Pakko-oireinen häiriö OCD

Kiitos asiallisista vastauksista. Kysyin asiaa ihan mielenkiinnosta. Läheiselläni epäillään OCD:tä, siksi aihe kiinnostaa. -AP

Mulla oli lapsena. Kehitin päähänpinttymän että mun on tehtävä tietty rituaali joka ilta. Kehitin sen lievittääkseni syyllisyyttä jota mulla oli valtavasti siksi, että riitelin pikkusiskon kanssa ja kiusasinkin sitä paljon, ja äiti ja isä pitivät mua hirviönä. JÄlkeenpäin ajateltuna se riitely oli normaalin rajoissa, mutta vanhemmat suhtautuivat siihen hyvin ankarasti ja ahdistuneesti. Olen koko elämäni ollut ahdistunut kaiken aikaa. 

Kaverini kehitti aikuisiällä OCD-oireiston, traagisten elämänvaiheiden ja hylkäämiskokemusten jälkeen. Ilmeni siten, että joutui pysähtelemään kadulla ja tarkistelemaan mitä roskia siellä oli, ei voinut jatkaa matkaa ennenkuin oli tarkistanut. Mutta kykenee elämään kaikesta päätellen ihan hyvää elämää, on saanut terapiaa.

Ap täällä on ollut ketju(ja) aiheesta, pitkiäkin. Googlella löydät ne. T. Ocd-henkilön läheinen

Toi roskien tarkastelukin on kai aika tyypillistä ocd:ssa.

Up

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:11"]Up
[/quote]

Mikä se sellainen OCD on? Onko tuo joku ulkomaankielinen lyhenne, kun siinä on C ja D? 

Voisko joku ottaa tämän tosissaan? -AP

Et saa fiksuja vastauksia tähän aikaan, kannattaa huomenna kysellä uudestaan

Entisellä poikaystävälläni oli OCD, ja hän ajatteli että aina jos hän ajattelee jotain pahaa tai neutraalia tai jotain tiettyä henkilöä ja samalla tulee jokin "merkki" esim. kirkon kello kumahtaa, astuu juuri oksan päälle, jotain pahaa käy ajatuksen kohteelle ja se on hänen syynsä.

Patistin lääkärille joka antoi lääkkeet, jotka helpottivat ajatuksia mutta veivät seksihalut. Erosimme myöhemmin, mutta ero ei millään tapaa liittynyt OCDhen.

Osa palstan toistuvista provoista on pakko-oireisten kirjoittamia. Ja tämä ei ole vitsi.

Miksi tahdot tietää?
OCD:ssa usein elämän ahdistavuus heijastuu mieleen ja alkaa kehittää kaikenlaisia "suojakeinoja" joilla selviää. Ahdistustaan tavallaan pakoilee näihin pakkoasioihin. Ja ne asiat voi olla Mitä Vaan. OCD:n siitä tekee se, että toistat niitä vähän väliä, tarpeen vaatiessa ja silloinkin kun ei tarvitse.
-peset itseäsi mutta tunnet että et puhdistu, olet likainen
-erinäisiä asioita tekemällä tai ajattelemalla pelastut itse kuolemalta tai joku muu pelastuu, tai kuolee.
-yleensäkin kuolemaan liittyvät pakonomaiset ajatukset.
-pakko koskes johonkin tietyllä tavalla
-pakko rukoilla ettei jollekin tapahdu jotain
-mielettömät ajatusketjut joiden päässä varmistaa ettei vaan tapahdu mitään: "nyt jos jätän tämän naulan tähän hyllylle niin pitäisikö sen olla taaempana ettei se tipahda jos tulee vailla maanjäristys ja joku voi astua sen päälle"
-asioiden laskeminen, luettelu, pakonomainen lukeminen, symmetrian tavoittelu
-joidenkin numeroiden tai symbolien "merkitykset", pelkää jotain symboleita tai aina pitää saada parillinen numero
--
Tätä vois jatkaa loputtomiin.
Allekirjoittaneella ollut suurin osa näistä. Mennyt iän myötä ohi.
Jos tästä on apua jollekin niin kiva. Tai siis "kiva". En toivo kellekään.
Kaikki lähtee sisäisestä pelosta ja siitä ettei niitä uskalleta kohdata.

Mun yks tuttu sairastaa omasta mielestään OCD:tä. Sillä on joku pöpökammo ja siks se hinkuttaa käsiään jatkuvasti. Eikä se voi edes syödä niinku normaalit vaan sitä ällöttää kaikki ruumiiden ja eritteiden syönti. Terapiassa se on käynyt jo vuosia parantumatta ja nyt se on katkera kun yhteiskunta ei maksa sille enää lisää terapiaa. Sen uusin pakkomielle on promota tällä palstalla vihreitä ja perustuloa. Siks kun perustulolla se sais rauhassa jatkaa kotona hengailua eikä tarttis enää yrittää saada lääkäreiltä huijattua eläkepapereita. Hiukan säälittää.

Minulla on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö. Se on masennuksen ja trauman sivutuote ja keino vältellä ahdistusta, kontrolloida asioita joihin en oikeasti voi vaikuttaa. Pakko-oireisuuteni näkyy symmetrian, täydellisyyden ja virheiden välttämisen tarpeena. Minut voi tavata esimerkiksi ruokakaupassa yrittämässä toista tuntia valita juuri oikeaa maitopurkkia koriini. Tai tankkaamassa juuri oikeaa lukua sekä euroina että litroina. Kotona aika kuluu jumittamiseen, laskemiseen, sommittelemiseen, muistilapun kirjoittamiseen kymmenesti koska en kelpuuta hiottua käsialaani. Yleensä en saa juuri mitään tehdyksi, koska pelkään tekeväni väärin.

Tämän tekstin kirjoittamiseen meni paljon aikaa.

Liian monimutkaista ja kauheaa.. Ei sitä pysty ymmärtämään kukaan muu kuin se itse jolla on ocd.. Itellä kokemusta yli 10 vuotta.

Tavanomaisimpia on ne tarkasteluun ja puhtauteen liittyvät asiat. Esim pelkää, että hella jäi päälle. Puhtaudessa käsienpesu ym. Niinpä nyt koronakeväänä moni on kokenut, että NYT koko maailma tekee oikein. Saa luvan kanssa viedä oireet äärimmäisyyksiin.

Voi olla tosi vaikeita oireita, esim ei pääse kämpästä ulos kun pakkoajatukset käskee tarkistamaan koko ajan kaiken uudestaan ja uudestaan. Loputonta jankkaamista asiasta. Voi liittyä vaikka maitotölkin paikkaan tai siihen, kuinka täynnä se on. Todella kova ahdistus näistä ajatuksista tulee. Ei pysty helpolla olemaan vaan kiinnittymättä niihin huomiota, todella pakonomaista. Vaikeaa on elämä niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tavanomaisimpia on ne tarkasteluun ja puhtauteen liittyvät asiat. Esim pelkää, että hella jäi päälle. Puhtaudessa käsienpesu ym. Niinpä nyt koronakeväänä moni on kokenut, että NYT koko maailma tekee oikein. Saa luvan kanssa viedä oireet äärimmäisyyksiin.

Juuri tätä, rasittavaa, mutta ei pysty itse vaikuttamaan juurikaan käytökseen, saattaa kesken työmatkan palata katsomaan onko oma ovi lukossa...

Rasittava vaiva, itsellä yhteydessä muuhun traumataustaan/mt ongelmiin ja oireiluun. Pahenee stressatessa välillä aivan todella vattumaiseksi ja tunteja päivässä vieväksi. Oma ocd tarkastelua ja rituaaleja ja jumalatonta ahdistusta mikä pitää otteessaan ellei tajua saada tilannetta poikki. 

Nykyään osaan jo lukea itseäni kun mennään rajoilla työstressin ja tavoitteellisen liikunnan kanssa ja panostan sen sijaan arjen hidastamiseen ja aivojen nollaamiseen pakottamalla itseni pysähtymään mm.  joogalla, meditaatiolla ja kävelyllä. Terveisin entinen itsensä loppuun ajanut uratykki, sittemmin lääkehuumattu ja osastohoidettu puurtaja joka ei ehkä vieläkään tajua omia voimavarojaan. Tässä vielä opetellaan.

Itselläni lähinnä pakkoajatuksia, joskus toteutan myös rituaaleja, jotta ahdistus lievittyy. Olen oppinut elämään OCD:n kanssa, mutta se pahenee etenkin stressaantuneena.