Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ens viikolla muutun suurperheen äidiksi
05.04.2015 |
Okei, vähän liiottelin! Mutta muutetaan miesystävän kanssa yhteiseen omakotitaloon ja meidän mukana sinne muuttaa minun kaksi lasta + miehen kolme lasta (joka toinen viikko) ja syyskuussa meille syntyy yhteinen lapsi.
Odotan innolla ja kauhulla. Muilta uusperheen äideiltä/isiltä vinkkejä arjen sujumiseen? Lapset tulevat oikein hyvin ainakin tällä hetkellä toimeen keskenään. Minun vanhimmainen ja miehen keskimmäinen ovat samalla luokallakin, he ovat yhteenmuutosta ehkä eniten innoissaan :D
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:32"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:44"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:39"]Pakko kyllä kysyä, että mikä helvetin järki on tehdä vauvaa ennen kuin olette edes asuneet yhdessä säädyllistä aikaa? Hävetkää, aikuiset ihmiset, ja miettikää asiaa lastenne kannalta. Tosi kiva teidän aiemmille lapsille, että stressaavan elämänmuutoksen lisäksi perheeseen astuu vielä uusi rakkausvauva, josta tulee äidin ja isän yhteinen lempilapsi. [/quote] En valitettavasti voi tässä koko perhetilannetta alkaa aukomaan mutta vauva on harkittu juttu. Täytyy myöntää että alunperin kun vauva alulle saatiin, oli perhetilanne täysin toinen. Mutta tilanteet muuttuu ja niiden mukana eletään :) Ap [/quote] Vauvan teko ennen kuin ollaan asuttu yhdessä ja eletty oikeaa arkea = idiotismia. [/quote] No hui! Meille on tulossa vauva, eikä edes asuta yhdessä. Eikä vielä olla muuttamassakaan. Vaikka lisääkin lapsia saa tulla. Uusperhe, neljä lasta ennestään. On se jollekin ihan ylivoimaista ymmärtää että joku elää eri tavalla kuin itse. [/quote] No kai nyt itsekin tajuat, että tuo ei ihan tavallista ole, saa kai tuota vähän ihmetelläkin. Lapsia tehdään, vaikka ei haluta edes arkea jakaa yhdessä! Teillä saa aina tietysti toinen levätä, kun toinen hoitaa lapset? Ei kun niin, nostatte kaikki mahdolliset tuet, joita molemmat saa kun erillään asutaan. Enpä kamalasti kehuskelisi kyllä... [/quote] Kyllä me eletään arkea yhdessä, ei vaan asuta saman katon alla 24/7. Tuista ei ole kyse, mies ei edes saa mitään tukia. Me ei kaivata sellaista elämää missä ollaan paita ja peppu kokoajan. Ei nähdä tällä hetkellä yhtään mitään syytä muuttaa täysin yhteen ja luopua toisesta asunnosta. Miksi ihmeessä pitäisi? Koska niin kuuluu tehdä? Saan levätä kun lapset isällään, sitten tietysti nkin eri tilanne kun yhteinen vauva syntyy. Meille sopii tämä nyt tällä hetkellä, miksi se on muille joita en varmaan koskaan elämåssäni tule edes tapaamaan niin suuri ongelma? [/quote] Aa, eli teillä olikin se että mies pyörittää muita naisia sillä välin kun perheen pito on kätevästi ulkoistettu lapsentekokoneelle. Kätevää, täytyy myöntää!
[/quote]
Pitääkö sinulla olla mies siinä silmien alla kokoajan, onko sinulla sellainen suhde ettet voi luottaa? Jos minulla olisi luottamuspula en itse olisi miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 16:36"]Niin, siinähän voi aina silloin kivasti elää omaa pikku ydinperhettä, kun isommat lapset isällään ja sitten kun ovat äidin luona, pääsee tämä nuorimman isä elelemään ihan omaa elämään omaan asuntoon, ei tarvitse rasittua vieraista lapsista. [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 16:01"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:32"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:44"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:39"]Pakko kyllä kysyä, että mikä helvetin järki on tehdä vauvaa ennen kuin olette edes asuneet yhdessä säädyllistä aikaa? Hävetkää, aikuiset ihmiset, ja miettikää asiaa lastenne kannalta. Tosi kiva teidän aiemmille lapsille, että stressaavan elämänmuutoksen lisäksi perheeseen astuu vielä uusi rakkausvauva, josta tulee äidin ja isän yhteinen lempilapsi. [/quote] En valitettavasti voi tässä koko perhetilannetta alkaa aukomaan mutta vauva on harkittu juttu. Täytyy myöntää että alunperin kun vauva alulle saatiin, oli perhetilanne täysin toinen. Mutta tilanteet muuttuu ja niiden mukana eletään :) Ap [/quote] Vauvan teko ennen kuin ollaan asuttu yhdessä ja eletty oikeaa arkea = idiotismia. [/quote] No hui! Meille on tulossa vauva, eikä edes asuta yhdessä. Eikä vielä olla muuttamassakaan. Vaikka lisääkin lapsia saa tulla. Uusperhe, neljä lasta ennestään. On se jollekin ihan ylivoimaista ymmärtää että joku elää eri tavalla kuin itse. [/quote] No kai nyt itsekin tajuat, että tuo ei ihan tavallista ole, saa kai tuota vähän ihmetelläkin. Lapsia tehdään, vaikka ei haluta edes arkea jakaa yhdessä! Teillä saa aina tietysti toinen levätä, kun toinen hoitaa lapset? Ei kun niin, nostatte kaikki mahdolliset tuet, joita molemmat saa kun erillään asutaan. Enpä kamalasti kehuskelisi kyllä... [/quote] Kyllä me eletään arkea yhdessä, ei vaan asuta saman katon alla 24/7. Tuista ei ole kyse, mies ei edes saa mitään tukia. Me ei kaivata sellaista elämää missä ollaan paita ja peppu kokoajan. Ei nähdä tällä hetkellä yhtään mitään syytä muuttaa täysin yhteen ja luopua toisesta asunnosta. Miksi ihmeessä pitäisi? Koska niin kuuluu tehdä? Saan levätä kun lapset isällään, sitten tietysti nkin eri tilanne kun yhteinen vauva syntyy. Meille sopii tämä nyt tällä hetkellä, miksi se on muille joita en varmaan koskaan elämåssäni tule edes tapaamaan niin suuri ongelma? [/quote] [/quote] Lapsen synnyttyä ilmoitan etten tiedä isää ja saan siitä hyvät korvaukset.
[/quote]
Yrität ilmeisesti esiintyä minuna? Ei ole aietta jättää isää ilmoittamatta ja hakea elatustukea yhteiskunnalta. Se olisi moraalisesti väärin. En muutenkaan mielelläni hae tukia, toimeentulotukea olen jättänyt hakematta silloinkin kun olen ollut siihen oikeutettu.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:32"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:44"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:39"]Pakko kyllä kysyä, että mikä helvetin järki on tehdä vauvaa ennen kuin olette edes asuneet yhdessä säädyllistä aikaa? Hävetkää, aikuiset ihmiset, ja miettikää asiaa lastenne kannalta. Tosi kiva teidän aiemmille lapsille, että stressaavan elämänmuutoksen lisäksi perheeseen astuu vielä uusi rakkausvauva, josta tulee äidin ja isän yhteinen lempilapsi. [/quote] En valitettavasti voi tässä koko perhetilannetta alkaa aukomaan mutta vauva on harkittu juttu. Täytyy myöntää että alunperin kun vauva alulle saatiin, oli perhetilanne täysin toinen. Mutta tilanteet muuttuu ja niiden mukana eletään :) Ap [/quote] Vauvan teko ennen kuin ollaan asuttu yhdessä ja eletty oikeaa arkea = idiotismia. [/quote] No hui! Meille on tulossa vauva, eikä edes asuta yhdessä. Eikä vielä olla muuttamassakaan. Vaikka lisääkin lapsia saa tulla. Uusperhe, neljä lasta ennestään. On se jollekin ihan ylivoimaista ymmärtää että joku elää eri tavalla kuin itse. [/quote] No kai nyt itsekin tajuat, että tuo ei ihan tavallista ole, saa kai tuota vähän ihmetelläkin. Lapsia tehdään, vaikka ei haluta edes arkea jakaa yhdessä! Teillä saa aina tietysti toinen levätä, kun toinen hoitaa lapset? Ei kun niin, nostatte kaikki mahdolliset tuet, joita molemmat saa kun erillään asutaan. Enpä kamalasti kehuskelisi kyllä... [/quote] Kyllä me eletään arkea yhdessä, ei vaan asuta saman katon alla 24/7. Tuista ei ole kyse, mies ei edes saa mitään tukia. Me ei kaivata sellaista elämää missä ollaan paita ja peppu kokoajan. Ei nähdä tällä hetkellä yhtään mitään syytä muuttaa täysin yhteen ja luopua toisesta asunnosta. Miksi ihmeessä pitäisi? Koska niin kuuluu tehdä? Saan levätä kun lapset isällään, sitten tietysti nkin eri tilanne kun yhteinen vauva syntyy. Meille sopii tämä nyt tällä hetkellä, miksi se on muille joita en varmaan koskaan elämåssäni tule edes tapaamaan niin suuri ongelma? [/quote] Niin, saatko sinä siis tukia lapsilisän päälle?
[/quote]
Pointtisi varmaan on että putoaisivatko tukeni huimasti jos muuttaisimme yhteen ja sen takia asumme erillämme?
Jos muuttaisimme yhteen se mitä asumisesta maksamme pysyisi ennallaan nykyisillä tuloilla mikäli mies maksaisi asuntolainansa vuokraamalla asuntonsa ja vuokraa minun nykyisestä isommasta asunnosta sen verran mitä nyt maksaa asuntolainaa. Olen tarkistanut asumistukilaskurilla. Muita tukia esim sossu en saa.
Meillä on muita syitä pitää toistaiseksi kaksi asuntoa. Molempien oman tilan tarve, teini-ikää lähestyvät lapset (lapseton mies teinien isäpuoleksi ilman mitään kokemusta lapsista), liian ahdas asunto eikä mahdollisuutta hankkia isompaa samalta seudulta (jossa lasten isä, koulut, harrastukset, kaverit), toisen työskentely kotona ja toisen mahdollinen työskentely kotona johon oma rauha välttämätön jne. Tällä hetkellä tilanne tuntuu näin hyvältä, pikkuhiljaa mies lipuu osaksi perhettä ja arkea mutta emme halua pakottaa tilannetta vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan. Yhteisten lasten hankkimista olisimme voineet lykätä jos olisin nuorempi mutta nelikymppisenä keskenmenohistorian omaavana ei olisi mitään järkeä, joten tilanne oli että joko nyt tai sitten ei koskaan.
Mutta ei viedä ap:n ketjua, tarkoitukseni oli vain tuoda esille että elämäntilanteita ja ihmisiä on kovin erilaisia. Nuorena ydinperheidylliä elävänä voi jokin muu tilanne tuntua "väärältä" omasta vinkkelistä katsottuna, asianosaisille se voi kuitenkin olla ihan oikea ratkaisu. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää. Ei se ydinperhe ole onnen tae, puolet kun niistäkin hajoaa. Uusperhe voi olla hyvä tai ei, mutta ei sitä voi kukaan ulkopuolinen tietää.
[/quote]
Mitään yhtä älytöntä selittelyä en ole kyllä vähään aikaan kuullut. Ainoastaan vahvistat ennakkoluuloja uusperheitä kohtaan, sorry vaan. Kun ei voi sitä, kun ei tätä, kun niinku...
Mutta ihan sama, ei kuulu mulle. Hauskaa pääsiäisen jatkoa kaikille!
[/quote]
Selittelyä? No emme halua tällä hetkellä asua yhdessä, tuossa niitä syitä. Selitä sinä minulle miksi pitäisi asua yhdessä? Itse en keksi nimittäin muuta syytä muuttaa yhteen kuin että niin on tapana. Asumme niin lähekkäin että voimme olla yhdessä koska vaan ja talouden kannalta se on se ja sama. Oletko asunut uusperheessä? Minä olen, siinä lapsen asemassakin ja se vaikuttaa myös näkemyksiini.
On sinun ja minun ja meidän lapset... mitäs seuraavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roskaväkeä ootte ap .. vauva piti saada tohon ruljanssiin vaikka ette edes asu yhdessä.
Kunnon WT:t :)
Hei mammat, älkää nyt uskoko näin paksua puppua. Jollain ei taas ole mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todellakin painajaiselta, toivottavasti perheenne pysyy nyt kasassa. Kateellinen ei voisi tuolle tilanteelle olla. Ehkapä kaikki meneekin hyvin, kuka tietää. Tsemppiä!
Minä en jaksa käsittää, miten vähän aikuiset (?) ihmiset viitsivät ajatella muita kuin vain itseään ja omia tarpeitaan. Kun on lapsia hankkinut tähän maailmaan, niin viimeistään pitäisi pyrkiä ajattelemaan myös näiden parasta eikä vain uhkapelata lasten onnella ja turvallisuudentunteella.
Mielestäni tämä yksi, joka asuu erillään uudesta miehestä, on tehnyt fiksun ja järkevän päätöksen tahan siihen asti, kunnes piti saada uusi rakkauspakkaus (minäminäminä tahdon). Mitä liikkuu ihmisen päässä, kun lapsia tehdään valmiiksi ns. eroperheeseen eli vanhemmat eivät asu saman katon alla? Tuleeko mieleen, että lapsi ehkä kasvaisi turvallisemmassa ympäristössä, jos ei tarvitse juosta isän kodin ja äidin kodin väliä? Ja jos taas tämän uuden rakkauslapsen takia muutetaan yhteen ja mullistetaan vanhojen lasten elämä kerralla samaan syssyyn, niin ollaan vielä lyhytjännitteisempiä ja omanapaisempia. Eikö välähdä mieleen, että uusi ihminen omassa kodissa on lapsille riittävän iso mullistus ilman uutta vauvaa perheessä? Miksi niitä lapsia pitää jatkuvalla syötöllä traumatisoida, kun riittävällä ajalla ja rauhallisella etenemisellä kaikki saadaan tottumaan ja sopeutumaan arkeen ilman suurta draamaa? Miksi se yhteinen ihana rakkaudenosoitus pitää hankkia, jos ei maltti ja uskallus riitä siihen, että ensin sopeutetaan ne vanhat perheet toisiinsa?
Mitä taas tulee ap:n tapaukseen, niin siinä todellakin uhkapelataan lasten onnella ja turvallisuudentunteella. Jos lapset eivät ole asuneet ennen yhdessä ja ovat vielä niin pieniä, että vanhempien erostakin on vain pari vuotta, niin millä logiikalla tähän samaan mullistukseen tuodaan uusi sisarus joka vie paitsi vanhempien aikaa on myös iso kriisin paikka perheen pienimmille ja suuri mustasukkaisuudenkohde ihan ydinperheessäkin osalle lapsista? Onko tuossa kuviossa mietitty mitään muuta kuin sitä, mikä on itselle mukavinta ja helpointa?
Miksi se uusi lapsi pitää hankkia ennen kuin on selvitetty, toimiiko se uusperhe ylipäätään? Miksi lasten ei anneta rauhassa surra menetettyä perhettä ja vanhempien eroa ja tottua ajatukseen asumisesta ilman toista vanhempaansa? Miksi ei rauhassa anneta lasten tutustua uuteen isä/äitipuoleen ja uusiin sisaruksiin ilman yhteenasumisen pakkoa? Ja miksi ei voida ensin katsoa ja kokeilla, pystymmekö asumaan yhdessä ja olemaan perhe, ennen kuin tehdään ne lopulliset päätökset, jolloin tullaan satuttamaan myös niitä uusia lapsia kovaa, jos homma ei toimikaan ja jatkamaan vanhojen lasten traumatisointia ja elämän mullistamista, kun uusi perhe ei toimikaan?
Ydinperheistä ei eroa puolet vaan kaikista avioliitoista puolet päätyy eroon. Tässäkin on todettu että kerran eronnut eroaa helpommin eli tuo sama uusperheiden perustajajoukko eroaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin ydinperheen perustaja. Uusperheistä eroaa yli 60%, ydinperheistä eroaa noin 37%. Tässä on huomattava ero, jos miettii parisuhteen onnistumisen todennäköisyyttä. Kuinka suuren riskin olen valmis ottamaan lasteni ja itseni puolesta?
Minä päätin, että kun olen lapseni tähän maailmaan hankkinut, olen heille sen velkaa, että pyrin ottamaan myös heidät huomioon päätöksissäni. Ei tullut mieleenkään perustaa uusperhettä eikä muuttaa yhteen miesystävän kanssa.Olisihan se ehkä tuntunut meistä aikuisista mukavalta, mutta esiteinit olisivat kaikella todennäköisyydellä kokeneet vieraan miehen kodissaan tunkeilijana. Haluaisitko itse asua kodissasi, jossa asuu pysyvästi joku lapsesi kaveri, jota et ole itse valinnut asuinkumppaniksesi?
Tein myös päätöksen, etten hanki lapsia kuin yhden miehen kanssa juurikin siksi, että lasten eriarvoisuus perheessä on iso riidan ja katkeruuden aihe ihan aikuisiässäkin. Minä halusin ajatella ensisijaisesti jo olemassaolevien lasteni parasta enkä omaa napaani.
Miten siis perustelette itsellenne sen, että on leikittävä kotia ja hankittava lisää lapsia käytännössä sen ensimmäisen vastaan tulevan miehen kanssa, vaikka teidänkin täytyy tajuta, että toimintanne ei millään tavalla ole lapsillenne parasta? Ovatko omat tarpeenne aina ykkösiä ettekä ole niistä valmiita luopumaan tai tekemään kompromisseja? Lasten pitää vain sopeutua siihen, että vanhemman tarpeet menevät aina ykkösinä. Miksi siis hankitte lapsia, jos ne eivät saa sotkea teidän elämäänne ja jos niiden on vain sopeuduttava milloin minkäkin oikun täyttämiseen prioriteettilistan häntäpäässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 20:37"]
Minä en jaksa käsittää, miten vähän aikuiset (?) ihmiset viitsivät ajatella muita kuin vain itseään ja omia tarpeitaan. Kun on lapsia hankkinut tähän maailmaan, niin viimeistään pitäisi pyrkiä ajattelemaan myös näiden parasta eikä vain uhkapelata lasten onnella ja turvallisuudentunteella.
Mielestäni tämä yksi, joka asuu erillään uudesta miehestä, on tehnyt fiksun ja järkevän päätöksen tahan siihen asti, kunnes piti saada uusi rakkauspakkaus (minäminäminä tahdon). Mitä liikkuu ihmisen päässä, kun lapsia tehdään valmiiksi ns. eroperheeseen eli vanhemmat eivät asu saman katon alla? Tuleeko mieleen, että lapsi ehkä kasvaisi turvallisemmassa ympäristössä, jos ei tarvitse juosta isän kodin ja äidin kodin väliä? Ja jos taas tämän uuden rakkauslapsen takia muutetaan yhteen ja mullistetaan vanhojen lasten elämä kerralla samaan syssyyn, niin ollaan vielä lyhytjännitteisempiä ja omanapaisempia. Eikö välähdä mieleen, että uusi ihminen omassa kodissa on lapsille riittävän iso mullistus ilman uutta vauvaa perheessä? Miksi niitä lapsia pitää jatkuvalla syötöllä traumatisoida, kun riittävällä ajalla ja rauhallisella etenemisellä kaikki saadaan tottumaan ja sopeutumaan arkeen ilman suurta draamaa? Miksi se yhteinen ihana rakkaudenosoitus pitää hankkia, jos ei maltti ja uskallus riitä siihen, että ensin sopeutetaan ne vanhat perheet toisiinsa?
Mitä taas tulee ap:n tapaukseen, niin siinä todellakin uhkapelataan lasten onnella ja turvallisuudentunteella. Jos lapset eivät ole asuneet ennen yhdessä ja ovat vielä niin pieniä, että vanhempien erostakin on vain pari vuotta, niin millä logiikalla tähän samaan mullistukseen tuodaan uusi sisarus joka vie paitsi vanhempien aikaa on myös iso kriisin paikka perheen pienimmille ja suuri mustasukkaisuudenkohde ihan ydinperheessäkin osalle lapsista? Onko tuossa kuviossa mietitty mitään muuta kuin sitä, mikä on itselle mukavinta ja helpointa?
Miksi se uusi lapsi pitää hankkia ennen kuin on selvitetty, toimiiko se uusperhe ylipäätään? Miksi lasten ei anneta rauhassa surra menetettyä perhettä ja vanhempien eroa ja tottua ajatukseen asumisesta ilman toista vanhempaansa? Miksi ei rauhassa anneta lasten tutustua uuteen isä/äitipuoleen ja uusiin sisaruksiin ilman yhteenasumisen pakkoa? Ja miksi ei voida ensin katsoa ja kokeilla, pystymmekö asumaan yhdessä ja olemaan perhe, ennen kuin tehdään ne lopulliset päätökset, jolloin tullaan satuttamaan myös niitä uusia lapsia kovaa, jos homma ei toimikaan ja jatkamaan vanhojen lasten traumatisointia ja elämän mullistamista, kun uusi perhe ei toimikaan?
Ydinperheistä ei eroa puolet vaan kaikista avioliitoista puolet päätyy eroon. Tässäkin on todettu että kerran eronnut eroaa helpommin eli tuo sama uusperheiden perustajajoukko eroaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin ydinperheen perustaja. Uusperheistä eroaa yli 60%, ydinperheistä eroaa noin 37%. Tässä on huomattava ero, jos miettii parisuhteen onnistumisen todennäköisyyttä. Kuinka suuren riskin olen valmis ottamaan lasteni ja itseni puolesta?
Minä päätin, että kun olen lapseni tähän maailmaan hankkinut, olen heille sen velkaa, että pyrin ottamaan myös heidät huomioon päätöksissäni. Ei tullut mieleenkään perustaa uusperhettä eikä muuttaa yhteen miesystävän kanssa.Olisihan se ehkä tuntunut meistä aikuisista mukavalta, mutta esiteinit olisivat kaikella todennäköisyydellä kokeneet vieraan miehen kodissaan tunkeilijana. Haluaisitko itse asua kodissasi, jossa asuu pysyvästi joku lapsesi kaveri, jota et ole itse valinnut asuinkumppaniksesi?
Tein myös päätöksen, etten hanki lapsia kuin yhden miehen kanssa juurikin siksi, että lasten eriarvoisuus perheessä on iso riidan ja katkeruuden aihe ihan aikuisiässäkin. Minä halusin ajatella ensisijaisesti jo olemassaolevien lasteni parasta enkä omaa napaani.
Miten siis perustelette itsellenne sen, että on leikittävä kotia ja hankittava lisää lapsia käytännössä sen ensimmäisen vastaan tulevan miehen kanssa, vaikka teidänkin täytyy tajuta, että toimintanne ei millään tavalla ole lapsillenne parasta? Ovatko omat tarpeenne aina ykkösiä ettekä ole niistä valmiita luopumaan tai tekemään kompromisseja? Lasten pitää vain sopeutua siihen, että vanhemman tarpeet menevät aina ykkösinä. Miksi siis hankitte lapsia, jos ne eivät saa sotkea teidän elämäänne ja jos niiden on vain sopeuduttava milloin minkäkin oikun täyttämiseen prioriteettilistan häntäpäässä?
[/quote]
Upea kirjoitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on varmasti molempien sitoutuneisuus perheeseen ja yhdessä sovitut säännöt.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:26"]Minkä ikäisiä lapsia?
[/quote]
Nuorin 4v, vanhin 9v. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä lienee, että pidätte nyt tämän perheen kasassa.
Toivottavasti tykkäätte lapsiperhe-elämästä...
Rajat ja kaikille täysin sama kohtelu. Sinä vietät aikaa miehen lasten kanssa ja päinvastoin. Yhdessä leipomaan ja tekemään. Viikkopalaveri, jossa kaikki saavat puhua suunsa puhtaaksi. Jokaiselle mahdollisuuksien mukaan oma pikku nurkka omaa yksityisyyttä varten.
Kannattaa ottaa tavaksi ns. perhekokous, jossa käytte läpi yhteisiä sääntöjä ja arjen asioita. Kun kaikki lapset kokevat olevansa samanarvoisia ja tukevansa kuulluksi moni asia helpottuu paljon.
.
Kitkaa voi aiheuttaa tosi monet pienet arjen asiat. Pitääkö pyykit viedä itse kaappiin? Mitä tarkoittaa oman huoneen siivous? Moneenko saa olla pihalla arki-iltoina? Saako välipalalle syödä vanukasta? Kaikille pitää siis olla samat säännöt.
.
Jos toisen lapset saa uudet polkupyörät ja iphone5 ja toisen lapsilla on serkkujen vanhat pyörät ja äitin vanha puhelin tulee varmasti ongelmia.
.
Tasapuolisuus ja yhteisesti sovitut säännöt on mielestäni kaiken a ja o.
.
Onnea teille uuteen perheeseen!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 15:32"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:44"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 13:39"]Pakko kyllä kysyä, että mikä helvetin järki on tehdä vauvaa ennen kuin olette edes asuneet yhdessä säädyllistä aikaa? Hävetkää, aikuiset ihmiset, ja miettikää asiaa lastenne kannalta. Tosi kiva teidän aiemmille lapsille, että stressaavan elämänmuutoksen lisäksi perheeseen astuu vielä uusi rakkausvauva, josta tulee äidin ja isän yhteinen lempilapsi. [/quote] En valitettavasti voi tässä koko perhetilannetta alkaa aukomaan mutta vauva on harkittu juttu. Täytyy myöntää että alunperin kun vauva alulle saatiin, oli perhetilanne täysin toinen. Mutta tilanteet muuttuu ja niiden mukana eletään :) Ap [/quote] Vauvan teko ennen kuin ollaan asuttu yhdessä ja eletty oikeaa arkea = idiotismia. [/quote] No hui! Meille on tulossa vauva, eikä edes asuta yhdessä. Eikä vielä olla muuttamassakaan. Vaikka lisääkin lapsia saa tulla. Uusperhe, neljä lasta ennestään. On se jollekin ihan ylivoimaista ymmärtää että joku elää eri tavalla kuin itse. [/quote] No kai nyt itsekin tajuat, että tuo ei ihan tavallista ole, saa kai tuota vähän ihmetelläkin. Lapsia tehdään, vaikka ei haluta edes arkea jakaa yhdessä! Teillä saa aina tietysti toinen levätä, kun toinen hoitaa lapset? Ei kun niin, nostatte kaikki mahdolliset tuet, joita molemmat saa kun erillään asutaan. Enpä kamalasti kehuskelisi kyllä... [/quote] Kyllä me eletään arkea yhdessä, ei vaan asuta saman katon alla 24/7. Tuista ei ole kyse, mies ei edes saa mitään tukia. Me ei kaivata sellaista elämää missä ollaan paita ja peppu kokoajan. Ei nähdä tällä hetkellä yhtään mitään syytä muuttaa täysin yhteen ja luopua toisesta asunnosta. Miksi ihmeessä pitäisi? Koska niin kuuluu tehdä? Saan levätä kun lapset isällään, sitten tietysti nkin eri tilanne kun yhteinen vauva syntyy. Meille sopii tämä nyt tällä hetkellä, miksi se on muille joita en varmaan koskaan elämåssäni tule edes tapaamaan niin suuri ongelma? [/quote] Niin, saatko sinä siis tukia lapsilisän päälle?
[/quote]
Pointtisi varmaan on että putoaisivatko tukeni huimasti jos muuttaisimme yhteen ja sen takia asumme erillämme?
Jos muuttaisimme yhteen se mitä asumisesta maksamme pysyisi ennallaan nykyisillä tuloilla mikäli mies maksaisi asuntolainansa vuokraamalla asuntonsa ja vuokraa minun nykyisestä isommasta asunnosta sen verran mitä nyt maksaa asuntolainaa. Olen tarkistanut asumistukilaskurilla. Muita tukia esim sossu en saa.
Meillä on muita syitä pitää toistaiseksi kaksi asuntoa. Molempien oman tilan tarve, teini-ikää lähestyvät lapset (lapseton mies teinien isäpuoleksi ilman mitään kokemusta lapsista), liian ahdas asunto eikä mahdollisuutta hankkia isompaa samalta seudulta (jossa lasten isä, koulut, harrastukset, kaverit), toisen työskentely kotona ja toisen mahdollinen työskentely kotona johon oma rauha välttämätön jne. Tällä hetkellä tilanne tuntuu näin hyvältä, pikkuhiljaa mies lipuu osaksi perhettä ja arkea mutta emme halua pakottaa tilannetta vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan. Yhteisten lasten hankkimista olisimme voineet lykätä jos olisin nuorempi mutta nelikymppisenä keskenmenohistorian omaavana ei olisi mitään järkeä, joten tilanne oli että joko nyt tai sitten ei koskaan.
Mutta ei viedä ap:n ketjua, tarkoitukseni oli vain tuoda esille että elämäntilanteita ja ihmisiä on kovin erilaisia. Nuorena ydinperheidylliä elävänä voi jokin muu tilanne tuntua "väärältä" omasta vinkkelistä katsottuna, asianosaisille se voi kuitenkin olla ihan oikea ratkaisu. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää. Ei se ydinperhe ole onnen tae, puolet kun niistäkin hajoaa. Uusperhe voi olla hyvä tai ei, mutta ei sitä voi kukaan ulkopuolinen tietää.
[/quote]
Mitään yhtä älytöntä selittelyä en ole kyllä vähään aikaan kuullut. Ainoastaan vahvistat ennakkoluuloja uusperheitä kohtaan, sorry vaan. Kun ei voi sitä, kun ei tätä, kun niinku...
Mutta ihan sama, ei kuulu mulle. Hauskaa pääsiäisen jatkoa kaikille!