Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin kylläsrynyt suurimpaan osaan muista äideistä
05.04.2015 |
Olen viimeisen 8 vuoden aikana tavannut paljon paljon äitejä, lapseni kavereiden vanhempia. Hiekkalaayikolla jo alkoi se muiden öitien mollaamimen ja omien lasten kehuminen ja vertailu muihin lapsiin. Sama meno jatkuu koko ajan. Miesten ollessa lasten kanssa ei tällaista ole. Ovat paljon rennommin. Puistotreffit muiden äitien kanssa on aina samaa lapsista ja niiden osaamisista jaaruttelua, eikö joskus voisi puhua jotain muuta! Sitten vielä arvostellaan suoraan päin naamaa, jos oma 7v lapsi leikkii miekkailua tai pyssyleikkejä, ettei se ole normaalia. Käsittääkseni on, ainakin Sinkkosen ja Keijo Tahkokallion mielestä. Voi kun löytäisi jostain jonkun öidin, joka ei alkaisi sitä muiden haukkumista selän takana ja toisten lasten haukkumista ja arvistelua, vaikka aihetta olisikin, miksei voi pitää mölyjä mahassaan!
Kommentit (387)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 19:30"]Saattaisi minullakin vähän suupieli nousta ylös, jos joku mamma kehuisi poikkeuksellisen lahjakkaasta lapsestaan, joka ei kuitenkaan osaa puhua kolmivuotiaana :D
Näitä poikkeuslahjakkaita lapsia tuntuu olevan joka toisella. Voi kun minun JonneJessica oppi kääntymään 3 kuisena niin, että ihan neuvolantätikin ihaili, kuinka lahjakas lapseni on. Sitten katsellaan ympärille, että kaikki huomasivat, kuinka ihan Einsteinia tässä kasvatan, kun tavallinen mukelo möllöttää lattialla ja kuolaa.
[/quote]
:DDD repesin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä Nelonen. Se, että ihmisiä ärsyttää tyylisi (googlaa "humblebrag") ei tarkoita sitä, että upea erinomaisuutesi aiheuttaisi kaikissa alemmuuskompleksin. Kyvyttömyytesi asettua muiden asemaan tai hahmottaa suuria kokonaisuuksia vetää vertoja vain pätemisentarpeellesi. Ideaali toki olisi, että lapsia täysimetettäisiin kaksi vuotta, niille kasvatettaisiin omat nauriit ja porkkanat eikä kasvatusmielessä koskaan uhkailtaisi tai lahjottaisi. Tässä on kuitenkin paljastus: Normaalit äidit ja isät harvoin onnistuvat jokaisella vanhemmuuden osa -alueella täydellisesti. Kuitenkin lapsista yleensä kasvaa onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä, vaikka olisivat varhaislapsuuden joutuneet epäinhimillisesti syömään jotain niin ravinneköyhää ja epäterveellistä kuin Piltin soseet.
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta vastaan ap:n viestiin.
Mä en jaksa välittää, mitä muut musta ajattelee. En imettänyt kuin osittain, purkkiruokaa annoin, isä on saanut hoitaa lasta yhtä paljon kuin minäkin, omaan huoneeseen siirtyi puolivuotiaana, isovanhemmilla on ollut paljon hoidossa, saa leikkiä rauhassa itsekseen, en ole hänelle ohjelmatoimisto, tapaan paljon lapsettomia ystäviäni, harrastan ja luon uraa.
Meillä on ihana pieni perhe, joka toimii. Millään muulla ei ole väliä. Jos jotain kaivelee meidän elämä, niin siinähän kaivelee. Mä olen kaikille ikäville ihmisille superkiva, se on niille paras kosto. Ja, jos joku haukkuu mulle jotakuta, mä kehun tätä haukkumisen kohdetta. Aika nopeasti menee haukkuja vaikeaksi. Ja vertailusta, jokainen lapsi on yksilö, jos joku ei sitä tajua, niin voi voi.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 19:54"]En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta vastaan ap:n viestiin.
Mä en jaksa välittää, mitä muut musta ajattelee. En imettänyt kuin osittain, purkkiruokaa annoin, isä on saanut hoitaa lasta yhtä paljon kuin minäkin, omaan huoneeseen siirtyi puolivuotiaana, isovanhemmilla on ollut paljon hoidossa, saa leikkiä rauhassa itsekseen, en ole hänelle ohjelmatoimisto, tapaan paljon lapsettomia ystäviäni, harrastan ja luon uraa.
Meillä on ihana pieni perhe, joka toimii. Millään muulla ei ole väliä. Jos jotain kaivelee meidän elämä, niin siinähän kaivelee. Mä olen kaikille ikäville ihmisille superkiva, se on niille paras kosto. Ja, jos joku haukkuu mulle jotakuta, mä kehun tätä haukkumisen kohdetta. Aika nopeasti menee haukkuja vaikeaksi. Ja vertailusta, jokainen lapsi on yksilö, jos joku ei sitä tajua, niin voi voi.
[/quote]
Juuri näin. Sille ei voi mitään mitä toiset ajattelee, niin miksi vaivata sillä päätään. Jos joku vaikuttaa usein ivaavalta tai pisteliäältä, niin kannattaa vältellä moisen energiasyöpön seuraa. Normaalejakin äiti-ihmisiä on, vaikka se hieman uskomattomalta vaikuttaakin kun lukee tätä palstaa.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 19:30"]
Saattaisi minullakin vähän suupieli nousta ylös, jos joku mamma kehuisi poikkeuksellisen lahjakkaasta lapsestaan, joka ei kuitenkaan osaa puhua kolmivuotiaana :D
Näitä poikkeuslahjakkaita lapsia tuntuu olevan joka toisella. Voi kun minun JonneJessica oppi kääntymään 3 kuisena niin, että ihan neuvolantätikin ihaili, kuinka lahjakas lapseni on. Sitten katsellaan ympärille, että kaikki huomasivat, kuinka ihan Einsteinia tässä kasvatan, kun tavallinen mukelo möllöttää lattialla ja kuolaa.
[/quote]
jos tämä tarkotettu piikkinä mulle (202), niin täytyy tarkentaa, että lapsi tosiaan oppi sillon 2v6kk iässä parissa viikossa puhumaan lauseita kahdella kielellä ja kaikilla äänteillä. On vaan aika pedantti tapaus eikä te mitään, jos ei tiedä osaavansa täydellisesti.
Ja ihan ohiksena. Poikkeuslahjakas voi olla yhdessä asiassa, vaikka ei kaikissa olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:26"]
Ei mua mitenkään häiritse, jos joku ottaa laukusta omat Tupperi-soseet kaupan purkin sijaan, tosin vähän huolettaa, onko se itse keitetty, pakastettu, sulatettu ja puoli päivää laukussa kulkenut sose enää kovin turvallista lapselle. Bakteeripitoisuuksia kun näistä omista soseista ei kukaan mittaa, saati niiden ravintoarvoja tai koostumuksen sopivuutta.
[/quote]
Meille ei neuvolan terkkari tällaista suositellut, kun kysyttiin voisiko omaa ruokaa ottaa matkalle mukaan. Neuvoi ottamaan purkkiruokaa. Tuli tässä vaan mieleen. Ohjeesta huolimatta, aina kun näen jossain junissa jonkun kaivavan omat purkit lapselleen, niin ajattelen että nuo ovat kyllä jotenkin edistyksellisiä ja onnistuvat paremmin.
[/quote]
:DDD
Tää täyty olla sarkasmia.
[/quote]
No ei ole... Totta on että terkkari sanoi näin, ihmettelin sitä, kun olen luullut että ne ovat niitä ravinneköyhiä mössöjä. Että miksi niitä suosittelee. Sama suositteli myös hedelmäsosetta purkissa, ettei tule torjunta-aineita hedelmistä.
Alemmuudentunne taas tulee siitä, että joku kuitenkin uskaltaa niitä omia ruokia matkalle ottaa, vaikka terkkarimme mielestä ne pilaantuvat, ja me emme siis uskalla sen takia niitä siellä syöttää.
[/quote]
Terkkari on ihan oikeassa. Luulin ettet ole tosissasi alemmuuden tunteen kanssa, koska tuohan on ihan älytöntä. Voi hyvä ihme. Nämä "yrittäkää nyt olla kaikki parempia äitejä kuten me" -mammat on saaneet sut sekaisin. Alemmuuden tunnetta kannattaa potea silloin, jos laiminlyö oikeasti lasta. Satunnainen valmisruoka purkki ei ole laiminlyöntiä, vaikka joku nyt kuinka yrittää sellaista vääntää.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 23:55"]Nelonen jälleen. Mielestäni on tabu, että äitiydessä jotkut onnistuvat paremmin kuin toiset. Niin on myös se, ettei äiti ole aina omille lapsilleen paras mahdollinen äiti. Ja jottei kukaan taas tästä repisi pieruverkkareitaan, niin totean, etten tarkoita ensimmäisellä itseäni ja pahamaineisia luomusoseitani.
[/quote]
Kuulostat ikävän mustavalkoiselta, yksinkertaiselta ihmiseltä, nelonen. Ei se ole mikään tabu, että kaikki äidit eivät ole parhaita omille lapsilleen, tai edes hyviä. Se taas on tabu, että joku kokonaiskuvaa huonosti hahmottava pari vuotta helpon lapsen kanssa äitiyttä suorittanut perfektionisti tulee ulkopuolelta antamaan määreet sille, millaista hyvä äitiys on. Totta kai pitkä imetys ja itsetehty ruoka ovat ne ensisijaiset, jopa kiistattomasti parhaat vaihtoehdot, mutta täydellisen äidin ja totaalisen epäonnistumisen väliin mahtuu liuta ihan tavallisia, hyviä äitejä ja voin vannoa, että se ruoka mitä vauva syö lyhyen siirtymäajan ei ole se ratkaiseva kriteeri. Olet hyvin vähän esittänyt muita esimerkkejä siitä, mikä on sitä "äitiydessä onnistumista" ja siksi ihmiset tarttuvat soseisiin. Vaunulenkit tai siivous ovat aivan lillukanvarsia. Kaikki tietävät, että on parempi lukea lapselle kuin antaa iPad käteen, sinun ei tarvitse tosiaan mennä ketään kannustamaan olemaan "parempi äiti", suurin osa on löytänyt tasapainon epätäydellisyyden ja ylisuorittamisen välille. Ne oikeasti huonot äidit eivät edes ruoki lapsiaan kunnolla (teolliset soseet ovat tässä tapauksessa "kunnon ruokaa"), ja heidänkään vanhemmuudesta ei sinun tarvitse olla huolissaan, siitä huolehtii lastensuojeluviranomaiset tarvittaessa. Vanhemmuuteen kuuluu aiheestakin syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa, yleensä koska kukaan ei pysty täydellisyyteen elämän kaikilla sektoreilla vaikka tekisi parhaansa.
Usko nyt, kukaan ei ole asettamassa mitään ivallista supermutsiviittaa harteillesi vaan ihmisiä ottaa päähän hyvin yksipuolinen käsityksesi hyvästä äitiydestä sekä siitä, kuinka paljon kannattaa menettää yöunia muiden vauvojen ruokavalion takia. Jos sinua on 12 sivun ajan tulkittu väärin, kannattaa ehkä katsoa peiliin eikä itkeä tulleensa kiusatuksi. Toivon hyvin hartaasti että jatkossakin tajuat sentään olla "kannustamatta" muita "tekemään kaikkensa lastensa eteen". Vinkkejä ja vertaistukea kannattaa antaa pyydettäessä, mutta jos ulosantisi ja tilannetajusi on tätä luokkaa saatat todella loukata jotain koliikkivauvan ja uhmaesikoisen kanssa riittämättömyyden tunteita kokevaa parhaansa tekevää keskivertoäitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kukaan teistä aiemmista väittelijöistä, mutta pakko kommentoida. Onko joillekin tosiaan epäselvää se, että itse, laadukkaista aineksista valmistettu kotiruoka on ravinnerikkaampaa ja parempaa kuin kaupan säilykepurkkiruoat? Naurettavaa edes väitellä asiasta, kaikkea sitä lukeekin täältä...
Ottaa näköjään joillekin koville se, että on syöttänyt lapsille pelkkää pilttiä.
Voi te ja teidän soseet ja vaipat! Eikö teillä oo mitään muuta mietittävää? Tulee jotenki vajaa kuva teistä äityleistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua hirvittää just tää äitien välinen kulttuuri.:( Onko pakko olla tietyssä muotissa vai saanko vain olla äiti lapsilleni sitten joskus? Ilman sitä että kaikkea kytätään mitä teen, mitä sanon, miten olen?
Jos haluaa kannustaa ihmiskuntaa tekemään vauvalle ruoat itse, se kannattaa tehdä ei asemasta "minä (vähän fiksumpana) äitinä tässä opastan sinua, (lahjattomampi) kanssasisar", vaan kannattaa vaikka etsiytyä johonkin neutraalimpaan asemaan, MLL:oon. Siellä voi järjestää kursseja tai muuta sellaista kannustavaa. Jos äitiydessä alkaa neuvoa, sen voi tehdä jos on todella auktoriteettiasemassa, eli moninkertainen äiti ja isoäiti ja muutenkin viisas ja rakastettu ihminen. Taikka sitten koulutettu asiantuntija sukupuolineutraalina, omaa äitistatustaan mainitsematta. Missään tapauksessa yhden terveen pienen lapsen äiti ei ole auktoriteettiasemassa juuri kehenkään muuhun nähden.
Vertaistuki on eri asia, siinä on parasta olla korostetun tasaveroisena ja puhua ennemmin vaikeaksi kokemistaan asioista, jos on jostain pakko puhua. Voi myös vain kuunnella. Jos on yhtään epävarma sosiaalisesta vaistostaan, parempi olla hiljaa. Neuvon voi jakaa itseään ylentämättä hyvin harvoin. Hyväksyttäviä voi ehkä olla sellaiset ns. huono äiti -keksinnöt, joissa pienemmällä vaivalla saadaan yllättävässä asiassa suurempi hyöty, ja joiden yhteydessä paljastaa ensin ja lopuksi noloja yksityiskohtia omista laiskuuksistaan ja heikkouksistaan äitinä. Niitäkään ei silti saa ladella useita, koska siitä syntyy mielikuva että se laiskuus ei olekaan todellista, vaan oikeasti tuo on koko ajan jotain niksiä ja kehityskohdetta keksimässä vanhemmuuteensa. Tietysti aina on sitten joku, jonka mielestä ne heikkoudet on pelkästään ällöä ja karseaa, mutta jos oma itsetunto kestää niiden myöntämisen, niin sitä parempi. Itselläni harvoin kestää, joten yritän olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 17:56"]Nelonen tässä taas.
Hirveän monille tässäkin ketjussa äitiys on kilpailu, jossa pahimmat vastustajat ovat ne muut äidit. Ja kilpailun palkintona on Superäidin titteli. Minähän en itseäni tuolla nimityksellä kutsunut, te sen teitte. Ivallisesti, kuten oletinkin. Äitiys on kyllä minullekin kilpailu, mutta pahin vastustajani löytyy peilistä. Ja palkintona on lapseni onnellisuus ja hyvinvointi.
En tehnyt soseita itse siksi, että tuntisin olevani parempi äiti kuin muut. Tein ne siksi, että halusin tarjota lapselleni alusta asti mielestäni parasta mahdollista ruokaa. Ymmärrän, ettei moni jaksa, vaikka haluaisikin. Sitä en ymmärrä, miksi minä en saisi puhua aiheesta.
En imettänyt vuoden ajan siksi, että halusin leijua ylemmyydentunnossani pulloäitien rinnalla. Imetin siksi, että halusin antaa lapselleni suosituksen mukaisen ajan äidinmaitoa. Ymmärrän, että moni pulloäitikin haluaisi, muttei kertakaikkiaan pysty. Sitä en ymmärrä, että minun pitäisi tuntea onnistumisestani syyllisyyttä.
[/quote]
Kunpa kaikki äidit jaksaisivat panostaa enemmän lastensa terveyden eteen. Ja muutenkin hyvän elämän. Monet äidit menevät sieltä, mistä aita on matalin. Siksi sinunkaltaisiasi halveksutaan. Surullista :( Mielummin haukutaan netissä toisia, kun koitettaisi vaikka parantaa omaa toimintaa. Jos haluaa olla ärsyttämättä muita, niin kannattaa olla vaan "huono äiti".
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]
Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.
[/quote]
Tuskin superäiti. Enemmän perfektionisti jolla emotionaalisia ongelmia.
[/quote]
Voi myös liittyä siihen, että useilla naisilla on vankkumaton usko omaan erehtymättömyyteen. Miehet todennäköisesti ovat tottumeempia saamaan kritiikkiä, tai toimimaan ympäristössä jossa omasta toiminnasta saa joskus negatiivistakin palautetta. Äitiys on tietysti herkkä juttu ja hyvin henkilökohtainen, mutta kuitenkin, siinäkin on varmaan tapoja tehdä asiat objektiivisestikin arvioiden paremmin tai huonommin. Toki näin voidaan luoda paineita, mutta toisaalta on meissä eroja muutenkin, miksei joku vaan voi olla parempi äitiydessäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 20:26"]En ole kukaan teistä aiemmista väittelijöistä, mutta pakko kommentoida. Onko joillekin tosiaan epäselvää se, että itse, laadukkaista aineksista valmistettu kotiruoka on ravinnerikkaampaa ja parempaa kuin kaupan säilykepurkkiruoat? Naurettavaa edes väitellä asiasta, kaikkea sitä lukeekin täältä...
Ottaa näköjään joillekin koville se, että on syöttänyt lapsille pelkkää pilttiä.
[/quote]
En usko että kukaan täällä verenmaku suussa puolustaa purkkiruokaa, vaan pahensuu nelosen tapaa pitää n. puolen vuoden ajan lapsen saamaa ravintoa äitiyden mittarina. Että "ei olla tehty kaikkea lapsen hyvinvoinnin eteen". Myöskin neuroottinen suhtautuminen purkkiruokaan kamalana myrkkynä rasittaa tällaista kultaisen keskitien keskivertoäitiä, jonka vauvoja on täysimetetty (lähinnä äidin laiskuutta) 6 kk ja sitten 5kk vaihtelevasti syöty sormiruokaa, purkkiruokaa ja omatekemiä soseita sekaisin. On toiminut meillä hyvin, terveitä lapsia tullut ja syövät lähinnä kalaa ja kasvisruokaa, mutta en koe suurta tuskaa siitä etten valista kaikkia muita äitejä näistä opeistamme.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 20:26"]
En ole kukaan teistä aiemmista väittelijöistä, mutta pakko kommentoida. Onko joillekin tosiaan epäselvää se, että itse, laadukkaista aineksista valmistettu kotiruoka on ravinnerikkaampaa ja parempaa kuin kaupan säilykepurkkiruoat? Naurettavaa edes väitellä asiasta, kaikkea sitä lukeekin täältä... Ottaa näköjään joillekin koville se, että on syöttänyt lapsille pelkkää pilttiä.
[/quote]
No lukaisepa vähän tarkemmin. Noin ei ole täällä kukaan täällä väittänytkään, ett purkkiruoka olisi parempaa kuin itse tehty.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 17:56"]Nelonen tässä taas. Hirveän monille tässäkin ketjussa äitiys on kilpailu, jossa pahimmat vastustajat ovat ne muut äidit. Ja kilpailun palkintona on Superäidin titteli. Minähän en itseäni tuolla nimityksellä kutsunut, te sen teitte. Ivallisesti, kuten oletinkin. Äitiys on kyllä minullekin kilpailu, mutta pahin vastustajani löytyy peilistä. Ja palkintona on lapseni onnellisuus ja hyvinvointi. En tehnyt soseita itse siksi, että tuntisin olevani parempi äiti kuin muut. Tein ne siksi, että halusin tarjota lapselleni alusta asti mielestäni parasta mahdollista ruokaa. Ymmärrän, ettei moni jaksa, vaikka haluaisikin. Sitä en ymmärrä, miksi minä en saisi puhua aiheesta. En imettänyt vuoden ajan siksi, että halusin leijua ylemmyydentunnossani pulloäitien rinnalla. Imetin siksi, että halusin antaa lapselleni suosituksen mukaisen ajan äidinmaitoa. Ymmärrän, että moni pulloäitikin haluaisi, muttei kertakaikkiaan pysty. Sitä en ymmärrä, että minun pitäisi tuntea onnistumisestani syyllisyyttä. [/quote] Kunpa kaikki äidit jaksaisivat panostaa enemmän lastensa terveyden eteen. Ja muutenkin hyvän elämän. Monet äidit menevät sieltä, mistä aita on matalin. Siksi sinunkaltaisiasi halveksutaan. Surullista :( Mielummin haukutaan netissä toisia, kun koitettaisi vaikka parantaa omaa toimintaa. Jos haluaa olla ärsyttämättä muita, niin kannattaa olla vaan "huono äiti".
[/quote]
Nelonenko se täällä vastailee itselleen ;) Ei täällä kukaan tuomitse sitä, että joku tekee omat soseet, imettää pitkää, kävelee pitkiä lenkkejä, siivoaa ja mitäs muuta... Sitä täällä kritisoidaan, että tullaan tarjoamaan näitä omia toimintatapoja ainoina oikeina, purkkiruokaa syöttävät eivät välitä lasten hyvinvoinnista jne.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:38"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:44"]
4 jatkaa...Jos yhtään osaan oikein veikata, niin viestini nosti monella karvat pystyyn. Eli sitä puolustuskannalle menemistä juuri ihmettelen ja haluan nostaa asian esille. Miksi se, että joku jaksaa tehdä asiat paremmin kuin moni muu ja kehtaa vielä jopa kannustaa muitakin yrittämään, on toisille punainen vaate?
[/quote]
Minä olen vähän samanlainen kuin sinä, tosin en pitänyt sitä omana saavutuksenani että lapseni nukkuivat hyvin. Itse hoidin esikoisen kotona kun kuopus syntyi, tein molemmille itse soseet, kannoin Manducassa ja imetin sen minkä pystyin. Meilläkin on siisti koti ja minä jaksan tehdä paljon lasten kanssa. Osa tästä "tyylistäni" toki tulee esille sanomattakin, mutta ehkä meissä on se ero että minä en tee numeroa itsestäni?
Jos joku kysyi neuvoa, neuvoin. Jos joku tilitti väsymystään koska vauva valvotti, olin hiljaa tai sanoin jotain empaattista tai jopa tarjoiduin auttamaan. Ei ole minun asiani siihen mennä kertomaan miten hyvin meillä nukutaan. Tai jos joku ei saanut imetystä toimimaan, varovasti saatoin kysyä onko hän kokeillut sitä tai tätä, ja joskus saatoin kertoa että ei se helppoa ollut minullekaan. Yleensä ihmiset haluavat vain puhua ja saada vertaistukea. Jos minulla ei ole sellaista antaa, minun kannattaa olla hiljaa.
Opettele sinäkin.
[/quote]
4 vastaa. Miksihän moni on saanut sen käsityksen, että tekisin jotenkin numeroa itsestäni? Näin ei asia ole lainkaan, vaan olen hyvin samantyyppinen kuin sinä. En jaa neuvoja kysymättä, en esittele suorituksiani, parisuhdettani ja lastani somessa, iloitsen muiden kanssa heidän elämäänsä kuuluvista onnellisista asioita, lohdutan ja kuuntelen vaikeuksissa olevia tyrkyttämättä mielipiteitäni. Olen todella onnellinen ja pidän itseäni onnekkaana. Osaan arvostaa kaikkea mitä olen saanut ja tiedän, ettei monikaan asia ole omaa ansiotani.
Moni tarttui mainitsemaani "kannustamiseen" huomaamatta, että tiedustelin vain, olisiko sitä täysin mahdotonta tehdä. En siis ole kannustanut juuri siksi, että oletan vastaanoton olevan negatiivinen. Olettamukseni vahvistui tässä ketjussa. Todennäköisesti kävi niin, että muodostitte minusta muutaman väärinymmärretyn ilmaisun perusteella stereotyyppisen käsityksen itseään muita parempana pitävästä, neuroottisesti suorittavasta superäidistä. Juuri tämä on minusta surullista.
[/quote]
No kun sä meinaat että miten voisi kannustaa toisia PAREMPAAN tapaan, niin tulet samalla arvottaneesi oman tapasi paremmaksi ja itsesi toisten yläpuolelle. Ja se on se, mikä hieman tuntuu luotaan työntävältä. Noin niinku vinkkisi tuleviin äitikohtaamisiin.
[/quote]
Perimmäinen ongelma tässäkin keskustelussa on se, ettei hyväksytä joidenkin tapojen olevan aivan oikeasti parempia kuin toisten.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.
[/quote]
Jaksoit kävellä pitkiä vaunulenkkejä?
Mä kehun meidän 3-vuotiasta kun se jaksaa kävellä pitkiä matkoja, en tiennyt että tämä on äideille joku meriitti ja edistää jollain tavoin lapsen hyvinvointia.
Ensimmäisen vuoden ajan mä nukuin vauvan kanssa päiväunia vierekkäin, jaksoin sitten iltaisin käydä jumpassa tai juoksemassa ilman rattaita. Kaikesta sitä äiti-ihminen keksii ottaakin kunniaa.
Saattaisi minullakin vähän suupieli nousta ylös, jos joku mamma kehuisi poikkeuksellisen lahjakkaasta lapsestaan, joka ei kuitenkaan osaa puhua kolmivuotiaana :D
Näitä poikkeuslahjakkaita lapsia tuntuu olevan joka toisella. Voi kun minun JonneJessica oppi kääntymään 3 kuisena niin, että ihan neuvolantätikin ihaili, kuinka lahjakas lapseni on. Sitten katsellaan ympärille, että kaikki huomasivat, kuinka ihan Einsteinia tässä kasvatan, kun tavallinen mukelo möllöttää lattialla ja kuolaa.