quote]
Suhteen kesto ei määrittele sen vakavuutta.
No kyllä minä vähän loukkaantuisin! Kaverit on aina kavereita jotka tukee läpi elämän kävi miten kävi! Itellä oli ihan samanlainen tilanne ja menin kuitenkin kaverini häihin! Ei se edes ollut kamalaa! Ihmiset vain ajattelevat liikaa! Sano kaverille että käy hakemassa vaikka opamax-pillereitä lekurilta niin pääsee pahimman ahdistuksen yli! Itselläni auttoi pahimman yli!
Terkkari85
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 20:23"]No kyllä minä vähän loukkaantuisin! Kaverit on aina kavereita jotka tukee läpi elämän kävi miten kävi! Itellä oli ihan samanlainen tilanne ja menin kuitenkin kaverini häihin! Ei se edes ollut kamalaa! Ihmiset vain ajattelevat liikaa! Sano kaverille että käy hakemassa vaikka opamax-pillereitä lekurilta niin pääsee pahimman ahdistuksen yli! Itselläni auttoi pahimman yli!
Terkkari85
[/quote]
Eikö tuossa se eronnut ystävä ole tuen tarpeessa, ei Ap?
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 20:20"]Erosi VUODEN kestäneestä suhteesta? Täysi tekosyy, noin lyhyt suhde ei nyt sentään tainnut olla edes mikään elämää suurempi juttu. Ja jos nyt todellakin on noin järkyttyneessä tilassa, nimen omaan kivat häät piristäisi mieltä, etenkin kun kyseessä on ystävän juhlat.
[/quote]
Minulla oli 5 vuotta sitten suhde, joka kesti 7 kuukautta. Kyseessä oli elämäni rakkaus, joka ei ole hälvennyt edelleenkään ja ajattelen häntä joka ainut päivä. Jos oikeasti rakastaa, se ei häviä koskaan. Eron jälkeen aikoinaan ajattelin kuukausikaupalla vain itsemurhaa. Minunkin oli todella vaikeaa katsoa toisten onnea, joten ymmärrän hyvin aloittajan ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu jotenkin oudolta, ettei muutamassa kuukaudessa pääse edes sen verran jaloilleen, että pääsisi ystävän häihin. En loukkaantuisi, vaan tulisi mieleen että ero on ehkä saattanut laukaista masennuksen, ja että tarvitseekohan ystävä ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päin vastoin - toivoisin että ystävä on rehellinen ja suora.
Minun häissäni paras ystäväni oli naama solmussa koska häntä ahdisti se että me menimme naimisiin, mutta hänen miehensä ei halunnut edes keskustella häistä, vaikka olivat "olleet kihloissa" kauemmin kuin me olimme seurustelleet.
Olisin toivonut rehellistä poisjääntiä kiukun ja piilovittuilun sijaan.
Tuolla ylempänä joku arveli, että "kivat häät piristäisivät mieltä". Kivat häät = oksimoroni. Ei sellaisia olekaan, on vain noloja ja vielä nolompia häitä.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 20:30"]
Tuolla ylempänä joku arveli, että "kivat häät piristäisivät mieltä". Kivat häät = oksimoroni. Ei sellaisia olekaan, on vain noloja ja vielä nolompia häitä.
[/quote]
Kurja tuttavapiiri sinulla jos näin on päässyt käymään :(
En loukkaituisi ja todennäköisesti menisin hänen häihinsä myöhemmin, ei ainakaan se olisi esteenä, ettei hän olisi ollut häissäni.
En loukkaantunut myöskään, vaikka ystäväni ei halunnut jakaa vauva-onneani, eikä hänestä tullut lapseni sylikymmiä, vaikka olimme siitä jo hyvissä ajoissa sopineet etukäteen, että jaamme ne toistemme kanssa, kun lapsemme olisivat samanikäiset. Luoja päätti kuitenkin toisin, hän menetti kaiken ja minä sain pitää onneni. Eikäs edes tullut mieleen, ettenkö olisi tukenut ystävääni ja antanut lohtua, mutta pidin oman onneni sivussa ja tapasi lapsen vasta yli vuoden ikäisenä.
Sinun onnesi ei ole häneltä pois. En ehkä loukkaantuisi, mutta outona pitäisin. Koittaisin jutella hänen kanssaan, ja jos hän ei muutamassa kuukaudessa toivu, voi hän tosiaan olla ammattiavun tarpeessa.
19, lapsen menettäminen on "pikkusen" eri juttu, kuinvuoden kestäneen suhteen loppuminen, josta on jo pari kuukautta häiden aikaan.
Ihan luonnollista. Ymmärrän ystävääsi. Parempi vain kun ei tule sun häihin naama norsun v:llä