Introvertit; kerro kolme esimerkkiä elämästäsi...

Itseäni ärsytti ja ärsyttää edelleen eniten se, että itselleni introverttina (ja osana muita ominaisuuksiani, eli olen siis myös ujo, vaikkeivät kaikki introvertit ole) on luontevinta ja helpointa ilmaista itseäni kirjoittamalla, EI puhumalla. Olen taitava(mpi) kertomaan asiani, tunteeni ja ideani kirjallisesti, mutta kun avaan suuni, en osaa muotoilla lauseita järkevästi ja puolet jää sanomatta.

Siksi koin aikoinaan koulussa ja varsinkin jatko-opinnoissa todella raskaaksi sen, että jatkuvasti suullista ilmaisua, esiintymisiä, puhumista lisättiin ja korostettiin, ja kirjalliset työt vähenivät ja tehtävien suorittaminen kirjallisesti jopa evättiin. Esim. opettaja intoili, että jätetään kirjalliset kokeet pois ja arvosana muotoutuisi itse tai ryhmässä tehtyjen esitelmien perusteella ja/tai suullisesti asiat kertomalla... eli lähinnä niin, että äänekkäimmät ja innostuneemmat puhujat saivat sitten parhaimmat numerot, vaikka olisivat hölisseet puolet ajasta ihan jotain muuta kuin piti, huh. Huolestuttaa muutenkin tämä suuntaus nykyään, tehkää sille jotain, opettajat, tai huomioikaa myös introvertit ja ujot oppilaat!

Töissäkin on nykyään hieman sama meininki. Pidetään osastopalavereita joissa pitäisi olla äänessä, sähköpostitsekaan ei enää saisi laittaa esim. esimiehelle toiveitaan ja parannusehdotuksiaan ym. asiaa, vaan nämä pitäisi esittää siinä osastopalaverissa. Ja koitapa sitten saada äänesi kuuluviin ekstroverttien hölisijöiden joukossa..

En tiedä liittyykö tämä introverttiyteen/ekstroverttiyteen vai ihan vain henkilökohtaisen tilan kokemiseen. En pidä siit, että tuttavat halaavat minua. Kättely on ihan hyvä tapa, käytetään sitä mielummin.

On vaikea hakee myös introverttinä työpaikkaa. Tiedän että introverttinä suoridun loistavasti oman alani töistä, sitä ei vaan saa ääneen sanoa, kun sosiaalisuus on päivän sana.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:39"]

Pakko tulla mainitsemaan YKSI esimerkki jota olen mietiskellyt viime aikoina. Muutamassa työpaikassa minulle on sanottu "moitteita" koska en ole kuulemma tarpeeksi sosiaalinen. Aina paukutetaan pöytään sitä, että kuinka juuri siinä ja siinä työssä tulee olla "sosiaalinen, sosiaalinen ja sosiaalinen!! Ja viekä kerran SOSIAALINEN. Sosiaaliset taidot sitä ja tätä. Luonteva kanssakäyminen puuttuu ja tilannetaju." Anteeksi mitä!? Kyllä tuo nyt kuulostaa, että ongelma piilee puhujan itsensä puolella. Pitäisiköhän noiden ylisosiaalisten alkaa tehdä työtä itsensä ja keskittymiskykynsä kanssa jotta suvaitsisivat myös meitä introvertteja jotka emme ole joka minuutti suunapäänä ja teemme työtä paljon tehokkaammin kuin he jotka lörpöttelevät mielellään töiden lomassa. Minä keskityn tekemään työni mahdollisimman perusteellisesti ja nopeasti ja tekemään jopa ylimääräistäkin, ja puhumaan vähemmän..ja MINULLE se ei ole mikään ongelma. Olen aina huomannut, että noille sosiaalisille se on ongelma josta he eivät vain pääse yli. N26

[/quote]

Tästä tulikin mieleen eräs "syrjintä", joka kohtasi veljeäni peruskoulussa. Hän siis on introvertti niin kuin minäkin. Siihen oli kuulemma kiinnitetty huomiota että hän ei sosiaalistunut tarpeeksi muiden luokkalaisten kanssa (hänen luokalleen ole onnistunut sikiytymään erinäisiä häiriköitä kaiken kukkuraksi), joten hänet passitettiin jollekin koulunkäyntiohjaajalle vai oliko se peräti joku psykologi, puhumaan tästä "ongelmasta". Ja hänen sitten piti käydä joitain kertoja tämän luona. Lopulta veljeni joutui valehtelemaan jotain ympäripyöreää että sai olla rauhassa. Minä tiedän että hän viihtyy mainioisti yksin, jopa tänä päivänä.

1. Alentuva suhtautuminen. Koska olen introvertti, minun ajatellaan olevan ujo tai muuten sosiaalisesti kyvytön. Niinpä minua yritetään jotenkin 'auttaa' olemaan sellainen mitä ekstrovertti kuvittelee minun haluavan itsekin olla, eli hänen kaltaisensa. Joten ekstrovertti pitää väkisin juttua yllä, ja minä taas ihmettelen, että miksi tuo täyttää miellyttävän hiljaisuuden turhalla hermostuneella lätinällä.

2. Liiallinen yhteydentarve. Vaikka ollaan tuttuja tai kavereita, niin ei, minä en halua soitella tai tavata jatkuvasti. Minä tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa paljon. Mutta sinä ekstrovertti tulkitset "nihkeyteni" niin että väleissämme on jotain ongelmia ja yrität kauheasti selvittää, että mikä nyt on, ja usein tulkitset täysin väärin kuten että olen KATEELLINEN ja siksi olen alkanut vältellä. Omasta mielestäni en välttele ollenkaan.

3. Kuvittelu että olemme kuten ekstrovertit. Monet ekstrovertit esim. työpaikallani juoruavat. He kuvittelevat että me introvertit teemme samoin. Kun olemme omissa oloissamme ja hiljaa, niin he kehittävät mitä oudoimpia kuvitelmia, kuinka varmasti halveksimme heitä ja selän takana kumminkin juoruamme heistä vähintään yhtä ilkeästi kuin he meistä. Mutta ei, emme me juorua kellekään, koska emme ole tekemisissä kenenkään kanssa muuta kuin työasioiden hoitamisen tasolla. Se on ilmeisesti ekstroverteille mahdotonta ymmärtää.

- eivät ymmärrä, että tarvitsen välillä omaa aikaa. paljon. että haluan olla yksin

- luulevat yksinviihtymistä ja halua olla yksin kopeudeksi tai ylpeydeksi

- eivät ymmärrä olevansa joskus moukkia, kun ovat "suorasanaisia". arvostan hienotunteisuutta.

Yksi ärsyttävä piirre ulospäinsuuntautuneissa on se, että he useinkaan eivät osaa puhua asioista, vain ihmisistä. Sitä luulee puhuvansa aiheesta x, mutta joutuukin keskustelemaan siitä, kuka tietää eniten aiheesta x ja kenen vuoro on nyt puhua ja miksei puhuta jostain muusta aiheesta, koska joku porukasta tuntee itsensä tyhmäksi, jos puhutaan siitä aiheesta. Keskustelusta tulee pelkkää sosiaalisten taitojen harjaannuttamista, eikä oikeasti pääse vaihtamaan ajatuksia mistään mielenkiintoisesta.

Toinen seikka taas on se, että työhaastattelutilanteissa varsinkin hr-ihmiset ovat usein näitä ulospäinsuuntautuneita, joita työkeskeisen introvertin on vaikea miellyttää, koska he eivät pidä introverteista.

Kolmas nyt on ehkä se, että kaverisuhteissa on vaikea saavuttaa tasapuolisuutta, joutuu helposti vain kuuntelijan rooliin.

Ja nyt, kun tuli avauduttua, niin lisätään vielä, etteivät ulospäinsuuntautuneet ole pelkästään rasittavia tai edes samasta muotista. Heissä on myös paljon hyviä puolia, eikä ole niinkään että ulospäinsuuntautuneisuus takaisi ilman muuta helpon elämän.

1. Sosiaalinen krapula. Ei ymmärretä esim. mökillä kavereiden kanssa miksi kolmen päivän jälkeen kaipaan yksin vaikkapa virvelöimään, ja mukaan yritetään tuppautua. Sitten joku kipittää perään kun luullaan että olen yksinäinen!
2. Hiljaisuus on joskus OK. Ei aina tarvitse puhua.
3. Havainnoin kanssaihmisistä enemmän kuin he luulevatkaan. Kun ei aina pälätä vaan tarkkailee, oppii ihmisestä todella paljon enemmän kuin vain kuuntelemalla mitä heidän suustaan tulee ulos!

1. Tilannetajun puute ja suoranainen röyhkeys. Vieraita ihmisiä saatetaan kiusoitella hyvinkin tungettelevasti esim. ulkonäköön tai ikään liittyen. Baarissa porukan muutama jäsen intoutuu keskenään pohtimaan syntyjä syviä, niin eikö porukan "life of the party" ilmesty siihen huutamaan "VITTU TE OOTTE TYLSIIII!! RELATKAAA!!!" Työpaikalla keskittymistä vaativat tehtävät, esimerkiksi kassan laskeminen ovat mahdottomia, koska Ekstrovertti-Vertin on pakko päästä kertomaan "yks tosi hyvä juttu" juuri silloin ja juuri sen pisimmän kaavan mukaan.

2. Kiinnostuksen kohteena ovat ainoastaan ihmiset, eivät asiat. Miksiköhän se Sari ei ole vieläkään naimisissa ja haluaakohan se edes naimisiin ja eikö sen mies voisi jo kosia sitä ja kai ne nyt voisi edes pienet häät pitää ja ei kai sen mies vain nyt mikään kaappihomo ole. Jos joku sen sijaan yrittää virittää keskustelua avioliitosta instituutiona, valahtaa Ekstro-Eeva kasvoiltaan kalpeaksi kuin lakana ja livahtaa nopeasti takavasemmalle.

3. Herkkänahkaisuus. Introverttius otetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Jos Milja ei jaksa lähteä ekstron kanssa elokuviin työpäivän päätteeksi, ekstro tulkitsee sen niin, että Milja ei pidä hänestä ihmisenä. Jos Jussi jättää baarikierroksen väliin saadakseen latautua viikonlopun ajan omissa oloissaan, jätkäporukan ekstrovertit kihisevät, että jo pitää olla ylpeää kun ei seura kelpaa. Varmaan nirsoilee pillunkin suhteen, kun on niin olevinaan.

Karrikoituja näkemyksiä, kyllä, mutta nämä tuntemissani ekstroverteissa esiintyvät piirteet ovat alkaneet rasittaa aika lailla viime aikoina. T. Itseään ah niin ylivertaisesti parempana pitävä Introvertti-Iida.

Esimerkiksi ryhmäkeskusteluissa ekstrovertit käyttävät täysin turhia puheenvuoroja, jotka eivät vie asiaa yhtään eteenpäin. Eivät ilmeisesti ajattele ennen kuin avaavat suunsa. Turhauttaa ja tylsistyttää tyhjänpäiväisten puheenvuorojen kuunteleminen ja se että aiheesta ajaudutaan sivuraiteille.

1. Jos vahvasti ekstrovertin kanssa menee elokuviin, sitä ei voi ensin katsoa loppuun ja keskustella sitten. Häneltä tulee koko ajan jotain supinaa korvaan.

2. Ekstroverttilauman kanssa baarissa on yhtä helvettiä =) Pitää istua kaikkien kanssa tyyliin sylikkäin ja vessaankin pitää mennä laumana.

3. Ekstroverttia ei pääse lomilla hetkeksikään karkuun, vaan aamutuimaan vessan ovelta kuuluu iloiset huomenet ja siitä se päivä lähtee.

Tämän vastapainoksi Eet ovat loistavia yhteydenpidossaan, harvoin unohtavat sinua kämppääsi muhimaan ja heidän kanssaa tulee kivoja valokuvia.

1. Ärsyttää, kun jotkut, ah, niin sosiaaliset Ekstrovertti-ihmiset, kyselevät tosi henkilökohtaisia asioita ja muutenkin utelevat mahdottomasti. 

2. Ärsyttää, kun Ekstroverttien aina pitää olla osallisena keskustelussa, esim. aina on jotain sanottavaa, tai jos menee joku vitsi ohi, niin ei voida jatkaa, ennenkuin tälle on kerrottu juttu uudestaan. Ärsyttää myös, jos on jonkun kanssa vaikkapa kahdestaan juttelemassa, niin Ekstrovertti änkeää mukaan keskusteluun ja pitää saada tietää kaikki mistä on puhuttu.

3. Rasittavaa on monien Ekstroverttien itsekeskeisyys, pitää olla esillä koko ajan ja olla "niin hyvä tyyppi". Välillä se ilmenee niin, että siirretään valokeilaa jonkun muun päälle (joka ei sitä halua). On niin vitun hienoo, kun "osaa ottaa muutkin huomioon".

Vierailija kirjoitti:

siitä mikä kanssakäymisessä ekstroverttien kanssa ärsyttää eniten.

Ei siinä yleensä ärsytä mikään. Kätevää mennä vaikka baariin ekstrovertin kanssa, kun ei itse tarvitse keksiä mitään puheenaiheita vaan seuralainen hoitaa homman.

Joskus kyllä on tilanteita, joissa toivoisi että toinen on hiljaa. Esimerkiksi jos ollaan ongella. 

Vierailija kirjoitti:

En pidä tyhjänjauhajista, siis semmoisista jotka eivät kykene olemaan samalla tasolla henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaan jotka puhuvat vain itsestään ja tahtovat olla jatkuvasti esillä. Meikäläinen vain reagoi näihin ihmisiin sillä tavalla, että alan voimaan huonosti. En tajua sitä miksi elämässä tarvii pitää ihan hirvittävää kiirettä ja koko ajan rynnätä jonnekin.

 

Tässä aina vain enemmän pinnallisuuteen, itsekeskeisyyteen ja kovempaan kiireeseen menevässä maailmassa soisi tämän viisauden tavoittavat useammankin ihmisen. Jotenkin musta tuntuu että todella moni meistä vain pelkää sen todellisen itsensä paljastumista jolloin eletään juuri sitä roolielämää ja sen oman roolinsa kautta..

Ihan kuin miun päästä etenki nää kohdat :)

(edellyttäen että lainaus onnistui :D)

Työpaikassani on lähinnä ekstrovertteja ja jos olemme esim. tauolla tai tapaamme töiden ulkopuolella niin koen jatkuvaa painetta osallistua keskusteluun. "No entäs sinä? Et ole vielä sanonut mitään x:stä." "Tule lähemmäs jotta voit osallistua paremmin keskusteluun." "Oletko kunnossa?" Eikä kyse oo siitä et istuisin myrtsinä erillään kaikista vaan kommentoin harkitusti ja kuuntelen muita tarkkaavaisesti. Meinaa välillä mennä hermo... Ja oon vielä suoraan sanonut olevani introvertti ja viihdyn hyvin myös hiljaa (muut kyllä puhuvat minunkin puolestani joten en todellakaan toimi keskustelun jarruna).