Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan masentunut vai miksi tuntuu ettei mikään kiinnosta?
25.12.2021 |
Olen kahden ihanan ala-asteikäisen lapsen äiti ja hyvän miehen vaimo. Löytyy vakityö ja elämä on kaiken puolin hyvin.
Silti tuntuu että olen nykyään kuin tyhjä kuori. En jaksaisi nähdä kavereita, en jaksa harrastaa mitään. En jaksa puhua mistään typerästä koronasta (josta kaikilla tuntuu olevan kovasti mielipiteitä ja asiaa) eikä minua kiinnosta päteä edes työssäni.
Eilen joulukin meni vain olemalla. Ajattelin vuosia sitten että kunhan vietämme ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissa keskenään, niin aion tehdä sitä ja tätä ja tuota. Mutta nyt kun sen aika ole, en jaksanut kehitellä mitään uusia hienoja perinteitä. Söimme, saunottiin ja ulkoiltiin.
Tuntuu että ajattelen muista ihmisistäkin nykyään vain "pahaa". Katson/kuuntelen ympärilläni olevia ihmisiä ja ajattelen että mitä h*ttoa?! Kyseenalaistan mielessäni kaikki. Viihdeohjelmatkin saavat minut vain pyörittelemään päätä ja koen myötähäpeää siinä esiintyviä kohtaan.
Olen ihan kauhea...
Kommentit (50)
Onkohan sulle se lapsien teko ja perhe-elämä ollut pakkoa niin kuin teet vain muiden perässä ja suvun vaatimuksista eikä se tuo sinulle onnea. Se ei ole sinun unelmasi vaan teet tai toistat jotain sitä mitä on pakko tehdä tulla hyväksytyksi ja yhteiskunta kelpoiseksi. Kyseenalaistat ihan kaikki kun se elämä ei ole sellaista mitä todellisuudessa olisit halunnut. Elät vain muita varten eikä itseäsi varten. Olet pettynyt elämääsi. Ei se ole mitään masennusta vaan tunnut tulevasi huijatuksi ja manipuloiduksi niin ettei elämäsi ole oman tahtosi mukaista. Tuntuuko se siltä miksi sitä koitin kuvailla ja kerro jos ei tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi olla ihan hyväkin, että ei käy läpi kokoajan elämässä suuria tunteiden ja kokemuksien myräköitä, niin hyvässä kuin pahassa. Tulet kaipaamaan tasaisuutta ja jopa toimeettomuutta, kun elämä alkaa taas rökittämään sen eri alueilla.
Elämäsi kuulostaa siltä, että palaset ovat suurimmaksi osaksi paikoilaan, ja mahdollisesti ahdistut ajatuksesta, että olet saavuttanut sen, mikä nuorena tuntui olevan ison, järjettömän työn takana. Nauti siitä, mitä sinulla nyt on, koska se ei ole itsestäänselvyys ja myös oman työn tulosta. Ehkä voit myös keksiä jotain uusia saavutuksia, joita päin lähteä kulkemaan?
Siihen en osaa sanoa, että miksi näet ihmisissä niin paljon negatiivista. Se voi olla vain asenneongelma.
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla myös henkisen kasvun vaihe. Mulla tuli vähän ennen 40 v ikää keski-iän kriisi ja oli tuommoista. Se kesti muutaman vuoden ja sitten löysin ilon joka tulee sisältä ilman mitään ulkoista syytä ä, syvän rauhan.
Tämä.
Itsellä ihan samaa kuin Ap:llä. Luonteeltani olen muiden miellyttäjä ja nyt jotenkin tajusin että näin ei oikeasti voi elää.
Jotain henkistä meneillään myös.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Meitä kauheita on paljon.Jokainen vaikuttaa kärsivän masennuksesta Koronan takia. Ei puhuta enään muusta kuin koronasta.
Minulle ei ole koronalla ja rajoituksilla ollut mitään vaikutusta muuta kuin jos joudun sairaalaan niin sitten on huonosti asiat. Olen ottanut kolmannen rokotteen jos sairastuu niin pääasia että selviäisi koti hoidolla niin etten kuormita loppuun palaneita hoitajia. En kehtaisi rokottamattomana kuormittaa niitä enempää niin että hoidan oman osuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla ihan hyväkin, että ei käy läpi kokoajan elämässä suuria tunteiden ja kokemuksien myräköitä, niin hyvässä kuin pahassa. Tulet kaipaamaan tasaisuutta ja jopa toimeettomuutta, kun elämä alkaa taas rökittämään sen eri alueilla.
Elämäsi kuulostaa siltä, että palaset ovat suurimmaksi osaksi paikoilaan, ja mahdollisesti ahdistut ajatuksesta, että olet saavuttanut sen, mikä nuorena tuntui olevan ison, järjettömän työn takana. Nauti siitä, mitä sinulla nyt on, koska se ei ole itsestäänselvyys ja myös oman työn tulosta. Ehkä voit myös keksiä jotain uusia saavutuksia, joita päin lähteä kulkemaan?
Siihen en osaa sanoa, että miksi näet ihmisissä niin paljon negatiivista. Se voi olla vain asenneongelma.
Tämähän on täydellinen neuvo nauttia siitä mitä on jos toinen ei todellakaan nauti siitä mitä on. Jos on saanut kaikki liian helpolla eikä se ole ollut sitä mitä ihan itse on halunnut vaan täyttänyt vain muiden toivomuksia. Huomaa yht äkkiä ettei tämä ole sellaista elämää mitä haluan elää eikä voi enää peruuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla ihan hyväkin, että ei käy läpi kokoajan elämässä suuria tunteiden ja kokemuksien myräköitä, niin hyvässä kuin pahassa. Tulet kaipaamaan tasaisuutta ja jopa toimeettomuutta, kun elämä alkaa taas rökittämään sen eri alueilla.
Elämäsi kuulostaa siltä, että palaset ovat suurimmaksi osaksi paikoilaan, ja mahdollisesti ahdistut ajatuksesta, että olet saavuttanut sen, mikä nuorena tuntui olevan ison, järjettömän työn takana. Nauti siitä, mitä sinulla nyt on, koska se ei ole itsestäänselvyys ja myös oman työn tulosta. Ehkä voit myös keksiä jotain uusia saavutuksia, joita päin lähteä kulkemaan?
Siihen en osaa sanoa, että miksi näet ihmisissä niin paljon negatiivista. Se voi olla vain asenneongelma.
Tämähän on täydellinen neuvo nauttia siitä mitä on jos toinen ei todellakaan nauti siitä mitä on. Jos on saanut kaikki liian helpolla eikä se ole ollut sitä mitä ihan itse on halunnut vaan täyttänyt vain muiden toivomuksia. Huomaa yht äkkiä ettei tämä ole sellaista elämää mitä haluan elää eikä voi enää peruuttaa.
Niin. Useinhan on myös niin, että elämä on mielekkäitä silloin kun on jokin päämäärä, jota tavoittelee ja jonka eteen tekee koko ajan töitä. Ja se onnellisuus tulee siitä tavoittelusta, ei niinkään saavutuksesta. Tähän on tutkittu esim. huippu-urheilijoilla, he ovat onnellisia treenatessaan esim. olympialaisiin mutta vaikka he voittaisivat, se voitto tuokin mukanaan tyhjyyden eikä mitään loputonta onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea, olet ok sellaisena kuin olet mutta kuvailemasi vaikuttaa masennusoireilta, nimittäin oireet ovat yksilölliset ja moninaiset. Masennus ei tarkoita ainostaan, ettei pääsisi ylös sängystä, sillä moni masentunut tekee uraa ja elää ja tekee vaikka olo on iloton.
Voisiko sinulla olla joku jonka kanssa jutella asiasta? Ei tarvita aina terapeuttia. Lisäksi kaikki keholliset (embodiment) lajit, kuten hengiytysharjoitukset (breathwork) ja esim liikuntaperusteiset kehoterapiat (continuum, 5 Rhytms, tanssiterapia - niitä on monia) tuovat ilon takaisin jos on lievästi masentunut ja / tai ahdistunut.
Puhun omasta kokemuksestani.
Onko muita vinkkejä? Lähinnä siis siihen, jos vaan on tajunnut kaiken turhuuden, mutta silti haluaisi iloita asioista kun täällä kerran ollaan tyhjää toimittamassa :)
Ap, olet kyllä oikein hyvien kysymysten äärellä. Tuo on eksistentialistinen kriisi, ei primaarisesti masennusta. Olen itse kamppaillut ja kamppailen edelleen samojen kysymysten kanssa. Minulla on sisäistynyt usko Jumalaan, se auttaa kestämään. Mutta ei poista sitä turhuuden ja turhautumisen tunnetta, mitä koen päivittäisessä elämässä.
Tuntuu/tuntuisi myös hölmöltä eoää kokonaan ajatukset tuonpuoleisessa, kun fyysinen elämä kumminkin on täällä, omissa olosuhteissamme.
Olen pikkuhiljaa oppinut ottamaan päivän kerrallaan, elämään hetkessä, ja nauttimaan ihan pienistä, arkisista asioista. Esim. mitään jouluvalmisteluja tai itsetehtyä joulua en ole viettänyt vuosiin, kun lapset ovat jo aikuisia.
Eli otan päivän kerrallaan ja pyrin löytämään siihen iloa milloin mistäkin.
Sen parempaa en ole keksinyt. Koska mikään harrastuskaan ei tunnu riittävän kiinnostavalta. Käyn kyllä esim. ryhmäjumpissa, kun sellaisia on tarjolla. Pääasiassa vaihtelun ja sosiaalisten kontaktien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea, olet ok sellaisena kuin olet mutta kuvailemasi vaikuttaa masennusoireilta, nimittäin oireet ovat yksilölliset ja moninaiset. Masennus ei tarkoita ainostaan, ettei pääsisi ylös sängystä, sillä moni masentunut tekee uraa ja elää ja tekee vaikka olo on iloton.
Voisiko sinulla olla joku jonka kanssa jutella asiasta? Ei tarvita aina terapeuttia. Lisäksi kaikki keholliset (embodiment) lajit, kuten hengiytysharjoitukset (breathwork) ja esim liikuntaperusteiset kehoterapiat (continuum, 5 Rhytms, tanssiterapia - niitä on monia) tuovat ilon takaisin jos on lievästi masentunut ja / tai ahdistunut.
Puhun omasta kokemuksestani.
Onko muita vinkkejä? Lähinnä siis siihen, jos vaan on tajunnut kaiken turhuuden, mutta silti haluaisi iloita asioista kun täällä kerran ollaan tyhjää toimittamassa :)
Ap, olet kyllä oikein hyvien kysymysten äärellä. Tuo on eksistentialistinen kriisi, ei primaarisesti masennusta. Olen itse kamppaillut ja kamppailen edelleen samojen kysymysten kanssa. Minulla on sisäistynyt usko Jumalaan, se auttaa kestämään. Mutta ei poista sitä turhuuden ja turhautumisen tunnetta, mitä koen päivittäisessä elämässä.
Tuntuu/tuntuisi myös hölmöltä eoää kokonaan ajatukset tuonpuoleisessa, kun fyysinen elämä kumminkin on täällä, omissa olosuhteissamme.Olen pikkuhiljaa oppinut ottamaan päivän kerrallaan, elämään hetkessä, ja nauttimaan ihan pienistä, arkisista asioista. Esim. mitään jouluvalmisteluja tai itsetehtyä joulua en ole viettänyt vuosiin, kun lapset ovat jo aikuisia.
Eli otan päivän kerrallaan ja pyrin löytämään siihen iloa milloin mistäkin.
Sen parempaa en ole keksinyt. Koska mikään harrastuskaan ei tunnu riittävän kiinnostavalta. Käyn kyllä esim. ryhmäjumpissa, kun sellaisia on tarjolla. Pääasiassa vaihtelun ja sosiaalisten kontaktien vuoksi.
Hyviä neuvoja! Niin kliseistä kuin se onkin, niin pienet asiat ovat tärkeitä. Olen yksi heistä, joiden mielestä isossa kuvassa millään ei oikeasti ole merkitystä. Mutta vaikka se aluksi tuntuu hölmöltä, pyrin haltioitumaan pienistä asioista, saatan jäädä ihmettelemään kaunista kukkaa tai nauttia kahvikupillisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea, olet ok sellaisena kuin olet mutta kuvailemasi vaikuttaa masennusoireilta, nimittäin oireet ovat yksilölliset ja moninaiset. Masennus ei tarkoita ainostaan, ettei pääsisi ylös sängystä, sillä moni masentunut tekee uraa ja elää ja tekee vaikka olo on iloton.
Voisiko sinulla olla joku jonka kanssa jutella asiasta? Ei tarvita aina terapeuttia. Lisäksi kaikki keholliset (embodiment) lajit, kuten hengiytysharjoitukset (breathwork) ja esim liikuntaperusteiset kehoterapiat (continuum, 5 Rhytms, tanssiterapia - niitä on monia) tuovat ilon takaisin jos on lievästi masentunut ja / tai ahdistunut.
Puhun omasta kokemuksestani.
Onko muita vinkkejä? Lähinnä siis siihen, jos vaan on tajunnut kaiken turhuuden, mutta silti haluaisi iloita asioista kun täällä kerran ollaan tyhjää toimittamassa :)
Ap, olet kyllä oikein hyvien kysymysten äärellä. Tuo on eksistentialistinen kriisi, ei primaarisesti masennusta. Olen itse kamppaillut ja kamppailen edelleen samojen kysymysten kanssa. Minulla on sisäistynyt usko Jumalaan, se auttaa kestämään. Mutta ei poista sitä turhuuden ja turhautumisen tunnetta, mitä koen päivittäisessä elämässä.
Tuntuu/tuntuisi myös hölmöltä eoää kokonaan ajatukset tuonpuoleisessa, kun fyysinen elämä kumminkin on täällä, omissa olosuhteissamme.Olen pikkuhiljaa oppinut ottamaan päivän kerrallaan, elämään hetkessä, ja nauttimaan ihan pienistä, arkisista asioista. Esim. mitään jouluvalmisteluja tai itsetehtyä joulua en ole viettänyt vuosiin, kun lapset ovat jo aikuisia.
Eli otan päivän kerrallaan ja pyrin löytämään siihen iloa milloin mistäkin.
Sen parempaa en ole keksinyt. Koska mikään harrastuskaan ei tunnu riittävän kiinnostavalta. Käyn kyllä esim. ryhmäjumpissa, kun sellaisia on tarjolla. Pääasiassa vaihtelun ja sosiaalisten kontaktien vuoksi.Hyviä neuvoja! Niin kliseistä kuin se onkin, niin pienet asiat ovat tärkeitä. Olen yksi heistä, joiden mielestä isossa kuvassa millään ei oikeasti ole merkitystä. Mutta vaikka se aluksi tuntuu hölmöltä, pyrin haltioitumaan pienistä asioista, saatan jäädä ihmettelemään kaunista kukkaa tai nauttia kahvikupillisesta.
Kyllä. Tuo juuri on tärkeää, että osaa pysähtyä siihen hetkeen, olla oikeasti läsnä hetkessä ja läsnä itselleen. Silloin pystyy tekemään havaintoja pienistä asioista, niistä kauniista ja hyvistä. Esim. minulle tuottaa aina iloa nähdä luonnoneläin, vaikka yksikin, kun ulkoilen metsässä.
Toivotan sinulle parempaa uutta vuotta, jossa olet tietoisesti läsnä, aina kun se on mahdollista. Ja sehän on pitkälti asennekysymys, meneekö eteenpäin katse maassa vai taivaassa! ✨✨✨✨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea, olet ok sellaisena kuin olet mutta kuvailemasi vaikuttaa masennusoireilta, nimittäin oireet ovat yksilölliset ja moninaiset. Masennus ei tarkoita ainostaan, ettei pääsisi ylös sängystä, sillä moni masentunut tekee uraa ja elää ja tekee vaikka olo on iloton.
Voisiko sinulla olla joku jonka kanssa jutella asiasta? Ei tarvita aina terapeuttia. Lisäksi kaikki keholliset (embodiment) lajit, kuten hengiytysharjoitukset (breathwork) ja esim liikuntaperusteiset kehoterapiat (continuum, 5 Rhytms, tanssiterapia - niitä on monia) tuovat ilon takaisin jos on lievästi masentunut ja / tai ahdistunut.
Puhun omasta kokemuksestani.
Onko muita vinkkejä? Lähinnä siis siihen, jos vaan on tajunnut kaiken turhuuden, mutta silti haluaisi iloita asioista kun täällä kerran ollaan tyhjää toimittamassa :)
Ap, olet kyllä oikein hyvien kysymysten äärellä. Tuo on eksistentialistinen kriisi, ei primaarisesti masennusta. Olen itse kamppaillut ja kamppailen edelleen samojen kysymysten kanssa. Minulla on sisäistynyt usko Jumalaan, se auttaa kestämään. Mutta ei poista sitä turhuuden ja turhautumisen tunnetta, mitä koen päivittäisessä elämässä.
Tuntuu/tuntuisi myös hölmöltä eoää kokonaan ajatukset tuonpuoleisessa, kun fyysinen elämä kumminkin on täällä, omissa olosuhteissamme.Olen pikkuhiljaa oppinut ottamaan päivän kerrallaan, elämään hetkessä, ja nauttimaan ihan pienistä, arkisista asioista. Esim. mitään jouluvalmisteluja tai itsetehtyä joulua en ole viettänyt vuosiin, kun lapset ovat jo aikuisia.
Eli otan päivän kerrallaan ja pyrin löytämään siihen iloa milloin mistäkin.
Sen parempaa en ole keksinyt. Koska mikään harrastuskaan ei tunnu riittävän kiinnostavalta. Käyn kyllä esim. ryhmäjumpissa, kun sellaisia on tarjolla. Pääasiassa vaihtelun ja sosiaalisten kontaktien vuoksi.Hyviä neuvoja! Niin kliseistä kuin se onkin, niin pienet asiat ovat tärkeitä. Olen yksi heistä, joiden mielestä isossa kuvassa millään ei oikeasti ole merkitystä. Mutta vaikka se aluksi tuntuu hölmöltä, pyrin haltioitumaan pienistä asioista, saatan jäädä ihmettelemään kaunista kukkaa tai nauttia kahvikupillisesta.
Kyllä. Tuo juuri on tärkeää, että osaa pysähtyä siihen hetkeen, olla oikeasti läsnä hetkessä ja läsnä itselleen. Silloin pystyy tekemään havaintoja pienistä asioista, niistä kauniista ja hyvistä. Esim. minulle tuottaa aina iloa nähdä luonnoneläin, vaikka yksikin, kun ulkoilen metsässä.
Toivotan sinulle parempaa uutta vuotta, jossa olet tietoisesti läsnä, aina kun se on mahdollista. Ja sehän on pitkälti asennekysymys, meneekö eteenpäin katse maassa vai taivaassa! ✨✨✨✨
Kyllä! Läsnä oleminen on ehkä juurikin tärkeintä. Kun löytää nautinnon siitä pienestä jutusta niin keskittyy siihen. Esim. kun juot aamukahvia, haistele sitä, kaada se kauniiseen kuppiin ja nauti se rauhassa vaikka ikkunasta ulos katsellen. Älä ota kuvaa ja postaa someen ;)
Sanonta (ehkä kömpelö suomennos): ”On vain kaksi tapaa elää. Toinen on niin kuin mikään asia ei olisi ihme. Toinen on niin, että kaikki asiat ovat ihmeitä.” Tämä on minusta hyvä ja pätee etenkin niihin pikkujuttuihin! Juurikin vaikka metsäneläimen näkeminen luonnossa, se on ihme! Tai kauniiden kuurankukkien muodostelma lasissa, sehän on ihme.
Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille muille! ❤️
Mun mielestä on ihanaa, kun saan olla joulupäivän yksin lapsettomana sinkkuna. Ei velvollisuuksia. Ei silti tunnu tyhjältä, vaikka nuorena koin niin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihanaa, kun saan olla joulupäivän yksin lapsettomana sinkkuna. Ei velvollisuuksia. Ei silti tunnu tyhjältä, vaikka nuorena koin niin usein.
Hyvä! Ihmiset nauttivat erilaisista asioista ja se on hyvä niin.
Oletko koskaan miettinyt paljonko elämässäsi on asioita, joita sinä itse aidosti haluat, eikä asioita jotka on vaan suosittuja ja kun muutkin tekee tai että "näin kuulu tehdä ja olla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se auttaisi jos tulisi jokin sota. Siinä vaiheessa aivot saisivat muuta ajateltavaa kun miten saada ajan kulumaan.
Mulla on ollut samaa ilottomuutta viime aikoina. Mutta mulla on siihen myös ihan kelpo syitä. Aiemmin syksyllä päättyi kuin seinään parisuhde, jonka uskoin ja toivoin kestävän, pieniä taloudellisia haasteita ja töissä on ollut stressaava syksy, joka on osaltaan pitänyt huolen siitä, että kaiken kanssa törmää nyt kuin seinään. Pimeä vuodenaika väsyttää myös. Olen myös potenut jonkinlaista ikäkriisiä. Kaikki kai kulminoituu siihen, että olen tämänikäinen ja yksin. En haluaisi joutua aina aloittamaan alusta.
M44
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt paljonko elämässäsi on asioita, joita sinä itse aidosti haluat, eikä asioita jotka on vaan suosittuja ja kun muutkin tekee tai että "näin kuulu tehdä ja olla"
Tämä. Olisikohan kyse siitä, että ollaan vaan suoritettu elämää? "Mies, lapset, omakotitalo, vakituinen työpaikka ja farmariauto kuuluu olla" Mitä oikeasti haluaisit tehdä elämässäsi, ap?
Hyvin samat fiilikset, tässä keski-iän kynnyksellä. Kunnianhimo hävinnyt, en edes halua uralla eteenpäin, vaikka tarjotaan mahdollisuuksia. Olen saavuttanut suorituskeskeisesti jo aivan tarpeeksi. Nyt olen kolme vuotta hiipunut ja piiputellut ja alan herämään pieniin asioihin, joista san virtaa. Olen muuttunut itsekkäämmäksi ja itsenäisemmäksi. Aloitan ja teen juuri niitä asioita, jotka huvittaa. Otin mm. koiran, koska halusin. Kysymättä ja hyväksyntää hakematta. Olen siitä aina haaveillut, haaveet muuttuivat todeksi ja se onnen tunne! Palasin ajatuksissani nuoruuteen, mietin, mistä silloin haaveilin. Löysin asioita, jotka ovat toteutuneet, joiden ei tarvitsekaan toteutua ja niitä, jotka haluan ehdottomasti toteuttaa. Näin olen itse päässyt tuosta tylsyyden ajasta eteenpäin. Aikaa se on ottanut ajatustyölle ja pohdinnoille.
Tämä on varmasti totta. Miten sinä löysit ilon vai tuliko sen vaan itsestään?