Voitko mennä vanhempiesi luokse kuin kotiisi?

Juu kyllä voin. Ei tarvii ilmottaa etukäteen. Joskus soitan vain kysyäkseni, ovatko kotona. Jos ovat niin ilmoitan vain tulevani.

Kyllä voin, ilmoitan kyllä etukäteen.

Voin. Avainta ei enää kai ole, mutta ovet on aina auki. Voin mennä ilmoittamatta ja olla kuin kotonani.

Lähestulkoon voin, mulla on edelleen avaimet sinne. Ilmoitan yleensä etukäteen minä päivänä olen tulossa.

Joo voin, tälläkin hetkellä täällä hengailen vielä viikon ennen kuin takasi etelää

Voin. Minulla on avain heidän taloonsa ja heillä mun kodin vara-avain

Saisin/voisin, mutta kyllä mä aina koputan tai soitan ovikelloa ensin. Sitten omilla avaimilla sisään.

Se on vanhempieni koti ja napanuora on katkaistu yli 20 vuotta sitten, joten en mene kuin omaani.

Voin, tosin muutinkin vasta 5kk sitten sieltä pois...

Voin, enkä aina edes ilmoitakaan. Omat avaimet edelleen kaikilla sisruksilla ja varaava piilossa jos ei oma ole mukana.

En voi. avaimet on pyydetty palauttamaan. emme juuri näe nykyisin.

Ennen voin. Sitten toinen vanhempani kuoli enkä edes halua käydä enää. Avain kyllä löytyy.

Voin mennä, ja tosi usein lapsen kanssa käydäänkin siellä, se on kuin toinen koti meille. Toivon, että oma lapseni tuntee meidän kodista samoin aikuisena. Tollaiset napanuorajutut on vaan katkerien huonoissa väleissä vanhempien kanssa olevien höpöhöpöjuttuja... 

Voin. Tänään viimeksi kävin isälläni, kun hän oli poissa. Olen 23 v.

Voin. Mulla on omat avaimet  ja vietänkin aikaa siellä miltei päivittäin, asumme
aika lähekkäin edelleen.

Mulla on oma huone valmiina ja sänky jos haluan yöpyä.

Perhesuhteet ovat hyvin kiinteät, riippumatta iästä (itse lähestyn jo neljääkybää).
Vanhempani myös ostavat mulle
edelleen paljon asioita ja saan ulkomaanreissuja myös lahjaksi, mutta
ostan myös heille lahjoja. Yhdessä syödään päivällisiä ja korjataan autonkotteroita:D

Kyllä voisin. Yleensä kyllä soitan varoitussoiton, varsinkin jos nappuloita on mukana.

Voin mennä äitini luo ihan vapaasti ja olla siellä kuin kotonani, vaikken olekaan koskaan hänen nykyisessä asunnossaan asunut. Avainkin minulla on. Aika reilu äiti mulla. :)

Pyrin kuitenkin kunnioittamaan hänen kotiaan ja rauhaansa, eli sovin vierailuista käytännössä aina etukäteen, elän siivosti ja kiitän majoituksesta, ruoasta jne. Äitini on vielä niin nuori ja hyväkuntoinen, että passaa mielellään minua, mistä tulee kyllä huono omatunto, kun en "saa" tehdä siellä mitään. Joskus tietty teen meille ruokaa tai käyn kaupassa ja jos olen esim. kesälomalla ollut pidempään, saatan yllärinä vaikka käyttää matot ulkona ja luututa lattiat sillä välin kun äiti on töissä. Tulipas ikävä äidin luo. :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:50"]Voin. Mulla on omat avaimet  ja vietänkin aikaa siellä miltei päivittäin, asumme
aika lähekkäin edelleen.

Mulla on oma huone valmiina ja sänky jos haluan yöpyä.

Perhesuhteet ovat hyvin kiinteät, riippumatta iästä (itse lähestyn jo neljääkybää).
Vanhempani myös ostavat mulle
edelleen paljon asioita ja saan ulkomaanreissuja myös lahjaksi, mutta
ostan myös heille lahjoja. Yhdessä syödään päivällisiä ja korjataan autonkotteroita:D


[/quote]
voi vittu että vituttaa tuo sun kirjoitustyyli. Ei
kaikkea
tarvitse
kirjoittaa
Eri
riville
!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 21:37"]

Se on vanhempieni koti ja napanuora on katkaistu yli 20 vuotta sitten, joten en mene kuin omaani.

[/quote]

Olet vielä aika nuori, jos napanuoran katkaisusta on vasta noinvähän aikaa. Kun vähän aikuistut, niin ymmärrät että vanhempiensa kanssa voi olla edelleen läheisissä väleissä.

Kyllä oikeastaan voin. Toiselle minulla on avain ja toiselle ei. Voin kyllä mennä milloin vain. Ja ottaa kaapista mitä haluan. Kyllö välillä vien sinne asioita myös. Se on mukava tunne, kun voi mennä. Sellainen helppo.