Pakko-oireinen häiriö OCD
Onko kenelläkään kokemusta OCD:stä? Miten se ilmenee, siis millaisia pakko-oireita ja -ajatuksia on jne. Saa kertoa itsestään, läheisestään jne.
Kommentit (95)
Onko ocd-terapiassa ollut kukaan? Millaista se oli ja oliko apua? Mitä keinoja ahdistuksen hallintaan olette itse löytäneet?
Mulla ei ikinä ole ocd todettu mutta olin melko varma että minulla saattaa sellainen olla joten luottelen tähän millaisia ”pakko-oireita” mulla on ollut.
- Kotiin palaessa ovea on ”hipelöitävä” ovea hetki jotta se varmasti on kiinni vaikka selkeästi näen että se on kiinni ja pysyy kiinni.
- sama homma jääkaapin kanssa.
- Rukoilen iltaisin vaikka en ole 100% uskovainen mutta koen tarvetta rukoilla varmuudeksi ettei kenellekkään läheiselleni tapahdu mitään.
- tarkastan puhelimen välilehdet varmaan 20 kertaa vaikka olen kauan sitten tyhjentänyt kaiken.
- Tarkastan lähettämäni viestin useita kertoja etteo se vahingossa ole mennyt väärälle henkilölle.
- Tarkastan myös viestiä pakonomaisesti jotten jollain helvetillä ole alitajuntaisesti lähettänyt jotain loukkaavaa.
Saattaa kuullostaa melko tavalliselta mutta tästä alkaa tulemaan ongelma ja se ei ole mikään pari vilkasua puhelimeen vaan välillä teen sitä todella kauan .
Naapurissa asui joku ocd-pappa joka ulos lähtiessään jäi rämpyttämään etuovensa kahvaa eikä päässyt siitä sitten minnekään. Törmäilin töistä tullessa siihen aina siellä sun täällä taloyhtiön pihalla ja aina se oli rämpyttämässä jotain, postilaatikolla rämpytti laatikon kantta ja autollaan oven kahvaa yms. ja aina samalla vilkuili vihaisen näköisenä olkansa yli.
Vanha ketju, mutta kirjoitan silti. HUS:ssa on koekäytössä uusi terapiamalli, Bergenissä, Norjassa kehitetty intensiiviterapia, jossa ollaan viikko ryhmässä, myös oma terapeutti, tiivistä toimintaa. Norjassa saatu erittäin hyviä tuloksia, Osa päässyt kokonaan oireista. Jos hyväksytään käyttöön täällä, menee muutama vuosi ennen kuin laajenee koko maahan.
Onko täällä muuten vanhempia, joilla lapsella/nuorella olisi OCD? Olisi kiva vaihtaa kokemuksia.
OCD kirjoitti:
Vanha ketju, mutta kirjoitan silti. HUS:ssa on koekäytössä uusi terapiamalli, Bergenissä, Norjassa kehitetty intensiiviterapia, jossa ollaan viikko ryhmässä, myös oma terapeutti, tiivistä toimintaa. Norjassa saatu erittäin hyviä tuloksia, Osa päässyt kokonaan oireista. Jos hyväksytään käyttöön täällä, menee muutama vuosi ennen kuin laajenee koko maahan.
Onko täällä muuten vanhempia, joilla lapsella/nuorella olisi OCD? Olisi kiva vaihtaa kokemuksia.
Tyttärellämme diagnosoitu ocd syksyllä. Rankkaa on.
Juuri tuli tästä tv:ssä tänään. Oli hyvä haastateltava, osasi kertoa niistä pakkoajatuksistaan hyvin. Ei omakohtaista kokemusta, vaikka joitan tällaisiksi luokiteltavia ajatuksia ehkä itsessäni tunnistankin.
Yksi naapuri rynkytti oveaan, poistui ja palasi rynkyttämään takaisin ja sama uudelleen. Ei muulla mutta miksi sitä piti rynkyttää niin että koko talo raikui.
Onneksi muutti pois.
29 Minkä ikäinen tytär ja kuinka hankalat oireet? Meillä 15 v ja paljon puhdistamista ja erilaisia sääntöjä siinä.
Olen huomannut, että stressi lisää. Siksi yritän pysyä rauhallisena, vaikka välillä ei meinaa jaksaa.
Oletteko keksineet keinoja arjen helpottamiseksi?
Lopeta elämässä multitäskääminen ja yritä opetella elämään länsäolevasti. Sitten voit alkaa luottaa itseesi ja siihen, että kun teet jotain niin teet sen myös kunnolla. Lopeta sählääminen. Vain siten opit, että osaat tehdä jonkun asian kerralla kunnolla eikä sen sujuvuutta tarvitse varmistella jälkeenpäin. Et tarvitse lääkkeitä, ne vievät vain syvemmälle kemikaalien suohon ja tuo aina vain isää lääkittäviä oireita. Hoida ongelma ensin.
Vierailija kirjoitti:
Tavanomaisimpia on ne tarkasteluun ja puhtauteen liittyvät asiat. Esim pelkää, että hella jäi päälle. Puhtaudessa käsienpesu ym. Niinpä nyt koronakeväänä moni on kokenut, että NYT koko maailma tekee oikein. Saa luvan kanssa viedä oireet äärimmäisyyksiin.
Tämä. Palstalla on muutama kommentoija, jotka vaatii pakonomaisesti edelleen koko maailmaa elämään kuin 2020. He ovat hirveän pettyneitä kun koronasta ei enää puhuta. Nämä myös puhuvat uudesta normaalista - heidän pakko-oireisesta normaalistaan.
Vierailija kirjoitti:
29 Minkä ikäinen tytär ja kuinka hankalat oireet? Meillä 15 v ja paljon puhdistamista ja erilaisia sääntöjä siinä.
Olen huomannut, että stressi lisää. Siksi yritän pysyä rauhallisena, vaikka välillä ei meinaa jaksaa.
Oletteko keksineet keinoja arjen helpottamiseksi?
16v tyttö. Oireet käsienpesu, pakko ajatuksia, kävellessä takaisin paluuta, oireita on niin paljon, ettei jaksa luetella. Tytär tod. näköisesti jo pienenä oireili, ei vaan ymmärretty. Perfektionismiin taipuvainen,aloitti lukion ka 9.7.
Koulu sujunut vaikeista oireista huolimatta, ei niin pahoina kuulema koulussa. Hain apua lokakuu - 22 nuorisoasermalta ja sitä kautta mieliala lääkitys, ei masennusta mutta auttaa pakko-oireiseen häiriöön. Ahdistus helpottanut, ehkä lieventänyt oireita. Saimme sitä kautta psyk. erikoislääkäri ajan ja B-lausunnon kelan tukemaan kognitiiviseen psykoterapiaan.Kävi uskomaton onni, saimme terapeutin ja kohta tutustumiskäynti. Aloitus about toukokuussa. Hirveän vaikea kuulema saada terapeuttia ja hyvää.
Ei tästä selviä ilman apuja, on aivan suunnattoman raskasta koko perheelle.Voimia ja hakekaa apua.
Vierailija kirjoitti:
29 Minkä ikäinen tytär ja kuinka hankalat oireet? Meillä 15 v ja paljon puhdistamista ja erilaisia sääntöjä siinä.
Olen huomannut, että stressi lisää. Siksi yritän pysyä rauhallisena, vaikka välillä ei meinaa jaksaa.
Oletteko keksineet keinoja arjen helpottamiseksi?
vielä lisään, että keksin tavan jolla helpottaa mm pukkemista ttai muita toimintoja jotka kestää, lasken vierellä esim. viiteen ja siinä ajassa tarkoitus olla valmis. Riippuen toki asiasta, viiteen, kymmeneen korkeintaan. Psykiatri kehui kovin että hyvä keino, tukea mutta samalla asettaa pakkotoiminnalle raja, niitähän ei saa mahdollistaa eikä tukea.
https://yle.fi/aihe/a/20-10004341
Pakko-oireinen häiriö voi kaventaa elämänpiiriä, kun arkisista asioista tulee ahdistavia ja vältettäviä. Toimittaja ja kirjailija Tuukka Hämäläinen, 35, löysi avun altistusterapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi naapuri rynkytti oveaan, poistui ja palasi rynkyttämään takaisin ja sama uudelleen. Ei muulla mutta miksi sitä piti rynkyttää niin että koko talo raikui.
Onneksi muutti pois.
Amygdaala ei suostu hyväksymään, vaikka järki sanoo toista. Rynkytyksen voimakkuus auttaa amygdaalaa ymmärtämään, että asia on kunnossa. Häiritsevää ikävä kyllä.
Stressitila pahentaa, kun stressaantuneena oireet ilmaantuvat ja jäävät päälle. Stressittömässä tilassa oireiden alkamisen voi ohittaa ja oireita ei tule, vaikka kohtaisi jonkun triggeröivän asian. Stressin välttäminen kannattaa.
Minulla on ollut erilaisia oireita, mutta ne eivät häiritse yleensä elämää. Pakkoajatuksia, tikkejä, symmetrian tarvetta jne. Trikotillomania oli tosin yhteen aikaan paha ja istuin nyppimässä aina tuntikausia. Sitä kesti ehkä vuoden?
Eiköss tuo liity jotenkin perfektionismiin
Npc kirjoitti:
Eiköss tuo liity jotenkin perfektionismiin
Kyllä, tutkimusten mukaan suuri osa älykkäitä, täydellisyyteen taipuvaisia, heillä aivotoiminta mahdollistaa monimutkaisen ajattelun, jota esiintyy pakko ajatuksissa.
Taidetaan kokeilla tuota 5 laskemista.
Meilläkin oireet tuskastuttaa, sekoittaa arjen.
Onko teillä lääkitys serotoniinin takaisinottajia eli SSRI:tä? Toimiiko hyvin vai onko sivuoireita? Meillä ole ei lääkitystä.
Kävi nuorisopolilla ja sai lähetteen lyhytterapeutti-sairaanhoitajalle, joka erikoistunut ocd:hen.
Tämä jututti pari kuukautta, ei aloittanut mitään terapiaa, ei johtanut mihinkään.
Menittekö yksityiselle psykiatrille?
Meille väitettiin, että alle 18 v hoidetaan vaan julkisella puolella.
Kaikkea hyvää teille, että terapia onnistuu. Olisi kiva kuulla jatkossakin.
Meillä suunnitteilla uusi yritys hakea hoitoa.
HUS:ssa on meneillään kokeilu Bergenin mallin intensiiviterapiasta, joka Norjassa on toiminut hyvin. Viikon hoidolla monet päässeet oireettomiksi.
Laajenee jossain vaiheessa muuallekin.
Itsellä pakkoajatusten kohteena kaikenlaiset riskit sairastua. Sotkenut välit perheen kanssa koronan aikaan. Jokapäiväistä riitelyä siitä, että tässä perheessä täytyisi elää hygienisemmin. Perun koulun ja kaveripiirin menoja, kun luulen, että mulla on oireita vaikka ei virallisesti ole. Vainoharhaisuutta.