Mammat väittävät, että lapsetonta odottaa yksinäinen vanhuus

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:33"] Moni lapsia saanutkin voi olla yksinäinen vanhus. Eivät kaikki lapset tulevaisuudessakaan välitä vanhemmistaan. Esimerkkejä on nykyäänkin vaikka kuinka. [/quote] Totta. Juuri luin täältä, miten jotkut eivät suostu auttamaan vanhempiaan näiden ikääntyessä, koska nämä eivät suostuneet lastenvahdeiksi. Aika kylmää peliä. -ap [/quote] Mikä siinä on kylmää?

[/quote]

Se, että toisesta huolehtiminen ja välittäminen ei ole vastikkeetonta vaan palkka siitä, että suostuu tekemään, mitä toinen haluaa. Nämä ihmiset haluavat hyötyä vanhemmistaan ja kokevat olevansa jopa oikeutettuja hyötyyn. Minusta se on kylmää. Lapsilta kuulemma saa pyyteetöntä ja aitoa rakkautta, mutta ei se näköjään näin olekaan. -ap

[/quote]

Eli lapsien pitää antaa vanhemmilleen sitä pyyteetöntä ja aitoa rakkautta, mutta vanhempien ei tarvitse antaa sitä lapsilleen siinä vaiheessa, kun nämä perustavat oman perheen? 

[/quote]

Vanhemman vastuulla on huolehtia lapsesta ja kasvattaa lapsi omillaan pärjääväksi aikuiseksi. En ole koskaan ajatellut, että nämä vastuut ulottuisivat vielä lapsenlapsista huolehtimiseen. Ainakin tämän palstan puheiden perusteella vanhemmalla on lupa odottaa omaa aikaa ja vapautta, kun lapset muuttavat pois kotoa. Ilmeisesti näin ei sitten olekaan. -ap

[/quote]

No, mikäs lapsen vastuu sitten sinun mielestäsi on vanhemmastaan ja aiotko itse hoitaa oman vastuusi sieltä ukomailta käsin?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:31"]

Mä tiedän jääväni yksin, vaikka mulla on lapsia. Olen niin hirveä äiti ettei lapset tule ikinä pitämään mitään yhteyttä kun ovat aikuisia.

[/quote]

Minun vanhempani ovat mukavia ihmisiä, mutta eipä heitä taida kukaan jäädä tänne hoivaamaan. Siskoni asuu toisella puolella maailmaa, ja minäkin todennäköisesti muutan ulkomaille lähivuosina. -ap
[/quote]
Eikö tämä ole mielestäsi kylmää? Missä se pyyteetön ja vastikkeeton rakkaus onjota peräänkuulutat perheellisiltä?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:33"] Moni lapsia saanutkin voi olla yksinäinen vanhus. Eivät kaikki lapset tulevaisuudessakaan välitä vanhemmistaan. Esimerkkejä on nykyäänkin vaikka kuinka. [/quote] Totta. Juuri luin täältä, miten jotkut eivät suostu auttamaan vanhempiaan näiden ikääntyessä, koska nämä eivät suostuneet lastenvahdeiksi. Aika kylmää peliä. -ap [/quote] Mikä siinä on kylmää?

[/quote]

Vanhuksen auttaminen arjen askareissa vs. lastenhoito, jotta bilehile pissis pääsee ryyppäämään. Minusta pikkuisen eri kaliiberia tärkeydellä mitattuna.

[/quote]

Jos olet itse "bilehile pissis", miksi kuvittelet, että kaikki muutkin ovat? Eihän tuohon viestiin voi mitään muuta vastata, niin typerä se on. Jos haluat keskustella, KESKUSTELE, tuo ei ole keskustelua.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:33"] Moni lapsia saanutkin voi olla yksinäinen vanhus. Eivät kaikki lapset tulevaisuudessakaan välitä vanhemmistaan. Esimerkkejä on nykyäänkin vaikka kuinka. [/quote] Totta. Juuri luin täältä, miten jotkut eivät suostu auttamaan vanhempiaan näiden ikääntyessä, koska nämä eivät suostuneet lastenvahdeiksi. Aika kylmää peliä. -ap [/quote] Mikä siinä on kylmää?

[/quote]

Vanhuksen auttaminen arjen askareissa vs. lastenhoito, jotta bilehile pissis pääsee ryyppäämään. Minusta pikkuisen eri kaliiberia tärkeydellä mitattuna.
[/quote]
Nämähän ne vaihtoehdot ovat kun oma elämä on vain mustavalkoista.

Minä olen miettinyt vanhenemista paljonkin. Arki on nykyisin vaativaa työmatkoineen ja pitkine päivineen, ja lapset vie aikansa. Harvoin enää asutaan saman katon alla. Omat isovanhemmat eli 90-vuotispäivänsä nurkille ja siitä ylikin. Isänäidillä oli 6 lasta, joista neljä hän joutui hautaamaan ennen itseään. Kyllä hänen ihan viimeiset vuotensa oli yksinäisempiä, kun vieraiden määrä (omat lapset) väheni ja asui 500 km päässä suvustaan, vain 1 lapsi lähistöllä. Me lastenlapset taas ei ehditty kylään omien työ- ja perhekiireidemme vuoksi niin usein kuin olisi haluttu, tai sitten oli niitä, joita ei vaan kiinnostanut- paitsi perintö. Itse kyllä soittelin, mutta pitkän välimatkan takia pääsin kylään vain 2-3 kertaa vuodessa. Ei siihen pieneen yksiöön majoituttu lapsilauman kera, piti mennä hotelliin tms. Vanhat ystävät taas mummon ympäriltä kuolivat, ja  monella uudella siellä palvelutalossa oli muistisairaus, niin ei siitä tullut edes kaveruutta. Kyllä se oli yksinäisempää.

Äidinäidin ja -isän vanhuus oli parempi, kun asuivat lähempänä. Neljä lasta ja monta aikuista lapsenlasta. Ehdittiin lyhyen välimatkan vuoksi auttelemaan, ja sen lisäksi kyläilin usein, kerrran pari kuussa. Kun mummi tuli muistisairaaksi, hän pystyi asumaan omaisten avulla kotona melko pitkään. Sitten ukki kuoli ja mummi pärjäsi kotona enää vuoden, kunnes joutui hoitokotiin. Ennen kävin ahkerasti kylässä, mutta hoitokotiajan aikana enää pari kertaa, koska mummi ei muistanut kuka olin ja pelkäsi minua, en halunnut säikytellä yksinäni kyläillessä. Piti mennä aina äitini kanssa, koska hänet mummi muisti. Yllättäin kuolinvuoteellaan (sydäninf.) mummilla oli kirkas hetki, ja muisti meidät kaikki. Ei mennyt montaa tuntia kun väsähti ja kuoli. Hänellä oli onni, että vuoteen ympärillä oli omat lapset. Samoin ukin kuolinvuoteella oltiin koko lauma, myös lastenlastenlapset.

Ei ne lapset ole hyvän vanhuuden tae sinällään, vaan sinulla pitää olla heihin hyvät ämpimät välit ja lyhyt välimatka.

Minun työkaveri lässytti aikoinaan aina että kyllä lapset pitää hänestä sitten huolta kun jää eläkkeelle ja että miten meitä ketuttaa varmasti joskus jos meillä ei lapsia että kuka meidän kanssa sitten on ja pitää meistä huolta.

Miten kävikään, nainen jäi eläkkeelle mutta molemmat lapsensa muuttivat Jenkkeihin (toinen opiskelemaan ja toinen töihin) ja löysivät sieltä puolisot, jäivät sinne ja käyvät Suomessa korkeintaan kerran kahdessa vuodessa, ja tuo eläkeläisnainen ei ole käynyt siellä kertaakaan eikä haluaisikaan koska ei pidä matkustamisesta eikä lentämisestä eikä halua puhua englantia lasten puolisoiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:22"]

Toinen on se, että Suomessa ei ole tapana hakeutua julkisille paikoille sosialisoimaan (totta kai tällaisia paikkoja on, vaikka nyt täällä asuinpaikkakunnallani ABC:n kahvio).

[/quote]

Olet selvästi maalta.
[/quote]

Kyllä täällä ihan Helsingin naapurikunnissa istutaan huoltoasemilla aamuisin (onhan tää tietty maalla, rapiat 30 km Helsingin keskustaan). Olisi kyllä tärkeää, että julkisilla paikoilla tavattaisiin muita. Suomessa ei ole pubikulttuuriakaan, jossa vanhatkin voivat kulmakunnan yhteiseen olohuoneeseen tulla tapaamaan ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:23"]

No, mikäs lapsen vastuu sitten sinun mielestäsi on vanhemmastaan ja aiotko itse hoitaa oman vastuusi sieltä ukomailta käsin?

[/quote]

Ei ole mitään vastuuta. Tulen auttamaan vanhempiani oman haluni ja omien mahdollisuuksieni mukaan. Vanhempani saivat lapset aika iäkkäinä, joten olemme jo ehtineet sopia monista yksityiskohdista. Minun ei tulisi mieleenkään kiristää tai lahjoa vanhemmiltani hyötyä lupaamalla vanhuuden hoivaa tai uhkaamalla ottaa se pois. Vanhempani ovat tehneet meidän lasten eteen jo aivan riittävästi. -ap

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:23"]

No, mikäs lapsen vastuu sitten sinun mielestäsi on vanhemmastaan ja aiotko itse hoitaa oman vastuusi sieltä ukomailta käsin?

[/quote]

Ei ole mitään vastuuta. Tulen auttamaan vanhempiani oman haluni ja omien mahdollisuuksieni mukaan. Vanhempani saivat lapset aika iäkkäinä, joten olemme jo ehtineet sopia monista yksityiskohdista. Minun ei tulisi mieleenkään kiristää tai lahjoa vanhemmiltani hyötyä lupaamalla vanhuuden hoivaa tai uhkaamalla ottaa se pois. Vanhempani ovat tehneet meidän lasten eteen jo aivan riittävästi. -ap

[/quote]

No onko tässä joku muu kuin sinä puhunut kiristävänsä tai uhkaavansa vanhuuden hoivalla? Jos sinusta on kylmää olla hoivaamatta omia vanhempiaan jos nämä eivät tue lapsiaan pikkulapsiaikana, niin luulisi, että itselläsi olisi joku periaate hoitaa omat vanhempasi. 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:32"]

No onko tässä joku muu kuin sinä puhunut kiristävänsä tai uhkaavansa vanhuuden hoivalla? Jos sinusta on kylmää olla hoivaamatta omia vanhempiaan jos nämä eivät tue lapsiaan pikkulapsiaikana, niin luulisi, että itselläsi olisi joku periaate hoitaa omat vanhempasi. 

[/quote]

Minun periaatteeni on se, etten odota hyötyväni vanhemmistani enää aikuisena enkä todellakaan aseta hyötyä ehdoksi sille, että tulen pitämään vanhemmistani huolta vanhuksina. Valitettavasti kaikki eivät näin tee. -ap

Et ole yhtään sen parempi kun auttaminen kerran on omasta halustasi kiinni. Toki, onhan se mukavaa osoittaa sormella muita.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:39"]

Mä olen valinnut lapsettomuuden just sen takia, että nautin yksinäisyydestä. Olen kyllä naimisissa, mutta mieheni on samanlainen erakko, ja puuhailemme paljon juttuja myös yksinämme. En todellakaan usko, että puolisoni kuoltua tulen mitenkään erityisesti kärsimään yksinäisyydestä, vaikka häntä toki varmasti kaipaankin. Jos en viiteenkymmeneen vuoteen ole kaivannut seuruetta ympärilleni, miksi kaipaisin sitä vanhuksenakaan? Luulen pikemminkin, että entistä enemmän hermostuisin turhanpäiväiseen seuranpitoon.

[/quote]Täällä samanlainen. Ihmettelen kovasti, mikä minua siinä yksinäisessä vanhuudessa nyt erityisesti pitäisi kauhistuttaa, kun koko elämäni olen ollut yksin ja ihan vapaaehtoisesti.

'Yksinäinen vanhuus' ajatuksena kauhistuttaa tietysti sellaisia ihmisiä, joille yksinäisyys on kauheaa, pelottavaa, ahdistavaa. Tällaiset ihmiset päästelevät kammottavia sammakoita suustaan: 'kadut sitten vanhana yksinäsi, ettet tehnyt lapsia'. Jep, jep. Siis minun olisi pitänyt tehdä lapsia varulta, jotta en olisi yksin vanhana, eikä kaduttaisi, vaikka en lapsista välitä, enkä ole niitä halunnut. Mut siis kaiken varalta.

Tuolla niitä näkyy steissillä ja Itiksessä iltaisin ja viikonloppuisin niitä 'varulta' tehtyjä mukuloita - joista kukaan ei välitä tuon taivaallista, mut ehkä ne tulee sitten vanhainkotiin helssaamaan. Sen takiahan ne on tehty.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:39"]

Mä olen valinnut lapsettomuuden just sen takia, että nautin yksinäisyydestä. Olen kyllä naimisissa, mutta mieheni on samanlainen erakko, ja puuhailemme paljon juttuja myös yksinämme. En todellakaan usko, että puolisoni kuoltua tulen mitenkään erityisesti kärsimään yksinäisyydestä, vaikka häntä toki varmasti kaipaankin. Jos en viiteenkymmeneen vuoteen ole kaivannut seuruetta ympärilleni, miksi kaipaisin sitä vanhuksenakaan? Luulen pikemminkin, että entistä enemmän hermostuisin turhanpäiväiseen seuranpitoon.

[/quote]

Täällä toinen viisikymppinen aivan samoin ajatuksin. Jos en ole kestänyt tähän mennessä ääntä ja sekasotkua ympärilläni, miksi ihmeessä kestäisin sitä silloin, kun vanhuuden muutkin vaivat vaivaavat? Miestäni kaipaisin kyllä valtavasti, jos hän ennen minua maailmasta poistuisi.

Voi kuulkaa, vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, joita lapsensa eivät käy tapaamassa kuin jouluna, jos silloinkaan!

Jos pitää valita kumman teet? Käyt hoitamassa omaa kasikymppistä vanhempaas vai lastenlastasi, jotta arvon äityli pääsee laivalle vetämään perseet, miten toimit?

Tätähän se ap kysyi.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:59"]

Jos pitää valita kumman teet? Käyt hoitamassa omaa kasikymppistä vanhempaas vai lastenlastasi, jotta arvon äityli pääsee laivalle vetämään perseet, miten toimit?

Tätähän se ap kysyi.

[/quote]

En kysynyt. -ap

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:38"]

Et ole yhtään sen parempi kun auttaminen kerran on omasta halustasi kiinni.

[/quote]

Minusta on tosiaan parempi auttaa vanhempiaan omasta halustaan kuin sillä ehdolla, että saa siitä jotakin hyötyä. Voit toki olla asiasta eri mieltä. -ap

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:22"]

Dementoituneita vanhuksia joka tapauksessa käyvät katsomassa enää lapset ja lapsenlapset, satunnaisesti muut sukulaiset. Ystävävierailut ovat erittäin harvinaisia. Näin sanovat kaikki dementikkojen kanssa työskentelevät tuttuni.

[/quote]

Miten se vaikuttaa dementoituneen ihmisen mahdollisesti kokemaan yksinäisyyden tunteeseen, kuka häntä käy tai ei käy katsomassa?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:34"]Itse tapaan vanhempani keskimäärin kolmesti vuodessa ja muuten soitellaan parin viikon välein. Eivät lapset takaa sitä, etteikö vanhuus olisi yksinäinen. Itse asun vanhemmistani noin 600 km päässä ja monet asuvat ulkomailla, ei silloin olla tekemisissä vanhempien kanssa kuin harvoin.
[/quote]
Varmaan vanhempiesi mielestä tämäkin on parempi kuin ei mitään.
[/quote]
Varmaan niin, mutta eipä se yksinäisyyttä poista, jos sellaista tuntee.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:03"]

Tuo nyt on lapsia hankkineiden vakiolauseita. TOP 10:

1. ''Kyllä sinä vielä muutat mielesi.''

2. "Kuka sinusta sitten pitää huolta, kun tulet vanhaksi?"

3. "Etkö halua jättää kellekään perintöä?"

4. "Mutta lasten saaminen on niin mahtavaa. Se on kuin ihme!"

5. "Et ikinä tule ymmärtämään, mitä rakkaus on, ennen kuin pidät vastasyntynyttä esikoista käsivarsillasi.''

6. ''Lapset tuovat elämääsi niin paljon iloa!''

7. "Lapsen saaminen muuttaa elämäsi totaalisesti!"

8. "Kunhan biologinen kellosi alkaa tikittämään, niin vauvakuume iskee taatusti."

9. "Lapsesi rakastaa sinua ehdoitta, aina ja ikuisesti."

10. "Miksi et tahdo lapsia?"

Blaa. Blaa.

[/quote]

Joo, ihan totta joka sana. Jos kerran kaikki teille noin sanoo, niin miksette usko? Se on sitten ihan sama haluaako tehdä kakaroita vai ei, jos ei halua kokea sitä onnea ym. niin mikäpä siinä, sen kun olet yksin, ei kaikista ole vanhemmiksi.