Mammat väittävät, että lapsetonta odottaa yksinäinen vanhuus

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:03"]

Tuo nyt on lapsia hankkineiden vakiolauseita. TOP 10:

1. ''Kyllä sinä vielä muutat mielesi.''

2. "Kuka sinusta sitten pitää huolta, kun tulet vanhaksi?"

3. "Etkö halua jättää kellekään perintöä?"

4. "Mutta lasten saaminen on niin mahtavaa. Se on kuin ihme!"

5. "Et ikinä tule ymmärtämään, mitä rakkaus on, ennen kuin pidät vastasyntynyttä esikoista käsivarsillasi.''

6. ''Lapset tuovat elämääsi niin paljon iloa!''

7. "Lapsen saaminen muuttaa elämäsi totaalisesti!"

8. "Kunhan biologinen kellosi alkaa tikittämään, niin vauvakuume iskee taatusti."

9. "Lapsesi rakastaa sinua ehdoitta, aina ja ikuisesti."

10. "Miksi et tahdo lapsia?"

Blaa. Blaa.

[/quote]

Joo, ihan totta joka sana. Jos kerran kaikki teille noin sanoo, niin miksette usko? Se on sitten ihan sama haluaako tehdä kakaroita vai ei, jos ei halua kokea sitä onnea ym. niin mikäpä siinä, sen kun olet yksin, ei kaikista ole vanhemmiksi.

[/quote]

Eivät lapset tuo onnea sellaiselle, joka inhoaa lapsiperhe-elämää eikä missään tapauksessa halua lapsia. Ei voi siis sanoa, että jäisi jostakin onnesta paitsi.

Ensin on yksinäinen vanhuus ja sitten lopuksi kun kunto menee niin huonoksi että kuolo alkaa häämöttää, hyeenat ilmestyvät haaskalle. Ihan loppuaikoina yksi sun toinen läheisempi tai kaukaisempi sukulainen herää yhtäkkiä tykkäämän ja huolehtimaan. Nimimerkillä suvussa useita vanhojapiikoja.

Meh. Kolmikymppisenä jaksoin jotakin sosiaalista elämää töiden päälle, halukkuus tähän vähenee vuosi vuodelta. Nyt, 43-vuotiaana, viihdyn parhaiten yksin ja en todellakaan halua matkustaa, käydä riennoissa tai asua kenenkään kanssa.

Toki on sellainen mahdollisuus, että terveys menee. Tai siis paremminkin liikuntakyky. Sitten olen kusessa, kieltämättä. Toisaalta eipä se ole herkkua vaivaisen vanhuksen lapsille, jos on ns. auttamisvelvoite. Tai sama se, vaikka haluaisikin auttaa, ei se voi olla mielekästä niin, että nuoremmalla on omat kiirevuodet ja vielä äiti hoidettavana.

Mun kohtalo lienee siis pahimmillaan se, että olen yksin ja kotipalvelun varassa, jos liikuntakyky menee huonoksi. Tai sit ollaan hoitolaitoksessa.

Nämä vaihtoehdot silmälläpitäen aion elää niin pitkään niin pitkälti omilla ehdoillani kuin vaan mahdollista. Onhan tässä jo parikymmentä vuotta ollut juuri sitä oman halun mukaista elämää. Olettaisin, että edessä ainakin vielä 20 samanlaista. Sit onkin jo 60+ ja asiat joka tapauksessa erilaiset kuin nyt.

Pitkä pähkiminen kirjoitettuna mutta: elän nyt vapaasti ja itsenäisesti ja arvostan sitä. Jatkan niin pitkään kuin mahdollista, ja jos ja kun ei ole mahdollista, en rasita sukulaisia vaan ihmisiä, joille maksetaan palkka hoivaamisesta. piste.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:00"]

Ensin on yksinäinen vanhuus ja sitten lopuksi kun kunto menee niin huonoksi että kuolo alkaa häämöttää, hyeenat ilmestyvät haaskalle. Ihan loppuaikoina yksi sun toinen läheisempi tai kaukaisempi sukulainen herää yhtäkkiä tykkäämän ja huolehtimaan. Nimimerkillä suvussa useita vanhojapiikoja.

[/quote]

Ei ahneus pelkkiä vanhojapiikoja vaivaa, osaavat ne muutkin. Nimimerkillä muistan äiitini ahdistuksen, kun isäpuolensa 80-luvulla kuoli ja isäpuolen kaikki sukulaiset himoitsivat enonsa merenrantamökkiä ja varsinkin sen myymisestä saatavaa hintaa. Eivät olisi antaneet äidille siitä hänelle kuulunutta puolikasta myyntihinnasta ollenkaan, koska "mökin rakentamiseen käytettiin vain Eino-enon rahoja". No, eihän se lain mukaan niin mennyt, mutta äiti koki asiasta suurta ahdistusta ja nöyryytystä. Eikä kukaan ollut muistanut koko Eino-enoa ennen kuin miehestä tuli vanha ja vähän höppänä ja asui vanhainkodissa. Silloin Eino-enon merenrantamökki ja siitä saatava rahakasa alkoi himottaa niin Eino-enon sukulaisia kuin Eino-enon sukulaisten aviopuolisojakin. Perunkirjoitus oli mahtava farssi. Mutta äitini sentään sai sen hänelle kuuluneen puolikkaan mökin myyntihinnasta eivätkä Eino-enon sukulaiset voineet sitä millään estää. Että terveisiä vain Satakuntaan.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:00"]

Ensin on yksinäinen vanhuus ja sitten lopuksi kun kunto menee niin huonoksi että kuolo alkaa häämöttää, hyeenat ilmestyvät haaskalle. Ihan loppuaikoina yksi sun toinen läheisempi tai kaukaisempi sukulainen herää yhtäkkiä tykkäämän ja huolehtimaan. Nimimerkillä suvussa useita vanhojapiikoja.

[/quote]

Ei ahneus pelkkiä vanhojapiikoja vaivaa, osaavat ne muutkin. Nimimerkillä muistan äiitini ahdistuksen, kun isäpuolensa 80-luvulla kuoli ja isäpuolen kaikki sukulaiset himoitsivat enonsa merenrantamökkiä ja varsinkin sen myymisestä saatavaa hintaa. Eivät olisi antaneet äidille siitä hänelle kuulunutta puolikasta myyntihinnasta ollenkaan, koska "mökin rakentamiseen käytettiin vain Eino-enon rahoja". No, eihän se lain mukaan niin mennyt, mutta äiti koki asiasta suurta ahdistusta ja nöyryytystä. Eikä kukaan ollut muistanut koko Eino-enoa ennen kuin miehestä tuli vanha ja vähän höppänä ja asui vanhainkodissa. Silloin Eino-enon merenrantamökki ja siitä saatava rahakasa alkoi himottaa niin Eino-enon sukulaisia kuin Eino-enon sukulaisten aviopuolisojakin. Perunkirjoitus oli mahtava farssi. Mutta äitini sentään sai sen hänelle kuuluneen puolikkaan mökin myyntihinnasta eivätkä Eino-enon sukulaiset voineet sitä millään estää. Että terveisiä vain Satakuntaan.

[/quote]LOL Eiköhän tuo kirjoittaja tarkoittanut, et niiden vanhapiikojen kuolinvuoteen viereen ilmestyi yhtäkkiä hyeenoja, jotka aikaisemmin olleet välittäneet paskaakaan.

Mut ahneus ei tunne rajoja - tosin ahneimpia taitaa olla hieman enemmän tuolla ylemmissä tuloluokissa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:12"]

vaikka neljännes naisista jää ilman lapsia. Luulisi, että meillä olisi ainakin toisistamme seuraa, ja että 40-50 vuoden päästä tähänkin asiaan on keksitty jokin ratkaisu. Miten hyvin vuoden kolmikymppinen osasi ennustaa oman vanhuutensa vuonna 1965?

[/quote]

Jotenkin ei sovi nykyaikaan tuo uskomus,että lapset ovat joku vanhuuden turva.Vanhukset dumpataan vanhainkoteihin ja käydään ehkä joskus katsomassa,jos viitsitään.Typerin syy ikinä lisääntyä siksi että "ei olisi yksin vanhana".

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:55"]

Meitä kaikkia odottaa yksinäinen vanhuus. Jos ei sitten muuteta Intiaan ja perusteta kommuunia tai hotellia.

[/quote]

Tämä sopii mulle! Kerrankin saisi olla ihan omassa rauhassa! Jos vain omassa kodissa saisi olla ja välillä kuulla, miten lapsilla menee. Ja pitää kissaa seurana :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:31"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:38"]

Et ole yhtään sen parempi kun auttaminen kerran on omasta halustasi kiinni.

[/quote]

Minusta on tosiaan parempi auttaa vanhempiaan omasta halustaan kuin sillä ehdolla, että saa siitä jotakin hyötyä. Voit toki olla asiasta eri mieltä. -ap
[/quote]
Että parempi jos vanhus jää ilman apua kuin että häntä autetaan velvollisuudesta? Ja tottakai voin olla eri mieltä, miksi sitä erikseen mainitsemaan.

Vanhemmat antavat sitä pyyteetöntä rakkautta lapsilleen ja lapset vanhemmilleen. Seuraavat sukupolvet eivät enää kuulu siihen. Eihän lastenkaan oleteta huolehtivan isovanhemmistaan. Miksi sitten vanhempien lastenlapsistaan. Jokaisella on omat huolehdittavat.

ilija" time="07.04.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:33"] Moni lapsia saanutkin voi olla yksinäinen vanhus. Eivät kaikki lapset tulevaisuudessakaan välitä vanhemmistaan. Esimerkkejä on nykyäänkin vaikka kuinka. [/quote] Totta. Juuri luin täältä, miten jotkut eivät suostu auttamaan vanhempiaan näiden ikääntyessä, koska nämä eivät suostuneet lastenvahdeiksi. Aika kylmää peliä. -ap [/quote] Mikä siinä on kylmää?

[/quote]

Se, että toisesta huolehtiminen ja välittäminen ei ole vastikkeetonta vaan palkka siitä, että suostuu tekemään, mitä toinen haluaa. Nämä ihmiset haluavat hyötyä vanhemmistaan ja kokevat olevansa jopa oikeutettuja hyötyyn. Minusta se on kylmää. Lapsilta kuulemma saa pyyteetöntä ja aitoa rakkautta, mutta ei se näköjään näin olekaan. -ap

[/quote]

Eli lapsien pitää antaa vanhemmilleen sitä pyyteetöntä ja aitoa rakkautta, mutta vanhempien ei tarvitse antaa sitä lapsilleen siinä vaiheessa, kun nämä perustavat oman perheen? 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:03"]

Tuo nyt on lapsia hankkineiden vakiolauseita. TOP 10:

1. ''Kyllä sinä vielä muutat mielesi.''

2. "Kuka sinusta sitten pitää huolta, kun tulet vanhaksi?"

3. "Etkö halua jättää kellekään perintöä?"

4. "Mutta lasten saaminen on niin mahtavaa. Se on kuin ihme!"

5. "Et ikinä tule ymmärtämään, mitä rakkaus on, ennen kuin pidät vastasyntynyttä esikoista käsivarsillasi.''

6. ''Lapset tuovat elämääsi niin paljon iloa!''

7. "Lapsen saaminen muuttaa elämäsi totaalisesti!"

8. "Kunhan biologinen kellosi alkaa tikittämään, niin vauvakuume iskee taatusti."

9. "Lapsesi rakastaa sinua ehdoitta, aina ja ikuisesti."

10. "Miksi et tahdo lapsia?"

Blaa. Blaa.

[/quote]

Tää on palstavelojen vakiojaarituksia. Lapsiperhe-elämä ja lapsiperheellisten tekemiset ei kiinnosta, paitsi että kiinnostaa niin paljon, että sitä pitää koko ajan vatvoa. Vaikka se ei kiinnosta. EI siis lainkaan. Ei siis todellakaan kiinnosta vertailla omaa lapsetonta elämää siihen koko ajan.
[/quote] Olen huomannut ihan saman! Velat tekevät yleensä aina itse näitä aloituksia joissa päivittelevät ja kauhistelevat sitä mitä lapselliset tekevät ja sanovat heidän lapsettomuudestaan. Minulla on neljä lasta eikä minua ainakaan yhtään tippaa kiinnosta jonkun vapaaehtoinen lapsettomuus. Ei minulla ole myöskään tarvetta tyrkyttää omia valintojani heille. Lasten hankkiminen, tai saaminen, oli itselleni ainoa oikea vaihtoehto, en ole koskaan edes harkinnut lapsettomaksi jäämistä. Jos en olisi saanut biologisia lapsia olisin adoptoinut.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:03"]

Tuo nyt on lapsia hankkineiden vakiolauseita. TOP 10:

1. ''Kyllä sinä vielä muutat mielesi.''

2. "Kuka sinusta sitten pitää huolta, kun tulet vanhaksi?"

3. "Etkö halua jättää kellekään perintöä?"

4. "Mutta lasten saaminen on niin mahtavaa. Se on kuin ihme!"

5. "Et ikinä tule ymmärtämään, mitä rakkaus on, ennen kuin pidät vastasyntynyttä esikoista käsivarsillasi.''

6. ''Lapset tuovat elämääsi niin paljon iloa!''

7. "Lapsen saaminen muuttaa elämäsi totaalisesti!"

8. "Kunhan biologinen kellosi alkaa tikittämään, niin vauvakuume iskee taatusti."

9. "Lapsesi rakastaa sinua ehdoitta, aina ja ikuisesti."

10. "Miksi et tahdo lapsia?"

Blaa. Blaa.

[/quote]

Joo, ihan totta joka sana. Jos kerran kaikki teille noin sanoo, niin miksette usko? Se on sitten ihan sama haluaako tehdä kakaroita vai ei, jos ei halua kokea sitä onnea ym. niin mikäpä siinä, sen kun olet yksin, ei kaikista ole vanhemmiksi.

[/quote]

Eivät lapset tuo onnea sellaiselle, joka inhoaa lapsiperhe-elämää eikä missään tapauksessa halua lapsia. Ei voi siis sanoa, että jäisi jostakin onnesta paitsi.
[/quote] No jäähän. Ihan samalla tavalla kuin punaviiniä inhoava jää paitsi siitä nautinnosta mitä hyvä lasillinen tuo. Hän voi nauttia vaikkapa kylmästä lonkerosta, mutta punaviiniä se ei silti ole, joten kokemus ei ole sama. Ymmärrätkö?

No kyllähän lapsetonta TODENNÄKÖISEMMIN odottaa yksinäinen vanhuus kuin lapsellista. Ei tietenkään aina näin. Useimmat lapset kyllä käyvät vanhempiaan katsomassa ja pitävät aktiivisesti yhteyttä vanhempiinsa.

Tosiasia on kuitenkin, että tänäpäivänä ne vanhukset, joilla ei ole lapsia ovat yksinäisimpiä. Se yksinäisyys ei ole vuoden parin juttu vaan kymmeniä vuosia kestävä. Joillakin voi olla ystäviä, joita ap peräänkuulutti, mutta hekin vanhenevat ja kuolevat. Vanhuus on yksinäinen juttu jos elää pitkään. Kun ei lähde kotoa kuin sairaalaan pari kertaa vuodessa niin liikkuminenkin vähenee, ellei sitten käy kerran viikossa päivätoiminnassa muiden muistisairaiden kanssa. Yksinäisyyden lisäksi vanhus tarvitsee apuja ja kaveria jos haluaa lähteä jonnekin.

Yhteisöllinen asuminen vaatii rahaa, valtio ei tule jatkossa maksamaan kuin heikompien hoidon. Työssäni vanhusten kotihoidossa olen nähnyt, että parhaiten pärjäävät ne, joilla on lapsia tai sukulaisen lapsenlapsia, jotka auttavat ja ovat mukana vanhuksen elämässä.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:25"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:31"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:38"] Et ole yhtään sen parempi kun auttaminen kerran on omasta halustasi kiinni. [/quote] Minusta on tosiaan parempi auttaa vanhempiaan omasta halustaan kuin sillä ehdolla, että saa siitä jotakin hyötyä. Voit toki olla asiasta eri mieltä. -ap [/quote] Että parempi jos vanhus jää ilman apua kuin että häntä autetaan velvollisuudesta? Ja tottakai voin olla eri mieltä, miksi sitä erikseen mainitsemaan.

[/quote]

En sanonut noin. -ap
[/quote]
Olet huono argumentoija.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:24"]

2, puhut nyt nykytilanteesta. Nykyisten kolmikymppisten sukupolvesta jää lapsettomaksi huomattavasti suurempi osa kuin nykyvanhusten sukupolvesta. Meidän vanhuuteemme on puoli vuosisataa aikaa. -ap

[/quote]

Mistä tiedät, että jää? Tai että niistä toisista koteihinsa linnouttaituneista ikätovereista, jotka myös ovat dementoituneita olisi sinulle seuraa, kun itse olet vanhus? Lapset ja lapsenlapset käyvät tunnesiteen ja velvollisuuden takia, mutta ystäviin ei samalla lailla ole velvollisuussidettä.

Vanhuksien määrä kasvaa räjähdysmäisesti, eikä heidän sosiaalisia tarpeitaan voida ainakaan yhteiskunnan taholta järjestää. Pelkän perushoivan järjestäminenkin käy nykyrahoituksella ja vanhustenhoidon kapasiteetilla mahdottomaksi urakaksi. Omaisten ja vanhuksen oman omaisuuden käyttöönotto ovat todennäköisin vaihtoehto, jolloin taas - ylläripylläri - heikoimmalla ovat lapsettomat vanhukset.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 08:18"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:24"]

2, puhut nyt nykytilanteesta. Nykyisten kolmikymppisten sukupolvesta jää lapsettomaksi huomattavasti suurempi osa kuin nykyvanhusten sukupolvesta. Meidän vanhuuteemme on puoli vuosisataa aikaa. -ap

[/quote]

Mistä tiedät, että jää? Tai että niistä toisista koteihinsa linnouttaituneista ikätovereista, jotka myös ovat dementoituneita olisi sinulle seuraa, kun itse olet vanhus? Lapset ja lapsenlapset käyvät tunnesiteen ja velvollisuuden takia, mutta ystäviin ei samalla lailla ole velvollisuussidettä.

Vanhuksien määrä kasvaa räjähdysmäisesti, eikä heidän sosiaalisia tarpeitaan voida ainakaan yhteiskunnan taholta järjestää. Pelkän perushoivan järjestäminenkin käy nykyrahoituksella ja vanhustenhoidon kapasiteetilla mahdottomaksi urakaksi. Omaisten ja vanhuksen oman omaisuuden käyttöönotto ovat todennäköisin vaihtoehto, jolloin taas - ylläripylläri - heikoimmalla ovat lapsettomat vanhukset.

[/quote]

Tärkeä pointti tuo. Ap yritti nostaa esille tärkeän asian eli sen, että nykyihmisen voi olla vaikea edes kuvitella, millaista vanhustenhoito on joskus 30 vuoden kuluttua - mutta feilasi itse kirkkaasti ideansa loppuunviemisen.

Ap, kuten moni muukaan ei tässä ketjussa nyt ymmärrä sitä, millainen kehitys meillä on näpeissä. 

http://www.stat.fi/til/vaenn/2007/vaenn_2007_2007-05-31_tie_001.html

Vanhusten määrä nousee nykyisestä 16 prosentista noin 26 prosenttiin jo vuoteen 2030 mennessä. Siis kelatkaa, joka neljäs on vanhus. Työikäisten määrä putoaa vastaavasti 66,6 prosentista 57,5 prosenttiin. 

Meidän yhteiskuntamme ei kestä sitä. Nykyiseen eläke- ja terveydenhoitojärjestelmään ei ole varaa. Kuka maksaa eläkkeet ja käsiin räjähtäväg terveydenhoitomenot, kun väestö vanhenee?

Yksi vaihtoehto on, että vanhukset velvoitetaan realisoimaan asuntonsa ja maksamaan itse. Ei jää lapsille perintöä. Osa vanhuksista ei kuitenkaan kykene maksamaan itse, joten yhteiskunnan pitää tarjota minimitaso.

Toinen, ns. Saksan malli velvotta lapset maksamaan osan. Tämä jättää heikommalle lapsettomat vanhukset -  heillä kun ei ole niitä elättäjiä. Taas valtion on taattava minimitaso.

TOISIN SANOEN. Vaikka kukaan ei teekään lapsia enää vanhuudenturvaksi, alamme taas historiallisesti lähestyä tilannetta, jossa LAPSIA TARVITAAN VANHUUDENTURVAKSI! Koska vähävarainen ja lapseton on tyhjän päällä, niukan minimiturvan varassa.

86, joka lisäsi perusteluja, koska koki, että asiaa ei voi tarpeeksi alleviivata. Muutoksia on meneillään, emmekä varmasti tiedä, millIsia muutoksia!

Mikä siinä yksinäisyydessä on niin kamalaa? Mulla on kyllä lapsia, mutta molemmat muuttaneet ulkomaille. Puolisoni kuoli 6 vuotta sitten. Mulla on paljon ystäviä ympäri maailmaa, joihin pidän yhteyttä tekniikan mahdollistamin keinoin. On paljon harrastuksia, joissa käyn yksin. Kun kaipaan ihmisiä ympärilleni, menen jonnekin kivaan ravintolaan viinilasilliselle. Kesäisin käyn terasseilla katselemassa maailmanmenoa. Käyn elokuvissa, teatterissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä. Eli olenhan mä nytkin yksin suurimman osan ajastani, mutta en tunne itseäni yksinäiseksi. Niin kauan kuin älypuhelin tai tabletti pysyy käsissä, voin sekä pitää yhteyttä että tutustua ihmisiin netin välityksellä. Sitten, kun ei enää pysy, en kaipaa ihmisiä ympärilleni yhtään sen enempää kuin nytkään. Onhan siellä laitoksessa kuitenkin henkilökunta ja muita asukkaita. Toki on mukavaa, jos lapset vaikka kerran viidessä vuodessa pääsisivät käymään, mutta en pidätä hengitystäni odottaessani.

Uskoisin, että vanhainkodissa yksinäisyydestä ja ikävästä kärsivät eniten ne, joilla ON lapsia, mutta joiden lapset käyvät vain harvoin. Jos ei edes ole ketään, jota odottaa tai ikävöi, niin miksi siitä erityisesti kärsisi? 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:43"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:12"]

vaikka neljännes naisista jää ilman lapsia. Luulisi, että meillä olisi ainakin toisistamme seuraa, ja että 40-50 vuoden päästä tähänkin asiaan on keksitty jokin ratkaisu. Miten hyvin vuoden kolmikymppinen osasi ennustaa oman vanhuutensa vuonna 1965?

[/quote]

Jotenkin ei sovi nykyaikaan tuo uskomus,että lapset ovat joku vanhuuden turva.Vanhukset dumpataan vanhainkoteihin ja käydään ehkä joskus katsomassa,jos viitsitään.Typerin syy ikinä lisääntyä siksi että "ei olisi yksin vanhana".
[/quote]

No kuka pölvästi nyt tuosta syystä enää tällä vuosituhannella lisääntyisikään! Eri asia joskus muinoin kun oli ihan tavallista että kolmekin sukupolvea asui saman katon alla ja vanhukset hoidettiin lapsien ja lastenlasten toimesta. Itse en katuisi lasten hankintaa vaikka jäisinkin vanhana yksin, niin paljon iloa he ovat minulle tuoneet. Eikä kaikkia vanhuksia dumpata vaan. Itse käyn usein 400km päässä asuvan mummini luona omien lasteni kanssa mutta ei hän meistä riippuvainen ole vaan on luonut oman kaveriverkostonsa vanhainkodissa. Omat ja mieheni vanhemmat taas asuvat lähellä ja osallistuvat tiiviisti lastenlastensa elämään. Ja näin toivon olevan vielä kun hekin ovat vanhoja.

Tuntuu että monet lapsettomat (ja sinkut) ovat tosi yksinäisiä jo 40+.

Mulla oli työkaveri joka oli todellinen rasite sukulaisille: viimeistään keskiviikkona alkoi hillitön soittelu kenen luo viikonloppuna ja hirveästi tekemistä ja ohjelmaa järjestämässä kaikille.... eikä varmaan koskaan kysynyt olisiko nuo perheet halunneet olla ihan keskenään tekemättä mitään. Nolotti kuunnella sitä "voinko tulla teille - olen suunnitellut - voisin tulla- jään yöksi, tehdään sitä ja tätä, mitä ruokaa laitat viikonloppuna olen tulossa jne" Olisi kamalaa kun joutuisi viihdyttämään jotain ihmistä jatkuvasti!!