Kysymys heille, jotka ovat aidosti antaneet anteeksi pettämisen?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 19:06"]

Minua häiritsee, että monissa viesteissä pettämistä ja sivusuhteita nimitetään virheiksi. Rehellinen virhe on jotain sellaista, mitä voi ensin luulla hyväksikin ideaksi, mutta sitten huomaa olleensa väärässä. Kouluttautuu esim. alalle, jolle luulee sopivansa hyvin, mutta sitten huomaa ettei sovikaan. Tällainen on virhe. Pettäminen taas on alusta alkaen sellaista tietoisesti valittua toimintaa, jonka tietää olevan väärin, valheellista, ja perheelle tuhoisaa. Pettäminen ei ole "virhe", vaan monia persoonallisuuden vakavia puutteita samanaikaisesti ilmentävä valittu toimintatapa.

Toinen mitä ihmettelen näissä teksteissänne on sepitelmä "muuten hyvästä" suhteesta, jota ei viitsisi lopettaa pelkän pettämisen takia. Eiköhän ole koko lailla suuri todennäköisyys, ettei se suhde niin järin hyvä ole jos vähänkin pintaa raaputtaa, kun kerran ei ole motivaatiota vastustaa houkutuksia.

[/quote]Virheeksi nimittäminen on kouluesimerkki yrityksestä vähätellä tekoaan. Vähättely osoittaa sitä, ettei ota aidosti vastuuta teoistaan ja niiden seurauksista. Tämä pätee tietenkin kaikessa muussakin kuin pettämisessä.

Aika. 

Tapauksesta on nyt 5 vuotta ja valehtelematta pari vuotta meni, ennenkuin kaikki oli entisellään. En kadu, kaikki on hyvin nyt eikä syytä epäillä mistään. Huono elämäntilanne ja huonoon jamaan päätynyt suhde aiheutti ongelmat.

Aika

Jokainen tapaus on varmasti erilainen, mutta omalla kohdallani auttoi ennen kaikkea ymmärrys siitä, että syyt, jotka ajoivat mieheni pettämään, olivat pitkälti minun omaa vikaa. Eli jälkeenpäin tavallaan ymmärrän miestän täysin, koska noina vuosina en todellakaan ollut hänen arvoisensa puoliso.

Näitä ketjuja lukiessa mietin aina miksi joillain tuntuu olevan tarve nimitellä vaikeita valintoja elämässään tehneitä petettyjä kynnysmatoiksi. Miksi joidenkin valinta jäädä suhteeseen herättää tuollaisia agressioita?

2 jatkaa vielä, ne asiat on vain juurta jaksaen käytävä läpi ja vaatii kovasti molemmilta. Jokainen pari löytää oman tapansa käsitellä, toiset haluaa tietää pienetkin yksityiskohdat ja toiset taas ei mitään. 

Kuitenkin omassa päässään ne on käytävä täysin läpi, ettei asiat jää kummittelemaan mieleen. Tähän ei ole väärin hakea ammattiapua jos tuntuu ettei saa lainkaan jäsennettyä ajatuksia itsekseen/puolison kanssa.

Se, että itse tein saman perässä. Tasoissa ollaan.

Minulle se ei jostain syystä ollut niin kauhea juttu. Ajattelin että yksi panohan se lopulta vain oli. Ehkä jos puoliso olisi ollut ylimielinen ja katumaton, olisi voinut raivostuttaa, mutta kun hän itse oli kuin maailmanloppu olisi tullut ja meinasi jopa että hänen täytyy oma-aloitteisesti lähteä koska on kelvoton ihminen. Jotenkin alkoi vaan huvittaa, että joo, paska teko, mutta ei nyt ihan noin vakavaa. Jatkettiin elämäämme eikä asia minua koskaan sen jälkeen vaivannut. MIestä itseään kylläkin ilmeisesti pidempään vaivasi.

AIKA ja avoimmuus.
Mulla liitto loppui kun vaimo petti. Tästä on aikaa reilu vuosi. Eron jälkeenkin ollaan oltu yhteydessä kun on yhteinen lapsi.
Asioista ollaan puhuttu avoimesti puolin ja toisin.
Nyt viime aikoina ollaan lähennytty toisiamme todella paljon. En ole enää aikoihin ollut katkera pettämisestä, mutta en olisi uskonut voivani kuvitellakaan että tällaisia tunteita vielä välillämme voisi nousta.
En tiedä palataanko enää ikinä yhteen, mutta en enää sanoisi, etteikö se jotenkin olisi mahdollista.
Mutta toi molemminpuolinen avoimmuus varmaan on ollut isona tekijänä tän hetkisiin tunteisiin.
Aapeelle tsemppiä.

Aika auttoi. Tiesin millaisissa olosuhteissa pettäminen tapahtui, en ollut itse siihen syyllinen mutta ei mieskään ollut varsinaisesti syyntakeellinen siinä tilanteessa. Hyväksyin, että näin on tapahtunut eikä sille enää mitään voi, vaan aloitetaan uudestaan ja puhtaalta pöydältä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:02"]Ensin otin mieheni takaisin ainoastaan näpäytykseksi toiselle naiselle. Sitten tein töitä ajatusteni ja itseni kanssa todella paljon, jotta pystyisin elämään mieheni kanssa. Lasten takia jaksoin, koska halusin, että lapsillani on molemmat vanhemmat mukana arjessa. Vähitellen viha ja kiukku laimeni, aikaa meni noin kolmisen vuotta. Mies teki kaikkensa ja todellakin muuttui noiden vuosien aikana parempaan suuntaan, entisestä työnarkomaanista kuoriutui varsinainen kotihengetär. Nyt kun tapahtuneesta on kulunut viitisen vuotta, huomaan mieheni taas lipsuvan tuonne työnarkomanian puolelle ja tiedän miten se vaikuttaa avioliittomme ja yritän saada tilannetta muuttumaan, ennen kuin ollaan taas samassa tilanteessa kuin aiemmin. Näen avioliittomme kokonaiskuvan ja sen ongelmat aiempaa paremmin, mutta silti mietin, miksi jaksaisin työnarkomaanin kanssa vielä. Ilmeisesti ihminen ei kuitenkaan pysty pohjimmiltaan muuttumaan. Katsotaan miten tästä edetään, en halua tuhlata elämääni. Miehen ratkaisumallit stressaaviin elämäntilanteisiin ovat tulleet liiankin tutuiksi.
[/quote]

Vai että kodinhengetär-mies.

Minulla auttoi jo ennen tapahtumaa ollut käsitys siitä, että houkutuksia matkan varrella taatusti tulee jokaiselle. Lisäksi olen aidosti sitä mieltä, että yksittäinen seksikerta ei kyllä millään voi kaataa kaikkea sitä muuta arvokasta, jota suhteessamme on 2 vuosikymmenen ajan ollut. Minusta se, että joku lopettaa muuten hyvän suhteensa yhteen pettämiseen on kyllä jollakin tavalla itsekkäiden keskenkasvuisten touhua. 

Olen antanut anteeksi, mutta tämä ei tarkoita sitä ettenkö jokaiselle seksikerralla mieti, olenko huonompi kuin se toinen nainen. Tämä ei ole helppoa. Tapahtuneesta nyt 2 vuotta.

Aika ja asian käsitteleminen avoimesti auttoi. Kävimme myös pariterapiassa 10x. Ilman pettämistä emme todennäköisesti olisi enää yhdessä...

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:58"][quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:55"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:52"]Selittäkää minulle, miksi teille on niin tärkeää omistaa toisen keho täysin? En ymmärrä. [/quote] Ei ole kyse mistään omistamisesta. Siksi et varmaan ymmärräkään.

[/quote]

No kyllä käsitykseni mukaan pettämisen jälkeen ihmisiä askarruttavat kysymykset ("oliko se parempi/tiukempi/isompi kuin minä") liittyvät juuri siihen, että ihmiset haluavat omistaa toisen kehon ja kokevat pettämisen uhkana omalle itsetunnolle. Ihminen, jolla on hyvin kehittynyt itsetunto ja käsitys omasta arvostaan, ei kyllä romahda siitä, jos oma puoliso vaikkapa humalapäissään panee jotakin merkityksetöntä ihmistä.
[/quote]

Lehtolapset...sukupuolitaudit....altistuminen rakastumiselle...

Kannattaako leikkiä tulella?

Minä en osaa ajatella että olisimme aloittaneet ns. puhtaalta pöydältä. Tämä vaikea aika teki meistä sitä mitä olemme nyt. Jokaisella on omat ongelmansa ja jokainen tekee virheitä, varsinkin nuorena jollain tasolla. Eri asia olisi jos moinen olisi jatkuvaa ja toinen olisi asiaan välinpitämätön.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:36"]

Minulla auttoi jo ennen tapahtumaa ollut käsitys siitä, että houkutuksia matkan varrella taatusti tulee jokaiselle. Lisäksi olen aidosti sitä mieltä, että yksittäinen seksikerta ei kyllä millään voi kaataa kaikkea sitä muuta arvokasta, jota suhteessamme on 2 vuosikymmenen ajan ollut. Minusta se, että joku lopettaa muuten hyvän suhteensa yhteen pettämiseen on kyllä jollakin tavalla itsekkäiden keskenkasvuisten touhua. 

[/quote]

Puhu vain omasta puolestasi. Kun luottamus menee, se menee lopullisesti eikä koskaan palaa huolimatta kaikesta arvokkaasta.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:41"]

Ilman pettämistä emme todennäköisesti olisi enää yhdessä...

[/quote]

Itse olen pettäjä ja ajattelen juuri samalla tavalla. Lukemattomista eri syistä - monet niistä omaa syytäni - suhteemme oli ajautunut siihen pisteeseen etten kokenut miestäni enää juuri millään tavalla kiinnostavana sen paremmin elämän- kuin seksikumppaninakaan. Lyhyt rinnaissuhde (perustui lähinnä seksiin) sai minut havahtumaan ja ymmärtämään, kuinka arvokas oma suhde onkaan. Nyt olen taas aidosti onnellinen miehestäni ja hyvin kiitollinen tietysti myös siitä, että hänellä on ollut kykyä ja halua antaa anteeksi.

Aika.
Koskaan en tule täysin unohtamaan, mutta enää en ajattele sitä 24/7 ja voi pahoin.
Ja, täytyy myöntää että silloin sisältäni hajosi jotain. Ja sitä ei saa korjattua koskaan. Ilman sitä jotain pystyy varmasti elämään kyllä. Kai se jokin on joku naiivi kaikkeen uskova rakkaus..
Minua on ennenkin petetty, mutta en ole koskaan ennen rakastanut ketään niinkuin nykyistä.

Aika, avoimuus ja molemminpuolinen halu ja pyrkimys jatkaa yhdessä olivat tärkeitä asioita.