Lue keskustelun säännöt.
Onko outoa jos mies ei nuku vieressä koskaan?
06.04.2015 |
Meillä mies nukkuu ihan eri kerroksessa vierassängyssä, ja minä nukun lasten kanssa parisängyssämme. Nuorempi 1v7kk ja imetän edellen öisin.
Mies ei ole vuosikausiin juuri nukkunut vieressäni. Tarvitsee telkkarin/tietokoneen nukahtamiseen ja minä en voi nukahtaa jos esim. telkkari on päällä.
En enää edes kaipaa miestä viereeni. Lapset saavat nukkua vieressäni niin pitkään kuin haluavat.
Onko tämä mielestäsi jotenkin outoa?
Kommentit (46)
Koitappa olla sen sulhosi kanssa esim. 20 vuotta ensin ja katso sitten se aamu ja ilta erotiikan määrä. Reilut 10 vuotta se jatkuva kuhertelu meilläkin jatkui, sen jälkeen piristykset on plussaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:29"]Täällä sama. En ymmärrä, mitä toisten nukkuminen kenellekään kuuluu tai ennen kaikkea miksi tällainen järjestely tuottaa tuntemattomissa palstalaisissa niin paljon ahdistusta. Mun mies kuorsaa JÄRKYTTÄVÄSTI. Kuulen sen myös naapurihuoneesta, mutta sieltä kuultuna ei sentään herätä monta kertaa yössä. [/quote] Siten varmaan, että ap aloitti ketjun jossa itse kysyi mielipidettä nukkumisjärjestelyihinsä.
[/quote]
Kysyi, onko tämä outoa. Ei kysynyt, millaista heidän seksielämänsä on tai miten sen käy, mihin suurin osa vastasi.
MInä puolestani en ymmärrä, miksi hyvä parisuhde edellyttää yhteistä sänkyä.
Olen itse iltavirkku, saatan katsoa televisiota pitkälle yli puolenyön. Mies taas menee nukkumaan klo 22.00. Jos meillä olisi yhteinen makuuhuone, en voisi löhöillä sängyssä läppärin kanssa katsomassa televisiota vaan joko kärvistelisin miehen vieressä unta odottamassa 2-3 tuntia tai viettäisin aikaani olohuoneessa ja saattaisin nukahtaa sohvalle. Tuokin aika koettiin, kun lapset oli pieniä.
Sitten muutettiin uuteen kotiin, jossa on tarpeeksi tilaa, jotta molemmat saivat omat makuuhuoneet. Elämänlaatu parani, seksi parani, parisuhde parani. Ei enää miehen vihaista murahtelua, kun yritin hiipiä hiljaa viereensä joskus puolenyön jälkeen. Ei minun tuskaisuuttani miehen kuorsausta kuuntelemassa. Ei enää öistä heräämistä miehen potkiessa tai huitoessa tai ottaessa sängyssä omaa tilaansa (180 cm vuoteesta minulle 40 cm, hänelle 140 cm). Ei minun heräilyäni miehen noustessa aamulla klo 5.30.
Kahdella makuuhuoneella on menty kohta 12 vuotta enkä ymmärrä, miksi palaisimme yhteen makuuhuoneeseen. Mies on aina tervetullut viereeni, mutta eipä ole siinä nukkunut, väittää vuodettani selälleen sopimattomaksi. Minulla on sama miehen tismalleen selkänsä mukaan tehdyssä sängyssä. Matkoilla jne. voimme nukkua samassa sängyssä, mutta kumpikin nukkuu silloin huonosti.
Väitän oman kokemukseni perusteella, että ei hyvä parisuhde parivuodetta kaipaa!
Mä en tykkää nukkua mieheni vieressä, yleensä kyllä silti nukun.
Oon huonouninen ja pyörin tosi paljon ennen nukahtamista, miehen vieressä en viitsi etten häiritse, mutten itse osaa nukahtaa kun on koko ajan tunne että pitäisi vaihtaa asentoa.
Lisäksi mies välillä kuorsaa ja se on kuuma kuin lämpöpatteri ja sen kädet ympärillä estää liikkumisen ja tuntuu etten voi hengittää.
Monesti odotan sen vieressä että se nukahtaa, menen sohvalle ja aamulla joko kömmin takaisin viereen tai keitän muina naisina kahvia.
Ottakaapa huomioon, että mies on jo pyytänyt saada nukkua ap:n vieressä, mutta ap ei suostu.
Kuulostaako hyvältä parisuhteelta?
Miksi yläkerrassa ei voi nukkua jyrkkien portaiden takia? Ja miksi ei ole turvallista laittaa lapsia omaan huoneeseen? En ole kuullutkaan, että lastenhuoneessa nukkuminen olisi vaarallista. Hankkikaa yläkerran portaisiin lapsilukollinen portti, kuten muutkin normaalit ihmiset ja lapset lastenhuoneeseen ja mies sun kanssa toiseen huoneeseen. Ensin sanoit, että mies ei halua nukkua sun kanssa ja nyt kerrotkin, että on jo PYYTÄNYT että saisi nukkua perheensä kanssa. Eli joutuu sulta lupaa siihen pyytämään, mutta et ole antanut. Huhhuh!