¤¤¤ SYYSYSTÄVIEN WIIKKIS ¤¤¤

Meilläkin oli eilen typyn bileet, herkkuja jäi hirmu kasa ja tässä niitä pupellan röyh...



Täytetyistä patongeista vielä, öljyyn laitetaan murskattua valkosipulia (ken tykkää), helppoa ja hyvää.



Enkeli mulla oli kanssa tosi paha olla Lintsun syntymän jälkeen useampi kuukausi, kai se jotain masennusta oli. Toivon ettei sulla tule masennusta uudelleen, mutta jos tulee niin täältäkin löytyy tukea sulle.

Kirjoituksistasi päätellen sulla on tosi kultainen mies, hänkin varmaan auttaa vauvan ja Nekun hoidossa parhaansa mukaan. Rankkaa varmasti on mutta kyllä sä hengissä siitä selviät. Ja ihan hyvin uusi perheenjäsen voi olla itse rahallisuus :)



Tää mamma lähtee ens perjantaina risteilemään hyvän kaverin kanssa A-luokan reissulle :)

Tästä on tullut jo perinne, varmaan viitenä vuotena ollaan käyty pari kertaa vuodessa ja aina on ollu huippuhauskaa.

Kivaa kun on jotain hauskaa odottamassa.



Hilu

Täällä on menossa itsensä hoito. Kiitos jaksuista. Josko tästä taas noustaisiin. Onneksi on maailman kultaisin aviomies. Nöösäkin on niin suloinen halimuskautensa kanssa. Huutelee vain välillä, että äiti halaa, äiti pusu, isä halaa, isä pusu. Meillä siis hellittelyrinkejä pitkin päivää. =)



Kiitos kastikeohjeista. Arvasin, että teihin voi luottaa.



Enkelille paljon haleja ja siunausta.



Onnea hurjasti kaikille syyslapsosille, jotka ovat jo kaksivuotiaita!



Saamuskalle hyvää matkaa!



Aurinkoa kaikille!



-Mimmuli ja Nöösä

Mimmulin otsikkoon rimmaten:)



Tänäänkin olen marjatoinut. Leivoin äsken ONnille gluteenittomia kinkkusarvia pakkaseen. Pitäs tehdä myös joku kerta savulohesta ja jauhelihasta. Tulis vaihtelua. Nuo on tosi hyviä välipalana, kun leipä harvoin maistuu ja viili/jugurtti/mysli on sitten mun keksimät vaihtoehdot useimmiten.



Ihanasti Onni antoi tänään nukkua 8 asti. Minä nukuin tulpat korvissa enkä ole siis kuullut mitään. Mies sanoi, että klo 6 ja 7 Onni oli äitiä huudellut. Aamulla ulkoiltiin ja kävin salilla. Puistossa Onni nousi mäen päälle, josta voi laskea liukumäkeä alas. Siellä oli joku nainen lapsenlapsensa kanssa ja kuulin kuinka se sanoi: " voi nyt pikkuinen menee mäkeen." Katsoi mua ja kysyi " Osaako hän laskea itse, yksi vuotias vasta?" Mua vaan huvitti. Sanoin että osaa osaa, täyttää 2 viikon päästä 2-v. Naisen lapsenlapsi täyttää lokakuun lopulla 2 ja olihan se isomman kokoinen tyttö kuin Onni. Mua tuo vaan huvitti tietysti mutta että ihan 1-vuotiaaksi luullaan Onnia:) Kun kaverin lapsi on 1v3kk ja on lyhyempi kuin Onni ihan selvästi niin minkähän ikäiseksi häntä sitten olisi luultu;)



Mutta niinhän se on, että pienestä lapsesta ajatellaan, että onpas se edistyksellinen (jos vaikka puhuu hyvin ja luullaan vuottakin nuoremmaksi) kun taas iso kokoisia lapsia luullaan kömpelöiksi tms. vaikka ovatkin nuoria.



Minä olen unohtanut täysin onnitella 2-vuotiaita kokonaan. Onnea nyt kaikille jälkikäteen ja etukäteenkin! Ulkomuistista muistan tästä porukasta Nöösän, Mersun Hellun sekä Vennan syndet. Vaikka yleensä muistan kaikkien ihmisten synttärit.



Nytpä poistun omien tarinoitteni kera.



Hienoa hienoa Mimmuli, että itsensä hoito menossa!!! Pitää muistaa äidinkin huolehtia itsestään!



T-P

Ihanaa, kävin tunnin reippaalla kävelyllä. Kolme viikkoa onkin ollut liikuntataukoa, kun olen ollut kipeä. Mutta ilmakin olin kuten ssyksyllä kuuluukin, aurinkoinen mutta raikkaan viileä.



Lapset ovat leikkineet tänään tosi paljon keskenään. Nyt ovat rakentaneet auton ja ajavat sillä. Ja pienempi toistaa koko ajan mitä isompi sanoo: " Voi ei, meijjän auto on menny ikki." Valmalta tulee siis jo tosi pitkiä lauseita, puhuu usein minä -muodossa ja taivutuksetkin menee aika hyivn kohdalleen. Puhuu kyllä välillä juttuja, joita ei oikeasti voi käsittää.





Oltiin eilen tupareissa, jossa muut vieraat (ja emäntäkin) olivat 6-10 vuotta nuorempia kuin minä (miestäni siis yli kymmenen). En kyllä tuntenut oloani yhtään kalkkikseksi, ennenkuin tuli puhetta jostain syystä iästä. Kun kaverit on syntyneet 80-luvulla, niin väkisinkin tuntuu, että ite on ikäloppu. En tiedä, mitä he meistä ajattelivat :). Tää täti lähti tosin kotiin, kun suurinosa lähti baariiin.



(äsken tuli kesken leikkien: " Kaahee kakkahätä" )



Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille. Minä odottelen, että pääsis jo töihin.



Pilette

Vielä ihanasti paistaa partsille!



Työjuttuja pitäis tehdä, mutta tänne karkasin.

Hienoja juhlia olette pitäneet ja TiPi marjatoinut urakalla!

Meidän synttärisuunnitelmat meni mönkään, kun miehen isän piti tulla alkavalla viikolla kyläilemään, muttei pääsekään kuin joskus hamassa tulevaisuudessa. Viime vuonna pidettiin juhlia kolmessa osassa, ehkä tänä vuonna useammassa... Tuntuu vähän hölmöläisen hommalta, kun ei mukamas löydy yhtä tai kahta päivää, jolloin suurin osa pienestä suvusta ja ystäväpiiristä voisi tulla.



Olen harjoitellut kääretorttujen pyöräyttämistä ja kalapastavuokaa on pakkasessakin muutamaksi kerraksi, joten keittiö on ollut ahkerassa käytössä. Lounaalla Typy totesikin annostaan katsoessaan, että kaunista ruokaa :-)



Eilen Typy kävi parturissa. Rauhallisesti istui ihan hiljaa mun sylissä ja hiukset saatiin tasattua. Hieman poikamainen look taisi tulla, sillä sivulta lyhennettiin myös reilusti. Nyysk, kiharat jäivät kampaamon lattialle.



Tahdon asia -sarja jäi katsomatta silloin muinoin, niin nyt ollaan muutama osa dvd:ltä katsottu. Vaikkei ihan samassa elämäntilanteessa olla, niin muutamassa kohdassa olen pystynyt samaistumaan... Ehkä mieskin, sillä niin hövelisti auttoi tänään keittiön siistimisessä ja lähti Typyn kanssa nurisematta ulkoilemaan.



Keilin

Mies yrittää nukuttaa Mottia, meinaa olla aikamoisia taisteluita nykyään. Tahto-Motti ilmoittaa aina ennen nukkumaan menoa silmät leimuten, että " ei aa-aa-seen" . Uhmainen pikku taistelija on mielestäni lähinnä huvittava, niin tosissaan toinen pistää kampoihin ja päättäväisesti etenee kohti päämääräänsä. Ole siinä sitten nauramatta. Todettiin miehen kanssa, että jotenkin emme koe uhmaa varsinkaan nyt enää rasittavana asiana, ollaan niin totuttu toimimaan voimakkaasti tahtovan lapsen kanssa jo hyvin pienestä pitäen. Luulisin, että rauhallisemman lapsukaisen vanhemmille uhma voikin olla koettelevampaa.



Sen sijaan minua ärsyttää Motin kiljumiset ja rankuttamiset. Huomaan etten ole oikein löytänyt niihin oikeaa suhtautumistapaa ja käyttäytymiskaavaa ja päässä soi kun niitä päivän kuuntelee. Olen myös huomannut, että olemme miehen kanssa kummatkin kova äänisiä, samoin Motti. Täytyy oikein tietoisesti hiljentää ääntään, kun ei kohta kukaan kuule mitään kuin vain huutamalla.



Takana oikein ihana viikonloppu. POijjaat eivät ole vielä parantuneet, mutta huomattavasti parempia jo. Motti vain yskii yöt ja on väsynyt päivisin. Luulen, että astmadiagnoosia odotellessa, jos merkit pitävät paikkaansa. Ollaan touhuttu yhdessä koko perheen voimin päivisin, pieniä retkiä kauniissa ilmassa. Illat ollaan miehen kanssa vietetty laatuaikaa, juteltu kunnolla. Nyt onkin hyvä mieli ja jaksaa paremmin. Eilen karkasin itse kaupungille, shoppailin hiukan ja lueskelin kaikessa rauhassa kahvilassa. Sanoisin melkein että Nam! Jotenkin olen vihdoin ja viimein käsittänyt sen, että ihan oikeasti omaa aikaa tarvitsee ja se pitää vaan väkisin ottaa, vaikka huono omatuntokin tulisi. Ei itseasiassa enää tule ja on kiva tunne, kun huomaa heti olevansa parempi äiti ja vaimo:)



Koska olen täällä paljon Motin allergioita viime aikoina selostanut, teen vielä tilanne päivityksen. Soijamaito kävi ja sen on Motin mielestä suurta herkkua, litra hupenee helposti päivässä, ihan lasista. Neljä päivää sitten tein omasta mielestäni varsin hurjan kokeilun ja annoin Motille banaania. Banaani on ollut listallamme " hyvin voimakkaat reaktiot" , ja Motti sai sitä vain kerran 9kk iässä, mitä nyt iholla testattu. Siitä lähtien Motti on himoinnut banaania. Tänään syötiin sitten jo 2/3 banaania ilman oireita!! Herkkua on sekin, Motin omin sanoin ja äitiä itkettää.



Tässä teille omaa napaa, eikös sitä saa tarjoilla myös ilman töitä?;D





Aavis ja Motti-superihana ja syysisi, jonka mielestä syysmammat on hyvä juttu