Pahimmat päivystyslääkärimokat

Vierailija kirjoitti:

No ei rannemurtuma ole millään tavalla kiireellisin asia päivystyksessä. Tottakai joutuu odottamaan ja harvoin niitä aletaan leikkaamaan päivystysaikana. Mitä te ihmiset oikein luulette, että huvikseen siellä teitä jonotetaan.  Näiden samojen ihmisten mielestä sitten pitäisi päästä korvatulehdusten ja poskionteloiden takia päivystykseen ja lääkärille aina kun haluaa. Ihmiset ei tajua sitä, että se on aina joltain pois se oma pilipali-käynti. Ne resurssit on oikeasti siellä todella rajalliset ja on käsittämätöntä ettei ihmisten kaaliin mene, että jos jollain on sepsis, keuhkoembolia tai aivoinfarkti, niin  ne menee niiden teidän rannemurtumienne edelle.  Lääkärillä menee hirveästi aikaa noiden vakavien juttujen kanssa ja niiden jatkojuttujen selvittämiseen ja jotkut huutaa kun poskionteloissa on paineen tunnetta. Yleensä ne eniten valittavat on niitä vähiten sairaita.

Kun sinne hoitoon ei pääse, vaikka olisikin sepsis, keuhkoembolia tai aivoinfarkti. Suomalaisessa sairaanhoidossa on pahoja puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat lähtivät juoksemaan vuodettani leikkausaliin ja hyvästelin äitini puhelimessa..

On se kätevää tuokin näin kännykkäaikana. Elintoiminnot hiipumassa, mutta kännykkä ei kädestä irtoa. 

1) diagnostiikka on yritystä ja erehdystä. Käsittääkseni sellaiset tutkimukset joilla kaikki päänsärkyjen ja epämääräisten kipujen syyt täydellisesti selviäisivät saattaisivat jättää aika isoja reikiä potilaaseen, joka on hyvä syy olla niitä kaikkia tekemättä kun keskimäärin todennäköisempää on että jännityspäänsärky ja närästys vain vaivaavat.

2) on helvetin hyvä että ihmisten kynnys lähteä päivystykseen ja pyytää apua on niin matala että vakavien tapausten seassa on monet flunssat ja nilkan nyrjähdykset.

Jos odotettais niitä "tosi tiukkoja tilanteita" niin ihmiset kuolisivat koteihinsa. Yhtä herkkistä kohden kun on ainakin toinen ihminen joka sinnittelee läpi infarktin jos toisenkin.

3) ihmiset tarvitsevat töihinsä niitä sairauslomatodistuksia, ja jos lääkäreitä harmittaa että niitä haetaan päivystyksestä, niin kannattaa esimerkiksi äänestyskäyttäytymisellään varmistaa että kaikki saisivat sellaista palkkaa että olisi varaa niihin yksityislääkäreihin, tai että sairausloma-asiat saisi aina hoidettua työnantajan piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän sitä pitäisi sitten ihan ekaksi "tyrkyttää"!!? Suoraan Morfiinia tai muita huumelääkkeitä? Ei Burana mikään lumelääke ole, mitä vaan varmuudeksi tuputetaan. Kyllä sen "tyrkyttämisen" syynä on ihan saada potilaalta kipu pois/pienemmäksi! Ja ihan tutkimustulostenkin mukaan Burana (ibuprofeiini) ja vielä yhdistettynä Panadolin (Parasetamoli) kanssa, on tehokkaimpia kivun poistajia! Ihme kitinää ihmisiltä, kun "ei annettu reseptilääkettä" eli kipulääkkeistä kun puhutaan, päätä sekoittavaa ainetta, jossa huomattavasti suuremmat haittavaikutukset ja konflikti riskit ja väärinkäyttö mahdollisuudet. Vasta kun Burana ja Panadol eivät maximiannoksissaan toimi, siirrytään vahvempiin. Ja tiedoksi reseptin vinkujille; Burana 800mg saa vain reseptillä mutta on täysin sama asia ottaa 2kpl 400mg vahvuista, joita saa ilman reseptiä!

Mitä ihmeen huumelääkettä? Jos lääkettä käytetään kivun tai sairauden hoitoon, kyseessä on lääke eikä mikään huume!

On huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä, jotka luokitellaan huumeiksi, käytti niitä sitten viihdekäyttöön riippuvaisena tai asianmukaisesti kipuun 

Typerä termi. Ilmankos on hankala saada esimerkiksi kroonisesta kivusta kärsivien kunnon kipulääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 19:40"]

Miksi te täällä ruikutatte? Jos haluatte parempaa palvelua, toimikaa! Kuinka moni teistä on toimittanut väärän diagnoosin tehneelle lääkärille oikean diagnoosin? Niin ja samalla johtavalle lääkärille. Jos näitä ilmoituksia tulisi riittävästi, niin eiköhän jotain tapahtuisi. Täällä saatte vinkua ihan kaikessa rauhassa. Ei lääkärit tälle palstalle juurikaan eksy. Ja nimettömiä tapauksia on huono selvitellä.

Kyllä joku lääkäri tälle pastalle eksyy, kunhan täällä kerrotaan tarinoita ! Ei nämä viestit mene ohi korvien.

Luuletteko oikeasti, että esim. TK-lääkärit eivät saisi  paskaa niskaansa, vaikka tekisivät täydellisesti työnsä. Ihmisethän valittaa joka helvetin asiasta nykyään ja terveyskeskuksessa menee ihan hirveästi aikaa noiden jorinoiden lukemiseen. Suurimmassa osassa ( 90%) tapauksista ollaan toimittu oikein tai sitten lääkäri on saattanut sanoa asiakkaalle napakasti, että tätä ei tutkita tällä erää enemmän tms. Se riittää valituksiin. Väärästä ihonväristä, liian nuoresta tai vanhasta iästä, väärästä tai oikeasta diagnoosista, hitaudesta tai nopeudesta, ihan kaikesta ihmiset valittaa nykyään. Ja kaikki lääkärit saa palautteita jatkuvasti, vaikka olisivat erittäin päteviä ja arvostettuja lääkäreitä. Jos potilaalle sanoo, ettei tarvitse tutkimusta eikä lähetetä tule, niin se riittää. Google-tohtori jos kertoo toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:51"]Äitini meni päivystykseen kynnen reunassa olevan ihottuman vuoksi! Käskettiin vain laittaa Bepanthenia ja mennä kotiin. Uusi päivystysreissu: antibiootti, uusi reissu: kynsi otettiin pois. Meni puoli vuotta ja hoidettiin ties millä voiteella! Lopulta vasta otettiin koepala ja siihenkin piti jonottaa kuukauden. Lopputulos: päänahassa olleen vaalean melanooman etäpesäke! Ei mennyt kauaakaan kun äitini kuoli! Tätä on suomalaisen päivystyksen taso!

Syövän selvittely ei kuulu päivystykseen. He laittoivat kuitenkin asian eteenpäin, näin ymmärsin? Nopeampi biopsia ei olisi äitiäsi pelastanut. Levinneestä melanoomasta ei parannu missään tapauksessa.

Minä olen parantunut levinneestä melanoomasta.

Et oikeastaan ole. Tauti vain on remissiossa. 

Lääkärini mukaan olen täysin parantunut, ja uskon ennemmin häntä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei rannemurtuma ole millään tavalla kiireellisin asia päivystyksessä. Tottakai joutuu odottamaan ja harvoin niitä aletaan leikkaamaan päivystysaikana. Mitä te ihmiset oikein luulette, että huvikseen siellä teitä jonotetaan.  Näiden samojen ihmisten mielestä sitten pitäisi päästä korvatulehdusten ja poskionteloiden takia päivystykseen ja lääkärille aina kun haluaa. Ihmiset ei tajua sitä, että se on aina joltain pois se oma pilipali-käynti. Ne resurssit on oikeasti siellä todella rajalliset ja on käsittämätöntä ettei ihmisten kaaliin mene, että jos jollain on sepsis, keuhkoembolia tai aivoinfarkti, niin  ne menee niiden teidän rannemurtumienne edelle.  Lääkärillä menee hirveästi aikaa noiden vakavien juttujen kanssa ja niiden jatkojuttujen selvittämiseen ja jotkut huutaa kun poskionteloissa on paineen tunnetta. Yleensä ne eniten valittavat on niitä vähiten sairaita.

Kun sinne hoitoon ei pääse, vaikka olisikin sepsis, keuhkoembolia tai aivoinfarkti. Suomalaisessa sairaanhoidossa on pahoja puutteita.

Mantra, joka ei pidä paikkansa. Ihan varmasti pääsee. En ole nähnyt yhtäkään tapausta, että ois aivoinfarktioireinen käännytetty pois ja olen tehnyt 25 vuotta ko. työtä. Mutta mä olen ollut yliopistosairaalan päivystyksessä, ehkä siellä toimistoissa ja Alepassa on enemmän kokemusta asiasta. Ainakin kumminkaiman osalta....

Vierailija kirjoitti:

Kaaduin pyörällä perjantaina ja olkapää oli kipeä. Päivystyksessä sanoi että solisluu murtunut. Tule käymään joku päivä ensi viikolla röntgenissä. Mentiin maanantaina kun oli niin kipeä. (En saanut reseptikipulääkettä) suoraan osastolle röntgenin jälkeen ja leikkaukseen. Solisluu oli kokonaan poikki.

Solisluumurtuma leikattiin? Ei kai ihan normi käytäntö. Sekoitatkohan nyt olkapäähän tms. Edes irtipoikki olevaa olkaluuta ei leikata, ellei ole tullut ihon läpi. Kipsihoito.

Solisluu kantositeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla (Nainen +30v) hoidettiin melkein kolme vuotta (ala)selkäkipuja välilevynpullistumana, koska eihän nuorella muuten terveellä naisella mitään vakavaa voi olla. Lopulta lähti jalat alta ja vasta sitten kuvattiin ja löydettiin virtsarakon syöpä, joka oli levinnyt jo. Kaverini kuoli n.vuosi diagnoosista. Mikäli hänet olisi heti tutkittu (kuvattu) näiden selkäkipujen vuoksi, hän olisi melko varmasti elossa.

Ikävä juttu, mutta eihän selkäkipuisia todellakaan aleta heti kuvaaman. 60-70%   keski-ikäisistä on välillä todella pahoja selkäkipuja ja päivystykset on täynnä erittäin  kovista selkäkivuista kärsiviä. Ne hoidetaan käypä hoidon mukaan tietyllä tavalla, jos ei ole syytä epäillä mitään vakavaa. Ja levinnyt virtsarakon syöpä selkäkivun syynä on kyllä niin harvinainen, että on ihan normaalia, ettei sitä aleta ensimmäisenä epäilemään. Ei voida toimia siten, että jokainen ihminen tutkitaan päästä varpaisiin eri kuvilla kun astuu ovesta sisään. Lähdetään olettamuksesta, että vaiva on tyypillinen vaiva, jos ei tule ilmi jotain, mikä kielisi jostain muusta. Ja aina näin ei ikävä kyllä ole. Esim. välilevyoireet voi olla ihan helvetillisiä nekin. Tämä on todennäköisesti ollut totuus tässäkin tuttavasi tapauksessa, vaikka sitten lopputulos on ollut ikävä. Mutta ei se virheellinen toimintatapa ole ollut eikä siitä mitenkään voi syytää lääkäriä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei rannemurtuma ole millään tavalla kiireellisin asia päivystyksessä. Tottakai joutuu odottamaan ja harvoin niitä aletaan leikkaamaan päivystysaikana. Mitä te ihmiset oikein luulette, että huvikseen siellä teitä jonotetaan.  Näiden samojen ihmisten mielestä sitten pitäisi päästä korvatulehdusten ja poskionteloiden takia päivystykseen ja lääkärille aina kun haluaa. Ihmiset ei tajua sitä, että se on aina joltain pois se oma pilipali-käynti. Ne resurssit on oikeasti siellä todella rajalliset ja on käsittämätöntä ettei ihmisten kaaliin mene, että jos jollain on sepsis, keuhkoembolia tai aivoinfarkti, niin  ne menee niiden teidän rannemurtumienne edelle.  Lääkärillä menee hirveästi aikaa noiden vakavien juttujen kanssa ja niiden jatkojuttujen selvittämiseen ja jotkut huutaa kun poskionteloissa on paineen tunnetta. Yleensä ne eniten valittavat on niitä vähiten sairaita.

Kun sinne hoitoon ei pääse, vaikka olisikin sepsis, keuhkoembolia tai aivoinfarkti. Suomalaisessa sairaanhoidossa on pahoja puutteita.

Mantra, joka ei pidä paikkansa. Ihan varmasti pääsee. En ole nähnyt yhtäkään tapausta, että ois aivoinfarktioireinen käännytetty pois ja olen tehnyt 25 vuotta ko. työtä. Mutta mä olen ollut yliopistosairaalan päivystyksessä, ehkä siellä toimistoissa ja Alepassa on enemmän kokemusta asiasta. Ainakin kumminkaiman osalta....

Ihan vasta pari viikkoahan sitten tällaisesta aivoinfarktidiagnoosin viivästymisestä uutisoitiin. 

https://www.is.fi/terveys/art-2000005497426.html

"Huimauksen lisäksi osa kasvoista oli vailla tuntoa. Oikea suupieli roikkui, ja puhe oli puuromaista. Hänellä oli vaikeuksia kannatella oikeaa kättään suorassa ja kävellä suoraan viivaa pitkin."

Ja eikun aamulla sairaalan lääkäri lähetti kotiin. Niskaperäistä, oli diagnoosi! Vasta kolmannella hoitoon hakeutumisekerralla tehtiin oikea diagnoosi. Nyt tämä vähän päälle 5-kymppinen nainen on hoitolaitoksessa vuodepotilaana, letkuruokinnassa, ei juuri pysty puhumaan. 

Itsekin lääkärin ominaisuudessa olen kerran missannut aivoinfarktin. Mutta syy oli potilaassakin. Herrashenkilö tuli vastaanotolle valitellen flunssaoireita ja olikin kovasti flunssainen. Ultrasin poskiontelotkin, ei mitään. Vasta, kun vastaanottoa oltiin jo lopettelemassa, tämä potilas kysyi, että mitäs tälle hänen poskelleen tehdään. Ei sanonut siinäkään vaiheessa mitään, ettei toinen kasvojen puoli toimi kunnolla, mitä siis tarkoitti, ja mitä ei ulospäin ollut havaittavissa flunssapotilaan oireita tutkittaessa.  Lähetin poskionteloiden rtg-kuvaan. Seuraava lääkäri sitten jo hoksasi, mistä oli kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla (Nainen +30v) hoidettiin melkein kolme vuotta (ala)selkäkipuja välilevynpullistumana, koska eihän nuorella muuten terveellä naisella mitään vakavaa voi olla. Lopulta lähti jalat alta ja vasta sitten kuvattiin ja löydettiin virtsarakon syöpä, joka oli levinnyt jo. Kaverini kuoli n.vuosi diagnoosista. Mikäli hänet olisi heti tutkittu (kuvattu) näiden selkäkipujen vuoksi, hän olisi melko varmasti elossa.

Ikävä juttu, mutta eihän selkäkipuisia todellakaan aleta heti kuvaaman. 60-70%   keski-ikäisistä on välillä todella pahoja selkäkipuja ja päivystykset on täynnä erittäin  kovista selkäkivuista kärsiviä. Ne hoidetaan käypä hoidon mukaan tietyllä tavalla, jos ei ole syytä epäillä mitään vakavaa. Ja levinnyt virtsarakon syöpä selkäkivun syynä on kyllä niin harvinainen, että on ihan normaalia, ettei sitä aleta ensimmäisenä epäilemään. Ei voida toimia siten, että jokainen ihminen tutkitaan päästä varpaisiin eri kuvilla kun astuu ovesta sisään. Lähdetään olettamuksesta, että vaiva on tyypillinen vaiva, jos ei tule ilmi jotain, mikä kielisi jostain muusta. Ja aina näin ei ikävä kyllä ole. Esim. välilevyoireet voi olla ihan helvetillisiä nekin. Tämä on todennäköisesti ollut totuus tässäkin tuttavasi tapauksessa, vaikka sitten lopputulos on ollut ikävä. Mutta ei se virheellinen toimintatapa ole ollut eikä siitä mitenkään voi syytää lääkäriä

Kyllähän tuossa virhe tehtiin, kun kolme vuotta katseltiin selkäkipuista nuorta naista, ennen kuin kuvaamaan lähdettiin. Kyllä kuvaus olisi ollut paikallaan viimeistään siinä 2-3 kk oireiden alusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini meni päivystykseen kynnen reunassa olevan ihottuman vuoksi! Käskettiin vain laittaa Bepanthenia ja mennä kotiin. Uusi päivystysreissu: antibiootti, uusi reissu: kynsi otettiin pois. Meni puoli vuotta ja hoidettiin ties millä voiteella! Lopulta vasta otettiin koepala ja siihenkin piti jonottaa kuukauden. Lopputulos: päänahassa olleen vaalean melanooman etäpesäke! Ei mennyt kauaakaan kun äitini kuoli! Tätä on suomalaisen päivystyksen taso!

Päivystyksessäkö melanooma olisi pitänyt diagnosoida?!  Miksi meni seuraavallakin kerralla päivystykseen, eikä ajanvarausvastaanotolle - silloin olisi ollut aikaa ottaa koepala. Todennäköistä toki on, että äitisi olisi kuollut metastasoituneeseen melanoomaan suhteellisen samassa ajassa, vaikka heti ensimmäisellä kerralla olisi otettu koepala - siellä päivystyksessä. Ihottuman vuoksi ei nyt kuitenkaan yleensä lähdetä päivystyksessä koepaloja ottamaan. 

Aivan näin. Ikävä juttu, mutta eihän kynnen vierusihottuma millään tavalla ole päivystysasia. Joku erittäin paha bakteeritulehdus voisi olla, mutta yleensä muut ihottumat ei. Päinvastoin, päivystävä lääkäri katsoo  äkkiä ettei ole tulehdusta ja ohjannut tod. näk kyllä terv.asemalle jonne ei sitten haluta mennä milloin minkäkin syyn takia. Vaikka olisi miten hankala ihomuutos, niin ei siellä päivystyksessä mitään koepaloja oteta. Olis mennyt terv.asemalle, josta ois saanut varmaan lähetteen ihotaudeille ja jatkoon paljon nopeammin,

Meillä sattui tällainen byrokratian kukkanen:

lapsi oli rota-viruksen vuoksi sairaalassa tiputuksessa. Tiputus meni pieleen ja kudoksiin ja pistokohta tulehtui pahasti. Meidät kotiutettiin, mutta pistokohta ärtyi ja raaja turposi ihan kauheasti. 

Soitin osastolle kuten oli neuvottu ja lääkäri käsi lähteä saman tien sairaalaan. Kerroin triagessa miksi olimme tulleet ja mitä lääkärin kanssa sovittu. Meidät ohjattiin odottamaan siksi aikaa että lapsen paperit löytyvät. No, niitä papereita etsittiin 2 h ja yhä oksenteleva ja infektion vuoksi kovin kuumeinen lapsi odotteli. Kysyin jossain vaiheessa että miksi me odotamme kun asia oli sovittu lääkärin kanssa että suoraan osastolle ilmoittautumisen jälkeen. Pitää kuulemma löytyä ensin paperit ja ei olla varmoja missä ne ovat. Kysyin voiko lääkäriltä kysyä asiaa? Ei kuulemma voi, paperit pitää löytää ensin. Lopulta lääkäri soitti itse päivystykseen, että hän odottaa potilasta jonka piti tulla päivystyksen kautta osastolle, onko näkynyt? Paperit olivat olleet koko ajan lääkärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla (Nainen +30v) hoidettiin melkein kolme vuotta (ala)selkäkipuja välilevynpullistumana, koska eihän nuorella muuten terveellä naisella mitään vakavaa voi olla. Lopulta lähti jalat alta ja vasta sitten kuvattiin ja löydettiin virtsarakon syöpä, joka oli levinnyt jo. Kaverini kuoli n.vuosi diagnoosista. Mikäli hänet olisi heti tutkittu (kuvattu) näiden selkäkipujen vuoksi, hän olisi melko varmasti elossa.

Ikävä juttu, mutta eihän selkäkipuisia todellakaan aleta heti kuvaaman. 60-70%   keski-ikäisistä on välillä todella pahoja selkäkipuja ja päivystykset on täynnä erittäin  kovista selkäkivuista kärsiviä. Ne hoidetaan käypä hoidon mukaan tietyllä tavalla, jos ei ole syytä epäillä mitään vakavaa. Ja levinnyt virtsarakon syöpä selkäkivun syynä on kyllä niin harvinainen, että on ihan normaalia, ettei sitä aleta ensimmäisenä epäilemään. Ei voida toimia siten, että jokainen ihminen tutkitaan päästä varpaisiin eri kuvilla kun astuu ovesta sisään. Lähdetään olettamuksesta, että vaiva on tyypillinen vaiva, jos ei tule ilmi jotain, mikä kielisi jostain muusta. Ja aina näin ei ikävä kyllä ole. Esim. välilevyoireet voi olla ihan helvetillisiä nekin. Tämä on todennäköisesti ollut totuus tässäkin tuttavasi tapauksessa, vaikka sitten lopputulos on ollut ikävä. Mutta ei se virheellinen toimintatapa ole ollut eikä siitä mitenkään voi syytää lääkäriä

Kyllähän tuossa virhe tehtiin, kun kolme vuotta katseltiin selkäkipuista nuorta naista, ennen kuin kuvaamaan lähdettiin. Kyllä kuvaus olisi ollut paikallaan viimeistään siinä 2-3 kk oireiden alusta. 

En usko, että oli 3 vuotta katseltu ennen tutkimuksia, en usko. Kuviin laitetaan parin kuukauden jälkeen yleensä aina. Tässä tarina on todennäköisesti muuttunut. Tai ihminen kärsinyt  suht "normikivuista" ja selän jumeista aiemminkin, jokaisellahan välillä juilii vähän selkää ja yhdistänyt sitten  diagnoosin tullessa, että kyse on  samasta asiasta. Muuten tuntuu käsittämättömältä eikä ole ees mahdollista

Lähetti minut vatsakipuisena kotiin, mutta soitti 1h päästä takaisin, että tule takaisin päivystykseen. Ei paha lähinnä huvittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaaduin pyörällä perjantaina ja olkapää oli kipeä. Päivystyksessä sanoi että solisluu murtunut. Tule käymään joku päivä ensi viikolla röntgenissä. Mentiin maanantaina kun oli niin kipeä. (En saanut reseptikipulääkettä) suoraan osastolle röntgenin jälkeen ja leikkaukseen. Solisluu oli kokonaan poikki.

Solisluumurtuma leikattiin? Ei kai ihan normi käytäntö. Sekoitatkohan nyt olkapäähän tms. Edes irtipoikki olevaa olkaluuta ei leikata, ellei ole tullut ihon läpi. Kipsihoito.

Solisluu kantositeeseen.

Tottakai solisluumurtuma hoidetaan leikkauksella, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Mitä tarkoitat solisluusta puhuessasi irtipoikki olevalla OLKAluulla?

Kurkkukivun takia menin lääkäriin. Lääkäri kyseli minulta mikä olisi sopiva lääke kurkkukipuun ja yskään. Kerroin vähän naureskellen että etköhän itse tiedä paremmin. Sitten kysyi miten olisi tälläinen puuduttava? Olin et okei. Kotona laitoin suihketta kurkkuun ja tunne oli ihan järkyttävä! Tuntui oikeasti että koko suu puutui ja että nielaisisin kieleni. Selvisi että kyseinen lääke on sama mitä käytetään synnytyksessä tai muissa toimenpiteissä. Tein valituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei rannemurtuma ole millään tavalla kiireellisin asia päivystyksessä. Tottakai joutuu odottamaan ja harvoin niitä aletaan leikkaamaan päivystysaikana. Mitä te ihmiset oikein luulette, että huvikseen siellä teitä jonotetaan.  Näiden samojen ihmisten mielestä sitten pitäisi päästä korvatulehdusten ja poskionteloiden takia päivystykseen ja lääkärille aina kun haluaa. Ihmiset ei tajua sitä, että se on aina joltain pois se oma pilipali-käynti. Ne resurssit on oikeasti siellä todella rajalliset ja on käsittämätöntä ettei ihmisten kaaliin mene, että jos jollain on sepsis, keuhkoembolia tai aivoinfarkti, niin  ne menee niiden teidän rannemurtumienne edelle.  Lääkärillä menee hirveästi aikaa noiden vakavien juttujen kanssa ja niiden jatkojuttujen selvittämiseen ja jotkut huutaa kun poskionteloissa on paineen tunnetta. Yleensä ne eniten valittavat on niitä vähiten sairaita.

Kun sinne hoitoon ei pääse, vaikka olisikin sepsis, keuhkoembolia tai aivoinfarkti. Suomalaisessa sairaanhoidossa on pahoja puutteita.

Mantra, joka ei pidä paikkansa. Ihan varmasti pääsee. En ole nähnyt yhtäkään tapausta, että ois aivoinfarktioireinen käännytetty pois ja olen tehnyt 25 vuotta ko. työtä. Mutta mä olen ollut yliopistosairaalan päivystyksessä, ehkä siellä toimistoissa ja Alepassa on enemmän kokemusta asiasta. Ainakin kumminkaiman osalta....

Ei tarvitse olla alentuva. Ihan itselläni on kokemusta, että en päässyt heti hoitoon, vaikka oli keuhkoveritulppa. Lääkäri puhui paniikkikohtauksesta. Appi oli taas tullut päivystykseen rintakipujen takia. Erikoistuva lääkärit käännytti pois, appi sai pahan infarktin 2 päivän päästä. Kuoli sairaalassa. Kyllä näitä tapahtuu, vaikka sinä et uskokaan. Astuisit alas norsunluutornistasi. Mutta ei, sinä pidät jo lähtökohtaisesti muita alempiarvoisia, jos he eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla (Nainen +30v) hoidettiin melkein kolme vuotta (ala)selkäkipuja välilevynpullistumana, koska eihän nuorella muuten terveellä naisella mitään vakavaa voi olla. Lopulta lähti jalat alta ja vasta sitten kuvattiin ja löydettiin virtsarakon syöpä, joka oli levinnyt jo. Kaverini kuoli n.vuosi diagnoosista. Mikäli hänet olisi heti tutkittu (kuvattu) näiden selkäkipujen vuoksi, hän olisi melko varmasti elossa.

Ikävä juttu, mutta eihän selkäkipuisia todellakaan aleta heti kuvaaman. 60-70%   keski-ikäisistä on välillä todella pahoja selkäkipuja ja päivystykset on täynnä erittäin  kovista selkäkivuista kärsiviä. Ne hoidetaan käypä hoidon mukaan tietyllä tavalla, jos ei ole syytä epäillä mitään vakavaa. Ja levinnyt virtsarakon syöpä selkäkivun syynä on kyllä niin harvinainen, että on ihan normaalia, ettei sitä aleta ensimmäisenä epäilemään. Ei voida toimia siten, että jokainen ihminen tutkitaan päästä varpaisiin eri kuvilla kun astuu ovesta sisään. Lähdetään olettamuksesta, että vaiva on tyypillinen vaiva, jos ei tule ilmi jotain, mikä kielisi jostain muusta. Ja aina näin ei ikävä kyllä ole. Esim. välilevyoireet voi olla ihan helvetillisiä nekin. Tämä on todennäköisesti ollut totuus tässäkin tuttavasi tapauksessa, vaikka sitten lopputulos on ollut ikävä. Mutta ei se virheellinen toimintatapa ole ollut eikä siitä mitenkään voi syytää lääkäriä

Kyllähän tuossa virhe tehtiin, kun kolme vuotta katseltiin selkäkipuista nuorta naista, ennen kuin kuvaamaan lähdettiin. Kyllä kuvaus olisi ollut paikallaan viimeistään siinä 2-3 kk oireiden alusta. 

  itse vaadin päästä magneettikuva tutkimuksiin, ei hälyttävää mutta tietyn taudin oireet,polven kuvaus, nivelrikko, ei kuitenkaan niin paha että kantsii leikata ja leikkaukseen pääsin kun aloin itse haluamaa vuosien kuluttua. 

Aika huvittavaa, että kommentit, joissa on ammattilaiset liikkeellä, saa alapeukutuksia. Miehen kanssa just naurettiin, että luultiin tietävämme päivystyskriteerit sattuneista syistä, mutta ei kai sit tiedetä. Aina oppii uutta:)