Lue keskustelun säännöt.
Mammat väittävät, että lapsetonta odottaa yksinäinen vanhuus
07.04.2015 |
vaikka neljännes naisista jää ilman lapsia. Luulisi, että meillä olisi ainakin toisistamme seuraa, ja että 40-50 vuoden päästä tähänkin asiaan on keksitty jokin ratkaisu. Miten hyvin vuoden kolmikymppinen osasi ennustaa oman vanhuutensa vuonna 1965?
Kommentit (86)
2, puhut nyt nykytilanteesta. Nykyisten kolmikymppisten sukupolvesta jää lapsettomaksi huomattavasti suurempi osa kuin nykyvanhusten sukupolvesta. Meidän vanhuuteemme on puoli vuosisataa aikaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:24"]
2, puhut nyt nykytilanteesta. Nykyisten kolmikymppisten sukupolvesta jää lapsettomaksi huomattavasti suurempi osa kuin nykyvanhusten sukupolvesta. Meidän vanhuuteemme on puoli vuosisataa aikaa. -ap
[/quote]
Kuten ensimmäisessä lauseessani jo sanoinkin, kukaan ei voi tietää, millaista on sitten vanhana. Vastasin kuitenki avaukseesi ja pohdin asiaa. Voit toki itse nyt visioida, millaista silloin tulee olemaan verrattuna nykytilanteeseen.
Omasta mielestäni suhde puolisoon on tärkein, en tiedä onko elämässä niin mieltä jos hän kuolee ensin.
Mä tiedän jääväni yksin, vaikka mulla on lapsia. Olen niin hirveä äiti ettei lapset tule ikinä pitämään mitään yhteyttä kun ovat aikuisia.
Itse tapaan vanhempani keskimäärin kolmesti vuodessa ja muuten soitellaan parin viikon välein. Eivät lapset takaa sitä, etteikö vanhuus olisi yksinäinen. Itse asun vanhemmistani noin 600 km päässä ja monet asuvat ulkomailla, ei silloin olla tekemisissä vanhempien kanssa kuin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin olen. Ystävillä lapset ja lapsenlapset.
- nainen 64 v-
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 10:31"]
Mä tiedän jääväni yksin, vaikka mulla on lapsia. Olen niin hirveä äiti ettei lapset tule ikinä pitämään mitään yhteyttä kun ovat aikuisia.
[/quote]
Minun vanhempani ovat mukavia ihmisiä, mutta eipä heitä taida kukaan jäädä tänne hoivaamaan. Siskoni asuu toisella puolella maailmaa, ja minäkin todennäköisesti muutan ulkomaille lähivuosina. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan jostain lukeneeni, että vanhainkodeissa vierailevat vanhusten ystävät enemmän kuin sukulaiset. Siis jos sulla on paljon ystäviä, et ole niin yksin kuin ystävätön ja perheellinen. Korjatkaa jos olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Moni muuttuu vanhemmiten itse sellaiseksi, ettei jaksa/halua enää käydä missään kodin ulkopuolella. Itse olen ihan yllättynyt ollut siitä mitä omille vanhemmilleni kävi hyvin pian eläköitymisen jälkeen.
Molemmat on korkeasti koulutettuja ihmisiä, joilla on ollut hyvät työurat, ja rikas ja hyvä sosiaalinen elämä. Eivät olleet ennen eläköitymistä pätkääkään "vanhusmaisia".Ovat terveitä, ei dementiaa tai mitään. Mutta vähitellen muutamassa vuodessa muuttuivat oikein kunnon perinteisiksi vanhuksiksi, jotka istuvat kotona kaikki päivät ja kyttäävät ikkkunasta, että koska posti tulee että voi heti käydä hakemassa.Murehtivat siellä kaksistaan maailman menoa ja päivittelevät nykyaikaa ja nykyajan ihmisiä. Kun toinen heistä kuolee, niin varmasti tulee toisesta äärimmäisen yksinäinen.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 11:58"]
Jaa-a. Moni muuttuu vanhemmiten itse sellaiseksi, ettei jaksa/halua enää käydä missään kodin ulkopuolella. Itse olen ihan yllättynyt ollut siitä mitä omille vanhemmilleni kävi hyvin pian eläköitymisen jälkeen.
Molemmat on korkeasti koulutettuja ihmisiä, joilla on ollut hyvät työurat, ja rikas ja hyvä sosiaalinen elämä. Eivät olleet ennen eläköitymistä pätkääkään "vanhusmaisia".Ovat terveitä, ei dementiaa tai mitään. Mutta vähitellen muutamassa vuodessa muuttuivat oikein kunnon perinteisiksi vanhuksiksi, jotka istuvat kotona kaikki päivät ja kyttäävät ikkkunasta, että koska posti tulee että voi heti käydä hakemassa.Murehtivat siellä kaksistaan maailman menoa ja päivittelevät nykyaikaa ja nykyajan ihmisiä. Kun toinen heistä kuolee, niin varmasti tulee toisesta äärimmäisen yksinäinen.
[/quote]
Mielenkiintoista. Uskon, että aika moneen muuhunkin pätee sama. En ole vain tullut ajatelleeksi asiaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni lapsia saanutkin voi olla yksinäinen vanhus. Eivät kaikki lapset tulevaisuudessakaan välitä vanhemmistaan. Esimerkkejä on nykyäänkin vaikka kuinka.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:33"]
Moni lapsia saanutkin voi olla yksinäinen vanhus. Eivät kaikki lapset tulevaisuudessakaan välitä vanhemmistaan. Esimerkkejä on nykyäänkin vaikka kuinka.
[/quote]
Totta. Juuri luin täältä, miten jotkut eivät suostu auttamaan vanhempiaan näiden ikääntyessä, koska nämä eivät suostuneet lastenvahdeiksi. Aika kylmää peliä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen valinnut lapsettomuuden just sen takia, että nautin yksinäisyydestä. Olen kyllä naimisissa, mutta mieheni on samanlainen erakko, ja puuhailemme paljon juttuja myös yksinämme. En todellakaan usko, että puolisoni kuoltua tulen mitenkään erityisesti kärsimään yksinäisyydestä, vaikka häntä toki varmasti kaipaankin. Jos en viiteenkymmeneen vuoteen ole kaivannut seuruetta ympärilleni, miksi kaipaisin sitä vanhuksenakaan? Luulen pikemminkin, että entistä enemmän hermostuisin turhanpäiväiseen seuranpitoon.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 11:54"]
Muistan jostain lukeneeni, että vanhainkodeissa vierailevat vanhusten ystävät enemmän kuin sukulaiset. Siis jos sulla on paljon ystäviä, et ole niin yksin kuin ystävätön ja perheellinen. Korjatkaa jos olen väärässä.
[/quote]
Muistat varmaankin väärin, koska vanhainkodeissa ja muissa vanhusten asumispalveluissa käy aika harvoin ystäviä, kyllä ne lapsia ja muita sukulaisia ovat, jotka siellä vierailevat.
- terv. 20 vuotta vanhainkodeissa ja vanhusten asumispalveluissa työskennellyt
Yksinäinen vanhuus odottaa, sillä minulla ei ole lapsia, sisaruksia eikä edes miestä. Toivon että vielä järjissäni ollessa pääsen muuttamaan johonkin palvelutaloon ja samalla toivon, että sielläkin olisi edes muutama järjissään oleva juttukaveri. Sitten kun makaamme vihanneksina sängynpohjalla, on ihan sama, onko lapsia, ystäviä tai tuttavia, sillä mitäpä me enää ymmärrämme - niin ainakin hoitajat kuvittelevat. Voi olla, että saamme kuunnella melkoisia viikonloppujuttuja!
Naapurissani asuu 83 vuotias mummo. Empä ole hänen lastenlapsiaan nähnyt vuosiin.
Meitä kaikkia odottaa yksinäinen vanhuus. Jos ei sitten muuteta Intiaan ja perusteta kommuunia tai hotellia.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:55"]
Meitä kaikkia odottaa yksinäinen vanhuus. Jos ei sitten muuteta Intiaan ja perusteta kommuunia tai hotellia.
[/quote] Minä taas veikkaan, että viidenkymmenen vuode päästä yhteisöllinen asuminen on aivan tavallista, ja kodeilla on omat hoivapalvelunsa siinä missä kiinteistöpalvelunsakin. -ap
Ei sitä voi kukaan tietää, millainen vanhuus on. Mutta se on varmaa, että moni vanhus on yksinäinen. Mistähän se sitten johtuu, että näin on? Mikseivät vanhukset pidä toisilleen seuraa? En tiedä. Ehkä yhtenä syynä on se, että Suomessa kyläilykulttuuri on kadonnut (ei tietenkään olemattomiin, mutta vähiin). Toinen on se, että Suomessa ei ole tapana hakeutua julkisille paikoille sosialisoimaan (totta kai tällaisia paikkoja on, vaikka nyt täällä asuinpaikkakunnallani ABC:n kahvio).
Ehkä moni vanhus syystä tai toisesta (esim. huono kunto) jää kotiinsa, ja siksi niitä ystäviä on vaikea tavata. Monilla sitten lapset ja lapsenlapset käyvät vierailulla siellä kotona, mutta ehkä omat ikätoverit ovat yhtä linnoittautuneita omiin koteihinsa?
Dementoituneita vanhuksia joka tapauksessa käyvät katsomassa enää lapset ja lapsenlapset, satunnaisesti muut sukulaiset. Ystävävierailut ovat erittäin harvinaisia. Näin sanovat kaikki dementikkojen kanssa työskentelevät tuttuni.