Mitä NOLOA olet tehnyt SELVINPÄIN?
Vastapainoksi humalassa hölmöilylle kertokaahan, mitä ihan noloa ja pöljöä on tullut aivan selvinpäin tehtyä. Sellaista, mitä ette kehtaisi kenellekkään tunnustaa kasvotusten.
Kommentit (477)
Mulla onnistuu nuo nolot tilanteet ihan viikottain. Mä jotenkin osaan muotoilla aina sanomani asiat niin, että ne kuulostaa tosi loukkaavalta tai tökeröltä, vaikka tarkoitus ei ole olla töykeä tai loukata vaan päinvastoin. On kerran jos toisenkin yrittänyt selittää, että en mä sitä niin tarkottanut, kun huomaa toisen ilmeen tai tajuaa mitä just sanoi... ja eihän ihmiset tietyst usko, ne ajattelee, .että ajatuksissani lipsautin totuuden ja sitä nyt yritän selitellä.
Esim joku kertoo, että on tapahtunut jotain ikävää, joku vaikka ihan turhaan sanonut ilkeästi tms, mä tokaisen jotain tyyliin, "voi hitto...älä vaivaa päätäs tommosella." Tarkoitan siis "älä välitä, jätä omaan arvoonsa tuommonen, se purkaa omaa pahaa oloaan vaan toisiin, muutenkin tyhmää tuommonen ilkeily", toinen ymmärtää sen niin että "v**tuako siinä ruikutat". (Siis tuo nyt oli vaan esimerkki, mut suunnilleen noin) ja tätä tapahtuu usein.
Ollut selvinpäin. Se on sinällänsä noloa.
Vierailija kirjoitti:
Mä mokailen jatkuvalla syötöllä mutta tää seuraava on mielestäni liikuttavan hauska.
Olin ensimmäistä kertaa treffeillä nettitutun kanssa. Tilanne oli vähän vaivaantunut ja jäykkä. Siinä sitten kuitenkin urheasti käytiin small talkia tyyliin mitä tekee työkseen ja missä.
Vastapuoli alkoi selittämään IT-työtään ja mainitsi, että työnantaja on NSN.
Mä - ensin selostettuani olevani toimittaja ja tietäväni paljon paljosta - loihe kysymään että jaa mikä NSN, varmaan aika pieni firma kun en oo ikinä kuullutkaan.
"Niin, köh.....Nokia Siemens Networks."
Joo ei...mua rupesi naurattamaan ihan tolkuttomasti oma idioottius. Siinä sitten naama tulipunaisena ja naurua pidätellen koetan selittää jotakin älytöntä.
Reps. Esittääkö joku työpaikkansa treffeille änäsännänä? Ei siis edes nokia-siemensinä, vaan änäsännänä!?
Ei sulla ole mitään hävettävää, lyhenteiden viljely puhekielessä on noloa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin opiskeluaikana tarkoilijana töissä, ja ravintolassa oli jonkin firman pikkujoulut. Työkaverin kanssa etenimme pöytää vastakkaisilla puolilla, ja täytimme sitten juhlijoiden laseihin joko valkkaria tai punkkua. Kuitenkin kun pääsimme pöydän päähän, eräs nainen kertoi että hänelle jaffaa, kiitos.
Kun olin menossa hakemaan kyseistä jaffaa, meinasi työkaveri kaataa raskaana olevan naisen lasiin viiniä. Siinä tomerana huusin sitten puolesta välistä juhlasalia että: "ÄLÄ KAADA SILLE, SE ON RASKAANA!". Enkä tajunnut että kyseessä saattoi olla salaisuus (ei näkynyt ainakaan suuresti päällepäin. KAIKKI kääntyivät katsomaan ensin minua, ja sitten naista.... Hävetti tarjoilla loppuilta, kun ilmeisesti kaikki eivät tienneet työkaverinsa siunatusta tilasta... Hävettää vieläkin niin paljon, joku ihan oikosulku aivoissa! Jos luet tätä niin anteeksi!Ei hän välttämättä ollut raskaana. Minä en pidä alkoholista, joten valitsen viinin tilalle yleensä vettä, joskus virvoitusjuomaa.
ohis
Kyseessä voi olla myös toipuva alkoholisti.
ohis, mutta kuka viitsii alapeukuttaa ihan hauskoja viestejä? Saako siitä jotain kicksejä?
No viimeksi ..
Menin töissä kahvihuoneeseen ja heti astuttuani sisään aloin paasaamaan kovaan ääneen jotain työn organisoinnista ja että pomo on jättänyt omia hommiaan meille ja blaa blaa blaa.
Tietenkin pomo istui siellä nurkassa. Ja se ei istu siellä KOSKAAN.
Ihan sama.
Saatana.
Näitä sattuu mulle koko ajan. Pidän taiteesta ja muutama viikko sitten jäin ihastelemaan hienoa veistosta ja kompastuin omiin jalkoihini. Viime viikolla soitin väärälle henkilölle koska sekoitin kaksi samankaltaista nimeä. Yksi noloimmista jutuista koskaan sattui teininä. Olin tullut suihkusta mutta päätin kävellä alastomana keittiön halki makuuhuoneesen pukeutumaan. Katsoin keittiön ikkunasta ulos ja tietenkin siellä seisoi yksi tuttu nainen soittamassa ovikelloa. Olisin voinut vajota maan alle. Hain sitten äkkiä vaatteet ja avasin oven.
Rutiinilla sanoin "Onneksi olkoon!" henkilölle, jonka isä oli äskettäin kuollut ja asia tuli kahvipöydässä puheeksi. Piti vaan todeta, että nyt tuli väärät sanat.
Vierailija kirjoitti:
Irlannissa - menin yöksi retkeilymajaan, sellainen 10 hengen ryhmähuone. Olin sopinut tulevani lähempänä 24 ja kun menin huoneeseen, siellä ei ollut valoja - porukka nukkui jo ja oli aika hämärää. En viitsinyt laittaa valoja, jotta eivät herää, kysyin vain, että mikä sänky on vapaa. Joku sitten huikkasikin, että täällä on alasänky vapaana. Hämärässä suunnistin sinne.
Vaihdoin yövaatteet siinä ja vaihdoin samalla puhtaat pikkaritkin ja otin rintsikat pois ja yöksi T-paita päälle ja puhtaat pikkarit.
Aamulla heräsin miesten ääniin. Olin ihan pihalla: missä olen - miten täällä voi olla miesten ääniä? Meni useita sekunteja, ennenkuin tajusin missä olen.
Sitten jysähti mieleen, että olin riisunut alasti illalla ja vaihtanut vaatteet. Siinä vaiheessa en halunnut enää kurkistaa peiton alta.
Se olikin sekahuone ja olin olettanut, että naisten ryhmähuone. Katolisessa Irlannissa, jossa muutenkin kaikki oli "tiukkamoraalista".
Siinä ei sitten auttanut kuin esittää vapaamielistä pohjoismaista naista ja huikata hyvät huomenet.
Minulle on sattunut vähän vastaava. Otin huoneen neljän hengen hostellista ja huoneeseen mennessäni siellä oli vain yksi nainen menossa nukkumaan. Korvatulpat korviin ja nukkumaan. Aamulla nainen oli jo lähdössä huoneesta, kun heräsin. Kun hän lähti nousin ylös, riisuin yöpukuni ja puin rintaliivit ja päivävaatteet päälleni. Siinä kun olin tekemässä lähtöä huomasin, että yläsängystä nousee ylös joku tuntematon mies. Oli ilmeisesti yöllä tullut huoneeseen, kun nukuin, enkä mä siinä aamupöhnässä sitä edes huomannut. En jäänyt kysymään huomasiko strippailuni.
Töissä baarimikkona jäi vessakäynnin yhteydessä hameenhelma alushousuihin. Jonkin aikaa ehdin kävellä pakara ja karseat menkkapikkarit vilkkuen ennenkuin miespuolinen, onneksi ystävällinen, kanta-asiakkaamme asiasta huomautti.
Olen kaupassa töissä ja välillä tulee valitettua työkaverin kanssa asiakkaista kovaan ääneen. Kerran arvostelimme yhtä rouvaa ja hänen töykeää puheääntään imitoimalla sitä. kyseinen rouva olikin viereisen hyllyn takana ja aika varmasti kuuli kaiken :D
Ollaan joo kaksi lapsellista myyjää, mutta ei ollut tarkoitus asiakkaan korville tämä imitaatio :D
Ekan lapsen aikoihin samalla opiskellessa olin niin väsynyt että heräsin umpiunesta ja puoliunessa lähdin vessaan mutten löytänyt ovenkahvaa pimeässä joten kusin makuuhuoneen nurkkaan. Heräsin vasta kun vaimo laittoi valot.
Olin myöhään syrjäisellä uimarannalla ja joku mies oli niin maastoutunut hiekkaan, etten tajunnut hänen olevan siellä. Käänsin seurueelleni selän ja otin bikinit pois ja vaihdoin ne rintaliiveihin. Yhtäkkiä hokasin miehen tuijottavan minua silmät suurina jostain santakasasta. Eipä hälläkään ollut kyllä tilannetajua kääntyä pois :D
Meni pari viikkoa ja menimme taas porukalla uimaan illalla ja ranta vaikutti tyhjältä. Vaihdoin taas bikinit pois ja arvaatte varmaan - vilautin taas tissini sille samalle äijälle. Oli jo niin absurdi tilanne etten jaksanut enää edes nolostua.
Miehen ilme molemmilla kerroilla: O_O
Vierailija kirjoitti:
Olin myöhään syrjäisellä uimarannalla ja joku mies oli niin maastoutunut hiekkaan, etten tajunnut hänen olevan siellä. Käänsin seurueelleni selän ja otin bikinit pois ja vaihdoin ne rintaliiveihin. Yhtäkkiä hokasin miehen tuijottavan minua silmät suurina jostain santakasasta. Eipä hälläkään ollut kyllä tilannetajua kääntyä pois :D
Meni pari viikkoa ja menimme taas porukalla uimaan illalla ja ranta vaikutti tyhjältä. Vaihdoin taas bikinit pois ja arvaatte varmaan - vilautin taas tissini sille samalle äijälle. Oli jo niin absurdi tilanne etten jaksanut enää edes nolostua.
Miehen ilme molemmilla kerroilla: O_O
Varmasti hyypiö päivysti sen kesän loppuun hietikolle maastoutuneena , toivoen sinun taas tulevan .
Ei enää koskaan Kroatiaan kirjoitti:
Olimme lähdössä Kroatiasta takaisin kotiin lomamatkalta joitain aikoja sitten - ja kohti turvatarkistusta, joka pelotti aika paljon jo etukäteen.
Ei siksi, että olisin salakuljettamassa jotakin, vaan pelkäsin, että joutuisin tarkempiin tarkistuksiin - tällaisina hetkinä sain aina voimakkaan paniikkihäiriön ja niin kävi nytkin.
Kuulin jo heti edessäpäin, miten virkailijat huusivat kauheasti ihmisille, joilla "piippasi" ja huutaminenhan on kauheinta paniikkihäiriöiselle. Omalla kohdallani tietysti kenkäni soljet huusivat kauheasti turvaportin jälkeen ja virkailijat huusivat aggressiivisina minua ottamaan kengät pois.
Kauhean bakteerikammoisena en millään kyennyt astumaan ilman kenkiä saastaiselle lattialle ja niinpä sopersin kauhuissani "dirty, dirty!!!" Virkailijoilla meni hetki, ennekuin he tajusivat antaa minulle siniset, ohuet kertakäyttö muovitöppöset, joiden turvin sitten saatoin ottaa kengät pois ja todettiin piipityksen johtuneen kengistäni.
Olin kohtauksesta kuitenkin niin vihainen ja paniikissa että heitin töppöset huutajamiehen tiskin taakse suutuspäissäni sellaisella vauhdilla, että hyvä ettei tuo mies lyönyt minua, oli hänkin niin yllättynyt ja vihainen.
Tärisin ja vapisin jälkikäteen ja luulin saavani sydänkohtauksen, niin koville tuo otti - pakko oli muutama toti kiskaista verottomalla puolella, jotta olo rauhoittui.
Tietysti tällainen käytös myös hävetti, takana suuri suomalaisryhmä näki ja kuuli kaiken - mutta minkäs sille paniikkihäiriölle ja bakteerikammolle voi, harmitti vaan niin vietävästi koko kohtaus.
Mistä alapeukut? Ihminen ei voi sairaudelleen mitään - ehkä tajuatte te alapeukuttajat sen itsekin viimeistään silloin, kun itse sairastutte joko psyykkisesti tai fyysisesti johonkin sairauteen, jolle ette voi itse mitään.
Minulla on mennyt koko elämä pilalle mt-oireitteni takia ja te vaan jaksatte tylyttää lisää, koulussakin kiusattiin aina ja nyt on teitä nettikusaajia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää koskaan Kroatiaan kirjoitti:
Olimme lähdössä Kroatiasta takaisin kotiin lomamatkalta joitain aikoja sitten - ja kohti turvatarkistusta, joka pelotti aika paljon jo etukäteen.
Ei siksi, että olisin salakuljettamassa jotakin, vaan pelkäsin, että joutuisin tarkempiin tarkistuksiin - tällaisina hetkinä sain aina voimakkaan paniikkihäiriön ja niin kävi nytkin.
Kuulin jo heti edessäpäin, miten virkailijat huusivat kauheasti ihmisille, joilla "piippasi" ja huutaminenhan on kauheinta paniikkihäiriöiselle. Omalla kohdallani tietysti kenkäni soljet huusivat kauheasti turvaportin jälkeen ja virkailijat huusivat aggressiivisina minua ottamaan kengät pois.
Kauhean bakteerikammoisena en millään kyennyt astumaan ilman kenkiä saastaiselle lattialle ja niinpä sopersin kauhuissani "dirty, dirty!!!" Virkailijoilla meni hetki, ennekuin he tajusivat antaa minulle siniset, ohuet kertakäyttö muovitöppöset, joiden turvin sitten saatoin ottaa kengät pois ja todettiin piipityksen johtuneen kengistäni.
Olin kohtauksesta kuitenkin niin vihainen ja paniikissa että heitin töppöset huutajamiehen tiskin taakse suutuspäissäni sellaisella vauhdilla, että hyvä ettei tuo mies lyönyt minua, oli hänkin niin yllättynyt ja vihainen.
Tärisin ja vapisin jälkikäteen ja luulin saavani sydänkohtauksen, niin koville tuo otti - pakko oli muutama toti kiskaista verottomalla puolella, jotta olo rauhoittui.
Tietysti tällainen käytös myös hävetti, takana suuri suomalaisryhmä näki ja kuuli kaiken - mutta minkäs sille paniikkihäiriölle ja bakteerikammolle voi, harmitti vaan niin vietävästi koko kohtaus.
Mistä alapeukut? Ihminen ei voi sairaudelleen mitään - ehkä tajuatte te alapeukuttajat sen itsekin viimeistään silloin, kun itse sairastutte joko psyykkisesti tai fyysisesti johonkin sairauteen, jolle ette voi itse mitään.
Minulla on mennyt koko elämä pilalle mt-oireitteni takia ja te vaan jaksatte tylyttää lisää, koulussakin kiusattiin aina ja nyt on teitä nettikusaajia!
Olit urpo. Sairaus ei ole mikään vapaalippu kohdella muita huonosti. Jos on noin paha paniikkihäiriö, niin silloin hoidetaan lääkitys kuntoon ennen kuin mennään tieten tahtoen tuollaisiin tilanteisiin. Eikä alkoholi ainakaan paranna tilannetta.
Itse olet oikea super-urpo, et tajua etkä tiedä paniikkihäiriöstä yhtään mitään!
Lääkitykseni on kohdallaan, mutta kohtauksia ei saa koskaan pois - lääkkeillä voidaan hoitaa oireet niin minimiin, ettei paniikki ole sentään ihan kokoajan päällä.
Mutta kun kynnys menee yli tulee paniikkikohtaus voimakkaana, vaikka olisi popsinut kaikki saakelin paniikkilääkkeet mitä löytyy.
Sitäpaitsi MINUA kohdeltiin huonosti - olinhan ollut heidän maassaan tuhlaamassa rahojani heidän hotelliinsa ja täysihoitoihinsa, sekä ostellut kassit täyteen heidän rojujaan ja TÄSSÄ KIITOS!!!
Muistelkaapa muuten, miksi me joudumme tämän tästäkin tiukkoihin turvatarkastukseen joka ikisessä hikisessä maassa - ja kaikki vaan sen yhden rauhan uskonnon takia... :(
Lentokentän turvatarkastajat on yleensä aika ilkeitä, ihan normityypitkin on polttanut päreensä lentokentän stressaavassa ja hälyisessä ilmapiirissä. Juurihan oli juttua kun lääkärimies oli väkivaltaisesti raahattu pois Deltan lennolta. Joillain ihmisillä on mukana terapiaeläin turvana, vaikka hanhi. Johonkin USA:n lentokentälle on hiljattain hankittu miniponi rauhoittamaan matkustajia.
Tuli näitä ketjun viestejä lukiessa mieleen, että minä olen jostain syystä sellainen, että alan matkia hyvin nopeasti ihmisten murteita, puhevikoja ja ilmeitä yms. heidän kanssaan jutellessaan/keskustellessaan. En voi sille mitään, koska jos keskityn olemaan tekemättä niin, menee keskustelun aihe ohi. Koska tämä on jatkuvaa ja on herättänyt aika paljon ihmetystä ja myös närkästystä, niin heti, kun huomaan tekeväni tuota, sanon, että en voi sille mitään, ja pyydän anteeksi... Tämä menee siis ihan niinkin pitkälle, että kun joku kertoo oikein elävästi jotakin ja vaikkapa napsauttaa sormiaan, niin minä napsautan myös sormiani... Aika ymmärtäväisiä ihmiset ovat olleet, kun tajuavat, etten piruile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin opiskeluaikana tarkoilijana töissä, ja ravintolassa oli jonkin firman pikkujoulut. Työkaverin kanssa etenimme pöytää vastakkaisilla puolilla, ja täytimme sitten juhlijoiden laseihin joko valkkaria tai punkkua. Kuitenkin kun pääsimme pöydän päähän, eräs nainen kertoi että hänelle jaffaa, kiitos.
Kun olin menossa hakemaan kyseistä jaffaa, meinasi työkaveri kaataa raskaana olevan naisen lasiin viiniä. Siinä tomerana huusin sitten puolesta välistä juhlasalia että: "ÄLÄ KAADA SILLE, SE ON RASKAANA!". Enkä tajunnut että kyseessä saattoi olla salaisuus (ei näkynyt ainakaan suuresti päällepäin. KAIKKI kääntyivät katsomaan ensin minua, ja sitten naista.... Hävetti tarjoilla loppuilta, kun ilmeisesti kaikki eivät tienneet työkaverinsa siunatusta tilasta... Hävettää vieläkin niin paljon, joku ihan oikosulku aivoissa! Jos luet tätä niin anteeksi!Ei hän välttämättä ollut raskaana. Minä en pidä alkoholista, joten valitsen viinin tilalle yleensä vettä, joskus virvoitusjuomaa.
ohis
Siis unohdin yhden lauseen tähän kirjoittaa, että daami siis kuiskutti olevansa raskaana... ohis2
Ylä-asteella kävin vessassa ja otin sitä paperia aina enemmän, kun tarvitsi. Jostain syystä sain jätettyä osan paperista housujen väliin ja sitten lähdettyäni ihmettelin miksi kaikki tuijottaa. Mulla roikku farkkujen reunasta wc-paperia eikä siinä kaikki sitä oli tarttunut jostain myös kengänpohjaan. Koulukiusattuna sain tosi pahasti kuulla siitä ja kyllä tätä tyttöä hävetti. Vieläkään en ole kehdannut kertoa kellekkään, vaikka sinänsä jo ihan hauska ja varmasti en ole ainut.