Voitko mennä vanhempiesi luokse kuin kotiisi?

Voin.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:43"]

Ennen voin. Sitten toinen vanhempani kuoli enkä edes halua käydä enää. Avain kyllä löytyy.

[/quote]

Mulla sama tilanne. Aiemmin menin, omilla avaimilla (jotka toinen, nyt jo edesmennyt, vanhempani minulle antoi). 

Kun tämä läheinen, rakastava vanhempi kuoli, ei mulla ole enää syitä edes mennä sinne. Vieraan ihmisen, vieraaseen kotiin. Ei mitään puhuttavaa enkä jaksa kuunnella narsistisen alkoholistin harjoittamaa henkistä väkivaltaa. 

Voisin, mutta en mene. En ole koskaan asunut kyseisessä asunnossa. Vanhempani muuttivat pienempään asuntoon, kun minä ja siskoni olimme muuttaneet pois lapsuudenkodistani. Käyn usein vanhempieni luona kylässä, mutta heidän asuntonsa ei edes tunnu "kodiltani". 

En voi.

Voiko vanhemmat tulla teidän kotiinne kuin omaan kotiinsa, omilla avaimillaan? 

Jos voi, niin silloin tuollainen toisen reviirin kunnioittamattomuus on OK, siis kun se on vastavuoroista ja yhdessä sovittua.

Mutta muuten se ei ole ok. Vanhemmilla - vaikka aikuiset lapset ovatkin rakkaita ja tervetulleita - on oikeus omaan intimiteettiinsä. Siihen kuuluu se, ettei heidän kotiinsa lompsita sisään omilla avaimilla koska vaan.

itselläni ovat lapset teinejä ja asuvat kotona, mutta kyllä minä aion heiltä edellyttää sitä kohteliaisuutta, että kun ovat perustaneet oman kodin, meille tullaan vain sovitusti ja niin, että olemme kotona. Ei tulisi mieleenkään mennä minukaan mennä heidän kotiinsa ilman, että ovat paikalla.

Lapsillani on jo nyt oikeis yksiisyyteensä. Heillä on huoneensa ovissa lukot, enkä pengo heidän huoneitaan heidän poissaollessaan.

Eikä tässä nyt ole kyse siitä, että olisi mitään "salattavaa", vaan kyse on kunnioituksesta. Jokaisella - vanhemmilla ja lapsilla - on oma yksityisyyden rajansa, ja sinne mennään vain kutsuttuna.

Joo ja ei. En mene omilla avaimilla sisään, vaikka minulla avain onkin. Kahvinkeittopalvelua en odota ja sama toimii toisin päin, meillä saa keittää kahvia milloin tuntee sitä tarvitsevansa. Asun sen verran kaukana vanhemmistani että en mene "ohikulkiessani" käymään, vaan tietävät aina jos olen tulossa.

Jännä... Silti av:llä yleisin narina omia äitejä ja anoppeja kohtaan on se, että mokomat käyttäytyy lapsen kodissa kuin omassaan ja menevät ottamaan kaapista tavaraa luvatta. Kumminkin käyttäydytte itse samalla lailla heidän kodissaan? Missä logiikka? Vai onko se logiikka, että lapsella on kaikki oikeudet, vanhemmilla ei muuta kuin oikeus passata ja majoittaa ja olla koteineen aina käytettävissä?

Oletteko te - joiden mielestä on "läheisyyden mitta" se, että saatte kävellä vanhempienne kotiin omilla avaimillanne ja ilmoittamatta - muuten edes ihan satavarmoja siitä, että käytäntö on enää täysin ok vanhemmillenne? Eivät todennäköisesti ole vaan kehdanneet pyytää avaimia pois tai teitä sopimaan tulosta etukäteen.

Koko tuo "voin mennä vanhempien kotiini kuin omaani" kuulostaa oman lapsuuden haikailulta ja siltä, että teidän mielestänne vanhemmillanne ei voi olla mitään omaa elämää. Mutta kuten suurperheen äiti tuolla sanoi, voi hyvinkin olla. Olisiko teistä kivaa, jos vanhempanne pölähtäisivät sisään juuri, kun harrastatte seksiä olkkarin lattialla? Kyllä monella yli viisi/kuusikymppisellä on aktiivinen seksielämä ja oikeus pelehtiä kotona häiriöttä.

Siksi: olkaa kohteliaita. Sopikaa tulosta etukäteen ja soittakaa sitä ovikelloa. Kiva, että teillä on läheiset välit, mutta kohteliaisuus ei vähennä, vaan lisää läheisyyttä!!

Voin mennä, mutta melkein aina vanhempani kyllä tietävät, että olen tulossa. Silloin kun asuin vielä ankeassa opiskelijasolussa, vietin aika paljon öitäkin lapsuudenkodissani. Nyt kun minulla on omistusasunto muutaman kilometrin päässä, menen kyllä kotiin nukkumaan paitsi ehkä jouluna ja kerran, kun sairastuin.

Vanhemmillani on kummallakin avaimet minun kämppääni. Useimmiten he soittavat ennen kuin tulevat, mutta pari kertaa olen havahtunut siihen, että ovikello soi juuri ennen kuin vanhempani tulevat omilla avaimilla sisään.

Vanhemmillani on avaimet myös omien vanhempiensa koteihin.

86, niinpä. Kohteliaisuus ei vähennä, vaan lisää läheisyyttä. Jos ette tykkää ajatuksesta, että vanhempanne tulisivat teille omilla avaimilla silloin, kun ette ole kotona, kohdelkaa heitä samoin.

84

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 08:41"]

Voiko vanhemmat tulla teidän kotiinne kuin omaan kotiinsa, omilla avaimillaan? 

Jos voi, niin silloin tuollainen toisen reviirin kunnioittamattomuus on OK, siis kun se on vastavuoroista ja yhdessä sovittua.

Mutta muuten se ei ole ok. Vanhemmilla - vaikka aikuiset lapset ovatkin rakkaita ja tervetulleita - on oikeus omaan intimiteettiinsä. Siihen kuuluu se, ettei heidän kotiinsa lompsita sisään omilla avaimilla koska vaan.

itselläni ovat lapset teinejä ja asuvat kotona, mutta kyllä minä aion heiltä edellyttää sitä kohteliaisuutta, että kun ovat perustaneet oman kodin, meille tullaan vain sovitusti ja niin, että olemme kotona. Ei tulisi mieleenkään mennä minukaan mennä heidän kotiinsa ilman, että ovat paikalla.

Lapsillani on jo nyt oikeis yksiisyyteensä. Heillä on huoneensa ovissa lukot, enkä pengo heidän huoneitaan heidän poissaollessaan.

Eikä tässä nyt ole kyse siitä, että olisi mitään "salattavaa", vaan kyse on kunnioituksesta. Jokaisella - vanhemmilla ja lapsilla - on oma yksityisyyden rajansa, ja sinne mennään vain kutsuttuna.

[/quote] Niin ehkä teillä, mutta ihan turhaan tässä yleistät muiden perheisiin. Ihmiset on erilaisia. Ärsyttävä pätijä.

En todellakaan. Vanhempieni kotona ei ole enää mutta kuin muutama valokuva laatikossa muistuttamassa olemassaolostani.

Kyllä voin ja olen aina voinut, avainkin on.  Voin mennä halutessani ilmoittamattakin, tosin useimmiten kerron kyllä tulostani etukäteen. Voin myös hommailla mitä tahdon, yöpyä jos haluan jne. Nykyään vanhempani ovat jo iäkkäitä, joten tavallisesti siivoan, käyn kaupassa, laitan ruokaa varastoon, pesen pyykkiä ja muuta.

Kun vanhempani asuivat Espoossa omakotitalossa, joka siis oli lapsuuskotini, menin sinne ilmoittamatta vaikka pyörälenkillä. Sitten, kun he muuttivat Helsinkiin pieneen kerrostalokolmioon, en pyytänyt avaimia, eivätkä he niitä minulle tarjonneetkaan. Nykyisin soitan aina ja kysyn, milloin sopii tulla.

Voin mennä. Haen jääkaapista ruokaa ja painun sohvalle makaamaan..

En todellakaan voi :(

Äiti asuu jossain laitoksessa, jonne joutui kun joi kotinsakin. Isä asuu äitipuolen kanssa, jonne en ole tervetullut ollenkaan. No, anoppilaan sentään saan aina mennä ja aina siellä joku on vastassa ja halaa. Tietäisivätpä, miten paljon heidän vieraanvaraisuutensa minulle merkitsee. 

Voin. En aina edes ilmoita tulostani, menen vain omilla avaimilla sisään. Asun viiden minuutin kävelymatkan päässä vanhemmistani, ja olosuhteiden pakosta joudun tällä hetkellä pesemään pyykkini vanhemmillani, joten väkisinkin siellä tulee käytyä viikottain. Lisäksi käyn ulkoiluttamassa vanhempien koiraa, ja joskus menen sinne ihan vain viettämään aikaa, jos yksin kotona vietetty ilta ei syystä tai toisesta nappaa. Ei tämä järjestely tunnu kumpaakaan osapuolta haittaavan.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:16"]

Vain ilmoittamalla että tulisit käymään. Mahdollisesti omilla avaimilla, jopa niin että he eivät ole itse juuri silloin kotona. Olla muutenkin niin kuin asuisit siellä vielä, keittää kahvit jos tekee mieli ym. Miten on?

[/quote]

Juu. Äitini ei todellakaan pistäisi vastaan, jos hengailisin siellä koko ajan. Olen 36 v :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:18"]

Kyllä voin mennä. Omaa avainta ei ole, mutta vara-avain on samassa paikassa kuin viimeiset 30 vuotta. Soitan kyllä nykyisin jos menen ilman, että kukaan on kotona. Esimerkiksi taannoin 5-vuotiaalle iski väsy pyöräillessä. Kaarrettiin mummolaan mehulle, vaikkei ketään ollut kotona.

[/quote]

Et siis ilmoita etukäteen, jos vanhemmat ovat kotona? 

Minusta olisi kohteliasta sekin, kaksistaan asuvilla vanhemmilla kun saattaa olla jotain muuta puuhaa keskenään..

Kyllä voin.

Te, jotka menette vanhempienne kotiin omilla avaimilla, olette varmaan antaneet asuntonne avaimet myös isälle ja äidille ja he voivat tulla kotiinne ihan milloin vain. Vai toimiiko tuo vain toisin päin?