Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Ei se niiden lasten vika ole vaan yhteiskunnan, jossa ei ole resursseja hoitaa synnyttäneitä.
Eiköhän silloin ihmisen paikka ole ihan joku muu kuin oma koti, jos on siinä kunnossa, että yhteiskunnan pitää hoitaa edestä ja takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakea apua sellaisesta paikasta, josta sitä on haettavissa, eikä se ole tämä keskustelupalsta.
Vierailija kirjoitti:
No eipä siellä minun toiveita kuunneltu vaikka pyysin.
Synnärillä hoidetaan synnytyksiä, muita sairauksia hoidetaan niille tarkoitetuissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
No mieti sitä!
Jos miehet synnyttäisi, niin kyllä olisi osastolla palveluita saatavilla. Ihan vakavasti uskon niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niiden lasten vika ole vaan yhteiskunnan, jossa ei ole resursseja hoitaa synnyttäneitä.
Eiköhän silloin ihmisen paikka ole ihan joku muu kuin oma koti, jos on siinä kunnossa, että yhteiskunnan pitää hoitaa edestä ja takaa.
Turha tuota kommenttia on alapeukuttaa, tottahan se on. Kukaan ei pysty toista auttamaan ellei hae itse apua. Pitää ymmärtää, että synnärillä hoidetaan äitejä ja vastasyntyneitä, ja jos itsellä on paha olla, se hoituu mielenterveyspuolella, ei synnärillä eikä tällä palstalla valittamalla.
Kun hakee itselleen apua ja ottaa sitä vastaan, elämä alkaa tuntua paremmalta. Numero, johon voi aina soittaa on 112. Myös kriisipuhelin palvelee 24/7 numerossa 09 2525 0111.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
No mieti sitä!
Jos miehet synnyttäisi, niin kyllä olisi osastolla palveluita saatavilla. Ihan vakavasti uskon niin.
Tervetuloa meille sisätauteihin katsomaan millaisissa oloissa ja käytävä ylipaikoilla täällä vanhat ja sairaat miehet joutuvat olemaan kuvuissa, jotka ovat aivan eri luokkaa kuin synnyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
No mieti sitä!
Jos miehet synnyttäisi, niin kyllä olisi osastolla palveluita saatavilla. Ihan vakavasti uskon niin.
Tervetuloa meille sisätauteihin katsomaan millaisissa oloissa ja käytävä ylipaikoilla täällä vanhat ja sairaat miehet joutuvat olemaan kuvuissa, jotka ovat aivan eri luokkaa kuin synnyttäminen.
Kuvuissa? Tarkoitin kyllä sitä hoitoa/kohtelua hoitajilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.
Entinen kätilöopisto?
Huonetoveri kuorsasi täysillä kun hänen vauvansa huutoitki vieressä. Hälytin sitten hoitajan herättämään hänet, kun en itse kehdannut käydä tökkimässä vierasta ihmistä.
Esikoisen aikaan olin todetun ESBL-sairaalabakteerin vuoksi eristyksissä (ei saanut poistua huoneesta). Harmittaa, kun menin pyytämään eristyksen purkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iseasiassa tästä ketjusta sain ensimmäistä kertaa vertaistukea kokemuksille ja tuli sellainen olo että en olekkaan hullu joka on kuvitellut sen paskamaisen kohtelun vaan kaikki olikin totta. Kiitos vaan :)
jaksamista kaikille äideille
hö
jos uudet äidit ovat vähissä ja näin toimitaan niin minä en halua äidiksi piste
kaameeta kohtelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus tältä kesältä HUSissa. En saanut asiallista kivunlievitystä sektiohaavan kipuihin, lääkkeitä unohdettiin tuoda vaikka pyysin, sai kysellä perään useasti, taivuteltiin myös olemaan ottamatta tarvitsemani lääkkeitä ja peloteltiin niiden sivuvaikutuksilla. Hoitajat puhuivat pahaa potilaiden tukihenkilöistä, mieheni kuuli sen kun hoitajien huoneen ohi kulki. Olin niin kovissa kivuissa, etten pystynyt juuri nousemaan sängystä enkä nukkunut lainkaan viiteen vuorokauteen. Kotiuduin oikeasti tyyliin psykoosin partaalla ja voin synnytyksen jälkeiset puoli vuotta erittäin huonosti. Kotona mittasin verenpaineeni ja se oli 180/100. Korvissa vaan suhisi. Tätä ei kukaan sairaalassa huomannut eikä heitä kiinnostanutkaan, sanottiin vaan että voin mennä terveyskeskukseen jos unettomuus jatkuu. Traumatisoiduin kivusta ja 5vrk valvomisesta niin, että sain traumaperäinen stressireaktion. Siihen sain sitten lopulta puolen vuoden kohdalla lääkkeet ja aloin toipua. Naisia kohdellaan ihan aidosti ja oikeasti huonommin kuin tuotantoeläimiä synnytyslaitoksella. Niitäkään ei saa tuolla tavoin kohdella.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus tältä kesältä HUSissa. En saanut asiallista kivunlievitystä sektiohaavan kipuihin, lääkkeitä unohdettiin tuoda vaikka pyysin, sai kysellä perään useasti, taivuteltiin myös olemaan ottamatta tarvitsemani lääkkeitä ja peloteltiin niiden sivuvaikutuksilla. Hoitajat puhuivat pahaa potilaiden tukihenkilöistä, mieheni kuuli sen kun hoitajien huoneen ohi kulki. Olin niin kovissa kivuissa, etten pystynyt juuri nousemaan sängystä enkä nukkunut lainkaan viiteen vuorokauteen. Kotiuduin oikeasti tyyliin psykoosin partaalla ja voin synnytyksen jälkeiset puoli vuotta erittäin huonosti. Kotona mittasin verenpaineeni ja se oli 180/100. Korvissa vaan suhisi. Tätä ei kukaan sairaalassa huomannut eikä heitä kiinnostanutkaan, sanottiin vaan että voin mennä terveyskeskukseen jos unettomuus jatkuu. Traumatisoiduin kivusta ja 5vrk valvomisesta niin, että sain traumaperäinen stressireaktion. Siihen sain sitten lopulta puolen vuoden kohdalla lääkkeet ja aloin toi
Eipä ihme, että tuollaiset hoitsulit vihaavat tukihenkilöitä. Tällainen tukihenkilö kannattaa varata koko sairaalassaoloajaksi ottamaan asioita esiin potilaan puolesta ja olemaan todistajana jos joutuu valittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koetin neuvoa imetystä viereisen pedin äidille kun hoitajat eivät ehtineet. Seuraavana päivänä tämä äiti vietiin sydänkohtaus-epäilynä päivystykseen,olikin paniikkikohtaus.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea apua sellaisesta paikasta, josta sitä on haettavissa, eikä se ole tämä keskustelupalsta.
Oikeasti, jos sinua ärsyttää ja kiukuttaa näitä kokemuksia lukea, niin tuolta ihan ylhäältä kun klikkaat tuota isoa vauvafi -tekstiä, niin pääset alueen etusivulle pois tästä ketjusta.
Mitä ihmettä täällä luet ja arvostelet, jos asia ei sinua koske?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, että synnytyksien jälkeen pitäisi olla säännöllistä psykologista apua. Mitä? Ei ainakaan verorahoilla. Miten ihmiset ovat vierottuneet elämästä!! Kaikkien ei todellakaan pidä tehdä lapsia. Jos pää, elämäntilanne heikko, ehkäiskää.
Elämän luonnollisimmasta ja ihanimmasta tapahtumasta on tehty traumatisoiva sairaus 🙄
Voi näitä lapsiparkoja, jotka tämän ovat äidilleen tehneet.
Yksinkertaisilla ihmisillä on monimutkaisiin asioihin yksinkertaiset selitykset. Muuhun ei ole ymmärrys riitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.
TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (ti
Oulussa oli jo 1980-luvulla tylyä synnytysosastolla. Kätilö flirttaili minun miehelle synnytyksen aikana ja tylytti minua, vaikka kaikki sujui synnytyksessä hyvin. Ei ollut tilaisuutta levätä kunnolla kun huoneessa rampattiin koko ajan.
Aikaisemmin ajattelin että sadistisimmat hoitajat löytyy suljetun osaston puolelta, ku jengi sairastuu vallasta.. mutta synnytyksien ja osastolla vietetyn ajan jälkeen en olisi enää niin varma.
Mikäli ikinä koskaan minulle siunaantuu vielä lapsi(a) niin harkitsen vakavasti kotisynnytystä. Omat synnytykseni traumatisoi sen verran huolella ettei voinut kuin ihmetellä millaisia ihmisiä voi ko. Alalle hakeutua. Syntymän hetkellä ollaan niin herkän ja kauniin asian äärellä, että luulisi ammattilaisten sen tajuavan eikä sabotoida ilmeisesti aika järjestelmällisesti tuota hetkeä. Todella surullista ja turvatonta. Minulla kokemusta kahdesta eri sairaalasta ja kohtelulta eivät toisilleen häviä!
Mulla on kivat muistot lapsien syntymisajoilta.
Nimenomaan! Kerrankin järkevä ehdotus. Säästyy sekä yhteiskunnan varat että sairaalapaikat oikeasti sairaille.