Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vissiin tullut teille valittajille täysin uutena asiana, että olette olleet sairaalassa, ette hotellissa? Sairaala toimii 24/7 ja siellä tehdään sellaisia asioita, jotka te näette ja kuulette, koette häirintänä mutta ette kuitenkaan oikeasti tiedä, että mitä ja miksi tapahtuu. Kun tietää, millaisissa oloissa maailmalla joissakin maissa naiset synnyttävät, niin hävettää se, että osa teistä jaksaa niin kovasti valittaa. Tärkeintä on mun mielestäni se, että äiti ja vauva ovat turvallisissa käsissä ja jos jotakin äkillistä tapahtuu, niin ammattitaitoinen apu on lähellä - just sen 24/7.
Miksi on mahdollista, et kolkytvuotta sitten sai yöllä mm. nukkua, hoitajat eivät yöllä laittaneet kaikkia valoja päälle huoneeseen tullessa, vaan käytettiin yövaloja. Lisäksi hoitaja puhuivat asiansa ystävällisesti. Eivä
Turvallisuusmääräykset? Koko huoneeseen täysvalaistus monta kertaa yössä? Eikö tuossa olr aika suuri riski, jos äidit eivät saa nukuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa voi ajatella helpottuneena ettei ainakaan toista lasta näihin perheisiin tule. Ei meinaan riitä yhteiskunnan resurssit näitten prinsessojen ja jälkikasvunsa toiveiden toteuttamiseen ikinä.
Noilla tunnetaidoilla sulla ei toivottavasti ole yhden yhtä lasta. Tai jos on niin toivottavasti heillä on varaa terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
"äiti toki on voinut kokea niin, mutta me emme tiedä mitä sen patistelun taustalla on, kun emme äidin tietoja saa luettavaksemme. Ja sitten kun hormonihuuruissa oleva synnyttäjä päättää kokea, että häntä kohdeltiin väärin, niin ei hän osaa järkipeärisesti ajatella silloin ja hän pahimmillaan muodostaa itse itselleen valemuistoja, että niin se meni ja sitten alkaa uskoa niihin ja jakaa niitä muka faktana jossain anonyymilla keskusteluplastalla"
Tämän takia varmaan epäkohtaan ei juuri puututa, koska "hormonipäiset äidit vain muistavat väärin".
Ja keskustella ei sit vissiin voi...nykyään ei mitään lähtökeskustelua? Meillä aikoinaaan oli. Isäkin otettiin siihen mukaan...ja hänellekin kaikki olennainen kerrottiin, niin ei jäänyt mun huurupään varaan kaikki. Mut onhan se nyt ihan prinsessakohtelua, jos vaatii jotain puhetta hoitajien puolelta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"äiti toki on voinut kokea niin, mutta me emme tiedä mitä sen patistelun taustalla on, kun emme äidin tietoja saa luettavaksemme. Ja sitten kun hormonihuuruissa oleva synnyttäjä päättää kokea, että häntä kohdeltiin väärin, niin ei hän osaa järkipeärisesti ajatella silloin ja hän pahimmillaan muodostaa itse itselleen valemuistoja, että niin se meni ja sitten alkaa uskoa niihin ja jakaa niitä muka faktana jossain anonyymilla keskusteluplastalla"
Tämän takia varmaan epäkohtaan ei juuri puututa, koska "hormonipäiset äidit vain muistavat väärin".
Ei vaan sen takia, kun prinsessat alkavat vinkua anonyymilla palstalla värikynällä kirjoitettuja tarinoitaan miten huonoa kohtelua saivat. Emme saa tietää kuin sen yhden näkökulman. jos äiti tekisi valituksen osastolle, niin asia tutkittaisiin molemmissta näkökulmista ja äiti saisi vastauksia. Vielä parempi, jos äiti sanoisi jo siellä osastolla olleessaan, että ei. En voi lähteä hakemaan itse ruokaa, koska alkaa pyörryttää liikaa ja sitten siitä jatkaa eteenpäin ohjeiden kanssa tai sitten jää odottamaan, kun joku tuo ruoan sänkyyn.
Mikä siinä on, että suomessa ei osata kommunikoida. Tai uskalleta tehdä sitä. Sitten vingutaan vuosia myöhemmin jossain vauvapalstalla miten hirveää hoitoa ja miten tuli ptsd:kin siitä.
Tiedätkö, niin kauan kuin puhut "prinsessoista" ja "vinkumisesta", niin ei sinua voi ottaa kovin tosissaan.
Mene lukemaan jotain muuta ketjua jos niin ketjuttaa. Tämä ketju ei näytä nyt koskevan sinua.
Synnytyksen jälkeen on oikeasti suurempi riski veritulppiin kuin muiden leikkausten jälkeen. Johtuu hormonitasoista. Liikkuminen on hyödyllistä mutta ei niin hyödyllistä että kannattaisi pyörtyillä ympäriinsä. Jos huimaa on parempi pumppailla nilkkoja sängyssä. Parasta olisi liikkua juuri silloin kun kipulääkityksen teho on parhaimmillaan. Missään tapauksessa ei pitäisi olla mitään välttämättömiä liikkumissuorituksia vaan aina voinnin mukaan silloin kun itselle parhaiten sopii.
T.klö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"äiti toki on voinut kokea niin, mutta me emme tiedä mitä sen patistelun taustalla on, kun emme äidin tietoja saa luettavaksemme. Ja sitten kun hormonihuuruissa oleva synnyttäjä päättää kokea, että häntä kohdeltiin väärin, niin ei hän osaa järkipeärisesti ajatella silloin ja hän pahimmillaan muodostaa itse itselleen valemuistoja, että niin se meni ja sitten alkaa uskoa niihin ja jakaa niitä muka faktana jossain anonyymilla keskusteluplastalla"
Tämän takia varmaan epäkohtaan ei juuri puututa, koska "hormonipäiset äidit vain muistavat väärin".
Ei vaan sen takia, kun prinsessat alkavat vinkua anonyymilla palstalla värikynällä kirjoitettuja tarinoitaan miten huonoa kohtelua saivat. Emme saa tietää kuin sen yhden näkökulman. jos äiti tekisi valituksen osastolle, niin asia tutkittaisiin molemmissta näkökulmista ja äiti saisi vastau
Vanhainkodeissakaan asukkaat eivät usein uskalla valittaa, kun pelkäävät, että sitten kohtelu vain pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeen on oikeasti suurempi riski veritulppiin kuin muiden leikkausten jälkeen. Johtuu hormonitasoista. Liikkuminen on hyödyllistä mutta ei niin hyödyllistä että kannattaisi pyörtyillä ympäriinsä. Jos huimaa on parempi pumppailla nilkkoja sängyssä. Parasta olisi liikkua juuri silloin kun kipulääkityksen teho on parhaimmillaan. Missään tapauksessa ei pitäisi olla mitään välttämättömiä liikkumissuorituksia vaan aina voinnin mukaan silloin kun itselle parhaiten sopii.
T.klö
Tämä olisi sitä hoitoa, mitä toivoisi. Eli otetaan veritulppariski huomioon, mutta niin ei rääkätä tuoretta äitiä sen selityksen varjolla.
Itsekin ihmettelin, miksei liikkumiseksi olisi riittänyt alussa ihan töpöttelyä huoneen toisesta päästä toiseen, vaan heti kerran autettuna seisomaan noustua piti pärjätä sektioituna yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että pystyy nukkumaan on aika oleellista toipumiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten naistenklinikalla samaan huoneeseen tuli nuori äiti noin kuukauden vanhan vauvansa kanssa. Äiti oli menossa jatkoleikkaukseen. Hoitaja/kätilö sanoi hänelle, että hänen pitää järjestää vauvalle hoitaja leikkauksen ja heräämössä vietettävän ajan ajaksi. Tätä tämä nuori nainen sitten itki koko yön kun ei hänellä ollut ketään läheistä joka olisi voinut ottaa vauvan hoitoon täksi ajaksi. Aamulla sitten eri hoitaja sanoi, että tottakai hoitajat/Kätilöt huolehtivat vauvasta hoitajien huoneessa sen aikaa, kun hän on leikkauksessa. Siellä klinikalla vietettyjen päivien aikana kyllä näki monenmoista kätilöä. Jotkut aivan supermukavia, toiset taas täyssadisteja.
Siis mitä... tuo menee oikeasti jo kiusaamisen puolelle, jos jutellaan ettet pääse tarpeelli
Mitä tarkoittaa jatkoleikkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan lukee, että oli tullut jatkoleikkaukseen
Jos jatkoleikkaus tarkoittaa sitä että äiti oli tullut kotoansa sairaalaan leikkaukseen niin ei kyllä silloin voi olettaa että sairaalassa on lapsenvahti vauvalle. Jos ei ole ketään hoitajaa eikä mahdollisuutta ostaa palveluita, sosiaalitoimi on oikea osoite avunpyynnölle.
Sh ja äiti
Minä ihmettelen tuota kuukauden ikäisen äitiä, joka on tullut leikkaukseen vauva mukana. Eri asia olisi, jos äiti on ollut vauvoineen kuukauden sairaalassa ja ovat molemmat siellä potilaana vielä. Mutta eihän sairaalaan tulla lapsi mukana omaan leikkaukseen vaan lapsella pitää olla hoitaja omasta takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen, jos synnytys ja sen jälkeinen aika ei vaadi hoitoa (sairaus tai muu vastaava kun vaatii), niin miksi sairaalassa edes on synnytysosasto, ja miksi kotona synnyttäminen katsottaisiin olevan vaarallista? Tähän ei näytä saavan vastausta nyt millään.
No tuskin suurin osa mitään hoitoa tarvitsee, ellei nyt jälkisuppareihin halua kipulääkettä ottaa, mä en ainakaan oo mitään sen ihmeempää hoitoa tarvinnu eikä tututkaan vaikka tikkejä on tullu.
Enkä usko, et tikkejä ois tullut jos ois kotona rauhassa synnyttänyt. Ei tää laitostunut synnytys mitenkään ideaali oo, mut siel on kokenutta porukkaa apuna, jos tapahtuu jotain yllättävää.. esim. vauva on isokokoinen tai vaikeassa asennossa, tai sattuu repeämiä tulemaan ym. en nyt jaksa jankata jos olet päättänyt lasten saamisen olevan sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan lukee, että oli tullut jatkoleikkaukseen
Jos jatkoleikkaus tarkoittaa sitä että äiti oli tullut kotoansa sairaalaan leikkaukseen niin ei kyllä silloin voi olettaa että sairaalassa on lapsenvahti vauvalle. Jos ei ole ketään hoitajaa eikä mahdollisuutta ostaa palveluita, sosiaalitoimi on oikea osoite avunpyynnölle.
Sh ja äiti
Näin varmaan onkin. Mutta sen sijaan, että itketetään tuoretta ja kipeää äitiä, olisi voinut pyytää paikalle sairaalasossun, jonka kanssa olisi voinut katsoa tuon hoitopaikan kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yövaloista. Kirurgian vuodeosastolla hoitaja tuli yöllä taskulampun kanssa minun luokse tekemään hoitotoimenpidettä. Tapahtui nykyaikana. En tiedä mitä ohjeistusta mikäkin sairaala/osasto antaa valaistuksen suhteen yöllä vai onko siihen mitään ohjeistusta.
Muistan itsekin synnytysvuodeosastolla miten todellakin ärsytti kun hoitaja laittoi koko huoneen valaistuksen päälle kun tuli huoneeseen yöaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen, jos synnytys ja sen jälkeinen aika ei vaadi hoitoa (sairaus tai muu vastaava kun vaatii), niin miksi sairaalassa edes on synnytysosasto, ja miksi kotona synnyttäminen katsottaisiin olevan vaarallista? Tähän ei näytä saavan vastausta nyt millään.
No tuskin suurin osa mitään hoitoa tarvitsee, ellei nyt jälkisuppareihin halua kipulääkettä ottaa, mä en ainakaan oo mitään sen ihmeempää hoitoa tarvinnu eikä tututkaan vaikka tikkejä on tullu.
Enkä usko, et tikkejä ois tullut jos ois kotona rauhassa synnyttänyt. Ei tää laitostunut synnytys mitenkään ideaali oo, mut siel on kokenutta porukkaa apuna, jos tapahtuu jotain yllättävää.. esim. vauva on isokokoinen tai vaikeassa asennossa, tai sattuu repeämiä tulemaan ym. en nyt jaksa jankata jos olet päättänyt lasten saamisen olevan sairaus.
Okei, eli synnytyslääkärien koulutuksen voi lopettaa tarpeettomana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
synnytyksen jälkeen veritulppariski on lähes 11-kertainen: erittäin hyvä syy patistaa synnyttänyt jalkeille. Umpparileikkauksen jälkeen ei.
Eikös veritulppariski tule missä tahansa tilanteessa, jossa maataan pitkään paikoillaan? Niin ei nyt riitä syyksi, että miksi umpparileikattua ei patistella hakemaan itse ruokiaan.
On, mutta SYNNYTYKSEN jälkeen se on 11 kertainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten naistenklinikalla samaan huoneeseen tuli nuori äiti noin kuukauden vanhan vauvansa kanssa. Äiti oli menossa jatkoleikkaukseen. Hoitaja/kätilö sanoi hänelle, että hänen pitää järjestää vauvalle hoitaja leikkauksen ja heräämössä vietettävän ajan ajaksi. Tätä tämä nuori nainen sitten itki koko yön kun ei hänellä ollut ketään läheistä joka olisi voinut ottaa vauvan hoitoon täksi ajaksi. Aamulla sitten eri hoitaja sanoi, että tottakai hoitajat/Kätilöt huolehtivat vauvasta hoitajien huoneessa sen aikaa, kun hän on leikkauksessa. Siellä klinikalla vietettyjen päivien aikana kyllä näki monenmoista kätilöä. Jotkut aivan supermukavia, toiset taas täyssadisteja.
Siis mitä... tuo menee oikeasti jo kiusaamisen puolelle, jos jutellaan ettet pääse tarpeelliseen leikkaukseen, ellet saa vauvalle hoitajaa.
Tässä tuli nyt kyllä ensimmäinen oikeasti kohtuuton vaatimus. Toki ymmärrän kuinka vaikea tilanne on mutta ei se silti mitään kiusaamista olisi jos ei järjestyisi. Se että järjestyi oli todellakin nyt sitä prinsessakohtelua. Se että turvaverkottoman yksinhuoltajan pitää palkata lapsenvahti jos ei itse pysty hoitamaan on arjen realiteetti johon pitää varautua.
Minkä ikäiseksi asti sairaala muka olisi vastuussa lastenhoidosta potilaiden leikkausten aikana?
5 synnytystä itselläni, samassa sairaalassa kaikki. Kaksi ensimmäistä synnytyskertaa oli itselleni nuorena ihmisenä, ekaa kertaa sairaalan vuodeosastolla mieleenpainuvia kokemuksia. Häiriötä oli kyllä huoneessa, yksi kuorsasi, toinen soitteli kokoajan tutuille/miehelleen, joku vauva itki, verhon läpi paistoi valoa. Nukkuminen oli kieltämättä muutenkin hankalaa, synnytyksen jälkeisten hormonien jäljiltä. Enkä halunnut vauvan hoidon vuoksi ottaa mitään lääkkeitä. Olin erittäin onnellinen päästessäni takaisin kotiin. Synnytysten jälkeen olen pyrkinyt heti/ mahd.paljon jalkeille, koska tiedän sen olevan palautumisen kannalta paras vaihtoehto.
3.synnytys ja siitä eteenpäin oli jo sen verran ikää itselläni, että en antanut häiriötekijöiden häiritä. Tiesin että siinä ollaan n.2-3vrk (jos kaikki hyvin) ja kotiin päästään. Nautin mm. valmiista, hyvästä ravinteikkaasta ruoasta..jotka joutui muuten yleensä kotona itse tekemään. Oli ihanaa saada valmiiksi laitettuna aamupala,lounas,kahvit,päivällinen,iltapala. Hoitajat kysyivät välillä tarvitsenko apua imetysasioissa ym. Jos joku mietitytti, toki kysyin. Olen kuitenkin pyrkinyt vierihoitamaan vauvat mahdollisimman paljon itse, koska se on mielestäni mm. se kaikkein imetysmyönteisin asenne. Pitää vauvaa mahdollisimman paljon lähellä ja rinnalla. Toki se oma nukkuminen olisi myös ensiarvoisen tärkeää, koska huono unisuus vaikuttaa nopeasti maidoneritykseen, varsinkin alkuimetyksen vaiheessa kun maito on vasta ns nousemassa, tai rinnat totuttelevat tehtäväänsä. Itselleni rentoutumiseen auttoi parhaiten lämpimässä suihkussa käyminen. Tuolloinkin pidin yleensä vauvaa mukana omassa kärrissään/pedissä. Itselleni rentouttavin tunne on ollut kun suihkun jälkeen pukee puhtaat vaatteet päälle ja pujahtaa peiton alle lämmittelemään.
Kiitos kaikille kätilöille ja lääkäreille, teette tärkeää työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
synnytyksen jälkeen veritulppariski on lähes 11-kertainen: erittäin hyvä syy patistaa synnyttänyt jalkeille. Umpparileikkauksen jälkeen ei.
Eikös veritulppariski tule missä tahansa tilanteessa, jossa maataan pitkään paikoillaan? Niin ei nyt riitä syyksi, että miksi umpparileikattua ei patistella hakemaan itse ruokiaan.
On, mutta SYNNYTYKSEN jälkeen se on 11 kertainen
Juu, kuultiin jo.
Silti, se veritulppariski on muissakin leikkauksissa, joten miksi makuutetaan?
Tuossahan lukee, että oli tullut jatkoleikkaukseen.