Pakko-oireinen häiriö OCD

Vierailija kirjoitti:

Taidetaan kokeilla tuota 5 laskemista.

Meilläkin oireet tuskastuttaa, sekoittaa arjen.

Onko teillä lääkitys serotoniinin takaisinottajia eli SSRI:tä? Toimiiko hyvin vai onko sivuoireita? Meillä ole ei lääkitystä.

Kävi nuorisopolilla ja sai lähetteen lyhytterapeutti-sairaanhoitajalle, joka erikoistunut ocd:hen.

Tämä jututti pari kuukautta, ei aloittanut mitään terapiaa, ei johtanut mihinkään.

Menittekö yksityiselle psykiatrille?

Meille väitettiin, että alle 18 v hoidetaan vaan julkisella puolella.

Kaikkea hyvää teille, että terapia onnistuu. Olisi kiva kuulla jatkossakin.

Meillä suunnitteilla uusi yritys hakea hoitoa.

HUS:ssa on meneillään kokeilu Bergenin mallin intensiiviterapiasta, joka Norjassa on toiminut hyvin. Viikon hoidolla monet päässeet oireettomiksi.

Laajenee jossain vaiheessa muuallekin.

Tuo Bergennin intensiiviterapia on vain 18v täyttäneille tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidetaan kokeilla tuota 5 laskemista.

Meilläkin oireet tuskastuttaa, sekoittaa arjen.

Onko teillä lääkitys serotoniinin takaisinottajia eli SSRI:tä? Toimiiko hyvin vai onko sivuoireita? Meillä ole ei lääkitystä.

Kävi nuorisopolilla ja sai lähetteen lyhytterapeutti-sairaanhoitajalle, joka erikoistunut ocd:hen.

Tämä jututti pari kuukautta, ei aloittanut mitään terapiaa, ei johtanut mihinkään.

Menittekö yksityiselle psykiatrille?

Meille väitettiin, että alle 18 v hoidetaan vaan julkisella puolella.

Kaikkea hyvää teille, että terapia onnistuu. Olisi kiva kuulla jatkossakin.

Meillä suunnitteilla uusi yritys hakea hoitoa.

HUS:ssa on meneillään kokeilu Bergenin mallin intensiiviterapiasta, joka Norjassa on toiminut hyvin. Viikon hoidolla monet päässeet oireettomiksi.

Laajenee jossain vaiheessa muuallekin.

Tuo Bergennin intensiiviterapia on vain 18v täyttäneille tarkoitettu.

Vaatii myös hoitosuhteen psykiatrian pkl

Mun nuorella on hankala OCD, hänellä irrarionaalinen hyvin tarkkarajainen kontaminaatiopelko. OCD rajoittaa elämää niin, että ei mm. pysty käymään koulua, on ollut nuorisopsykiatrian osastolla pariin otteeseen. OCD on aiheuttanut myös masennusoireita, mikä ei helpota tilannetta. Vahva lääkitys ja terapia apuna.

Tsemppiä kaikille OCDn kanssa taisteleville ja sairastuneiden läheisille.

Mulla oli lapsena OCD, jonka tajusin vasta aikuisena. Aina kun poistuin huoneestani minun piti astua maton reunan/reunojen päälle molemmilla jaloilla juuri oikein päin ja yhtä tasaisesti. Homma jatkui sillä että jos suljin huoneeni oven (joskus myös muun oven kanssa kävi näin), piti kahva käyttää ylhäällä ja alhaalla ja asettaa keskelle juuri oikein että molemmat puolet meni tasan. Siinä täydellisen tasaisuuden haussa meni monesti tosi kauan aikaa ja alkoi ihan itkettää kun en pystynyt lopettamaan.

Kerran kun olimme lähdössä reissuun, vanhempani saivat raivokohtauksen kun renkutin oven kahvaa enkä päässyt lähtemään vaikka he jo odottivat autossa :(

Vierailija kirjoitti:

Mun nuorella on hankala OCD, hänellä irrarionaalinen hyvin tarkkarajainen kontaminaatiopelko. OCD rajoittaa elämää niin, että ei mm. pysty käymään koulua, on ollut nuorisopsykiatrian osastolla pariin otteeseen. OCD on aiheuttanut myös masennusoireita, mikä ei helpota tilannetta. Vahva lääkitys ja terapia apuna.

Tsemppiä kaikille OCDn kanssa taisteleville ja sairastuneiden läheisille.

Voimia teille, täällä olen jo kertonut tarinaamme. Koitetaan olla valoisin ja toiveikkain mielin raskaasta arjesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena OCD, jonka tajusin vasta aikuisena. Aina kun poistuin huoneestani minun piti astua maton reunan/reunojen päälle molemmilla jaloilla juuri oikein päin ja yhtä tasaisesti. Homma jatkui sillä että jos suljin huoneeni oven (joskus myös muun oven kanssa kävi näin), piti kahva käyttää ylhäällä ja alhaalla ja asettaa keskelle juuri oikein että molemmat puolet meni tasan. Siinä täydellisen tasaisuuden haussa meni monesti tosi kauan aikaa ja alkoi ihan itkettää kun en pystynyt lopettamaan.

Kerran kun olimme lähdössä reissuun, vanhempani saivat raivokohtauksen kun renkutin oven kahvaa enkä päässyt lähtemään vaikka he jo odottivat autossa :(

Vaatii vanhemmilta pitkää pinnaa ja ymmärrystä.. Välillä toki hermot tiukilla. Toivottavasti oireesi ovat helpottaneet.

Ocd on koettelemus myös läheisille. Tavallinen elämä estyy joskus lähes kokonaan. Asenteita joutuu muuttamaan.

Liittyykö kenelläkään oireisiin hamstrausta eli että kerää arvotonta roskaa varastoon? Mitä keinoja olette keksineet sen rajoittamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Ocd on koettelemus myös läheisille. Tavallinen elämä estyy joskus lähes kokonaan. Asenteita joutuu muuttamaan.

Liittyykö kenelläkään oireisiin hamstrausta eli että kerää arvotonta roskaa varastoon? Mitä keinoja olette keksineet sen rajoittamiseen?

Mä en voinut heittää meilkeinpä mitään pois.

Lempparivaatteita säilytin vaikka olivat käyttökelvottomia.

Korjattavissa olevia esineitä ja vaatteita säilösin myös. Pois ei voinut heittää koska "ne voi korjata."

käyttökelpoisia tarpeettomia tavaroita säilösin myös. Niistä ei voinut luopua koska "saatan tarvita niitä vielä".

Ja jos erehdyin luopumaan jostakin mitä en enää tarvinnut, niin tottakai se tarve tuli pian ja jos ei tullut niin ahdistus tuli.

Asia tms Papereita olen säilönyt 30 vuoden ajalta. En tosin yhtä pahasti kuin käyttöesineitä/vaatteita.

Olen pikkuhiljaa tästä opetellut pois omin ehdoin. Ja todellakin pikkuhiljaa. Kerran viikossa vähintään "säkillisestä" luovun tavalla tai toisella ja palkitsen itseni jollakin.

Olen myös opetellut sanomaan ei.

Asuin myös minua pahemman hamsterin/harakan kanssa yhdessä ja vaikka ollaan asuttu jo 15 vuotta erillämme löytyy nurkistani edelleen hänen aarteitaan joista suurimman osan olen toimittanut kaatopaikalle. Näitä aarteita on tosin tuotu kotiini kaiken aikaa enkä enää ota vastaan.

Olen heittänyt kuluneen vuoden aikana varmaan yli 100 banaanilaatikollista roskaa roskikseen. Useiden vuosien ajoilta säilöttyä "käyttökelpoista" tavaraa. Oli ne joo joskus.

Tätä olen itselleni hokenut ettei mikään kestä ikuisesti siellä varastossakaan

Läheisellä on OCD. Hänellä se ilmenee siivoamisena,  esim. liedellä ei voi laittaa ruokaa, koska se likaantuu. Tai imuroitava  on joka päivä. Pahin on kuitenkin se, että hänen luonaan ei saa käydä kaverit tai oma perhe, koska he sotkevat. Televisiossa alkaa tänään ohjelma, jossa siivotaan. Kun luki kilpailijoiden kuvauksia, niin kyllä sieltä muutamalla tuntuu olevan tämä kyseinen oireyhtymä. Se, että ovatko he hakeneet apua, en tiedä. Oma läheiseni on, mutta vielä  hän ei ole valmis altistamaan itseään. Ainakin itse koen, että se on se suurin este tällä hetkellä.     

Hei perhe, jonka 16 v. tyttö menossa toukokuussa terapiaan, voitteko laittaa tänne sitten viestiä, minkälaista terapia on ja onko apua, kiitos. Meillä se 15 v.

Vierailija kirjoitti:

Hei perhe, jonka 16 v. tyttö menossa toukokuussa terapiaan, voitteko laittaa tänne sitten viestiä, minkälaista terapia on ja onko apua, kiitos. Meillä se 15 v.

Hei, toki voin laittaa viestiä. Terapian kestää jopa 3 vuotta, eli pitkä tie edessä, mutta toiveikkain mielin. Oletteko te päässeet oikeanlaisen avun piiriin jo? Toivon teille voimia ja ihanaa kesän odotusta!

Jos on kuormittava elämäntilanne, niin oireet pahenevat. Hellan ja oven tarkastaminen pahimmat. Läheisten toivoisin suhtautuvan myötätunnolla. Ilmenee usein tunnollisilla ihmisillä, joilla on jokin trauma kannettavanaan. Jos joku ärähtää minulle, oireet vain pahenevat. Joskus lämmin huumori auttaa, myös itse itseen kohdistettuna.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kuormittava elämäntilanne, niin oireet pahenevat. Hellan ja oven tarkastaminen pahimmat. Läheisten toivoisin suhtautuvan myötätunnolla. Ilmenee usein tunnollisilla ihmisillä, joilla on jokin trauma kannettavanaan. Jos joku ärähtää minulle, oireet vain pahenevat. Joskus lämmin huumori auttaa, myös itse itseen kohdistettuna.

Totta puhut! Vaikea löytää huumoria vakavasta asiasta, mutta kuten kaikissa vaikeissakin asioissa, myös tämän puitteilta lämmin huumori kyllä auttaa jaksamaan raskaan arjen keskellä.

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

En ole uskovainen, tämän lukeminen saa minut vain paremmalle tuulelle pahimman keskellä.

Nyt on menossa pahempi kausi, varsinkin nukkumaan mennessä, jossa muistelen tilannetta nuoruudessani.

Metallialan koulussa pyöri sorvi ja minun täytyi mennä hiomaan pyörivää kappaletta. Nyt ahdistaa ajatus siitä, jos olisin kompastunut tai jostain syystä saanut hihani pyörivään kappaleeseen, niin olisin täyttä jauhelihaa koko ihminen.

Silmien aukaisu auttaa ja järkeily, mutta silmien kiinni pitäminen pahentaa pakkoajatuksia.

Lapsuudessa oli rituaalinomaisia iltarukouksia, hengityksen pidättämisiä, (muuten läheisille sattuu pahaa).

Nykyiset pakkoajatukset, ei niinkään rituaalit haittaavat arkeani. Välttelen lasteni ajattelemista ja heidän kontaktiaan, nyt olen "siedättänyt" itseäni koska tiedän että kyseessä on OCD, sairaus, eikä vain sulaa hulluutta.

Perhe on minulle tärkein, siksi olen vielä täällä. Lisäksi minulla on kaksisuuntainen mieliala-, ja traumaperäinen stressihäiriö. Työelämään haluaisin, mutta todellisuus on sitä, että täytyy keskittyä perheen pyörittämiseen ja itsensä hoitamiseen.

Käyttäjä31289 kirjoitti:

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

En ole uskovainen, tämän lukeminen saa minut vain paremmalle tuulelle pahimman keskellä.

Nyt on menossa pahempi kausi, varsinkin nukkumaan mennessä, jossa muistelen tilannetta nuoruudessani.

Metallialan koulussa pyöri sorvi ja minun täytyi mennä hiomaan pyörivää kappaletta. Nyt ahdistaa ajatus siitä, jos olisin kompastunut tai jostain syystä saanut hihani pyörivään kappaleeseen, niin olisin täyttä jauhelihaa koko ihminen.

Silmien aukaisu auttaa ja järkeily, mutta silmien kiinni pitäminen pahentaa pakkoajatuksia.

Lapsuudessa oli rituaalinomaisia iltarukouksia, hengityksen pidättämisiä, (muuten läheisille sattuu pahaa).

Nykyiset pakkoajatukset, ei niinkään rituaalit haittaavat arkeani. Välttelen lasteni ajattelemista ja heidän kontaktiaan, nyt olen "siedättänyt" itseäni koska tiedän että kyseessä on OCD, sairaus, eikä vain sulaa hulluutta.

Perhe on minulle tärkein, siksi olen vielä täällä. Lisäksi minulla on kaksisuuntainen mieliala-, ja traumaperäinen stressihäiriö. Työelämään haluaisin, mutta todellisuus on sitä, että täytyy keskittyä perheen pyörittämiseen ja itsensä hoitamiseen.

Toivottavasti olet saanut hoitoa sairauteesi. Voin uskoa, että on raskasta. Lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia ja voimia jaksamiseen!

Minulla oli se noin 10-vuotiaana. Se meni ohi, mutta on siitä jäänyt muistoksi joitakin pysyviä (harmittomia) tapoja.

Itse olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä OCD:n takia. Kaikki läkkeet, terapiat ja stimulaatiot kokeiltu.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku ottaa tämän tosissaan? -AP

Minulla on, tai olisi mutta onneksi adhd estää siivoamasta 24/7, muuten en muuta tekisikään. Kyllä makaan usein yöllä odottamassa unta ja tekisi mieli pestä ikkunat ja kylpyhuone. Usein pesen vessaa kun hiljaisuus on jo alkanut, keittiö on pakko hinkata joka ilta. Ja kyllä olen kateellinen heille jotka siivoavat joka päivä tunteja. Ja en käy julkisissa vessoissa.

On. Olen nyt 38 v. Oireet alkoivat ehkä 8-9 vuotiaana. Oireiden voimakkuus vaihtelee. Täysikuun aikaan olen aina extrahermostunut ja hermosto reagoi ocd oireilla. Osaan kontrolloida ticliikkeitä julkisesti. En siis tee niitä jos muut näkevät.

Vaikea lähteä kotoa. Hirveä raskas olo päästä ovesta ulos. Kaikki sähkölaitteet ja hanat pitää tarkistaa huolellisesti ennen lähtöä. Vie energiaa tämä.