Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vissiin tullut teille valittajille täysin uutena asiana, että olette olleet sairaalassa, ette hotellissa? Sairaala toimii 24/7 ja siellä tehdään sellaisia asioita, jotka te näette ja kuulette, koette häirintänä mutta ette kuitenkaan oikeasti tiedä, että mitä ja miksi tapahtuu. Kun tietää, millaisissa oloissa maailmalla joissakin maissa naiset synnyttävät, niin hävettää se, että osa teistä jaksaa niin kovasti valittaa. Tärkeintä on mun mielestäni se, että äiti ja vauva ovat turvallisissa käsissä ja jos jotakin äkillistä tapahtuu, niin ammattitaitoinen apu on lähellä - just sen 24/7.
Okei. Eli sektioitu äiti on ok pakottaa itse hakemaan ruokansa, koska jos pyörtyy ja tikit repeävät sisuksien valahtaessa haavasta lattioille, niin apu on 24/7 lähellä?
4 leikkausta ja kertaakaan en oo pyörtynyt eikä maailma mustennut. Sektio ja sanotiin ettei vessaan yksin saa mennä. Menin 2 x ja musteni maailma mutta pääsin perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin antibiootteja saamaan ja odottelemaan saliin pääsyä osastolle. Vuoteella olleessa peitossa oli ihmispaskaa. Siis likainen ja eritteinen peti. Tätä ei pahoiteltu, kerrottiin vaan mistä puhtaita löytyy.
Kaikenlaisia kemiajuttuja tuli vastaan siinä parin päivän aikana + lisämaidon pimitys kun oma ei noussut (vauva huuti nälissään yön ja päivän ennen liaämaitoa), mutta tuo paskapeitto oli ehkä silti kaiken huippu.
Mulle jäi hyvät muistot Naistenklinikalta vuosia sitten. Ensimmäinen vauva ja viimeinen ja ikää oli. Kiireellinen sektio. Kaikki meni hyvin. Viihdyin jopa siellä. Kiitos.
Minä olin sairaalassa 8päivää koska vauva kellersi. Kotiin päästyä NUKUIN,mieheni hoiti toki lasta mutta ihmetteli olenko sairas. En vaan univelassa! Viisi naista ja viisi vauvaa,hoitajat rämppää keskellä yötä valoja päälle,käytävällä juoksee porukkaa.. nuku siinä sitten! LIsäksi sain parina päivänä tavallista ruokaa laktoositoman sijaan ja ripuloin housuun,"anteeksipyyntönä" sanottiin ettei pidä syödä jos lappu laktoosittomasta puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vois vaihtaa sukupuolta hävettää että naiset jotka urputtaa tällä palstalla että tää aihe ois jotenki tuulesta temmattua ja oikeesti hyväksyy tämmösen kohtelun ja olettaa sen olevan normaalia naiseuteen kuuluvaa.
Ja mistä sinä tiedät, että millaista se kohtelu OIKEASTI on ollut? Sinulla ei ole kuin yhden ihmisen näkökulma luettavissa palstalla, jossa muutenkin käytetään erityisen paljon liioittelevia sanankäänteitä.
Kun aikoinaan minut passitettiin gynen polilta operatiiviseen hysteroskopiaan, niin luin tältä palstalta sitten kokemuksia siitä muilta naisilta. Tiesin jo ennalta, että osassa on varmasti värikynää kuten senkin, että varmasti joku on kokenut toimenpiteen niin kivuliaana, että itku ja parku on tullut ja kidutuksena sitä pitävät ja henkilökuntaa sa disteina, kun ei saanut täysnukutusta ja arsenaalia kipulääkkeitä vaikka ihan kipulääkkeitä nimeten niitä pyysi (karrikoitu esimerkki). Enpä yllättynyt, kun sellaisia kommentteja löysinkin. Taisi olla yksi kommentti, jossa joku sanoi, että ihan helppo toimenpide ja jatkoi sen jälkeen sitten töihin. Minullekin toimenpide oli helppo. Gyne sanoi, että enin kokeillaan ilman puudutuksia, mutta piikit on tuossa valmiina, että sanot vain, jos tuntuu vähänkin, että tulee liikaa kipua, mutta kokeillaan ensin näin. En tarvinnut niitä piikkejä. Vesilaajennuksella laajennettiin kohdunkaulakanava ja se oli minulle aikalailla kivuton kokemus verrattuna kierukan asennukse yhteydessä tehtävään laajennukseen. Ainoa ikävyys oli se veden loriseminen pitkin takapuolta. Itse operoinnin aikana oli parissa kohtaa hiukan voimakkaampaa kipua, mutta se oli niin lyhytkestoista ja meni heti pois, kun morsellaattori ei leikannut, niin sen kesti ihan hyvin, muistutti kuukautiskipuja ja kätilön neuvoma hengitystekniikka helpotti.
Ihan varmasti jollain on niin kipuherkkä keho, että ei kestäisi tuotakaan, mutta pointtini tuon kirjoittamiselle on se, että
näilä palstoilla etenkin negatiiviset kokemukset jyllää ja niitä ON värikynäilty todella paljon. Jos joku asia on mennyt sujuvasti ja hyvin, niin ei niitä kauheasti netissä näy.
Tuo pitää aina muistaa, kun lukee tämän tyyppisiä ketjuja, eikä pidä alkaa pelkäämään mahdollisia omia synnytyksiä sen takia, että joku random tyyppi kirjoittaa nettiin, että ihan itse piti koko synnytyskin hoitaa, kun henkilökuntaa ei vaan kiinnostanut ja muutenkin ihan paskaa palvelua, oikeita sadisteja (karrikoitu esimerkki). Jos esimerkiksi pelottaa etukäteen, että on menossa synnyttmään esikoista ja jätetään yksin, niin taikatemppu on kertoa siitä neuvolassa, keskustella aiheesta, pyytää henkilökuntaa kirjaamaan se omiin tietoihin, vaikkapa, että potilas ei uskalla kertoa ääneen omista tarpeistaan, joten pyytää, että häneltä kysyttäisiin sepsifisti mitä kaipaa ja mitä vaihtoehtoja on tarjolla. Ja toki voi olla, että sitä ei sitten kukaan lue, tai ei syystä tai toisesta voi noudattaa (kaikenlaista voi tapahtua kirjaustenkin kanssa tai inhimillisestä virheestä tai kiireestä johtuen jäädä huomaamatta esim.), mutta pääasia on, että on puhunut pelkonsa ääneen, sitten voi uskaltaa siellä synnyttäneidenkin osastolla sanoa samat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun oli vaikea nukahtaa 1. synnytyksen jälkeen, kun siinä oli vähän kaikenlaisia jänniä käänteitä ja kehoni oli vielä hälytilassa. Hoitaja tuli kysymään tahtoisinko nukahtamislääkkeen, että tuskin saan täysiä yöunia, mutta se auttaa nukahtamaan ja voin ehkä jopa pari tuntia sitten nukkua sen voimalla. Lapsi oli juuri syötetty ja tuumailtiin, että luultavasti nukkuu samat ajat + hoitaja sanoi, että käyvät katsomassa välillä ja jos lapsi herää ja alkaa inistä, niin ottavat sen sitten kansliaan, että saat nukuttua. Minulle se oli tärkeää, jotta kehon stressitilaa saatiin laskettua ja toivottiin, että verenpaine laskee sitten unten myötä. Taas tuossakin oli yksilöllistä hoitoa. Naapuripedin äiti ei saanut nukahtamislääkettä, koska häntä piti tarkkailla verenvuodon ja olotilan vuoksi, ja siinä oli tärkeintä, että hän itse on mukana kertomassa, jos tulee olotilassa muutosta. Pahoittelivat kyllä, että nyt pitää mennä tämä vuorokausi näin, mutta jos itseksesi nukahdat, niin sen voi tehdä, koska sitten myös heräät, jos jotain sattuu.
toisen lapsen kanssa oli sairaala täpötäynnä synnyttjiä ja samassa huoneessa meitä oli ahdettu huone täyteen. Vilkasta kulkea oli. Minä laitoin korvatulpat korviin, unimaskin silmille, isä lähti lapsen kanssa käytävälle vahtimaan lapsen unta (siellä oli rauhallisempaa) ja aloin nukkumaan. Isä sitten herätteli, kun lapsi alkoi näyttää merkkejä, että alkaisi olla nälkä. Ei mitään ongelmaa. Helposti nukahdin, kun olin vain väsynyt. Se oli laatua: silmät kiinni ja nukahdus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Miehet saa hotellitason palvelua.
HAH! Synnytyssalissa joutui viettämään ekan yön pienellä kulmasohvalla niin että jalat oli kylmällä metallisella tarjoiluvaunulla, joka blokkausyrityksistä huolimatta keksi aina kääntyä johonkin suuntaan. Aina välillä laite hukkasi vauvan sykkeen ja alkoi vimmattu piipitys ja tuskallisen pitkän ajan kuluttua hoitaja juoksi huoneeseen hääräämään. Ruokaa sai vain alakerran kiskasta kiskurihintaan.
Perhehuoneessa perheenjäsenelle oli varattu kova laveri, johon sai vasta tokana yönä petivaatteet, kun eka hoitaja sanoi, että nukut tossa tolleen käsinoja tyynynä. Äiti oli leikkaussalissa jälkioperaatioissa yön ja joutui epäavuliaan hoitajan kanssa hoitamaan vauvaa, jonka hoitamisesta ei ehtinyt opiskella tarpeeksi etukäteen, kun lapsi tuli etuajassa. Sydän kurkussa että eihän se vain keksi tukehtua tai nälkiintyä kuoliaaksi. Eikä ollut kokemusta vielä, että vauva osaa huutaa pari säettä unessaan ollessaankin. Sen jälkeen vasta toisena päivänä kerrottiin, että saa sieltä isäkin ruokaa, kun oli pari ateriaa jäänyt vauvan vahtimisen takia välistä. Äidin verenhukan takia piti ruoat tuoda hänelle ja avustaa liikkumisissa ja syöttää vauvaa, plus päivystää keltaisuuden hoidon aikana että silmälaput pysyy vauvan silmillä (jatkuvasti poissa silmiltä kääntyilyn ym. takia). Aamupalalla näki muitakin zombiekasvoisia miehiä viemässä ruokia puolisoilleen tuhannen väsyneinä.
Mutta mieluusti tuon kärsi. Mietityttää miten pulassa olisi äiti ollut, jos olisi vielä ollut koronarajoitteet eikä olisi saanut perheenjäsen tulla mukaan, kun oli komplikaatiota ja keltaisuutta. Seurannan takia oltiin viikko siellä ja oli kyllä fysiikka aika kuralla yksin jo makuulaverin takia. Mutta kaikesta palkintona kaikista kivoin vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen kuukauden aikana sairaalassa näki monenlaista. Lääkäri kävi sängynpäädyssä katselemassa kerran kuukaudessa ja hoitaja samoin kerran päivässä. Muutoin sain olla ihan omillani. Kunnes asia muuttui viereiseen petiin saapuneen ensisynnyttäjälääkärin myötä. Lääkärit kävi kerran päivässä ja hoitajat kerran tunnissa. Siksi jäin täysin huomiotta, kunnes sydän pysähtyi. Sen jälkeen olin kaiken hyvän hoidon parissa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/1189236/ketju/miksi_juuri_synnyttaneen_…;
tässä toinen samoista asioista kertova keskustelu. Ei tää ole mikään keksitty juttu vaan äitejä ihan oikeasti kiusataan tahallaan. Älkää tehkö enään lapsia, jos ette halua seota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, että synnytyksien jälkeen pitäisi olla säännöllistä psykologista apua. Mitä? Ei ainakaan verorahoilla. Miten ihmiset ovat vierottuneet elämästä!! Kaikkien ei todellakaan pidä tehdä lapsia. Jos pää, elämäntilanne heikko, ehkäiskää.
Ei mulla ollut mitään ongelmia ennen toisen lapsen syntymää. Sairastuin synnytyksen jälkeen ahdistuneisuushäiriöön joka on vieläkin läsnä elämässäni, vaikka synnytyksestä on jo kohta kolme vuotta. Ensimmäisen kohdalla ei masennusta ollut. Ja uskon että tähän vaikutti se että ensimmäisellä kerralla minua kohdeltiin sairaalassa kuin ihmistä, toisin kun tämän toisen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, että synnytyksien jälkeen pitäisi olla säännöllistä psykologista apua. Mitä? Ei ainakaan verorahoilla. Miten ihmiset ovat vierottuneet elämästä!! Kaikkien ei todellakaan pidä tehdä lapsia. Jos pää, elämäntilanne heikko, ehkäiskää.
Elämän luonnollisimmasta ja ihanimmasta tapahtumasta on tehty traumatisoiva sairaus 🙄
Voi näitä lapsiparkoja, jotka tämän ovat äidilleen tehneet.
Minä sairastuin synnytyksen vuoksi traumaperäiseen stressihäiriöön. 1-3% kaikista synnyttäjistä sairastuu siihen. En voinut mitenkään tietää. Olin ennen täysin terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se niiden lasten vika ole vaan yhteiskunnan, jossa ei ole resursseja hoitaa synnyttäneitä.
Todella surullista että vauvasi kuoli. Otan osaa!
Surutyölle on hyväksi nähdä kuollut vauva. Silti on väärin väittää että se on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, että synnytyksien jälkeen pitäisi olla säännöllistä psykologista apua. Mitä? Ei ainakaan verorahoilla. Miten ihmiset ovat vierottuneet elämästä!! Kaikkien ei todellakaan pidä tehdä lapsia. Jos pää, elämäntilanne heikko, ehkäiskää.
Elämän luonnollisimmasta ja ihanimmasta tapahtumasta on tehty traumatisoiva sairaus 🙄
Voi näitä lapsiparkoja, jotka tämän ovat äidilleen tehneet.
Äitikö siellä kirjoittaa? Suutuit minulle hirveästi, kun uskaltauduin sanomaan sinulle, että masentaa. Haukuit minut pystyyn ja sanoit, että minun pitäisi olla iloinen, kun sain terveen lapsen. En sitten uskaltanut puhua masennuksesta neuvolassakaan. Suunnittelin itseni tappamista joka päivä, en kuitenkaan uskaltanut tehdä sitä. Hauku nyt minua vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Miehet saa hotellitason palvelua.
Eihän saa. Itse olin leikkauksen jälkeen 6 hengen huoneessa jossa oli myös vieroitushoidossa yöllä huutava henkilö.
Parempi jättää nuo keksityt epätasa-arvo fiktiot omaan arvoonsa jos aikoo olla järkevässä keskustelussa mukana
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastuin synnytyksen vuoksi traumaperäiseen stressihäiriöön. 1-3% kaikista synnyttäjistä sairastuu siihen. En voinut mitenkään tietää. Olin ennen täysin terve.
Varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ollut mitään ongelmia ennen toisen lapsen syntymää. Sairastuin synnytyksen jälkeen ahdistuneisuushäiriöön joka on vieläkin läsnä elämässäni, vaikka synnytyksestä on jo kohta kolme vuotta. Ensimmäisen kohdalla ei masennusta ollut. Ja uskon että tähän vaikutti se että ensimmäisellä kerralla minua kohdeltiin sairaalassa kuin ihmistä, toisin kun tämän toisen kohdalla.
Ajatella.
Isä.