Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, onko liian auttavainen tai puuttuuko aikuisten lasten elämään liikaa?
23.12.2021 |
Oma äitini on oikein, oikein empaattinen ja avulias. Olen saanut häneltä äidin mallin, että apua annetaan, jos itsellä on hyvä idea ongelmaan. Hänen apunsa on kuitenkin siinä rajalla. Tavallaan hän on oikein hienotunteinen, mutta sitä apua vaan tulee liikaa.
Siksi minulla ei aivan ole ymmärrystä, mikä on liikaa ja mikä ei? Onko neuvoja, miten voin alkaa tätä hahmottamaan?
Kysmykseni juontaa siitä, että poika hermostuu, jos soittelen hänelle kerran viikossa. Lienee siis liikaa, että kysyy, mitä kuiluu, ilman varsinaista asiaa. Mutta paljon on paljon?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä olla tarpeellinen, koska itsenäiselle aikuiselle ihmiselle et oikeasti ole tarpeellinen. Ole miellyttävää seuraa. Mikä teitä on aikaisemmin yhdistänyt? Jos kaikki on lapsen itsenäistymiseen saakka perustunut siihen, että äiti hoitaa, auttaa ja tietää paremmin, niin tilanne onkin oikeasti vaikea. Silloinhan aikuinen lapsi olettaa, että edelleen kaikki yhteydenotot liittyvät pätemiseen ja päsmäröintiin ja tietysti välttää sellaista rajatonta tunkeutumista. Mutta jos teillä on ollut aikaisemmin kivaa yhteistä aikaa, niin niiden tekemisten varaan kannattaa rakentaa myös se kahden aikuisen ihmisen tasaveroinen suhde.
Niin, olen ollut se, joka hoitaa ja auttaa ja selvittää. Tuo poika on adhd, ja jos minä en ole hoitanut, niin kukaan ei ole hoitanut. Nyt ole tyytynyt muistuttamaan, että ilmoittaa verovirastoon tilinumeron palautusta varten. No, eipä ilmoittanut, joten piti mennä nordeaan jonottamaan. Tai uuden henkilökortin kohdalla maksoin passikuvan. Eipä hoitanut hakemusta ja kuva vanheni.
Tiedän, miten elämästä pääsee helpommalla. Onko väärin kertoa tietämänsä niskit, eli onko se puuttumista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse odotan, että lapsi itse kysyy apua. Pyytämättä annetut neuvot ei aina ilahduta. Itse soittelen toisen lapsen kanssa lähes viikottain, toisen kanssa harvemmin. Yleensä kyselen häneltä viestillä kuulumisia ja hyvin usein vastaus on "ihan hyvin menee". Välillä lapset laittavat kuvia kokkailuistaan, niitä on kiva nähdä.
Minäkin aina autan, kun lapsi kysyy apua. Ja kyselen, tarviiko apua. En nyt neuvo kamalasti yleensäkään,mutta voin viedä jotain. Poika on huono tekemään ruokaa, niin vein minun käyttämiäni valmiskastikkeita (joista hän tykännyt) pastalle ja nuudeleille.. Siellä ne ovat vieläkin hyllyssä…. Eli tarjosin apuani turhaan. Mietin, olinko tässä kohtaa taas jotenkin tungetteleva.
Ap
Olisiko sinusta kivaa, jos joku kantaisi sinun kotiin ruokaa josta joku olettaa sinun tykkäävän? Minusta nyt vähän tuntuu, että yrität vähän liikaa että poika tykkäisi susta, etkä luota teidän väliseen suhteeseen. Ei se mihinkään häviä vaikka et koko ajan muistuta että olet olemassa.
Tiedän, että poika tykkää niistä ruoista. Hän kun tykkäsi niistä, kun asui kotona. Pointti vain on siinä, ettei hän tee itse ruokaa, vaan tilaa woltilta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestit voi monelle olla mieluisampi tapa kommunikoida kuin puhelut.
Hän ei näytä tykkäävän mitä kuuluu-viesteistä. Ei edes aina vastaa. Aina pitäisi olla asiaa, kun ottaa yhteyttä.
Ap
Ehkä sun poika ei vain ole lainkaan sosiaalinen ihminen? Tykkääkö hän ylipäätään pitää ihmisten kanssa yhteyttä?
Kuvailisin häntä omaehtoiseksi. On oikein sosiaalinen, kun itse haluaa. Jos ei halua, niin ei ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllistä. Jos yrittäisit antaa hänen soittaa ja pyytää. Ja jos haluat jotain jouluksi antaa yms, kannattaa kysyä toivomuksia. Ettei kippaa jälkeläisparalle jotain vanhaa astiastoa tms, joka jää taakaksi koko loppuelämäksi.
En yhtään tiedä, millainen olet äitinä, mutta hyvä merkki on se, että kysyt asiasta täällä.
Pelkään sitä, että jos en itse ota yhteyttä, tuntee hän itsensä hylätyksi. Kerran eräs aikuinen kertoi olevansa loukkaantunut, kun hän itse joutui aina soittamaan heille päin.
Joo, toki saa lahjaksi sitä, mitä haluaa. Ostan kyllä aina jotain, mikä olisi minusta hyvä juttu - mutta niitä lahjoja ei koskaan näy käytössä.
Ap
Työnnätkö sinä nyt ajatuksia poikasi päähän ja toteutat poikaasi toimintamallia, josta joku ihan ulkopuolinen on joskus valittanut? Vaikka poika ilmaisee sanoillaan ja toiminnallaan ihan muuta, niin silti sinä kohtelet häntä kuin jotakuta ihan muuta?
En ainakaan tietoisesti. En soittele enkä laita viestiä, ellei ole jotain asiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä olla tarpeellinen, koska itsenäiselle aikuiselle ihmiselle et oikeasti ole tarpeellinen. Ole miellyttävää seuraa. Mikä teitä on aikaisemmin yhdistänyt? Jos kaikki on lapsen itsenäistymiseen saakka perustunut siihen, että äiti hoitaa, auttaa ja tietää paremmin, niin tilanne onkin oikeasti vaikea. Silloinhan aikuinen lapsi olettaa, että edelleen kaikki yhteydenotot liittyvät pätemiseen ja päsmäröintiin ja tietysti välttää sellaista rajatonta tunkeutumista. Mutta jos teillä on ollut aikaisemmin kivaa yhteistä aikaa, niin niiden tekemisten varaan kannattaa rakentaa myös se kahden aikuisen ihmisen tasaveroinen suhde.
Niin, olen ollut se, joka hoitaa ja auttaa ja selvittää. Tuo poika on adhd, ja jos minä en ole hoitanut, niin kukaan ei ole hoitanut. Nyt ole tyytynyt muistuttamaan, että ilmoittaa verovirastoon tilinumeron palautusta varten. No, eipä ilmoittanut, joten piti mennä nordeaan jonottamaan. Tai uuden henkilökortin kohdalla maksoin passikuvan. Eipä hoitanut hakemusta ja kuva vanheni.
Tiedän, miten elämästä pääsee helpommalla. Onko väärin kertoa tietämänsä niskit, eli onko se puuttumista.
Ap
On väärin. Jos joku aina paikkaa elämä ei opeta, eikä toisella on syytä ponnistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap huolehtii aivan kaikesta pojan ruokahuollosta ja tilinumeroista lähtien ja ihmettelee, ettei lapsi muuta haluakaan kuin olla rauhassa.
Suosittelen lukemaan tämän: https://www.youniversetherapy.com/post/8-negative-effects-of-overprotec…
Helikopterivanhempi tekee lapselleen vain hallaa, mm.
- muuttaa lapsen minäkäsityksen negatiiviseksi, koska lasta kohdellaan jatkuvasti ikäänsä kyvyttömämpänä ja typerämpänä.
- aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireilua edellisestä johtuen
- aiheuttaa aloittamisen vaikeutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, koska lapsi on jatkuvasti ikäisiään kehittymättömämpi ja joutuu häpeämään omaa osaamattomuuttaan
- mikä johtaa muiden ihmisten pelkäämiseen, koska lapsi pelkää muiden huomaavan kuinka huono hän on tekemään mitään.
- ylisuojelevat vanhemmat eivät kohtele lastaan persoonana, jolla on omia vahvuuksia, heikkouksia ja unelmia, vaan pelkkien ongelmien ja velvoitteiden kautta. Ylisuojeleva vanhempi osaa kertoa kyllä kaiken, mitä tekee lapsensa puolesta ja nimetä lapsen kaikki viat ja virheet, mutta se lapsi itse katoaa kaiken ajatustenluvun ja päsmäröinnin alle. Yleensä lapset mainitaan myös ahdistuneiksi tai masentuneiksi ----- eikä ihme, koska heidän rakkain ihmisensä käyttää kaiken aikansa osoittaakseen, että lapsi on tyhmä, laiska ja ajattelematon eikä koskaan selviä ilman "edunvalvojaa".
- jatkuva ahdistus ja huono itsetunto johtaa joko lamaantumiseen tai riskikäyttäytymiseen
Ylisuojelevuus EI OLE turvallinen kiintymyssuhde. Sinä hääräät koko ajan lapsesi ja maailman välissä, etkä anna maailman ottaa lasta vastaan. Mitä lapsi tästä oppii? Ei muuta kuin jähmettymään pelosta ja uskomaan olevansa heikko, huono ja tyhmä.
Tuossa artikkelissa sanotaan:
- providing constant surveillance and restrictions => olen poikaan yhteydessä 1-2 viikon välein. Se ei ole constant. En kerro restrictions.
- wanting to control their children’s environment and actions as well as who they choose to spend their time with
being overinvolved in their children’s daily life and decisions => juu, haluaisin, että hän siivoaisi useammin, mutta en koskaan huomauta siitä. Juu, haluaisin, että hän hoitaa hommansa, ja tässä kohtaa muistutan tilinumerosta. Olen niin harvoin yhteydessä, en edes tiedä, mitä hän tekee daily. Enkä koskaan päätä mitään hänen puolestaan.
- encouraging safety and dependence over autonomy and exploration => en ole mitenkään turvallisuushakuinen itse, joten olisi outoa, jos tätä korostaisin.
- always knowing what’s best for their child and emphasizing this to them at every occasion => myönnän, että uskon tietäväni enemmän, mutta en sitä korosta at every occasion.
Ylläolevan artikkelin esimerkit ovat räikeitä. Sen verran täyspäinen olen, että osaan karttaa niitä. Kysymys kuuluu, missä menee raja?
Itse haluan, että minulle kerrotaan, jos tietää jonkun asian. Tyyliin, älä työnnä kieltä metalliin pakkasella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ap huolehtii aivan kaikesta pojan ruokahuollosta ja tilinumeroista lähtien ja ihmettelee, ettei lapsi muuta haluakaan kuin olla rauhassa.
Suosittelen lukemaan tämän: https://www.youniversetherapy.com/post/8-negative-effects-of-overprotec…
Helikopterivanhempi tekee lapselleen vain hallaa, mm.
- muuttaa lapsen minäkäsityksen negatiiviseksi, koska lasta kohdellaan jatkuvasti ikäänsä kyvyttömämpänä ja typerämpänä.
- aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireilua edellisestä johtuen
- aiheuttaa aloittamisen vaikeutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, koska lapsi on jatkuvasti ikäisiään kehittymättömämpi ja joutuu häpeämään omaa osaamattomuuttaan
- mikä johtaa muiden ihmisten pelkäämiseen, koska lapsi pelkää muiden huomaavan kuinka huono hän on tekemään mitään.
- ylisuojelevat vanhemmat eivät kohtele lastaan persoonana, jolla on omia vahvuuksia, heikkouksia ja unelmia, vaan pelkkien ongelmien ja velvoitteiden kautta. Ylisuojeleva vanhempi osaa kertoa kyllä kaiken, mitä tekee lapsensa puolesta ja nimetä lapsen kaikki viat ja virheet, mutta se lapsi itse katoaa kaiken ajatustenluvun ja päsmäröinnin alle. Yleensä lapset mainitaan myös ahdistuneiksi tai masentuneiksi ----- eikä ihme, koska heidän rakkain ihmisensä käyttää kaiken aikansa osoittaakseen, että lapsi on tyhmä, laiska ja ajattelematon eikä koskaan selviä ilman "edunvalvojaa".
- jatkuva ahdistus ja huono itsetunto johtaa joko lamaantumiseen tai riskikäyttäytymiseen
Ylisuojelevuus EI OLE turvallinen kiintymyssuhde. Sinä hääräät koko ajan lapsesi ja maailman välissä, etkä anna maailman ottaa lasta vastaan. Mitä lapsi tästä oppii? Ei muuta kuin jähmettymään pelosta ja uskomaan olevansa heikko, huono ja tyhmä.
Niin, mistä esimerkistä luet, että olen ylisuojeleva? Mitä sellaista olen tehnyt, että se menee ylisuojelevuuden piikkiin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuossa artikkelissa sanotaan:
- providing constant surveillance and restrictions => olen poikaan yhteydessä 1-2 viikon välein. Se ei ole constant. En kerro restrictions.- wanting to control their children’s environment and actions as well as who they choose to spend their time with
being overinvolved in their children’s daily life and decisions => juu, haluaisin, että hän siivoaisi useammin, mutta en koskaan huomauta siitä. Juu, haluaisin, että hän hoitaa hommansa, ja tässä kohtaa muistutan tilinumerosta. Olen niin harvoin yhteydessä, en edes tiedä, mitä hän tekee daily. Enkä koskaan päätä mitään hänen puolestaan.- encouraging safety and dependence over autonomy and exploration => en ole mitenkään turvallisuushakuinen itse, joten olisi outoa, jos tätä korostaisin.
- always knowing what’s best for their child and emphasizing this to them at every occasion => myönnän, että uskon tietäväni enemmän, mutta en sitä korosta at every occasion.
Ylläolevan artikkelin esimerkit ovat räikeitä. Sen verran täyspäinen olen, että osaan karttaa niitä. Kysymys kuuluu, missä menee raja?
Itse haluan, että minulle kerrotaan, jos tietää jonkun asian. Tyyliin, älä työnnä kieltä metalliin pakkasella.
Ap
Toivottavasti ymmärsit, että lapsia käsittelevää artikkelia ei voi soveltaa aikuisen miehen ja hänen äitinsä väliseen suhteeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa artikkelissa sanotaan:
- providing constant surveillance and restrictions => olen poikaan yhteydessä 1-2 viikon välein. Se ei ole constant. En kerro restrictions.- wanting to control their children’s environment and actions as well as who they choose to spend their time with
being overinvolved in their children’s daily life and decisions => juu, haluaisin, että hän siivoaisi useammin, mutta en koskaan huomauta siitä. Juu, haluaisin, että hän hoitaa hommansa, ja tässä kohtaa muistutan tilinumerosta. Olen niin harvoin yhteydessä, en edes tiedä, mitä hän tekee daily. Enkä koskaan päätä mitään hänen puolestaan.- encouraging safety and dependence over autonomy and exploration => en ole mitenkään turvallisuushakuinen itse, joten olisi outoa, jos tätä korostaisin.
- always knowing what’s best for their child and emphasizing this to them at every occasion => myönnän, että uskon tietäväni enemmän, mutta en sitä korosta at every occasion.
Ylläolevan artikkelin esimerkit ovat räikeitä. Sen verran täyspäinen olen, että osaan karttaa niitä. Kysymys kuuluu, missä menee raja?
Itse haluan, että minulle kerrotaan, jos tietää jonkun asian. Tyyliin, älä työnnä kieltä metalliin pakkasella.
Ap
Toivottavasti ymmärsit, että lapsia käsittelevää artikkelia ei voi soveltaa aikuisen miehen ja hänen äitinsä väliseen suhteeseen...
Ymmärsin olla lukematta sitä artikkelia. Paljon voin olla, mutta ylisuojeleva en ole koskaan ollut. Nyt lähinnä vain ihmettelen, mitä sellaista olen tehnyt, jotta minut voidaan tulkita ylisuojelevaksi. Tuleeko tulkinta siitä, että kun poika muutti, niin vein hänelle kastikkeita, joista hän kotona tykkäsi…? (Minun ajatukseni oli näyttää, että näistä kastikkeista tykkäsit, eli osta näitä, jos haluat vieläkin samaa ruokaa. )
Ap
Kauhea ketju! Omiin lapsiin ei saa näköjään itse pitää mitään yhteyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap huolehtii aivan kaikesta pojan ruokahuollosta ja tilinumeroista lähtien ja ihmettelee, ettei lapsi muuta haluakaan kuin olla rauhassa.
Suosittelen lukemaan tämän: https://www.youniversetherapy.com/post/8-negative-effects-of-overprotec…
Helikopterivanhempi tekee lapselleen vain hallaa, mm.
- muuttaa lapsen minäkäsityksen negatiiviseksi, koska lasta kohdellaan jatkuvasti ikäänsä kyvyttömämpänä ja typerämpänä.
- aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireilua edellisestä johtuen
- aiheuttaa aloittamisen vaikeutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, koska lapsi on jatkuvasti ikäisiään kehittymättömämpi ja joutuu häpeämään omaa osaamattomuuttaan
- mikä johtaa muiden ihmisten pelkäämiseen, koska lapsi pelkää muiden huomaavan kuinka huono hän on tekemään mitään.
- ylisuojelevat vanhemmat eivät kohtele lastaan persoonana, jolla on omia vahvuuksia, heikkouksia ja unelmia, vaan pelkkien ongelmien ja velvoitteiden kautta. Ylisuojeleva vanhempi osaa kertoa kyllä kaiken, mitä tekee lapsensa puolesta ja nimetä lapsen kaikki viat ja virheet, mutta se lapsi itse katoaa kaiken ajatustenluvun ja päsmäröinnin alle. Yleensä lapset mainitaan myös ahdistuneiksi tai masentuneiksi ----- eikä ihme, koska heidän rakkain ihmisensä käyttää kaiken aikansa osoittaakseen, että lapsi on tyhmä, laiska ja ajattelematon eikä koskaan selviä ilman "edunvalvojaa".
- jatkuva ahdistus ja huono itsetunto johtaa joko lamaantumiseen tai riskikäyttäytymiseen
Ylisuojelevuus EI OLE turvallinen kiintymyssuhde. Sinä hääräät koko ajan lapsesi ja maailman välissä, etkä anna maailman ottaa lasta vastaan. Mitä lapsi tästä oppii? Ei muuta kuin jähmettymään pelosta ja uskomaan olevansa heikko, huono ja tyhmä.
Niin, mistä esimerkistä luet, että olen ylisuojeleva? Mitä sellaista olen tehnyt, että se menee ylisuojelevuuden piikkiin?
Ap
*mainitset oman äitisi olevan jo melkein liian auttavainen eli miltei tungetteleva
*poikasi hermostuu yhteydenotoistasi
*vaikka poika selvästi ilmaisee että vähempikin riittäisi, niin jatkat ärsyttävää käytöstäsi "koska pelkäät että hän tuntee itsensä hylätyksi". On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin soitella niin usein että aikuinen lapsi ärsyyntyy tai lopettaa soittelu kokonaan...! Mikset tee niin, että sinun ja poikasi välit paranisivat? Miksi vedät jonkun ihan ulkopuolisen ihmisen kokemuksen siihen väliin ja jatkat toimintaa, joka selvästi rasittaa ja turhauttaa sitä ihmistä, kenen kanssa yrität tulla toimeen...?
*muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, kuinka (pyytämättä annettua) apuasi ei otettu vastaan. Miksi syydät ja syydät, kun toinen ei oikeasti käytä lahjojasi, syö kastikkeitasi jne.? Normaali ihminen tajuaisi ottaa etäisyyttä. Onko se ihan tietoista, että teet pyytämättä palveluksia, ja sitten sinulle tulee paha mieli kun turha apu sivuutetaan turhana, ja sitten saat moittia poikaasi ja korottaa itseäsi?
*kirjoitan tämän vielä toistamiseen: muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, miten syydät apua ja jopa rahaa, ja selvästi pahoitat mielesi näistä tilanteista, mutta et silti tajua lopettaa avun tai rahan syytämistä. Tuo on jo oikeasti tungettelevaa.
* Miksi kysyt asiasta täältä etkä suoraan lapseltasi?
Nepsy-aikuisen elämään kuuluu se, että kaikki ei aina hoidu hienosti ja näppärästi, vaan joskus joutuu tekemään vaikeimman kautta. Uskon silti, että jopa jonottaessaan pankissa tilinumero-unohduksen vuoksi, aikuinen lapsesi on sitä mieltä, että tämä vaiva on käypä hinta aikuisen ihmisen itsenäisestä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ihminen tykkää tietystä kastikkeesta, hän saattaa pitää enemmän itsemääräämisoikeudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap huolehtii aivan kaikesta pojan ruokahuollosta ja tilinumeroista lähtien ja ihmettelee, ettei lapsi muuta haluakaan kuin olla rauhassa.
Suosittelen lukemaan tämän: https://www.youniversetherapy.com/post/8-negative-effects-of-overprotec…
Helikopterivanhempi tekee lapselleen vain hallaa, mm.
- muuttaa lapsen minäkäsityksen negatiiviseksi, koska lasta kohdellaan jatkuvasti ikäänsä kyvyttömämpänä ja typerämpänä.
- aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireilua edellisestä johtuen
- aiheuttaa aloittamisen vaikeutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, koska lapsi on jatkuvasti ikäisiään kehittymättömämpi ja joutuu häpeämään omaa osaamattomuuttaan
- mikä johtaa muiden ihmisten pelkäämiseen, koska lapsi pelkää muiden huomaavan kuinka huono hän on tekemään mitään.
- ylisuojelevat vanhemmat eivät kohtele lastaan persoonana, jolla on omia vahvuuksia, heikkouksia ja unelmia, vaan pelkkien ongelmien ja velvoitteiden kautta. Ylisuojeleva vanhempi osaa kertoa kyllä kaiken, mitä tekee lapsensa puolesta ja nimetä lapsen kaikki viat ja virheet, mutta se lapsi itse katoaa kaiken ajatustenluvun ja päsmäröinnin alle. Yleensä lapset mainitaan myös ahdistuneiksi tai masentuneiksi ----- eikä ihme, koska heidän rakkain ihmisensä käyttää kaiken aikansa osoittaakseen, että lapsi on tyhmä, laiska ja ajattelematon eikä koskaan selviä ilman "edunvalvojaa".
- jatkuva ahdistus ja huono itsetunto johtaa joko lamaantumiseen tai riskikäyttäytymiseen
Ylisuojelevuus EI OLE turvallinen kiintymyssuhde. Sinä hääräät koko ajan lapsesi ja maailman välissä, etkä anna maailman ottaa lasta vastaan. Mitä lapsi tästä oppii? Ei muuta kuin jähmettymään pelosta ja uskomaan olevansa heikko, huono ja tyhmä.
Niin, mistä esimerkistä luet, että olen ylisuojeleva? Mitä sellaista olen tehnyt, että se menee ylisuojelevuuden piikkiin?
Ap
*mainitset oman äitisi olevan jo melkein liian auttavainen eli miltei tungetteleva
*poikasi hermostuu yhteydenotoistasi
*vaikka poika selvästi ilmaisee että vähempikin riittäisi, niin jatkat ärsyttävää käytöstäsi "koska pelkäät että hän tuntee itsensä hylätyksi". On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin soitella niin usein että aikuinen lapsi ärsyyntyy tai lopettaa soittelu kokonaan...! Mikset tee niin, että sinun ja poikasi välit paranisivat? Miksi vedät jonkun ihan ulkopuolisen ihmisen kokemuksen siihen väliin ja jatkat toimintaa, joka selvästi rasittaa ja turhauttaa sitä ihmistä, kenen kanssa yrität tulla toimeen...?
*muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, kuinka (pyytämättä annettua) apuasi ei otettu vastaan. Miksi syydät ja syydät, kun toinen ei oikeasti käytä lahjojasi, syö kastikkeitasi jne.? Normaali ihminen tajuaisi ottaa etäisyyttä. Onko se ihan tietoista, että teet pyytämättä palveluksia, ja sitten sinulle tulee paha mieli kun turha apu sivuutetaan turhana, ja sitten saat moittia poikaasi ja korottaa itseäsi?
*kirjoitan tämän vielä toistamiseen: muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, miten syydät apua ja jopa rahaa, ja selvästi pahoitat mielesi näistä tilanteista, mutta et silti tajua lopettaa avun tai rahan syytämistä. Tuo on jo oikeasti tungettelevaa.
* Miksi kysyt asiasta täältä etkä suoraan lapseltasi?
Ok. En kyllä ymmärrä, miksi kutsut tuota kaikkea _ylisuojelevuudeksi_. En näe, että _suojelen_ häntä.
En syytä poikaa siitä, ettei hän syö kastikkeita. Enkä syytä, jos olen antanut synttärilahjan, jota ei käytä. En sanallakaan ole näistä hänelle maininnut. En ole moittinut poikaa. En ole edes mieltäni pahoittanut.
Minulle on ihan sama, syökö hän kastikkeita tai ei. Ei se ole minulta pois.
Oma moka, ettei toimittanut passikuvaa ajoissa, nyt joutuu itse sen maksamaan, kun en minä sitä kahdesti maksa.
Täällä av:lla ainoastaan sanon tämän, esimerkkinä pojan käytöksestä, jotta saan teiltä apua asian pohtimiseen.
En tod aio keskustella asiasta lapseni kanssa. Minusta se vasta tungettelevaa onkin, ettei äiti pysty omia asioitaan puhumaan muualla kuin lastensa kanssa. Kyllä minun pitää itse ymmärtää, missä menee tungettelevuuden raja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap huolehtii aivan kaikesta pojan ruokahuollosta ja tilinumeroista lähtien ja ihmettelee, ettei lapsi muuta haluakaan kuin olla rauhassa.
Suosittelen lukemaan tämän: https://www.youniversetherapy.com/post/8-negative-effects-of-overprotec…
Helikopterivanhempi tekee lapselleen vain hallaa, mm.
- muuttaa lapsen minäkäsityksen negatiiviseksi, koska lasta kohdellaan jatkuvasti ikäänsä kyvyttömämpänä ja typerämpänä.
- aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireilua edellisestä johtuen
- aiheuttaa aloittamisen vaikeutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, koska lapsi on jatkuvasti ikäisiään kehittymättömämpi ja joutuu häpeämään omaa osaamattomuuttaan
- mikä johtaa muiden ihmisten pelkäämiseen, koska lapsi pelkää muiden huomaavan kuinka huono hän on tekemään mitään.
- ylisuojelevat vanhemmat eivät kohtele lastaan persoonana, jolla on omia vahvuuksia, heikkouksia ja unelmia, vaan pelkkien ongelmien ja velvoitteiden kautta. Ylisuojeleva vanhempi osaa kertoa kyllä kaiken, mitä tekee lapsensa puolesta ja nimetä lapsen kaikki viat ja virheet, mutta se lapsi itse katoaa kaiken ajatustenluvun ja päsmäröinnin alle. Yleensä lapset mainitaan myös ahdistuneiksi tai masentuneiksi ----- eikä ihme, koska heidän rakkain ihmisensä käyttää kaiken aikansa osoittaakseen, että lapsi on tyhmä, laiska ja ajattelematon eikä koskaan selviä ilman "edunvalvojaa".
- jatkuva ahdistus ja huono itsetunto johtaa joko lamaantumiseen tai riskikäyttäytymiseen
Ylisuojelevuus EI OLE turvallinen kiintymyssuhde. Sinä hääräät koko ajan lapsesi ja maailman välissä, etkä anna maailman ottaa lasta vastaan. Mitä lapsi tästä oppii? Ei muuta kuin jähmettymään pelosta ja uskomaan olevansa heikko, huono ja tyhmä.
Niin, mistä esimerkistä luet, että olen ylisuojeleva? Mitä sellaista olen tehnyt, että se menee ylisuojelevuuden piikkiin?
Ap
*mainitset oman äitisi olevan jo melkein liian auttavainen eli miltei tungetteleva
*poikasi hermostuu yhteydenotoistasi
*vaikka poika selvästi ilmaisee että vähempikin riittäisi, niin jatkat ärsyttävää käytöstäsi "koska pelkäät että hän tuntee itsensä hylätyksi". On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin soitella niin usein että aikuinen lapsi ärsyyntyy tai lopettaa soittelu kokonaan...! Mikset tee niin, että sinun ja poikasi välit paranisivat? Miksi vedät jonkun ihan ulkopuolisen ihmisen kokemuksen siihen väliin ja jatkat toimintaa, joka selvästi rasittaa ja turhauttaa sitä ihmistä, kenen kanssa yrität tulla toimeen...?
*muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, kuinka (pyytämättä annettua) apuasi ei otettu vastaan. Miksi syydät ja syydät, kun toinen ei oikeasti käytä lahjojasi, syö kastikkeitasi jne.? Normaali ihminen tajuaisi ottaa etäisyyttä. Onko se ihan tietoista, että teet pyytämättä palveluksia, ja sitten sinulle tulee paha mieli kun turha apu sivuutetaan turhana, ja sitten saat moittia poikaasi ja korottaa itseäsi?
*kirjoitan tämän vielä toistamiseen: muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, miten syydät apua ja jopa rahaa, ja selvästi pahoitat mielesi näistä tilanteista, mutta et silti tajua lopettaa avun tai rahan syytämistä. Tuo on jo oikeasti tungettelevaa.
* Miksi kysyt asiasta täältä etkä suoraan lapseltasi?
Ok. En kyllä ymmärrä, miksi kutsut tuota kaikkea _ylisuojelevuudeksi_. En näe, että _suojelen_ häntä.
En syytä poikaa siitä, ettei hän syö kastikkeita. Enkä syytä, jos olen antanut synttärilahjan, jota ei käytä. En sanallakaan ole näistä hänelle maininnut. En ole moittinut poikaa. En ole edes mieltäni pahoittanut.
Minulle on ihan sama, syökö hän kastikkeita tai ei. Ei se ole minulta pois.
Oma moka, ettei toimittanut passikuvaa ajoissa, nyt joutuu itse sen maksamaan, kun en minä sitä kahdesti maksa.
Täällä av:lla ainoastaan sanon tämän, esimerkkinä pojan käytöksestä, jotta saan teiltä apua asian pohtimiseen.En tod aio keskustella asiasta lapseni kanssa. Minusta se vasta tungettelevaa onkin, ettei äiti pysty omia asioitaan puhumaan muualla kuin lastensa kanssa. Kyllä minun pitää itse ymmärtää, missä menee tungettelevuuden raja.
Ap
"Kyllä minun pitää itse ymmärtää, missä menee tungettelevuuden raja."
Sinä itse vai me täällä AV:lla päätämme, mitä sinun oma poikasi henkilökohtaisesti, ITSE, haluaa ja toivoo? Kun se sinun poikasi on ihan oma erillinen ihmisolentonsa, ja pääsisit paljon vähemmällä jos kysyisit suoraan, koska ei me voida sinun poikasi puolesta päättää mikä hänelle sopii :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap huolehtii aivan kaikesta pojan ruokahuollosta ja tilinumeroista lähtien ja ihmettelee, ettei lapsi muuta haluakaan kuin olla rauhassa.
Suosittelen lukemaan tämän: https://www.youniversetherapy.com/post/8-negative-effects-of-overprotec…
Helikopterivanhempi tekee lapselleen vain hallaa, mm.
- muuttaa lapsen minäkäsityksen negatiiviseksi, koska lasta kohdellaan jatkuvasti ikäänsä kyvyttömämpänä ja typerämpänä.
- aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireilua edellisestä johtuen
- aiheuttaa aloittamisen vaikeutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, koska lapsi on jatkuvasti ikäisiään kehittymättömämpi ja joutuu häpeämään omaa osaamattomuuttaan
- mikä johtaa muiden ihmisten pelkäämiseen, koska lapsi pelkää muiden huomaavan kuinka huono hän on tekemään mitään.
- ylisuojelevat vanhemmat eivät kohtele lastaan persoonana, jolla on omia vahvuuksia, heikkouksia ja unelmia, vaan pelkkien ongelmien ja velvoitteiden kautta. Ylisuojeleva vanhempi osaa kertoa kyllä kaiken, mitä tekee lapsensa puolesta ja nimetä lapsen kaikki viat ja virheet, mutta se lapsi itse katoaa kaiken ajatustenluvun ja päsmäröinnin alle. Yleensä lapset mainitaan myös ahdistuneiksi tai masentuneiksi ----- eikä ihme, koska heidän rakkain ihmisensä käyttää kaiken aikansa osoittaakseen, että lapsi on tyhmä, laiska ja ajattelematon eikä koskaan selviä ilman "edunvalvojaa".
- jatkuva ahdistus ja huono itsetunto johtaa joko lamaantumiseen tai riskikäyttäytymiseen
Ylisuojelevuus EI OLE turvallinen kiintymyssuhde. Sinä hääräät koko ajan lapsesi ja maailman välissä, etkä anna maailman ottaa lasta vastaan. Mitä lapsi tästä oppii? Ei muuta kuin jähmettymään pelosta ja uskomaan olevansa heikko, huono ja tyhmä.
Niin, mistä esimerkistä luet, että olen ylisuojeleva? Mitä sellaista olen tehnyt, että se menee ylisuojelevuuden piikkiin?
Ap
*mainitset oman äitisi olevan jo melkein liian auttavainen eli miltei tungetteleva
*poikasi hermostuu yhteydenotoistasi
*vaikka poika selvästi ilmaisee että vähempikin riittäisi, niin jatkat ärsyttävää käytöstäsi "koska pelkäät että hän tuntee itsensä hylätyksi". On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin soitella niin usein että aikuinen lapsi ärsyyntyy tai lopettaa soittelu kokonaan...! Mikset tee niin, että sinun ja poikasi välit paranisivat? Miksi vedät jonkun ihan ulkopuolisen ihmisen kokemuksen siihen väliin ja jatkat toimintaa, joka selvästi rasittaa ja turhauttaa sitä ihmistä, kenen kanssa yrität tulla toimeen...?
*muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, kuinka (pyytämättä annettua) apuasi ei otettu vastaan. Miksi syydät ja syydät, kun toinen ei oikeasti käytä lahjojasi, syö kastikkeitasi jne.? Normaali ihminen tajuaisi ottaa etäisyyttä. Onko se ihan tietoista, että teet pyytämättä palveluksia, ja sitten sinulle tulee paha mieli kun turha apu sivuutetaan turhana, ja sitten saat moittia poikaasi ja korottaa itseäsi?
*kirjoitan tämän vielä toistamiseen: muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, miten syydät apua ja jopa rahaa, ja selvästi pahoitat mielesi näistä tilanteista, mutta et silti tajua lopettaa avun tai rahan syytämistä. Tuo on jo oikeasti tungettelevaa.
* Miksi kysyt asiasta täältä etkä suoraan lapseltasi?
Ok. En kyllä ymmärrä, miksi kutsut tuota kaikkea _ylisuojelevuudeksi_. En näe, että _suojelen_ häntä.
En syytä poikaa siitä, ettei hän syö kastikkeita. Enkä syytä, jos olen antanut synttärilahjan, jota ei käytä. En sanallakaan ole näistä hänelle maininnut. En ole moittinut poikaa. En ole edes mieltäni pahoittanut.
Minulle on ihan sama, syökö hän kastikkeita tai ei. Ei se ole minulta pois.
Oma moka, ettei toimittanut passikuvaa ajoissa, nyt joutuu itse sen maksamaan, kun en minä sitä kahdesti maksa.
Täällä av:lla ainoastaan sanon tämän, esimerkkinä pojan käytöksestä, jotta saan teiltä apua asian pohtimiseen.En tod aio keskustella asiasta lapseni kanssa. Minusta se vasta tungettelevaa onkin, ettei äiti pysty omia asioitaan puhumaan muualla kuin lastensa kanssa. Kyllä minun pitää itse ymmärtää, missä menee tungettelevuuden raja.
Ap
Tarkennan: nuo esimerkit kerron täällä sen vuoksi, että ottaisitte kantaa, olenko liian tungetteleva.
Eli olenko liian tungetteleva, kun
- ostin hänelle 1 kerran muutossa samoja kastikkeita mitä kotona käytän?
- muistutan hoidettavista asioista? Siis silloin, kun hän minulle niistä kertoo. Verokortti ja passikuva vuonna 2021.
- ostan hänelle jotain, minkä ajattelen häntä auttavan? Esim. Ostin lämpimät pohjalliset kenkiin, kun valitti palelemisesta. Ostin hanskat, kun sanoi hävittäneensä. Tätä tapahtuu noin kerran 4-6 viikon välein.
- soitan tai laitan viestin 7-10 päivän välein ja kysyn, miten menee.
- ilmoitan esim. Lomapäivistäni ja sanon, että jos tarvii apua, niin silloin voin auttaa.
- kutsun hänet syömään 2-3 kuukauden välein.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap huolehtii aivan kaikesta pojan ruokahuollosta ja tilinumeroista lähtien ja ihmettelee, ettei lapsi muuta haluakaan kuin olla rauhassa.
Suosittelen lukemaan tämän: https://www.youniversetherapy.com/post/8-negative-effects-of-overprotec…
Helikopterivanhempi tekee lapselleen vain hallaa, mm.
- muuttaa lapsen minäkäsityksen negatiiviseksi, koska lasta kohdellaan jatkuvasti ikäänsä kyvyttömämpänä ja typerämpänä.
- aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireilua edellisestä johtuen
- aiheuttaa aloittamisen vaikeutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, koska lapsi on jatkuvasti ikäisiään kehittymättömämpi ja joutuu häpeämään omaa osaamattomuuttaan
- mikä johtaa muiden ihmisten pelkäämiseen, koska lapsi pelkää muiden huomaavan kuinka huono hän on tekemään mitään.
- ylisuojelevat vanhemmat eivät kohtele lastaan persoonana, jolla on omia vahvuuksia, heikkouksia ja unelmia, vaan pelkkien ongelmien ja velvoitteiden kautta. Ylisuojeleva vanhempi osaa kertoa kyllä kaiken, mitä tekee lapsensa puolesta ja nimetä lapsen kaikki viat ja virheet, mutta se lapsi itse katoaa kaiken ajatustenluvun ja päsmäröinnin alle. Yleensä lapset mainitaan myös ahdistuneiksi tai masentuneiksi ----- eikä ihme, koska heidän rakkain ihmisensä käyttää kaiken aikansa osoittaakseen, että lapsi on tyhmä, laiska ja ajattelematon eikä koskaan selviä ilman "edunvalvojaa".
- jatkuva ahdistus ja huono itsetunto johtaa joko lamaantumiseen tai riskikäyttäytymiseen
Ylisuojelevuus EI OLE turvallinen kiintymyssuhde. Sinä hääräät koko ajan lapsesi ja maailman välissä, etkä anna maailman ottaa lasta vastaan. Mitä lapsi tästä oppii? Ei muuta kuin jähmettymään pelosta ja uskomaan olevansa heikko, huono ja tyhmä.
Niin, mistä esimerkistä luet, että olen ylisuojeleva? Mitä sellaista olen tehnyt, että se menee ylisuojelevuuden piikkiin?
Ap
*mainitset oman äitisi olevan jo melkein liian auttavainen eli miltei tungetteleva
*poikasi hermostuu yhteydenotoistasi
*vaikka poika selvästi ilmaisee että vähempikin riittäisi, niin jatkat ärsyttävää käytöstäsi "koska pelkäät että hän tuntee itsensä hylätyksi". On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin soitella niin usein että aikuinen lapsi ärsyyntyy tai lopettaa soittelu kokonaan...! Mikset tee niin, että sinun ja poikasi välit paranisivat? Miksi vedät jonkun ihan ulkopuolisen ihmisen kokemuksen siihen väliin ja jatkat toimintaa, joka selvästi rasittaa ja turhauttaa sitä ihmistä, kenen kanssa yrität tulla toimeen...?
*muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, kuinka (pyytämättä annettua) apuasi ei otettu vastaan. Miksi syydät ja syydät, kun toinen ei oikeasti käytä lahjojasi, syö kastikkeitasi jne.? Normaali ihminen tajuaisi ottaa etäisyyttä. Onko se ihan tietoista, että teet pyytämättä palveluksia, ja sitten sinulle tulee paha mieli kun turha apu sivuutetaan turhana, ja sitten saat moittia poikaasi ja korottaa itseäsi?
*kirjoitan tämän vielä toistamiseen: muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, miten syydät apua ja jopa rahaa, ja selvästi pahoitat mielesi näistä tilanteista, mutta et silti tajua lopettaa avun tai rahan syytämistä. Tuo on jo oikeasti tungettelevaa.
* Miksi kysyt asiasta täältä etkä suoraan lapseltasi?
Ok. En kyllä ymmärrä, miksi kutsut tuota kaikkea _ylisuojelevuudeksi_. En näe, että _suojelen_ häntä.
En syytä poikaa siitä, ettei hän syö kastikkeita. Enkä syytä, jos olen antanut synttärilahjan, jota ei käytä. En sanallakaan ole näistä hänelle maininnut. En ole moittinut poikaa. En ole edes mieltäni pahoittanut.
Minulle on ihan sama, syökö hän kastikkeita tai ei. Ei se ole minulta pois.
Oma moka, ettei toimittanut passikuvaa ajoissa, nyt joutuu itse sen maksamaan, kun en minä sitä kahdesti maksa.
Täällä av:lla ainoastaan sanon tämän, esimerkkinä pojan käytöksestä, jotta saan teiltä apua asian pohtimiseen.En tod aio keskustella asiasta lapseni kanssa. Minusta se vasta tungettelevaa onkin, ettei äiti pysty omia asioitaan puhumaan muualla kuin lastensa kanssa. Kyllä minun pitää itse ymmärtää, missä menee tungettelevuuden raja.
Ap
"Kyllä minun pitää itse ymmärtää, missä menee tungettelevuuden raja."
Sinä itse vai me täällä AV:lla päätämme, mitä sinun oma poikasi henkilökohtaisesti, ITSE, haluaa ja toivoo? Kun se sinun poikasi on ihan oma erillinen ihmisolentonsa, ja pääsisit paljon vähemmällä jos kysyisit suoraan, koska ei me voida sinun poikasi puolesta päättää mikä hänelle sopii :D
Hmm. Kai nyt on olemassa jotain yleisiä normeja? Vai pitääkö jokaisen ihmisen kohdalla kysyä asiasta erikseen?
”Onko ok, jos lähetännsinulle joulukortin vai koetko sen tungettelvaksi?”
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap huolehtii aivan kaikesta pojan ruokahuollosta ja tilinumeroista lähtien ja ihmettelee, ettei lapsi muuta haluakaan kuin olla rauhassa.
Suosittelen lukemaan tämän: https://www.youniversetherapy.com/post/8-negative-effects-of-overprotec…
Helikopterivanhempi tekee lapselleen vain hallaa, mm.
- muuttaa lapsen minäkäsityksen negatiiviseksi, koska lasta kohdellaan jatkuvasti ikäänsä kyvyttömämpänä ja typerämpänä.
- aiheuttaa masennus- ja ahdistusoireilua edellisestä johtuen
- aiheuttaa aloittamisen vaikeutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, koska lapsi on jatkuvasti ikäisiään kehittymättömämpi ja joutuu häpeämään omaa osaamattomuuttaan
- mikä johtaa muiden ihmisten pelkäämiseen, koska lapsi pelkää muiden huomaavan kuinka huono hän on tekemään mitään.
- ylisuojelevat vanhemmat eivät kohtele lastaan persoonana, jolla on omia vahvuuksia, heikkouksia ja unelmia, vaan pelkkien ongelmien ja velvoitteiden kautta. Ylisuojeleva vanhempi osaa kertoa kyllä kaiken, mitä tekee lapsensa puolesta ja nimetä lapsen kaikki viat ja virheet, mutta se lapsi itse katoaa kaiken ajatustenluvun ja päsmäröinnin alle. Yleensä lapset mainitaan myös ahdistuneiksi tai masentuneiksi ----- eikä ihme, koska heidän rakkain ihmisensä käyttää kaiken aikansa osoittaakseen, että lapsi on tyhmä, laiska ja ajattelematon eikä koskaan selviä ilman "edunvalvojaa".
- jatkuva ahdistus ja huono itsetunto johtaa joko lamaantumiseen tai riskikäyttäytymiseen
Ylisuojelevuus EI OLE turvallinen kiintymyssuhde. Sinä hääräät koko ajan lapsesi ja maailman välissä, etkä anna maailman ottaa lasta vastaan. Mitä lapsi tästä oppii? Ei muuta kuin jähmettymään pelosta ja uskomaan olevansa heikko, huono ja tyhmä.
Niin, mistä esimerkistä luet, että olen ylisuojeleva? Mitä sellaista olen tehnyt, että se menee ylisuojelevuuden piikkiin?
Ap
*mainitset oman äitisi olevan jo melkein liian auttavainen eli miltei tungetteleva
*poikasi hermostuu yhteydenotoistasi
*vaikka poika selvästi ilmaisee että vähempikin riittäisi, niin jatkat ärsyttävää käytöstäsi "koska pelkäät että hän tuntee itsensä hylätyksi". On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin soitella niin usein että aikuinen lapsi ärsyyntyy tai lopettaa soittelu kokonaan...! Mikset tee niin, että sinun ja poikasi välit paranisivat? Miksi vedät jonkun ihan ulkopuolisen ihmisen kokemuksen siihen väliin ja jatkat toimintaa, joka selvästi rasittaa ja turhauttaa sitä ihmistä, kenen kanssa yrität tulla toimeen...?
*muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, kuinka (pyytämättä annettua) apuasi ei otettu vastaan. Miksi syydät ja syydät, kun toinen ei oikeasti käytä lahjojasi, syö kastikkeitasi jne.? Normaali ihminen tajuaisi ottaa etäisyyttä. Onko se ihan tietoista, että teet pyytämättä palveluksia, ja sitten sinulle tulee paha mieli kun turha apu sivuutetaan turhana, ja sitten saat moittia poikaasi ja korottaa itseäsi?
*kirjoitan tämän vielä toistamiseen: muistat huolestuttavan tarkasti esimerkkejä siitä, miten syydät apua ja jopa rahaa, ja selvästi pahoitat mielesi näistä tilanteista, mutta et silti tajua lopettaa avun tai rahan syytämistä. Tuo on jo oikeasti tungettelevaa.
* Miksi kysyt asiasta täältä etkä suoraan lapseltasi?
Ok. En kyllä ymmärrä, miksi kutsut tuota kaikkea _ylisuojelevuudeksi_. En näe, että _suojelen_ häntä.
En syytä poikaa siitä, ettei hän syö kastikkeita. Enkä syytä, jos olen antanut synttärilahjan, jota ei käytä. En sanallakaan ole näistä hänelle maininnut. En ole moittinut poikaa. En ole edes mieltäni pahoittanut.
Minulle on ihan sama, syökö hän kastikkeita tai ei. Ei se ole minulta pois.
Oma moka, ettei toimittanut passikuvaa ajoissa, nyt joutuu itse sen maksamaan, kun en minä sitä kahdesti maksa.
Täällä av:lla ainoastaan sanon tämän, esimerkkinä pojan käytöksestä, jotta saan teiltä apua asian pohtimiseen.En tod aio keskustella asiasta lapseni kanssa. Minusta se vasta tungettelevaa onkin, ettei äiti pysty omia asioitaan puhumaan muualla kuin lastensa kanssa. Kyllä minun pitää itse ymmärtää, missä menee tungettelevuuden raja.
Ap
"Kyllä minun pitää itse ymmärtää, missä menee tungettelevuuden raja."
Sinä itse vai me täällä AV:lla päätämme, mitä sinun oma poikasi henkilökohtaisesti, ITSE, haluaa ja toivoo? Kun se sinun poikasi on ihan oma erillinen ihmisolentonsa, ja pääsisit paljon vähemmällä jos kysyisit suoraan, koska ei me voida sinun poikasi puolesta päättää mikä hänelle sopii :D
Hmm. Kai nyt on olemassa jotain yleisiä normeja? Vai pitääkö jokaisen ihmisen kohdalla kysyä asiasta erikseen?
”Onko ok, jos lähetännsinulle joulukortin vai koetko sen tungettelvaksi?”
Ap
Nyt kun kysyit suoraan, niin kyllä olet tungetteleva. Jos et olisi, niin poikasi olisi iloinen soitoistasi. Nyt hän on vain riippuvainen sinusta, koska hoidat käytännön asiat. Keksikää pojan kanssa sellaista tekemistä, mistä te molemmat tykkäätte. Ehkä välinne paranevat.
Siinä ap ideaa. Ota koko suku hälsämään, että poika tietää varmasti että kaikki välittää.