Käyttäjä31289

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

En ole uskovainen, tämän lukeminen saa minut vain paremmalle tuulelle pahimman keskellä.

Nyt on menossa pahempi kausi, varsinkin nukkumaan mennessä, jossa muistelen tilannetta nuoruudessani.

Metallialan koulussa pyöri sorvi ja minun täytyi mennä hiomaan pyörivää kappaletta. Nyt ahdistaa ajatus siitä, jos olisin kompastunut tai jostain syystä saanut hihani pyörivään kappaleeseen, niin olisin täyttä jauhelihaa koko ihminen.

Silmien aukaisu auttaa ja järkeily, mutta silmien kiinni pitäminen pahentaa pakkoajatuksia.

Lapsuudessa oli rituaalinomaisia iltarukouksia, hengityksen pidättämisiä, (muuten läheisille sattuu pahaa).

Nykyiset pakkoajatukset, ei niinkään rituaalit haittaavat arkeani. Välttelen lasteni ajattelemista ja heidän kontaktiaan, nyt olen "siedättänyt" itseäni koska tiedän että kyseessä on OCD, sairaus, eikä vain sulaa hulluutta.

Perhe on minulle tärkein, siksi olen vielä täällä. Lisäksi minulla on kaksisuuntainen mieliala-, ja traumaperäinen stressihäiriö. Työelämään haluaisin, mutta todellisuus on sitä, että täytyy keskittyä perheen pyörittämiseen ja itsensä hoitamiseen.